maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kolmas kerta toden sanoo?




Lauantaina 8.3.2014 (joka oli myös Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä eli tutummin naisten päivä) ajettiin järjestyksessään kolmas Kuusamo GT -talvipyöräilytapahtuma täällä Kuusamossa. Tämän vuoden painoksessa palattiin debyyttitapahtuman sapluunaan ja matkana oli 100km Itä-Kuusamon mukavia korkeusprofiileja sisältävillä talviteillä. Päivän tuntemuksista saa mainion kuvan lukemalla tämän Markku Eilola-Jokivirran aka eilolman blogitekstin.

Fyysisen suoriutumisen näkökulmasta minun päivä meni kaikkiaan oikein hyvin. Ensinnäkin sokeritasapaino pysyi hyvällä mallilla. Aamulla ennen lähtöä tasot olivat 8,2 lukemissa, reilussa puolessa matkassa 6.8 ja perillä 4.8. Laskin pitkävaikutteisen insuliinin -20% normaalista alemmaksi ja annostelin aamupalalle n.75% normaalista yksikkömäärästä. Ensimmäinen kolmetuntia meni yhdellä kolmioleivällä, rusinalaatikolla ja juomalla n.0,5l mustaherukkamehua. Kenttälounaalla, n.55km ajettuamme, sokeri oli tuo mainittu 6.8 ja lisäsin 2 yksikköä ateriainsuliinia siinä vaiheessa. Söin reilun annoksen Lapinukonkeittoa, yhden kolmioleivän, pari suolakeksiä sekä pari palaa suklaata ja hörppäsin vielä kahvit päälle. Paluumatkan 3h aikana join ehkä 7dl nestettä (mehua, kahvia, vettä) ja söin rusinalaatikon ja pari palaa suklaata.

Ajokyky säilyi siis sokerien puolesta oikein hyvänä. Tiekeli oli niin ekstriimi, kuin se nyt oikeastaan kevättalvella voi olla. Viikon lauhahkot säät huipentuivat perjantaiyönä sakeaan räntäsateeseen, joka kerrytti n.5cm kosteaa lunta maanpinnalle. Jossain vaiheessa yötä sade oli muuttunut vesisateeksi ja kaiken aikaa tuuli kuusamolaisittain navakasti. Sellaisella oululaisella normituulella lähdettiin liikkeelle. Tämä yhdistelmä sai tien pinnat kiiltelemään jäästä ja vedestä. Lämpöasteita oli +2 kieppeissä koko päivän, joten iltapäivän puolella paluumatkasta tien pinnat alkoivat mennä puhki ja sohjopintaa tuli koko ajan enemmän vastaan, mitä lähemmäs Kuusamoa päästiin. Kapearattaisilla pyörillä ajaneet joutuivat ongelmiin, kuin rengas puhkoi sohjon läpi ja teki ajamisesta todella raskasta. Siihen kun yhdistetään jatkuva navakka sivuvastainen tuuli ja n.800m kokonaisnousua hivuttavina mäkiosuuksina, ei ihme että porukassa alkoi ajopuntit tyhjentyä.

Tiekeli edellispäivänä ennen myräkkää, todella hyvältä näytti: kova pohja ja pinnalla karkeata lumen ja jään sekoitusta tuomassa kitkaa.

Lauantaina aamupäivän ajan näytti tältä, iltapäivästä auraamattomille pienemille teille muodoistui sitten pehmeä sohjokerros.
Soppatauko Kivijärven entisellä koululla, hyvin lähellä valtakunnan rajaa. Muutama km aiemmin oltiin alle puolikilometriä rajasta.

Paluumatkalla tien pinnat alkoivat sohjoontua ja kapearattaisilla ajaneet saivat tehdä tosissaan töitä


Siinä kelissä 29 jäykkäperä oli oivalline laite. Ei ollut juurikaan ongelmia missään kohdassa tai millään alustalla. Niissä olosuhteissa tunsi hienosti, kuinka tuommoinen laadukas kuituraami ja voimansiirto helpottavat menoa. Voima välittyy takarattaalle, pyörä etenee mutkittelematta ja rengas pitää. Ajoin normaalilla jääkelin talvirengastuksella eli sysipainava Nokian ekstriimi 296 edessä ja tavan nappularengas takana. Totta kait sielä tarvittiin ajojalkaakin ja sekin oli kunnossa. Hyvin jaksoin tehdä töitä jokaisella mäkiosuudella ja pystyin vieläpä vähän testailemaan päivän kuntoa ajamalla välejä kiinni ihan tietoisesti. Hyvällä tiellä siis ollaan harjoittelun suhteen.

