maanantai 28. lokakuuta 2013

Mitäs olisi myytävänä?

Syksyn vaihtuminen talveen tarkoittaa perinteisesti sitä, että meikäläinen puntaroi pyöräilyharrastuksen menneitä ja tulevia asioita. Kalustoakin on tullut tarkasteltua.


Tulevaisuuteen tähtäävä päätös on tehty ja lähden toteuttamaan pitkäaikaista haavettani uudenlaisen kaluston suhteen. Huippuluokan maantiepyörä tulee joku päivä vaihtumaan huippuluokan cx-pyörään. Ensivuoden puolella tyttöni tulee myös ajamaan maastopyörällä ensimmäistä kertaa elämässään (pieni S tai XS-kokoinen hakusessa). Hän kun ilmoitti napakasti kesän touhujani seurattuaan, että "isi, minäkin haluan kokeilla!". Eiköhän ensi keväänä 16-vuotta täyttävä tiedä jo kohtuudella mitä haluaa kokeilla ja silloinhan on toimittava kun tuommoisia tulikomentoja annetaan.Joten isukilla riittää taas speksattavaa!

Koska olen pääsääntöisesti enempi tai vähempi persaukinen, hankinnat on tehtävä pidemmällä tähtäimellä. Lompakolleni on aivan liian hapokasta mennä ja ostaa nykyhintaluokan vehkeitä tuosta vaan. Niinpä jostakin on luovuttava, jotta uutta voi tulla tilalle. Päätös on tehty ja ostajakunnan puntaroitavaksi tarjotaan Storck Scenario C1.1 maantiepyörän hiilikuiturunko (sisältäen etuhaarukan ohjainlaakerin kera sekä satulaputken kiristimen). Sen lisäksi kaupan ovat Ksyrium Elite 2011 kiekot.

Muokkausta: Storckin runko ja kiekot löysivät jo uuden kodin!

Storckin taival Schermbeckistä Kuusamoon
Tilasin Storckin keväällä 2011 saksasta S-Techiltä, Saksan luoteisosasta läheltä Hollannin rajaa. Meinasi muuten mennä hermot odotellessa pyörää. Toimitus ei kestänyt mitenkään erityisen kauan jälkikäteen ajateltuna, mutta silloin tuntui kestävän iskuisuuden! "Ensisavut" ajelin huhtikuussa Hangasjärventien lenkillä (suu korvissa). Rungolla on ajettu siitä lähtien n.10 000km ja pyörästä on pidetty oikeasti huolta. Runko on kokoa 55cm ja paino on ilman heebeleitä 1148g. En kyllä muista, että onko paino Stiletto Aero etuhaarukan kanssa vai ilman, todennäköisesti ilman. Minulla kun on muistikuva, että etuhaarukan paino olisi 400g tietämissä? Mutta voihan se pirulainen olla yhteispainokin...joka tapauksessa ihan riittävän kevyt se on ja on osoittautunut erinomaiseksi ajotuntumaltaan. Runko on varustettu perinteisellä 68mm kierteisellä keskiöllä, haarukkana on Storckin oma Stiletto Aero. Koko on 55cm ja itse olen n.180cm ja pitkä jalkainen (89cm jalan sisämitta) - runko on ollut erittäin lähellä ideaalia minulle, olen käyttänyt 100-105mm stemmejä ja ajoasento on ollut kohdillaan. Runko on hieman slouppaava, eli vaakaputki on emäputken päästä maasta mitattuna n.80cm ja satulaputken päästä n.77cm. Vaakaputken mitta keskeltä keskelle on kokomitan mukaisesti 55cm. Tuolla käyttämälläni 105mm stemmillä tangon keskeltä satulaputken keskelle on mittaa 65,5cm. Akseliväli on n.99,5cm ja emäputken mitta on 14cm. Siinä näitä strategisia mittoja.

Kuvasta poiketen meikäläisen pyörä tuli mattapintaisella etuhaarukalla, syytä tähän en tiedä sanoa. Menoa se ei ole haitannut kuitenkaan millään tavalla.

Meikäläisen pyörän haarukka näyttää tältä

Pyörä oli pakattu huolellisesti keväällä 2011

Tässä kuosissa kisattiin kaudella 2012. Investoin silloin FFWD:n F4R kuitutuubit ja olihan ne mahtavat kiekot ajaa! Kiekot ovat jatkaneet matkaansa Törmäsen Rosan kisakiekoiksi ja todistettavasti niillä on ajettu lujaakin :) Tässä kuosissa puntari näytti 7.25kg lukemia. Ihan hyvin  Ultegran osasarjalla sekä alumiinisilla putkiosilla varustetulle pyörälle. Eli UCI-laittoman tästä saa ihan kätevästi.
Tällä setupilla ajoin mm. Syöteajon Oulu -Iso-Syöte - Oulu kesällä 2012, parin päivän aikana n.420km ja meno maistui erinomaisesti. Vaikka raami soveltuu kisaamiseen ja on erittäin jäykkä, ei se ole kuitenkaan epämukava tai hankala ajettava pidemmällä siivullakaan.
Tässä pyörä keväällä 2013, stemmi käännettynä enempi yläviistoon, jolloinka sain ajoasennosta hivenen pystymmän kuin kisa-asetuksessa. Kiekkoina originaalit Mavic Ksyrium Elite:t mallia 2011.






