keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Onnistuinko Highballin suhteen?

Siinä kysymys, jota olen nyt makustellut muutaman päivän viikonlopun etelän leirin jäljiltä. Vastaus on yksinkertaisesti kyllä. Tarkennetaan vielä niin, että Santa Cruzin insinöörit ovat onnistumisen pääarkitehteja. Kiitän kuitenkin itseäni Highballin hankinnasta ja siitä, että osasin rakentaa sen ympärille toimivan kokonaisuuden. Kiitos myös vielä kerran Ovaskan Kimmolle, jonka kanssa käydyt lukemattomat speksaus-spekuloinnit, vinkit, vihjeet ja neuvot sekä kiekkojen tohtorointi ovat auttaneet projektissa korvaamattomalla tavalla.

Highball Saapunkijärven maisemissa

Highballin parhaat puolet
Kerrataan vielä Highballin parhaat puolet: Jäykkä kuin peräkamarin aikamiespoika tanssilavan reunalla, mutta samaan aikaan miellyttävä ajettaessa epätasaisemmallakin alustalla. Tarkoitan siis pyörää, en sitä peräkamarin poikaa!

Miellyttävyys siis muodostuu kokonaisesta pyörästä ja sen toimivuudesta. Mutta pyörän ydin on runko ja sen ominaisuudet ovat lähtökohta koko pyörän toimivuudelle. Jäykkä kuiturunko ei saa olla ns. umpijäykkää mallia. Senkin tulee joustaa jollakin tavalla. Yleensä joustoa löytyy takahaarukan satulaa kohden suuntaavista putkista sekä satulaputken ja rungon yhdistävältä alueelta. Keskiön seutu sekä ohjainlaakerin ympäristö huolehtivat jäykkyydestä. Highballin tapauksessa koko eturunko on ns. monokokkimallia, jolloinka runko on erillisistä kuituputkista yhdistelemällä tehtyä runkoa jäykempi.

Runko on myös riittävän kevyt (n. 1,2kg L-koossa), jotta koko pyörän kokonaispaino pysyy kurissa. Tällä tarkoitan n.10kg painoa. Kaksyseistä saa vielä parikin kiloa kevyempiä kokonaisuuksia (jolloin runkojen osuus on puristettu 700-800g tasoon), mutta hintaluokka on silloin jotain aivan muuta kuin tässä tapauksessa. Hintalapun saa kertoa todennäköisesti kahdella ellei jopa kolmella tähän projektiin verrattuna. Kotihuoltaja tykkää myös kierrekeskiöstä sekä ulkoisista vaijereiden vedoista.

Arvioinnissa painotan erityisesti ns. perstuntumaa. Eli sitä, miltä hanurista tietoiseen mieleen välittyvä ajotieto tuntuu. Tämä on mielestäni kuitenkin se olennaisin kriteeri toimivuudelle. Myönnetään, että tämä ei välttämättä ole vedenpitävä lähestymistapa. Arvoihin vaikuttavat kaikenlisäksi käsitykset ja kokemukset siitä, mitä maastopyöräily ylipäätänsä kokonaisuutena minulle merkitsee ja mitä maastopyöräily minulle onkaan. Eli täydellistä objektiivisuutta ei kannata niin älyttömästi näistä asioista hakea, mutta ei tässä nyt missään testilabrassa toimitakkaan.

Rungolla on väliä
Jos vertaan Highballia vaikkapa Scandaliin, niin erot ovat lopulta selkeät, vaikka rungon geometriat ovatkin hyvin lähellä toisiaan.

Mitoituksessa ei ole kovin isoja eroja, satulakulma ja ohjauskulma ovat lähes identtiset, takahaarukan pituus ja vaakamitta samoin. Keskiö on lähes samalla korkeudella ja emäputken mittakin on hyvin lähellä sama molemmissa. Puhutaan millien eroista eri mitoissa. Molemmissa on kierteellinen bsa-keskiö ja tapered-ohjainlaakeri. Suurin ero on on materiaalin (hiilikuitu vs. alumiini) lisäksi siinä, että Scadalin runko on slouppaavammalla vaakaputkella, jolloin keskiön ja satulaputken välinen runkoputki on lyhyempi. Scandalissa tarvittiin siis pidempi satulaputki ja sen halkaisija oli hivenen isompi kuin Highballissa.

