maanantai 7. huhtikuuta 2014

Etelän leiri

Tutkiskelin perjantaiaamuna ikkunasta, missä asennossa elohopea oli. Ihan sielä normilukemissa, -18°C näytti lukemat. "Ei minusta tule tällä menolla ikinä maastopyöräilijää. Jotain tarttee tehdä ja jo tänään..."

Iltapäivästä juuri sisään ajetun (390tkm) Tojotani keula osoitti kohti aurinkorannikkoa. Santa Cruz hihkui takatilassa tyytyväisenä, tietäen että isäntä vie sen ihan pian metsäpoluille o/ Varustekassi täynnä kaikenlaista ajokampetta pulllisteli siinä vieressä ja siviilivaatelaukkukin oli ehtinyt mukaan. Perjantailiikenne oli vilkasta, itse ajoin lähes ainoana kohti etelän leiriä...

Lauantaiaamuna siristelin silmiäni leiri-isäntäni ja -emäntäni kortteerissa, olohuoneen lattialla makoillen. Siinä on muuten maailman ehkä top3:een menevä nukkumapaikka. En tiedä miksi, mutta uni tulee heti ja aamulla herää peukalo suussa tyytyväisenä. Lieneekö siinä kohdassa joku fengshui kohdillaan? Vai onko salaisuus siinä, että mieli on tietoinen etukäteen jo siitä, minkälaista ajoparhautta on tiedossa vailla muita rajoituksia, kuin mitä kroppa antaa myöden? Niin tai näin, maittavan aamiaisen jälkeen virittelimme Kimmon kanssa ajokamat kasaan ja suuntasimme Oulua kiertävälle Rondelle. Heliä riivasi ikävä flunssa ja yskä, joten hän jäi pois tältä retkeltä.

Santa Cruz pääsi vihdoin tositoimiin ja talviteiden hinkkauksen jälkeen mieskin oli enemmän kuin intoa täynnä ohjastamassa poluille. Suuntasimme Kempeleestä pieniä polkukoukkauksia tehden ensin kohti idän polkuja, kaartaen vähitellen pohjoisen puolelle, palaten Herukan tasalta etelään. Reitti kulki seuraavasti: Kempele, Kaakkuri, Tahkokangas, Maikkula, Lämsänjärvi, Kastelli, Mäntylä, Hiukkavaara, Heikinharju (Huutilampi), Kalimenojan varsi, Auran maja, Kalimenkylä, Herukka, Pateniemi, Karinkanta, Rajakylä, Teknokylä, Isko, Puolivälinkangas, Kemiran polku, Kaukovainio, Hiironen, Kaakkuri, Kempele. 

Reissu oli kohtuullisen verevää tavaraa. Ajamisessa oli koko ajan tekemistä, kun renkaan alla vaihteli jatkuvalla syötöllä jäiset, lumiset ja täysin sulat polkuosuudet. Sielä missä oli tiheämpää puustoa polkuosat olivat lumessa tai jäässä. Avoimilla paikoilla oli taasen tarjolla täysveristä kesäpolkua. Otimme ne jäiset kohdat rauhallisesti, ranteita kun ei kannattanut katkoa tässä vaiheessa harjoituksia. Olikin kohtuullisen villi tunne ajella menemään, kun takarengas eli jatkuvasti ihan omaa elämäänsä persuksen alla. Välillä mentiin melkoisissa latikaisissa, mutta jääpolun reunalla oleva sula maa stoppasi luirailut itsekseen.  Lauantain turneelle kertyi kestoa n.6h 40min josta ajoaikaa oli n.5h 35min. Eli pidimme reilusti taukojakin aina kun siltä tuntui. Päivä siinä meni kuitenkin iloisesti, puoli 11 kun lähdettiin niin illalla 18 maita olimme takaisin kämpillä. Mittariin oli kertynyt 94km ja risat :)

Miehet kampesivat saunan lauteille suut kummallisessa virneessä. Ihmeen synkkää hommaa tuo maastopyöräily! Kaikenlaisissa pusikoissa sitä pitää aikuisten ihmisten temuta? Kyllähän tuo seikkailu oli taas semmoinen elämys, että sen voimalla jaksaa taas sietää arkea pitkään. Helin valmistama päivällinen sinetöi olotilan. Silmäluukut alkoivat painua väkisin kiinni, joten ei tarvinnut kauhean pitkään houkutella unta palloon silläkään kertaa.