Eli jos kiinnostuit asiasta, niin ota ihmeessä yhteyttä joko blogin kautta, sähköpostilla taneli.kaakinen(at)sonera.inet.fi tai puhelimitse nolla neljä nolla - 5211 622. Uuden rungon hinta on S-techillä 899€ joten tämä lähtee puoleen hintaan + mahdolliset toimituskulut. Eli 450€, ei sen enempää. Ksyrium Elitet vaihtavat omistajaa 225€ hintaan, sisältäen pikalinkut ja Mavicin napasäätö- ja pinnatyökalun. Ja kaupan päälle kesän ajetut Continental GP4000S:t sisureineen.

Myöskin temporaami kaupan

Lisäys 29.12.2013: Ei ole enää, runko löysi uuden kodin Alavudelta!

Tässä olisi myös mainio aihio tempopyöräprojektille. Cannondale Slice Ironman vuodelta 2004. Ultegran keskiö 53/39 rattailla ja etuhaarukalla. Tästä piti tehdä tempopyörä, mutta nyt kun suunnitelmat ovat vaihtuneet niin toivottavasti tämäkin löytää uuden kodin. Rungon koko on 54cm. Hintaa 400€ + mahdolliset toimituskulut.









maanantai 14. lokakuuta 2013

Oulun krossit ja kausi pakettiin

Siinä se sitten on. Ennätyspitkä, maaliskuussa käynnistynyt ajokausi on nyt ajettu. Olo on haikea.


Lähtöä edeltävää pöhinää kisakanslian liepeillä

Porukkaa laidasta laitaan

Kimmo komensi kuskit lähtölinjan taakse, minä porisen valotolpan oikealla puolen Leppäahon Mikan kanssa mukavia.

Krossikommuunin ja Pyörä-Suvalan mahdollistamat huikean hienot cx-mestaruuskisat olivat ajokauden viimeinen todellinen rypistys. Krossi on kuskille raastavaa, alusta loppuun asti hapokasta hommaa. Vitsit ovat vähissä ensimmäisen kymmenen sekunnin lähtökiihdytyksen jälkeen. Siitä eteenpäin kaasun pitäisi pysyä joko pohjassa tai mennä lattiasta läpi. Eikä jarruja kannatta hiplata liikaa. Ennen ja jälkeen meno on rentoa, juttua piisaa ja iloisia naamoja näkyy sielä ja täällä. Ei ole kyräilyä tai kyttäilyä!

Yhteislähdössä oli viisikymmentä kuskia ja varsinaisten krossareiden lisäksi sekaan sopivat vaihteelliset maastopyörät sekä sinkula ja fiksiversiot. Nähtiinpä sielä nojakkikin (kuten oulun viikkokrosseissa ylipäänsä). Kiitos avoimen luokan tämä oli mahdollista. Pyörä-Suvalan voimakas panostus takasi jälleen kaikille ilmaisen tapahtuman, kiitos myös siitä.

kuva: Tarja Kivirinta
kuva: Tarja Kivirinta
Harrin kanssa Kuusamossa viime torstaina ajettu hapotustreeni teki tehtävänsä. Röörit olivat auki ja lihaksisto hereillä 3h ajomatkasta huolimatta. Saavuimme tyttöni kanssa paikalle puoliltapäiväin, joten vietinkin sitten päivän tunnit Kommuunin jengin kanssa. Nojailin lähinnä rautakankeen ja kerroin huonoja vitsejä. Enpähän ollut liiaksi tiellä! Fiilinki oli erinomainen ennen starttia ja sen jälkeenkin. Klo 16 annettiin lähtökäsky ja sitä noudatettiin kiitettävästi.

Päätin aloittaa passaillen ensimmäisen puolikierrosta, jonka jälkeen olisi hyvä lähteä takomaan tasaisen ilkeätä tahtia. Kärkiporukka häipyi omille teilleen, joten baanaa oli avoinna setämiesten temmellykselle. Tämän vuotinen rata sopi minulle erittäin hyvin ja näyttipä muukin väki siitä tykkäävän. Reitti oli jouheva ja mielenkiintoinen ajettava. Tekemistä riitti tasaisesti, eikä homma mennyt pelkäksi ylämäen raastavaksi kinnaamiseksi tai tasamaan tempoksi. Lukuisat kurvit ja käännökset, esteet ja heinikkotsikaanit pitivät kuskit hereillä. Maastopyöräilijät saivat etua heinikkolaskuissa ja tsikaaneissa, krossikuskit menivät muualla kyllä sitten todella lujaa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy tiukka kilpakumppani Sami Oja, jonka kanssa ajettiin jälleen kerran hyvää kisaa. Ihan ei riittänyt potku vastata hänen rytminvaihdoksiin ja lopussa hyydyin sitten ratkaisevissa hetkissä niin, että Sami karkasi tavoittamattomiin. Hyvää yritystä jokatapauksessa. Pääsin vetämään lopulta kunnon loppukirit Karvosen Timon kanssa ja tällä kertaa vein siinä mittelössä voiton. Pitikin mennä pötkölleen loppurypistyksen jälkeen pallokentän pinnalle joksikin minuutiksi. Ukkelin kropassa tunnosti olevan ylimääräistä happivajetta! Vaan ihmekö tuo kun ensin ajat tunnin lähes täysiä ja sitten vedät sen loppukirin täysiä. Mutta kun on kunnossa niin sekin pöljyys onnistuu!