Highballin jäykkä hiilikuiturunko vie kuskia määrätietoisesti ja suoraan sinne, minne halutaan. Mikäli kuskilla on jalkaa millä iskeä watteja kampiin, niin tarvittaessa myöskin erittäin nopeasti. Scandalin keskiö jousti silminnähden paljon, mikä tuntui lievänä kiemurtelevana etenemisenä varsinkin kovilla tehoilla ajettaessa. Runko myös natisi ja piti ääntä. Lyhyt satulaputken alla oleva runkoputki oli tähän ääntelyyn ja joustamiseen yksi iso osasyy. Eli keskiöstä satulaan asti ulottuva kokonaisuus jousti huomattavasti enemmän kuin Highballissa.

Kiekkojen erot
Voiko ajotuntuman eroja selittää kiekkojen eroilla? Kyllä varmasti jonkin verran. Scandalissa oli Hope Pro Evo II -navat ja ZTR Crest kehät, pinnat olivat DT Compit nippelit alumallia. Navat olivat perinteistä pikalinkkumallia. Yhteispainoa näille kiekoille kertyi 1,7kg ilman takapakkaa, renkaita ja pikalinkkuja. Ajokunnossa kiekot olivat n.3,9kg sisärenkailla ja 2,25" Rocket Roneilla punnittuna. Eli kyseessä oli minun mittapuilla vähintäänkin riittävän kevyet kiekot ja luulenpa että monen muunkin kriteereillä varsin kilpailukykyiset. Uusien pyörien kiekot ovat pääsääntöisesti 0,5-1,0kg painavemmat kuin Scandalin kiekot olivat. Joskus ajokuntoisten 29-kiekkojen painot menevät yli 5kg painoihin, kun renkaat ovat massiiviset ja isoilla nappuloilla. Renkailla onkin iso merkitys kiekkojen kokonaispainolle. Itse suosin kyllä kevyempiä renkaita jos vain mahdollista. Jonkin verran pitää kuitenkin miettiä kylkien kestävyyttä, erityisesti kivikkoisemmassa maastossa ajettaessa. Eli keveyden kääntöpuoli on useimmiten ohuemmat kylkirakenteet ja vähäisempi pistosuojaus itse kuviossa.



Highballin kiekoiksi valikoitui DT240s napojen ympärille kasatut Funworks Atmosphere SL Comp race -kehät DT comp race pinnoilla ja DT prolock alunippeleillä. Ajokuntoisten kiekkojen paino tipahti 400g Scandalin kiekoista ollen 3,5kg. Joten kyseessä on tuntuva ero, mikä näkyy herkkyytenä ja kepeytenä. Painoeron lisäksi suurin muutos kohdistui napoihin. DT:n navat ovat yhdet parhaimmista vielä jollain tavalla järjellisissä hinnoissa olevista vaihtoehdoista: kevyet, kestävät ja laadukkaasti viimeistellyt. Läpiakselimalliset naparungot tuovat oman merkityksensä pyörän jämäkkyyteen. Kovassa runttauksessa erot ovat selkeät, kun kiekot pitävät kutinsa eivätkä anna kiertojäykkyyden puutteessaan periksi. Voisikin ajatella, että renkaan ominaisuuksille tulee nyt vieläkin kovempi painoarvo kuin pikalinkkumalleilla. Jostain sen jouston ja elastisuudenkin pitää tulla ja tässä tapauksessa paine kohdistuu pikalinkkuversioita enemmän kehille ja renkaille.