Kiireisimpiä Rovaniemen hurjakuntoisia menijöitä lukuunottamatta happea haukottiin ulkoilmassa reilu 6h ja ajoaikaa kulutettiin noin viisi tuntia ja vartti. Oma nopeusmittari reistasi niin, että tarkkoja ajoaikoja en saanut ylös. Mutta ei sen väliä. Pääletkan saavuttua Sokos Hotel Kuusamoon Rovaniemen kolmikko istahti saunan lauteille.

Rovaniemeläiset kyllästyivät hissutteluun ja latoivat viimeisen vajaat kolmekymppiä sitä tahtia, että olivat jo saunassa, kun me muut saavuimme perille
Mutta paistoi se aurinkokin! Paluumatkalla Hangasjärventieltä tämä otos.

Make näyttää kieltä kuvaajalle!

Kyllä huoltoautossa on mukavaa!

Peräkärrystä saatiin lisäenergiaa tarpeen mukaan. Superkiitokset Ollille, Juholle ja Aarolle huollosta! Ja tietysti Cyclokselle seurana, että panosti tapahtumaan todella hienosti!

Viimeiset kilometrit ajettiin märillä asfalttiteillä, tässä Vuotungintiellä.

Sokos Hotel Kuusamossa oli mukava saunoa ja syödä ajopäivän jälkeen. Ilman Sokos Hotel Kuusamoa tästä ei olisi tullut yhtään mitään, kiitokset myös sinne!

Omasta sykemittarista löytyi seuraavia lukuja, jos niitä nyt haluaa joku ihmetellä (eivät todellakaan olleet olennaisia!)

+ Mittari oli käynnissä 6:06,13 ja arvioitu ajoaika 5:15
+ Matkaa kertyi pikkasen vajaa 104km
+ Kaloreita kului 4538kcal
+ Keskisyke 142 ja maksimi 181
   alueella 1 (kevyesti) 0:10´00
   alueella 2 (kohtuullisesti) 1:47`00
   alueella 3 (reippaasti) 3:28`00
   alueella 4 (kovaa) 0:39`00
   alueella 5 (erittäin kovaa) 0:02`00

Lähdöstä lounaspaikalle n.55km pääasiassa sivumuötäiseen tuuleen 2:59'35.5 syke 135 ja sieltä takaisin hotellille n.49km sivuvastaiseen tuuleen sohjoteillä 3:06'37.9 sykkeellä 148.

Tuntemukset olivat kokonaisuudessaan hyvät. Viimeinen 15km tuntui jo jaloissa lievänä pakotuksena, mutta hyvin silti jaksoi työstää menemään ja vauhtiakin olisi hivenen voinut lisätä tarpeen vaatiessa. Mikä vain meinasi sitä, että tämmöisistä ajoreissuista pystyy nauttimaan alusta loppuun, kun ei joudu pukkaamaan itseänsä ihan hämärän rajamaille. Saunan lämpö tuntui hyvältä ja vaikka ruoka ei mitenkään erityisen hyvin vielä ajon jälkeen maistunut, niin puffetista tuli syötyä ihan kohtuullinen päivällisannos. Janon tunne vain oli kova, joten olisi pitänyt juoda reilusti enemmän ajon aikana. Asia, joka talvipyöräilyssä tuppaa unohtumaan hyvin herkästi.

Mitäs jatkossa?
Saas nähdä. Nyt vaikuttaa siltä, että tämä Kuusamo GT -sapluuna oli tässä. Ensimmäisenä vuotena mukana oli 20 ajajaa, toisena vuotena muistaakseni 17 ja nyt 13. Seuraavana päivänä Oulussa kasilenkillä taisi olla 18 kuskia ihan vakiolenkillä. Tokihan Kuusamon perällä hyvä porukkalenkki käsittää viisi kuskia. Yli kymmenen kun mennään puhutaan pyöräilyn massatapahtumasta.