Se on kumminkin sillä lailla, että kauden päätös ja ko. lajityypin kisa tarkoittaa pyöräilijän juhlapäivää. Yleisöä on paikalla katsomassa, kamerat napsivat kuvia ja ihmiset ihmettelevät meininkejä. Silloin on laitettava kaikki peliin. Johan tuo olisi ollut epäkohteliasta olla ajamatta itteänsä hämärän rajamaille! Oma sijoitus oli 23. ja avoimen sarjassa olin seitsemäs. Hienoa, että sain kaivettua vielä yhden terävämmän kuntopiikin ja sain pukattua kisan läpi omien kykyjeni mukaisesti. Eipä jäänyt mitään hampaankoloon! Paitsi ehkä nyt se, että edelleenkään en ajanut krossarilla :/ Ei hemmetti, kyllä se nyt on saatava tämän seuraavan vuoden aikana hommattua!

Tein työtä käskettyä..
Kyllä lähtee! Kymmenen metrin takamatkalta kymmenen metriä ohi!
Linkki loppuihin kuviin


Oulun avointen cx-mestaruuskisojen tulokset

Miehet:

1. Juha Kangaskokko
2. Heikki Tukki (mtb)
3. Panu Lieto
4. Kent Sippola
5. Kyösti Soini
6. Marko Törmänen
7. Jukka Puustinen
8. Pasi Nurmela (mtb)
9. Miika Orvola (mtb)
10. Aku Keloneva
11. Jyrki Puttonen
12. Jussi Vänskä
13. Antti Kauppinen
14. Janne Karhu
15. Jukka Feldt
16. Timo Mäkelä (mtb)
17. Petri Lahtinen (-1)
18. Mikko Myöhänen (-1)
19. Timo Kärjä (-1)
20. Riku Luoto (-1) (Nopein Yksivaihteinen!)
21. Sami Oja (-1) (mtb)
22. Esa Pesonen (-1)
23. Taneli Kaakinen (-1) (mtb)
24. Timo Karvonen (-1)
25. Jarkko Koskela (-1)
26. Joni Feldt (-1)
27. Esa Kaarlejärvi (-1)
28. Jukka Kivirinta (-1)
29. Hannu Kaikkonen (-1) (mtb)
30. Mika Helander (-1) (nojapyörä)
31. Krister Leiviskä (-1) (mtb)
32. Heikki Jokinen (-1)
33. Jani Simonen (-1)
34. Harri Lilja (-1)
35. Lauri Rossi (-1) (mtb)
36. Juha Koivupalo (-1)
37. Mika Leppäaho (-1) (mtb)
38. Markus Marttila (-1)
39. Petri Koiranen (-1) (mtb)
40. Timo Holappa (-2)
41. Pekka Lindvall (-2)
42. Antti Sepänheimo (-2)
43. Pekka Pörhö (-2)

Naiset
1. Sari Orvola (-1) (mtb)
2. Suvi Lavonen (-1)
3. Rosa Törmänen (-1)
4. Niiki Alakärppä (-1)
5. Kirsi Puustinen (-2)

Pojat:
1. Konsta Soini (-2)
2. Onni Feldt (-4) (mtb)

kuvat: Eveliina Kaakinen

Kukkulan laelta käännös kohti siistiä laskua
Maastopyörän nappularenkaasta oli etua näissä kurveissa
Alueella oli mukavasti väkeä



Tässä loppukierrosten trio, Lavosen Suvi ajoi naisten krossimestariksi.

Takaisin siihen haikeuteen. Onhan tässä nimittäin takana ihan uskomaton ajokausi. Jos jonkinlaista reissua on tullut ajettua jokaisena vuoden aikana. Yksin ja yhdessä. Tässä poimintoja ajetuista reissuista:

Tammikuussa ajoin kolme pitkää 4,5h - 6h talvilenkkiä, yhteensä 300km. Kuusamo GT pyöri mielessä. Helmikuussa ajettiin mm. Oulun seudun talvipolkuja Kimmon, Helin ja Köpin kanssa. Pää meinasi räjähtää kun piti keskittyä aluksi niin intensiivisesti polkurännissä pysymiseen. Siitä se sitten alkoi sujumaan vähitellen. Viikonlopun aikana kertyi yhteensä 10h ja 140km ajoa. Sunnuntain lenkin iso motivaattori oli lupaus maailman isoimmasta korvapuustista puolimatkan kahvipaussilla! Sen viikonlopun jäljiltä takki oli täydellisen tyhjä.