Funworksin kehät, jotka ovat ilmeisesti Novatecin pajalta lähtöisin. Tässä kuvassa on takakiekko, johon asensin talviajoja varten Misukan Wild Grip`R -renkaan, jonka sain viimekesän Levi24 soolosarjan kolmanneksi ajaneelta Juhani Laaksolta lahjoituksena. Kesällä ajan Schwalben Rocket Roneilla tai Geaxin Barro raceilla.

Etelän leirin yhteydessä oli lievää jännitystä ilmassa, kun Kimmo asetti kiekot rihtauspenkkiinsä ja tarkasteli miltä ne vaikuttivat. Sisäänajon lopputulemana havaittiin pienet pystyheitot ja joitakin hivenen löysempiä pinnoja, joiden myötä kehissä oli myös lievää sivuheittoa. Mutta kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen tuomio niistä annettiin. Ensimmäiset n.500km eivät olleet jättäneet mitään erityistä jälkeä kiekkoihin, joten voi sanoa, että Actionsportsin kiekon kasaajien jälki on hyvää. Kehitystä on ilmeisesti tapahtunut tässä suhteessa. Katsellaanpa sitten kesän ajojen jälkeen miltä tilanne silloin vaikuttaa.

Kampisetin erot
Kampisettiin tuli myös ihan merkittäviä eroja, joita ei välttämättä tule heti ajaltelleeksi erilaisia vaihtoehtoja selaillessa. Highballin SRAM Truvativ XX-sarjan hiilikuitukammet ovat itsessään kevyemmät kuin Scandalin SRAM Truvativ X9-versiot. Olennaisin ero tulee kuitenkin ns. q-faktorissa: XX-kammet ovat kapeammalla 156mm q-faktorilla mikä tuo merkittävän eron X9:ien 170,9mm vastaavaan mittaan. No mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä? Sitä, että Scandalissa jalkojeni asento oli siten, että kantapäät olivat sisemmässä kuin kengän kärjet, jolloinka jalkojeni asento oli lievästi harallaan kulkusuuntaan nähden. Tehon tuotto suuntasi siis kulkusuunnasta etuviistoon "ohi". Huomasin usein kääntäväni kantapäätäni samaan linjaan päkiän kanssa, mutta kun se ei ollut luonnollinen asento johtuen leveämmästä polkimien välisestä erosta, asento ei pysynyt. Highballissa on sama fiilis kuin maantiepyörällä ajettaessa, kun kammet ovat lähempänä runkoa ja jalkojen linjaus on eteenpäin. Teho suuntaa eteenpäin päkiästä nilkkaan ja pohkeesta reiden kautta perslihaksiin ulottuvassa ketjussa. Molemmat kammet ovat mitaltaan 175mm ja rattaat Rotor Qrings 26/38 rattailla, joten siinä suhteessa ei löydy eroja.

SRAM Truvativ XX QF156 175mm kammet, rattaat Rotor Qrings 26/38




Sen sijaan valitsin Highballiin erilaiset polkimet, koska en ollut tyytyväinen Scandalissa käyttämiini Lookin quartzeihin. Miksi? No siksi, että en ikinä oppinut "löytämään" niitä polkimia nopeasti. Tuntui aina tuskaisen vaikealta lukita ajokenkä polkimeen tilanteissa, joissa olin joutunut jalkautumaan. Highballiin Shimano XT:t olivat hyvä valinta. Pedalit tuntuvat jopa ajonkengän alla antavan paremmin tukea kuin Lookit, mutta ennen kaikkea ajonkengän kiinnitys sujuu huomattavasti joutuisammin ja luontevammin kuin Lookeissa. Painossa otin jonkinverran takkiin verrattuna Lookkeihin, mutta se sallittakoot, kun se tärkein asia toimii. Lumen pakkautuminen polkimen rakenteisiin on myös lievä miinus, jonka myös etukäteen tiesin. Saas nähdä miten mudan kanssa käy?

