lauantai 3. toukokuuta 2014

Eväsretkeilyä

Jostain syystä lauantait ovat hyvin usein otollisimpia retkeilytyyppisten lenkkien suhteen. Näin tälläkin kertaa. Viikolla tulee tehtyä lyhyitä ja terävämpiä otatuksia. Lokakuusta huhtikuun loppuun kestänyt Cycloksen puolentoistatunnin sisäpyöräilyvuoro päättyi tiistaina. Silloin olikin kaikki pelissä. Vedettiin sellaista voima- ja tehorevitystä, että oksat pois. Mahtavaa hommaa, kun saa tehdä halutessaan erittäin kovan treenin, joka hyödyttää myös harrastajatasollakin ajavaa. Sen jäljiltä pitikin sitten huilata muutama päivä. Eilen kävin sitten ajamassa kropan herättelylenkin taajaman alueella, että olisi sitten valmiina viikonlopun koitoksia varten. No, nyt ei ollut tiedossa mitään sen kummempaa, mutta tuo tapa on tullut omaan viikko-ohjelmaan rutiininomaisesti. 



Kevään eteneminen otti takapakkia alkuviikosta, kun yläkerta täräytti tonttiin n.15cm uutta lunta ja yöpakkaset alkoivat uudestaan. Tosin tuo satanut lumi on jo lähes sulanut ja se jäljellä oleva parikymmentä senttiä saa alkaa uudestaan sulamaan. Muutama viime viikko on tullut ajettua maantielenkkiä, mutta tänään alkoi kutitella ajatus soratieseikkailujen aloittamisesta. Eihän se auttanut muu kuin lähteä pienelle reisulle. Syömään pitsaa Muojärvelle. Siinähän sitä olisi teemaa ihan nokko.

Niinpä pakkasin takataskuun todellakin palasen pitsaa ja vähän muutakin evästä, sekä puolitoistalitraa juomaa. Ja eikun menoks, sanoi Annie Lennox. Tässäpä reissun kuvasatoa, lenkki oli kyllä juuri niin antoisa kuin arvelinkin. Pitsapalan syötyäni ja maisemia ahmittuani ajattelin, että ajetaan nyt Pöllöjärventien kautta, kun kerta tänne asti lähdin alun alkajiin. Pöllöjärventieltä kääntelin sitten kotia kohti Lämsänkyläntielle ja nielin asfalttia loppumatkan. Reissu kesti 3,5h ja 80km siitä kertyi. Ihan mahtihommaa taas. Naaman sain kurattua, kivennäisaineita nieltyä ja aurinko rävötti niin, että heikompaa olis hirvittänyt. Lämmintäkin oli jopa muutama aste. Asiallisia hommia!


Komeita pilvimuodostelmia, joista satoi vähän luntakin.

Jaapanlahti
Kenttälahti, horisontissa jo Lauttalahtea


Raatesalmen peltoja

Kymmenkunta kilometriä myöhemmin avautui näkymät Iivaaraan


Muosalmen jälkeen alkavan Muoharjun hienoja vaihtelevia tieprofiileja.
Muutama kilometri eteenpäin ja Muojärven selkä avautuu vasemmalle puolen tietä itään päin mentäessä.

Panoraama kolmesta eri otoksesta, onnistui aika hyvin?

Highball alkoi saada rusketusta ylleen.

Hanskat tiskiin ja pitsan syöntiin. Aika hööli maisema.







Isäntä ite.




Vissiin oli niin tympeitä maisemia, että piti alakaa kuvaamaan kalustoa..

Pussillinen jalkaterää 5,95kg...on muuten kätevät kertakäyttökengänsuojat.

Miksiköhän tuo noita viritteli jalkoihinsa?

Välillä tie oli vielä jäässä ja lumessa


Siinä se on tämä sääntöjen Suomi. Jostain syystä heittolaatikko ei yhtäkkiä kelvannutkaan ja sitten siihen viereen piti ostattaa muovilaatikko könöttämään samalla tavalla vinossa.

Koskenkylän savut alkoivat ilmestyä näkyviin.


Pöllöjärventien maisemia


Aurinkoisilla paikoilla tie oli jo aika kuiva

Ei ole tämä sitä tappajasepeliä.

Kestovoimatreenit tuli automaagisesti, kun jyysti tuollaista pintaa eteenpäin


Muovipussien tarkoitus alkaa hahmottua..?

Välillä tuli talvi vastaan.

Sieltä tulin.

Ja tuonne jatkoin..


Siis tuolta tulin, onneksi jäi alle kuuen tonnin..

Niin ja ne muovipussit pelitti oikein hyvin.

Ja jos ei nyt vielä selvinnyt, niin sieltä tulin. Kyltti ottanut hivenen osumaa talven aura-auton viskaamasta lumesta ja jäästä.
TELE on enää voimissaan Koillismaan opastekylttien tolppatarroissa.



Haukilahdessa ollaan

Loppumatka oli asfaltinnielemistä.


Koillismaalaista rusketusta Santa Cruzin hipiällä


Toivo on syttynyt jälleen!




2 kommenttia:

  1. Hieno kuvasarja. Eväät maistuvat ulkona aina hyviltä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, keli oli otollinen hyville kuville ja maisemat eivät petä koskaan..

    VastaaPoista