Kotimaisemissa tuli ajettua yksi 6,5h talvilenkki, ajettiin siitä noin puolet Ossin ja Rosan kanssa pimeässä kuun valaisemilla talviteillä. Hieno kokemus! Esimakua tulevaan, joka oli tietysti maaliskuun kohokohta eli tietysti Kuusamo GT ja sen 100 mailin (162km) matka. Aamulla oli -19° mittarissa kun parikymmentä ajajaa starttasi reissuun huoltokolonnan kanssa. Taivalsin viimeiset 60km luupäisten brevettimiesten kanssa, kiiveten jokusen mäen, valutettaen hikeä talvikelistä huolimatta. Kaveria ei jätetty! Hotellilla oli mahtava vastaanottokomitea vajaan 10h päivätaipaleen jälkeen, mm. jäätävän nopeasta rovaniemeläisten maileriryhmästä Nurmelan Mikko, Törmäset, Pesosen klaania...hieno elämys!! Siitä kun selvisin, niin lähdin itsekseni ajamaan Muojärven ympäriajon, jolle kertyi mittaa 6h ja 115km. Viimeiset 40km puskin julmaan vastatuuleen, joka söi psyykettä enemmän kuin fysiikkaa. 

Maantiekausi tuli avattua ennätysaikaisin, huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna reilun satasen lenkillä.Viikot menivät töitä tehdessä, viikonloput ajaessa. Kauden ensimmäinen tempoharjoitus tuli ajettua toukokuun alussa, sekin aikaisemmin kuin koskaan. Saipahan keuhkot vetoketjulle perinteiseen tapaan, pyörä ei liikahtanut sitten mihinkään! Maastokausi tuli korkattua kuun puolessa välissä, eikä sekään ole ollut aiemmin niin aikaisin mahdollista lumen ja märkyyden takia. Kevään kohokohta oli tietysti PK Teamin PaksuKumiPolokasu, eli 6h maastoajo Virpiniemen poluilla. Tällä kertaa sain kelattua 80km joten edistystä tuli edellisen vuoden versioon 16km...

Kesäkuun alkajaisiksi ajoin kotiovelta lähtien siirtymien kera Kouvervaaran maastopyörälenkin. Kuusamossa oli hillitön helle, mittari hipoi 26-27°astetta ja minä hikoilin totutellen kroppaa lämpimään kelaten mittariin yhteensä 77km rapeassa 4h:ssa. Suomi kylpi auringossa ja lämmössä, kun eurooppalaiset hytisivät karuissa olosuhteissa. Kerrankin näin päin!
Dan Ahti Tolppanen kehoitti jo kesällä 2012 ottamaan paidan pois. Taisin uskoa Uniikkia sen keikan jälkeen grillatessani vartaita ja juodessani jääkylmää vissyä. Viikkoa myöhemmin vietettiin PSP:n kevätleiriä ja järkättiin PSM-tempot Syötteellä. Leiri teetti kovasti töitä, mutta siitäkin selvittiin, erityiskiitos Kimmon ja Helin suuntaan. Ratamestarin, materiaalivastaavan, ilmoittautumisten hoitajan, käytännön radan rakentajan ja risteysvahdin lippikset pyörivät iloisesti päässä viikonlopun ajan. Leirin jälkeen olikin sopivasti atakkia koneessa ja Pärjänjoen rantapulevardi sai oikeasti mukavaa kyytiä parin tunnin ajan. Taisi olla kesän paras teknisen ajamisen suoritus silloin!

Kesän kohokohdaksi osoittautui jälkikäteen Levi24, joka ajettiin yhdessä Jaskan, Vesan I:n ja Vesa K:n kanssa ensimmäistä kertaa. Tuloksena upea toinen sija neljän hengen joukkueiden sarjassa, 47 kierrosta ja 423km. Pyörä liikkui viestiperiaatteella 24h. 

Henkinen latinki purkaantui vähän liikaakin ja heinäkuun Syöte MTB 60km ei mennytkään sitten niin hyvin kuin odotin. Hyvä maku siitäkin jäi kuitenkin, vaikka vedinkin itseni kokonaisvaltaisesti loppuun kolmena Syötteen maastoviikonloppuna peräkkäin. Se maasto ottaa omansa joka kerta! Senpä takia maantie alkoikin maistumaan erityisen hyvälle. Kelasin paljon palauttavaa lenkkiä ja toisaalta lyhyttä ja terävää. Hinasinpa itseni entistä useammin tempoasentoonkin ja ajoin mm. oman 100km tempoajotreenin (no ehkä 75km tempoasennossa!). 

Elokuussa pääsin hyvään tempovireeseen ja sain kellotettua itselleni hyvän kymppitempoajan 15.35 Sänkikankaan radalla. Suunta oli jälleen oikea ja ilman ainoatakaan todellista vetoharjoitusta kello tykkäsi menosta. Maastoajamisen edut näkyivät tässäkin kohdassa. Siinä saivat jo seuran tempomiehetkin painella tosissaan että jättivät harrastajaukkelin taakseen! Seuran nuoret miehet ajoivat niin hurjia aikoja pitkin kesää, että itse olin lähinnä pujottelukeppi heidän rinnallaan. Mutta niinhän se pitääkin mennä. Kuun lopussa järjesteltiin Krossikommuunin kanssa valtakunnan ensimmäinen virallinen Gravel Grinding -tapahtuma nimeltään Kuusamo GG 2013. Sielä ajettiin niin 65km kuin 145km mittaiset reissut ja väki tykkäsi.