Putkiosat ja ohjaamo
Molemmissa pyörissä putkiosiksi valitsin Thomsonin tuotteet, koska en ole mikään keijukainen ja en halua tehdä liikaa kompromisseja kestävyyden suhteen. Kuten aiemmin totesin, Highballin satulaputken halkaisija on hivenen pienempi, mikä vaikuttaa kuiturungon peräosan tärinöiden suodatukseen. Takahaarukan ja satulaputken lievä jousto-ominaisuus tuntuu olevan ihan todellinen asia. Etelänleirin 8h tehokas ajo vahvisti asian, runko on riittävän mukava, jotta sillä voi ajaa pitkiä mara-tyyppisiä rykäisyjä.



Testailin Highballissa erilaisia tankoja ja tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta tuntuu lowriser-tyyppinen tanko. Testattuani asiaa Eastonin ankkurinpainoisella alutangolla tilasin teemaan paremmin sopivan Eastonin kuitutangon lopulliseen ohjaamoon. Asiaa helpotti tuntuva talvialennus! Painokin tipahti mukavaan 158g lukemaan. Mutta suurin ajotuntumaan vaikuttava ero on tangon leveydessä. Scandalissa ajoin alunperin 590mm hiilikuituisella flatbarilla, jossa oli 7° taivutus. Sitten se vaihtui 600mm aluversioon, jossa oli 9° taivutus. Kolmas versio oli sitten Highballissakin testivaiheessa ollut Eastonin 635mm lowrisertanko. Nostoa taisi olla n.150mm ja taivutusta n.5°. Nyt paikallaan oleva 690 mm leveä Eastonin EC70 carbon lowriser tuntuu erittäin hyvältä.

Myönnettävä se on, että leveys on hyvä asia. Se tuo enemmän vakautta, kun ohjaus on stemmin pysyessä samana hivenen "hidastunut". Mutta suurin muutos suoraan kymmenen senttiä kapeampaan tankoon on se, että kyynärkulmat ovat avautuneet huomattavasti. Hartioista asti lähtevä jäkitys ja kyynärpäiden joustamattomuus ovat muuttuneet joustavaksi ja eläväisemmäksi yläkropan liikkumiseksi. Kyynärpäät ovat ulompana kuin ennen, ylämäissä pääsen matalempaan asentoon, jolloin kiipeäminen on entistä helpompaa. Kokonaisuutena asentoa pitävä keskivartalon korsetti korostuu entistä enemmän. Tuntuu siltä, kuin pystyisin ajamaan paremmin vaikeammista paikoista, mitä ennen. Tuntuu paremmalta!



Tosin viikonlopun etelän leiri toi sitten sen huonon puolen esille, eli jossain vaiheessa tanko saattaa tökätä puiden tai oksien väliin ja se on menoa sitten. Kerran näin kävikin sunnuntain lenkillä, onneksi vauhtia ei ollut kovinkaan paljon ja pintanaarmuilla selvittiin. Mutta sellaisilla poluilla, missä on puita tai oksistoa heti ajolinjan vieressä, täytyy passailla hivenen enemmän kuin ennen. Mutta se tuskin haittaa kokonaisuudessa, jos esim. epätasaisempien alamäkien laskeminen sujuu jouhevammin ja ylämäetkin nousevat entistä tehokkaammin. Sielä ne merkittävimmät erot tapahtuvat joka tapauksessa.

Sramin XO-gripshiftit tuntuvat edelleen paremmilta kuin perinteiset triggerivaihtoehdot. Lukkogripit ovat vielä vähän kysymysmerkki. XO-mallit kapenevat tangon päähän ja tämä oli kapeammalla tangolla hivenen ärsyttävä piirre. Mutta tämäkin tunne on lientynyt leveämmän tangon myötä, joten testaillaan nyt vielä ennen kuin aletaan tutkimaan muita vaihtoehtoja. Kaapissa on kyllä paksummat Lizard Skinsin North Shoret, mutta niitä pitäisi hivenen modata jotta ne saisi istumaan grippareiden kanssa. Toisaalta Kimmon pyörässä olevat paksut ja pehmeämpää materiaalia olevat gripit voisivat olla hyvät. Katsotaan miltä homma vaikuttaa kesemmällä.

