torstai 9. tammikuuta 2014

Suksi poika...

Niin, joulukuun alkuun mennessä sukset olivat lymynneet komerossa, jonne olin ne laittanut kevättalvella 2012. Viimetalvena en nimittäin hiihtänyt metriäkään, kun ajoin sitäkin enemmän pyörää. Jotta tässä ei kangistuttaisi kaavoihin, päätin ottaa hiihdon uudestaan perustreeniin mukaan. En niinkään hapenottoa parantaakseni (se saa parantua hiihdon avulla tai olla parantumatta), vaan aktivoidakseni yläkroppaa. Jospa ne hyödyt tulisivat esille ensikesänä maastopyörän ohjaamossa. Lumitöitä ja hiihtoa onkin tullut "harjoitettua" siitä lähtien ja tunteja onkin kulunut mukavasti niissä merkeissä. Pyörää en olekaan ajanut tämän vuoden puolella metriäkään.

Viimetalvena ajoin paljon sisällä hapenottoa rullatreeninä ja spinning-pyörällä voimaa. Rullatreenistä jäi sellainen tunne, että hapenkulkuun siitä saattoi ollakin hyötyä, mutta maastoajamisen tekniikkaan ei niinkään. Nimittäin ajokaverit moittivat useasti sitä, että mies on kuin ratapölkky pyörän päällä lantiosta ylöspäin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oman osansa asiaan taisi tuoda rullatreenaus, jossa tasapainon säilyttämisen edellytys on suhteellisen vakaa meno pyörän päällä. Toisaalta tänä talvena en edes pysty tekemään rullatreeniä, koska möin maantiepyörän rungon pois.


Ensimmäinen hiihtolenkki tuli tehtyä itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä, mutta sen jälkeen piti ajaa viimevuoden ohjelmaan kuulunut joulukuun satanen ja hiihtotaukoa tulikin sitten reilu viikko. Lopulta sain kasattua parissa viikossa 90km erittäin vapaan tyylin horjuvaa hiihtoa. Joka kerta se on sama juttu, ensimmäinen 100-200km menee ennenkuin alkaa löytyä edes tyydyttäväkään tasapaino ja luistelusuksi alkaa liikahtaa edes jollakin järjellisellä tavalla. Joulun aikana Kuusamossakin otettiin takapakkia talvessa ja föönit puhalsivat siihen malliin lauhaa keliä ja vesisadetta, että se kertynyt n.60cm lunta suli noin 40 senttiin. Se tiesi myös sitä, että hiihtoladut ja paanat menivät jäisiksi ja muhkuraisiksi heti kun viikon suojakelit vaihtuivat pakkasiin. Mutta luistohan oli aivan superia silloin, meikäläisenkin nahkean kelin lenkit nopeutuivat aivan käsittämättömästi.

Miehen kestävyyskuntokin on parantunut sitten viimeisten hiihtojen. Kunpa vain osaisi teknisesti paremmin niin saisi esim. jalkavoimia paremmin hyödynnettyä. Tahtoo mennä käsille aivan liiaksi sujuttelu. Mutta kun tammikuun alkuun tärähti mainiot talvikelit, -2...-8° välissä pakkaset, niin päätin hiihtää joka päivä niin kauan kuin kelit pysyisivät tämmöisinä. Kun Heli ja Kimmokin tulivat sopivasti Kuusamoon samoissa aikeissa, saatiinkin aikaan aivan kelpo "hiihtoleiri". Hyvää perusvauhtista hiihtoa ja yläkropan sopivaa rassausta joka päivä. Nousujohteista määrää, jonka lopussa oli sitten niin puuduksissa, että tiesi hiihtäneensä. Niin sitä tuli sivakoitua kymmenen päivän jaksossa vajaat 18h / 116km, mikä on tämmöiselle satunnaishiihtäjälle ihan hyvä saavutus. Pisin reissu oli 30km, joka taisi olla elämäni pisin hiihtolenkki. Eikä vointi ollut sen päälle mikään kummempi kuin 3-4h talvipyöräilylenkinkään jälkeen, että tyytyväinen sai olla. Silloin toissatalvena yksittäisten lenkkien kestot ja pituudet olivat kyllä varsin vaatimattomia ja nyt kuulostaa sen puoleen olevan mukavasti reserviä. Eikä se hiihtäminenkään ole enää niin horjuvaa kuin joulukuun puolella. Jahka tästä paladutaan ja päästään taas kokeilemaan menoa, luulen homman olevan entistä sujuvampaa.