Syyskuussa käytiin Kimmon kanssa mahtava Tähtisadeajojen reissu Jyväskylän seudulla. Matkana oli 64km ja tekniset murheet pistivät kapuloita omiin rattaisiini. Kimmo ajoi timanttisen hyvin ja uusi parin vuoden takaisen raakan hyvän ajonsa. Viikko siitä eteenpäin tarjolla oli OTC:n Sorasyöte kuntoajo Syötteen sorateillä ja poluilla. Päätin ulosmitata sielä edellisen viikon höyryt ja hyvin sainkin todistettua itselleni olevani hyvässä syyskunnossa. Raakasti nousua sisältänyt 64km reitti meni hienosti loppun asti sykkeellä. Kymmenkunta ehti ennen minua reitiltä, joten tyytyväinen olin päivän vireeseeni. Syyskuun lopussa ajettiin vielä eeppinen Vesan Spesiaali Kuusamossa, mahtavilla Pohjois-Kuusamon sorateillä ja poluilla. Juumasta Käylään, sieltä Kiutakönkään seuduille, takaisin kohti lähtöpistettä ja Konttaista. Mahtavasti soratienousuja, hyvää seuraa ja hyvät retkieväät latasivat henkisiä akkuja täydelleen.


Lokakuussa tuli rykäistyä sitten vielä Rokua MTB:n 42km reitti ja seuraavana päivänä viikonlopun kruunasi Kimmon kanssa ajettu 80km maasto/soralenkki. Helikin oli mukana alkuosan päivää, harmi kun hänen syksy meni sairasteluihin. Oulun avoimet cx-mestaruuskisat käänsivät sitten sen viimeisen sivun tämän ajokauden ajopäiväkirjasta. Huh huh mikä kausi olikaan! Paljon hyviä ja jopa suunniteltuja treenejä, vähemmän kilometrejä (n.6300km) kuin ennen ja enemmän tehoja ja tekniikkaa. Tästä jatketaan vielä sään salliessa peruslenkkeilyn merkeissä ja sisäkauden treeneillä.

Täällä näppiksen takana istuu kaveri tyytyväisenä virnistellen - vyöllä on upeita elämyksiä, isoja tunteita, pettymyksiä ja onnistumisia. Nöyrästi kiitos kaikille läheisilleni, kavereilleni, kisojen ja tapahtumien järjestäjille sekä talkoolaisille. Kiitos myös kilpakumppaneille, jotka tarjositte haipakkaa niin poluilla kuin sorateilläkin! Kiitos myös Cyclokselle seurana, että tuitte hienosti yhden harrastajan huvituksia, sekä tietysti seura-aktiiveille ja lenkkikavereille. Taas tuli todistettua itselleen, että kaikenlaisista vaivoista huolimatta elämästä voi nauttia. Ihminen kykenee mitä ihmeellisimpiin juttuihin mikäli vain haluaa ja on rohkea.

Elämä on tässä ja nyt eikä sitten joskus.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Viimeisiä viedään


Vähiin käy ennen kuin loppuu. Meinaan kotimainen maastopyöräilykausi on nyt taputeltu.
Markun kanssa poristaan ennen starttia, hauskaa tuntui olevan vielä siinä vaiheessa :) Kuvaaja Jouni Aspi
Lauantaina 5.10.2013 ajettiin kauden viimeisin maastoajotapahtuma Rokua MTB, joka keräsikin vajaa puolitoistasataa kuskia eri sarjoissa mittaamaan jäkäläkankaiden vaativuutta. Pehmeä hiesumaa yhdessä lukuisten napakoiden nousujen kera teki reitistä paikoin oikeinkin vaativan. Maastot muistuttivatkin siinä suhteessa kotikulmien maastoja.

Viikko meni tiiviisti töiden ehdoilla ja valmistavat viritykset jäivät tekemättä. Viikon ainoa hiostelutreeni oli tiistaina ajettu 1h 20min sisäpyöräily. Perjantaina olisi ollut hyvä käydä vielä virittelemässä kroppaa lauantain karkeloita ajatellen. Mutta kun ei muka ehtinyt. Ounastelinkin homman olevan sen takia tahmeaa. Voima ei ollut kanssani ja kropan viritys ei vaan antanut myöden takoa pehmeissä muhjuhiekkaisissa nousuissa aivan niin kuin olisi pitänyt. Kyllä ne ylös nousivat pääsääntöisesti ajamalla, mutta kun pelastusrengas oli käytössä ja takaakin isoimpia rattaita, niin vauhti ei päätä huimannut. Eli suomennettuna kuski oli liian pehmeä. 

Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että hivenen tahmealla ja nihkeällä suoriutumisella sain pidettyä yllä tasaista etenemistä. Kiroiluakaan ei ollut havaittavissa eli ajohuumori pysyi aika hyvin kasassa. Kisa ajettiin kahtena 21km kierroksena. Ajoin ensimmäisen kierroksen 1h 9min ja toisen kierroksen 1h 8min, loppuajan ollessa 2h 17min (tuloksiin). Pikkaisen itseasiassa hyydyin toisen kierroksen loppuun, vaikka aika olikin nopeampi. Nimittäin järjestäjä lyhensi toista kierrosta jonkinverran, poistamalla reitin alkuosan lampea kiertäneen osan. Näin ollen toisen kierroksen ajan olisi pitänyt parantua useamman minuutin kertoakseen oikeasti vauhdin kasvamisesta. 

M40 sarjan voittaja Marko Törmänen ajoi 37min. minua nopeammin, joten siinä on ero todellisen, monipuolisen urheilijan ja yhden lajin urheilun harrastajan välillä tuona päivänä ja ko. reitillä. Kaiken kaikkiaan miesten sarjojen kahden kierroksen matkalla minua nopeampia oli vajaat viisikymmentä kuskia ja itse olin reilua neljääkymmentä miestä nopeampi. Ihan niinkuin aikanaan koulussakin, keskitason tallaaja. Hyvänä päivänä selän taaksen olisi jäänyt kymmenkunta kuskia, mutta hyvä näinkin. Päivän nopein eli Kangaskokon Juha puristi vielä neljä minuuttia M40-sarjan kärkeä nopeammin. Tarkoittaen sellaista 26kmh keskinopeutta, kun itse puursin n.18kmh keskivauhdilla. Mitäs se tekee sitten ajasssa...minuutti per kilometri. Kovaa ne vain ajavat! Niinkuin kaikki, ei näissä karkeloissa saa mitään ilmaiseksi ja eikä pidäkään.

Skandaali Rokualla!
Karhu ja Kimmo
Köpi (mun idoli) verryttelemässä
Mitähän tuo Peksi hommaa?
Haa! Tämä on sitä ehtaa gramaanviilausta!! Kaikki keinot käyttöön! No, kuntosarjan voitto tulikin o/

Kehitettävää..?
Järjestäjä kertoi ensivuoden suunnitelmista sen verran, että ajankohtaa suunnitellaan elokuulle. Vuokatti MTB jää ensivuoden kalentereista kuulemma pois, joten elokuun toiseksiviimeinen viikonloppu siintelee Rokua MTB:n tulevana ajankohtana. Nuoressa tapahtumassa on aina kehitettävää ja niin tässäkin. Tapahtumajärjestäjän hartiat kapenevat samaa tahtia osallistujamäärän kanssa, ellei ajattelevia päitä hartioiden välissä lisätä reilusti. Suunnittelu, ohjeistukset ja toteuttavat käsi- ja jalkaparit ovat kortilla.

Mikäli osallistujamäärä kasvaa nykyisestä puolestatoista sadasta, järjestäjän kannattaa hioa seuraavaan kertaan nippu pieniä yksityiskohtia toimivammaksi. Alkaen ajo-opastuksesta tapahtuma-alueelle, pysäköintialueiden opasteista sekä kisakanslian opasteista. Itse olin ensimmäistä kertaa Rokualla ja opastusten puute kiinnitti heti silmään. Puutteet aiheuttivat vain turhaa arpomista ja eivät ainakaan kohottaneet ennakkotunnelmaa. Seuraava huomio kohdistui jälki-ilmoittautujien maksuliikenteen hoitamiseen paikanpäällä, jota ei siis ollut. Itse olin hoitanut ilmiottautumisen ajoissa, mutta osa ilmoittautui vasta paikan päällä. Saattaa olla kohtuullisen tympeä homma kaivella maksuja jälkikäteen, kun asian olisi voinut hoitaa samantien. Ajajillehan se on sinänsä se ja sama. Kunhan ei vaan jää joltain maksamatta..?

Tällä osallistujamäärällä kylpylän peseytymistilojen mitoitus meinasi tökkiä huolella. Litran maitopurkkiin koetettiin tunkea puolitoista-kaksi litraa tavaraa. Entäpä sitten jos olisi ollut sateinen keli..? Yhdessä pukuhuoneessa kaikki miehet riisumassa rapaisia ja paskaisia kamppeita, yhdessä muiden kylpylän asiakkaiden kanssa. Ala-aulan kiiltävät lattialaatat olisivat ravoittuneet välittömästi kun se mullilauma olisi tullut reitiltä pesulle. Sauna oli hyvä juttu, jos sinne vain sopi ottamaan löylyä. Sinänsä tilat olivat siistit kuten nyt tämmöisissä kylpylöissä tapaa puitteet olla. Yksi pukuhuone oli vain ahdas sille väkimäärälle.

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Maistui kyllä todella hyvälle "laillistetun eläinrääkkäyksen" jälkeen. Ruokalippu kannattaa kuitenkin sujauttaa seuraavalla kerralla kirjekuoreen numerolapun kanssa ja jakaa se ilmoittautumisen yhteydessä. Silloin jäisi se respassa jonottaminen muiden asiakkaiden seassa turhana välinumerona pois.