Paljon on mietitty miksei tämä ole kiinnostanut pyöräilijöitä? Monta teoriaa on esitetty ja varmaan on niin, että mitään yksittäistä tekijää ei edes löydy. Mutta sen verran kyllä ripitän kaikkia Pohjois-Suomen pyöräilijöitä, jotka eivät ole tässä tapahtumassa käyneet, että ei näitä tapahtumia synny ilman kuskeja. Sisältöä olisi ollut tarjolla todella runsaasti ja maksut ovat olleet kohtuullisia kautta linjan. Olemme pyrkineet tarjoamaan sellaisen kattauksen, jota kestää muistella hyvällä. Ulkoilmalajista kun on kyse, niin talven säät ovat aina jollain tapaa vaativat. Sen taakse ei voi jäädä kuitenkaan piiloon. Kannattaa muistaa, että jos ei käy näissä järjestetyissä tapahtumissa, kohta saa ajella taas itsekseen ja ihmetellä.

Suurkiitokset kuitenkin teille, jotka kolmen vuoden aikana olette vierainamme olleet! Kypärää nostan päästä jokaiselle!


6 kommenttia:

  1. Todellakin hieno tapahtuma, kelit nyt on mitä on kun ulkona ollaan. Aina tuollaiset sopivat vastukset voittaa, kun jaksaa hieman nakella huumoria urilla. Näkeehän sen kielestä ettei ihan sipissä vielä tuossa vaiheessa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parastahan näissä on tuo sosiaalinen puoli, saa kaikenlaisten hullujen kanssa ajella ihan vapaaehtoisesti. :)

      Poista
  2. Kyllähän tällaiseen olisi hienoa joskus osallistua, mutta pitäisi saada melkein joku lomareissu tai ainakin muutaman päivän loma samaan yhteyteen. Muuten tulee kyllä vähän turhan paljon ajamista autolla paikalle ja takaisin kotiin. Toki järjestäjän kannalta olisi hienoa, että osallistujia olisi enemmän. Huolto yms kuitenkin vaatii lähes yhtä paljon tekemistä pienemmällekin porukalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on. Tämä korpipitäjä on kaukana joka paikasta. Ehkä pettymys tapahtuman kuihtumiseen on siksi suurempi, kun me täältä joudutaan aina matkustamaan pitkälle ja tunteja. Syöte on ainoa "kotinurkilla" oleva kohde ja sinnekin on se 100km matkaa. Syöteajokin vaati sen, että ensin ajoit perjantaina reilu 200km Ouluun, lauantaina sait ajaa pyörällä reilut 200km Syötteelle, sunnuntaina sait ajaa pyörällä reilut 200km takaisin Ouluun ja siihen päälle piti ajaa reilut 200km Kuusamoon. Tai kun käydään etelässä kisoissa tai tapahtumissa, puhutaan 600-900km matkustamisista lähes poikkeuksetta. Ja me ollaan vielä täällä "keski-suomessa", kun verrataan esim. Lapista tuleviin pyöräilijöihin.

      Poista
    2. Tämä vielä varmasti korostuu ihmisillä näin talviaikaan kun ajokelit saattaavat olla mitä vaan. Kesällä nuo autosiirtymät menee mukavammin pääosin valoisan aikana hyvillä keleillä. Itsellekin tulee osaan kisoista edestakaisin noin 1000km matkaa. Mutta niinhän se tuntuu olevan, että pohjoisen suuntaan ihmisillä kilometrit on pitempiä kuin etelään päin :)

      Poista
    3. Täysin tuon asian taakse ei voi kuitenkaan mennä, koska kiinnostavat tapahtumat vetävät porukkaa kauempaakin. Eli siinä mielessä ihan tyynesti otetaan homma ja ruksitaan pois kalenterista kuleksimasta. Onpahan saatu ainakin n.30 henkilölle näytettyä Kuusamon itäkairojen hienoja maisemia ja tieprofiileja ja kukaties joku tulee uudestaankin. Etenkin soratiekaudella olisi paljon näkemistä ja kokemista.

      Poista