Puolimetriä alkaa taas olla kasassa. Tämmöistä käytävää risteilee takapihallani kymmeniä metrejä, Tellu pääsee liikkkeelle ja isäntä saa hyvää treeniä pitäessään väyliä auki.

Nyt vain näyttää siltä, että Kuusamoon parkkeerasi kipakampaa talvikeliä. Pakkasia ja lumituiskua. Tälle aamulle saikin vääntää puolitoistatuntia lumitöitä, että sai kaikki piha-alueet ja kulkuväylät auki lumesta. Erinomaista kestovoimatreeniä sekin.

Mitä sille pyöräprojektille kuuluu?
No siinä se etenee tasaisen varmasti. Itseasiassa tässä alkaa olla lähellä se hetki, että kaikki tarpeellinen komponentti ja itse runko on saapusilla ihan lähiaikoina. Vaan onhan ollutkin erilaisia vaiheita matkan varrella. Päätä on kuumennettu kiitettävästi vuodenvaihteen alennuksia tutkiessa, nyt on nimittäin paras aika erilaisten hankintojen tekemisen suhteen, kun netistä voi löytää huikeitakin tarjouksia muutoin hinnakkaista osista.

Yksi iso ratkaisu tuli tehtyä viikonloppuna, kun päätin myydä Scandalissa käyttämäni ZTR Crest / Hope Pro Evo II / DT Comp. -kiekkoni. Kimmo, joka rakensikin ne alunperin otti reissuun mukaan rihtauspukin ja kävi kiekot läpi uudestaan, oikoen pysty- ja sivuttaisheitot, sekä tarkisti vielä pinnojen kireydet. Kiekoista tulikin ehkäpä parhaiten tasapainossa olevat kuin koskaan. No miksi sitten päätin luopua niistä? Ehkä siksi, että vaikka Hopen navat ovatkin hyvät, tykkään että DT240s:t olisivat vielä paremmat ja myöskin hiljaisemmat. Nimittäin Hopen takanapa herättää kuolleetkin haudasta, sen verran julmettua meteliä se pitää. Kiekot rakennettiin alkujaan myös tietyllä väriteemalla (siniset navat, siniset nippelit) ja tulevaan raamiin tämä ei välttämättä enää ihan niin hyvin tulisi istumaan. Joten kiekot myyntiin vaan ja uusia sitten hankkimaan DT:n napojen ympärille.




Eipä tarvinnut kauaa aivastella siinä hommassa. Sunnuntai-iltana ilmoitus fillari-tori.comiin ja maantaina ne olivat jo uudella omistajalla! Näin se homma etenee ja pitääkin edetä. Hinta vain kohdilleen niin tavara liikkuu. Hankintojakin on tullut tehtyä komponenttipuolelle, valitsin nyt sitten lopulta polkimiksi Shimano XT:t. Uusi takapakka ja keskiölaakerikin ovat tulossa. Thomsonin tolppa ja klamppi tulivat jo ennen joulua.

Scandal on purettu osiinsa, kaikki komponentit putsattu ja puleerattu sekä samalla inventoitu kuntonsa puolesta.

Siinä on osa poikineen
Mutta minkähän takia nuo on pakattu laatikkoon ja...? 


Ei, myyty niitä ei ole. Kaikki selviää aikanaan...;-)


2 kommenttia:

  1. Härpättikone putputtaa ja Pyynö on jännityksestä vallan soikeana. :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jumalauta, toteaa Pyynö. Tulipa jumalaton lasti porkkanaa. Mitä minä tällä kaikella teen. Joudun vielä Soikkelimetsän pieneläinklinikalle "

      Poista