Kisareitistä tuli mieleen että alamäkeen lähteminen ei ole koskaan ihan paras mahdollinen ratkaisu. Kärkiriviä asia tuskin haittaa, mutta sen jälkeen tunnelma on taattu, kun vauhtia on kuin monzassa ja jalkoja on enemmän kuin käsiä. Ei sielä isoja häröilyjä näkynyt, mutta siihen laumaan 50-100 kuskia lisää niin...reitin merkkaukseen liittyen kannattanee kysyä kisan vauhtiveikoilta, oliko kaikki käännökset selkeitä ja ennen kaikkea heidän vauhdeissaan käännökset riittävän selkeästi hahmotettavia. Ensimmäisellä kierroksella meinasin ajaa risteysvahdin/toimitsijan auton etuovesta sisään. Tultiin pitkää soratiealamäkeä alas ja sitten tuli tiukka käännös polulle vasempaan. Toimitsija oli parkkeerannut autonsa suoraan käännöksen taakse ja auton etuosasta oli jatkettu ohjausta nauhalla puun runkoon. Kurvissa oli mukavaa irtosepeliä ja siinä vaiheessa ohjaamo oli täynä käsiä. Mitenkähän isoilla pojilla heidän vauhdeissaan kävi? Kaikki ylimääräinen pois reiteiltä, turvallisuus ennen kaikkea!

Sitten taas positiivisia juttuja. Yhdessä alamäessä oli todella hieno kannustus ja huutomyrsky. Olisiko ollut paikallisen koulun oppilaita tms. kannustamassa ajajia. Todella hienoa! Veikkaanpa, että siinä alamäessä normaalisti arkailevatkin päästelivät menemään kuin hurmiossa! Samassa alamäessä meinasi sitten sattua karmeita, kun sarjani toiseksi ajanut Soinin Kyösti meinasi törmätä traktoriin laskun alaosalla! "Massikka" oli tullut lana perässä vastaan ja lana oli työntynyt reitin polkuosalle. Onneksi Köpi ehti regoimaan asiaan ja mitään ei sattunut, mutta siinä jälleen esimerkki siitä, että tapahtuman ennakkotiedottamista alueelle on syytä tehdä. Näin on varmaankin tässäkin tapahtumassa tehty (toivon ainakin niin), mutta aina näitä tilanteita voi tulla eteen.

Nämä huomiot eivät tarkoita sitä, että nyt ajettu painos olisi ollut kelvoton. Päinvastoin, isot linjat toimivat ja tunnelma oli ihan ok. Tietysti Rokuan muu asiakaskunta profiloituu täysin toisentyyppiseen suuntaan ja maastopyöräilyposse herätti taatusti kulmien kohotusta, jost toki aitoa mielenkiintoakin. Mutta kyllä näille teknisesti helpoille kangaskaahauksillekin on ottajansa. Nousut ovat napakoita ja erottelevat riittävästi jyvät akanoista. Pehmeä hiekka antaa lisää kulmakerrointa. Pitkät rappuset oli mielenkiintoinen kokemus laskea alas. Enpä ollut moista ennen tehnyt. Ilmeisesti oikea taktiikka olisi ajaa jarruttamatta, niin rengas ei ehtisi kyntää jokaisen askelman pohjaa ja tärinä vähenisi. Välikorva vaan on erimieltä asiasta!

Jos vedetään yhteen niin erinomaisen hienoa, että pohjoiseen on syntynyt toinenkin kiinnostava maastopyöräilytapahtuma Syöte MTB:n lisäksi. Tapahtumassa on aineksia kunhan yksityiskohtia hiotaan edelleen. Kuten autokuntamme tiivisti asian: alueelle saapumisesta lähtien järjestäjä voi kerätä niitä plus-pisteitä monella pikkujutulla. Kun plussia on ennen starttia jo plakkarissa niin kokonaisuus kestää niitä inhimillisiä miinuksiakin paljon paremmin. Niitä kun kumminkin tulee kaikissa tapahtumissa, joissa ihmiset ovat hämmentämässä soppaa. Kiitokset järjestävälle taholle ja tsemppiä jatkoon! Hienoa, että saamme toteuttaa itseämme!

Hymy ei hyydy!
Päivän nopeimmat 42km reitillä, Juha Kangaskokko ja Toni Tähti
M40-sarjan 42km:n kaksi nopeinta, Marko Törmänen ja Kyösti Soini
M50 sarjan 42km:n kolme parasta: 3. Usko Juntunen 1. Hannu Jänkälä
2. Harri Sorvari
Young guns eli M18-sarjan 21km:n parhaat: 3.Santeri Laurila 2. Sami Ikonen 1. Aku Keloneva
Peksin Scott ja minun Scandal
Vaikka välineet ovat hienoja, ne on tehty käyttöä varten.

Sunnuntain palauttavat
Lauantain karkelot tulivat ja menivät. Paluumatkalla poikettiin sukujeni mailla Utajärvellä, pitihän se käydä kuvaamassa kerrankin oikein nimetty kylätie matkan varrella!

Ei mitään lisättävää.
Iltaohjelmaan sisältyi vielä mukavaa illanviettoa paikallisten ajonaisten ja miesten kanssa, joten puolen yön maissa ei tarvinnut hirveästi enää houkutella unen tuloa.