Joustokeula on sama edelleen, eli alunperin GF Hifissä ollut Foxin RL29 palvelee varsin hyvin ajajaansa. Peruskeula, jossa ei ole juuri liikaa säätöjä, mutta toisaalta eipä kuskikaan niitä ole osannut sitä enempää kaivata. Jarrutkin ovat samat kuin Scandalissa, eli Hope Race X2 evo 2012 mallia ja jarrulevyinä ovat Hope Moni Mini Pro Lightweight 160mm. Ovat varsin hintavat, mutta mielestäni sen arvoiset. Toimivat erittäin hyvin ja jarrutuntuma on loistava kaikissa olosuhteissa.








Kaiken kaikkiaan tuntemukset ovat erittäin hyvät Highballin suhteen ja odotukset vain nousevat tulevaa ajokautta kohden. Saapa nähdä miltä pyörä tuntuu esim. Syötteen poluilla? No, se jää nähtäväksi.


Siihen asti reenaillaan ja fiilistellään sopivassa suhteessa.



6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinkuin olet todennut, kolmas pyörä toden sanoo..

      Poista
  2. Insinöörimaista perehtymistä.... Peukkua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylioppilaskin voi onnistua :) Tämä "insinöörimäinen" lähestymiskulma juontaa juurensa erääseen Annankadun kivijalkaliikkeen takahuoneeseen. Siperia opetti, myös kokeneet asiansa osaavat mekaanikot.

      Poista
  3. Täytyy kyllä nostaa hattua tuollaisesta omistautumisesta pyörän rakentamiseen. Ainakin tiedät mitä oot hankkinut ja jokainen yksityiskohta tuntuu olevan tarkasti mietitty. Jos itsekin joskus osaisi ja viitsisi noin perusteellisesti asioihin perehtyä ennen uuden pyörän/rungon hankintaa. Hyviä ja nautinnollisia kilometrejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämän pyörän suhteen koetin tehdä osavalintoja tarkkaan siksi, koska budjetti oli tiukka ja samalla summat minulle tähtitieteellisiä. Tämä on nyt kolmas maastopyörä ja enää en halunnut toisaalta tehdä liikaa kompromissejakaan. Laatua ja toimivuutta, keveyskään ei haitannut. Tein vuoden töitä pitäen viikon lomaa mielessäni se, että jonkinlainen fillari ostetaan tai rakennetaan. Ensin se oli hyvin pitkään laatuluokan cyclocrossari mutta sitten kun tutkailin vaihtoehtoja, totesin hyvin pian että järkevämpi oli satsata maastopyöräprojektiin kunnolla. Enkä ole nyt jälkikäteen katunut asiaa. Saadakseni budjetin kasaan piti tehdä vielä aivan hiton iso ratkaisu: myydä maantiepyörä tai runko, kiekot tms. rahoittaakseni projektia. Storckin myymisen suhteen piti kyllä miettiä pitkään ja hartaasti, eikä se ole vieläkään ihan helppo asia nieltäväksi. Varsinkin kun maantiekelit ovat kohta täälläkin pysyvästi. No, koko pyörää en myynyt vaan rungon ja kiekot. Kaikki muu on hyllyssä, josko niille tulisi vielä jatkossa käyttöä. Tempopyöräprojektinkin hautasin ja möin vielä Cannondale Slice Ironmanin rungon eteenpäin, tosin se ei jäänyt kaivelemaan kun se meni triathlon-harrastusta aloittavalle eli täysin oikeaan osoitteeseen. Mutta näin se menee, köyhä ei voi napsauttaa vain sormia ja ostaa mitä vaan. Tarvii saada raavittua budjetti kasaan tavalla tai toisella. Sittenhän se on vielä makeampaa, kun saa toimivan pelin aikaiseksi ja tietää, että on satsannut siihen isosti. Köyhän ei kannata ostaa huonoa, sekin totuus pitää kutinsa täysin.

      Poista