Sunnuntain nuotit olivat muutoin samat, paitsi että ohjelmassa oli korkeintaan 3h rauhallinen maastolenkki lähiseuduilla. Iltapäivän ohjelmaa sanelisi Ronde van Vlaanderen, josta alkoi suora lähetys 13:30 maita. Niinpä trio suuntasi mm. Köykkyrin maisemiin ja saimme aikaiseksi jälleen oikein hyvän maastolenkin. Välillä ajoimme mm. polkuja, joita ei koskaan muulloin pääse edes ajamaan: kosteiden ja pehmeiden suomaiden vedet olivat jäässä ja niitä pitkin pystyi ajamaan ihan uusia pätkiä. Lenkki päättyi reilu 2,5h lähtöä myöhemmin, joten väki ehti hienosti virittäytyä seuraamaan todellista pyöräilyn suurklassikkoa. 

Illan suussa totesin etelän leirin päättyneeksi ja suuntasin jälleen kotia kohti. Poikkesin vielä Heinäpään suunnille Pian ja Tommin luo iltakahville ennen Koillismaan suuntaa. Kiitos maittavasta mutakakusta, sen voimin jaksoi hyvin kotiin asti!

p.s. etelän leiri tuotti siis 7,5h tehokasta maastoajoa, poltti taas jokusen kalorinkin (4143kcal + 1065kcal eli 5208kcal) ja sain vyölle 129 arvokasta kilometriä. Kaikkea tätäkin tärkeämpää oli jälleen ne elämykset, joita tämä harrastus tuottaa. Niitä ei voi mitata millään, ne tuntee tuolla rintalastan alla ikuisesti.

Tässäpä reissun kuvasatoa lauantailta


Talvipolkua, kuin tykkilumilatu.

Cruzi paistatteli päivää kesäisissä maisemissa



Betonisieni

Tyytyväiseltä tuo näyttää..

"Joo-o. Siitä mentäis kesällä, mutta nyt ei kehtaa urheilla"

Täältä tultiin, luistelemalla mitä erilaisimmilla tyyleillä. Liukkain kohta koko reissusta!

Tällaista jäistä pintaa oli paljon. Takarengas seilasi omilla teillään, mutta stoppasi tuohon ruohon reunaan omia aikojaan. Nastarengas edessä riitti hyvin.

Sillan ylitys, jossa Köpi oli kuulemma kikkaillut Farleyllään aiemmin

Olikohan tämä sitten se Kalimenoja? En ole varma.

Tuolta tulimme

Tässä lähestytään jo Herukan reunoja. Oliko se vasen? Eikun oikea...

Herukassa pysähdyttiin shellin paarissa korvapuustikahvilla. Kyllä muuten maistuikin hyvälle!

Paikallista tunnelmaa

Martinniemen seutuja

Kohti merenrannan polkuja




Huippupolkuja niin kesällä kuin talvella

Teknologiakylässä


Entinen työpaikka, ei ole kyllä ikävä - paitsi joskus niitä työkavereita..

Leegopalikkatalot. Niin kuin tyttöni Eveliina nämä risti kymmenkunta vuotta sitten.

Etelän suuntaan joen yli


Ja taas poluille...tätä rallia kesti vielä tästäkin eteenpäin toista tuntia. Mahtireissu!



Sunnuntain otoksia


Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Ketjut tarkeni rasvata t-paitasillaan.

Kaluston kuvausta isäntäväkeä odotellessa. Helin Santa Cruz Chameleon.

Hienot Hopen Mono Minit jarruina.

Heli on selvästi ulkoiluttanut tätä pyörää...


Flaamilaista rusketusta


Ja sitten mennään!

Entistä merenpohjaa..


Ahh...talvipolkua!

Ahh...kesäpolkua!

Cruzi paistatteli auringossa

Synkkää näyttää olevan!

Ja taas tätä!

Kiva oli kruisailla kelvejäkin lopuksi, auringon paistaessa ja kropan tietäessä saaneensa mahtiannoksen polkujumppaa.

Aahh...aurinkoa!

Aah! Tämä on ansaittu! No, minä join kahvia..

4 kommenttia:

  1. Kiva kuvaraportti.
    Oi, nuo Mono Minit ovat niiiiiin ihanat. Jos olisin ostanut Surlyni mustana, niin siihen olisi pitänyt hankkia sellaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks, toivottavasti antoi edes kalpean kuvan siitä mitä se oli. Parhaita kohtia ei kyllä tullut kuvattua, kun piti keskittyä ajamiseen ja pystyssä pysymiseen :) Nuo Hopen mallit on erikoiserää ja ei ole enää saatavilla. Ovat kyllä todella hienot ja punotut jarruletkut kruunaa vielä kokonaisuuden. Mutta hienoja on Hopet yleensäkin ja jos haluat joskus laadukkaat ja toimivat jarrut niin siinä on. Pikkasen on hintavat, mutta laatu maksaa.

      Poista