Sunnuntaiaamu nousi aurinkoisena ja tyynenä. Niinpä suuntasimme maittavan aamupalakattauksen jälkeen Helin ja Kimmon kanssa Oulun seudun poluille. Edessä oli taas perinteinen "palauttava" ja "sellainen sopivan mittainen" ajolenkki poluilla ja sorateillä. Ajelimme ensimmäisen tunnin teitä pitkin suunnaten Sanginjoen seuduille. Ylitimme Oulujoen suunnaten Sanginsuuhun ja siitä edelleen Pilpakankaan poluille. Pilpasuon pitkokset olivat kyllä huonoimmat, mitä olen koskaan nähnyt. Lahonneet riuut ja liukkaus tekivät hommasta melkoisen mielenkiintoista. Mutta toisaalta hommassa oli seikkailun tuntua. Samaa tuntuivat ajattelevan pariskunnat ja perheet, jotka olivat patikkaretkellä. Isännät katsoivat epäuskoisena maastopyörällä eteneviä ja emännät hymyilivät :)

Lähtöä vaille
Tämän pariskunnan kanssa on ajettu eräskin kilometri!
Jo on vakavana! Fiilis oli kuitenkin ihan hyvä, aurinko häikäsi niin ei kehannu alkaa irvistelemään. Ja kuva on otettu ajaessa niin piti keskittyä..:)
Ihme porukkaa ollu liikenteessä. Pyöriä kenollaan pitkin kangasta??
Matka jatkui edelleen kohti koillista, melkein länttä ja oikeastaan kohti Ylikiiminkiä. Sinne asti ei tosin ajateltu mennä, mutta Isokankaan polut olivat määränpäänä. Matka taittui mukavia sorateitä pitkin, välissä pätkiä asfalttiakin. Sittenpä alkoi kunnon juurihoito! En tiedä kuinka pitkästi tätä hermohoitoa kesti, mutta arviolta 6-7km taidettiin jumpata. Pelihuumori säilyi omalta osalta varsin hyvin, jaksoin ajaa teknisesti vaativaa maastopolkua oikeinkin hyvin. Ajattelin vain että tämä on sitä ekstriimiä polkua jota ajamalla kehittyy kaikessa suhteessa. Enpä ihmettele, että Syötteen polut ovat helpompia ajaa kun treenailee Isokankaan maastoissa. Olisipa meilläkin vastaavaa jonkun järkevän ajomatkan päässä!

Hongat huminoi..
Puhtaan ilman merkkejä
Kaipasiko Cruzi virtaa?
Lankaa ristiin rastiin
Pitstop
Renkaan nappulat paljastavat puupintojen kosteuden
Isokankaan juurihoitoa
Kiviäkin oli ns. riittävästi
Kimmo tokaisi aamulla lähtiessä, että valoja ei vissiin tarvi ottaa matkaan? No ei ja niinpä päätimme suunnata pikkuhiljaa takaisin kohti Kempelettä. Isokankaan kierros jäi paria kilometriä vaille, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi. Ajelimme sorateitä takaisin Sankivaaraan, golf-kentillä ruutupöksyt kiidättivät valkoista palloa lievässä tuskassa, tiedostaen kauden päättymisen olevan lähellä. Pitihän se niillä nurkilla reissun ainoa ääliökin tavata. Nimittäin joku urpo rinkeliautokuski ajoi tuhatta ja sataa golf-kentälle johtavaa tietä, hidastetöyssyt kiertäen keulamme edessä. Idiotismi on näköjään katoamaton luonnonvara. Paluumatka jatkui kevyenliikenteen väyliä Iinatin ja Metsokankaan seutuja halkoen, maistellen napakkaa sivaria aakeilla peltolaakeilla. Vuoroveto toimi ja sai siinä tehdä töitä kun mittarissa vilkkui 30kmh maastopyörällä ajettuna siinä kelissä.

Tästä ajettiin mennessä ja palatessa
Päivä oli hieno, Oulun seudulla oli vielä syksy kun Kuusamossa on jo lehdet pääosin maassa.

Kotia kohti
Niin päättyi sekin reissu ja viikonlopun "ajoleiri". Kevyt palauttava muodoistui 4h 20min ajosta ja 80km kilometristä. Viikonlopun saldona pyörä liikkui 6h 40min ja 120km. Ruoka maistui ja maistuu edelleen :) Onneksi älysin ottaa lomapäivän, niin on saanut keskittyä miehen ja varustuksen huoltamiseen rauhassa.

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa. Keula kohti Kuusamoa.
Kaikki loppuu aikanaan, se on väistämätön tosiasia. Viikonloppu jäi muistojen arkistoon elävänä, onnistuneena ja jälleen yhtenä kauden hienoista kokemuksista. Kilvanajoa, seikkailua, hyvää ruokaa, lepoa, ystävien tapaamista, musisointia (mikä trubaduuri sieltä Oulunsalon suunnalta löytyikään!). Kiitokset omalta osaltani ja ensi lauantaina nähdään kauden päättävässä Oulun avoimissa CX-kisoissa Heinäpäässä! Kaikki krossaamaan kalustosta riippumatta!