torstai 30. toukokuuta 2013

Kaksi kuuta maastoa




Sole paistaa!
Siinä on parin päivän lämpökäyrää Kuusamosta. Käsittämätöntähän tämä on, ajatellen viime vuotta, jolloin kärvisteltiin normaaliin tyyliin nippa nappa plus-asteissa. Vuosi sitten ajettiin Barents GP Rukalla ja muistan hyvin kuinka maantiekisan aikana pystyi ajamaan lyhyillä ajokamppeilla ensimmäisen kerran koko kevään aikana. Tilanne normalisoituikin sitten pari päivää kisojen jälkeen, kun alkoi satamaan räntää taivaan täydeltä. Loppukesä olikin todella sateinen. Mutta nyt on toisin. Reilu viikko sitten alkoivat lämpimät kelit ja pari viimeistä päivää ovat olleet suorastaan huikeita. Keski-Eurooppa kärvistelee vesisateissa ja kylmässä ja Pohjolassa räköttää helteinen aurinko! Sole mikhän, että sole paistaa!

Huhtikuun puolesta välistä toukokuun puoleen väliin ajelin pääsääntöisesti maantielenkkiä ja testailin uusia varusteita, joista olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Reilu viikko sitten pistin Storckin sivuun ja kävin Scandalin läpi talven ajojen jäljiltä ja suuntasin ensimmäiselle maastolenkille. Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa viimevuotiseen tapaan PK-Teamin järjestämä PaksukumiPolokasu Virpiniemessä. Kuuden tunnin aikana sai ajaa niin paljon kuin sielu sieti ja kunto kesti o/

Valmiina koitokseen

Lappu keulaan ja menoksi!

6h Polokasut...
Lauantai osoittautui hyväksi päiväksi. Suunnattuani jo edellisenä iltana Kempeleen suunnille täyshoitoon, lauantai-aamu oli sujunut erinomaisen aamupalan merkeissä ja ennen kaikkea rennosti. Fiilis oli korkealla viritellessäni numerolappua ohjaamoon, jalat tuntuivat tuoreilta ja kroppa oli hereillä. Reilu 6h myöhemmin bensat oli poltettu loppuun, mutta mieli oli kuitenkin hyvä. Hivenen reilun viiden ajotunnin aikana olin saanut kasaan 10 kierrosta n.8km radalla, joten tyytyväinen sai olla. Samalla tuli ajettua elämäni pisin maastolenkki! Viimeiset pari kierrosta oli vara ajella vielä rennosti ns. marjanpoimintavauhtia, joten tietynlainen palautuminen käynnistyi jo siinä vaiheessa. Kiitos vain PK-Teamille jälleen kerran mukavan rennosta tapahtumasta, joka tarjosi erinomaisen mahdollisuuden kerryttää maastoajokokemusta ja kilometrejä kroppaan. Nähdään ensi vuonna samoissa merkeissä!

Kimmon uunituore Santa Cruz Highball Carbon 29er, upea pyörä!

Valmiina lenkille
 ...ja lisää polokuja!
Seuraavana päivänä piti ajaman lisää maastoa. Heli ja Kimmo lähtivät ajattamaan polkuja, joita en valitettavasti osaa eritellä missä päin olivat. Sielä täällä oli tutun oloista maisemaa ja viimeisten vuosien aikana on tullut niillä ajettua. Mutta kun ei vakituiseen sielä ajele, niin aina ne tuntuvat uusilta ja oudoilta. Menomatkalla koukattiin vielä Samuli matkaan, samalla paiskattiin tutunkaupat hänenkin kanssaan. Näin se harrastus taas tuo uusia tuttavia ja sehän vain sopii!

Kaksikko liidasi, minä seurasin
Samuli teki säätöjä Kimmon ja Helin seuratessa toimenpidettä. Minä vedin henkeä :)

Eihän se aamun startti ollut mikään kaiken paras tuntemuksiltaan, kyllähän edellisen päivän ajot tuntuivat koivissa. Mutta siitä se taas lähti sujumaan, kun saatiin ensimmäinen ajotunti alle. Itseasiassa tuntui jopa siltä, että teknisemmät polut menivät sitä paremmin, mitä enemmän niitä ehdittiin ajaa. Siitä olin erityisen iloinen, että jaksoin keskittyä tekniseen ajamiseen enkä väsynyt ajamaan taitojeni ylärajoilla. Muuthan sielä lähinnä hengittelivät nenän kautta ja juttelivat niitä näitä, samaan aikaan kun paukuttelivat kivikkojuurakkoja menemään! Se on vain niin hienoa kun pääsee ajamaan etevämpien kuskien kanssa, koska silloin oppii itsekin koko ajan lisää. Näkee ajolinjoja ja oppii ajotekniikkaa. Eikä minua nyt niin paljon enää pitänytkään odotella, joten edistystä on tapahtunut. Vaikkakin kyseessä oli vasta kesän kolmas maastolenkki.

Reissu rajoitettiin kuitenkin reiluun kolmeen tuntiin, koska Kimmolla siinteli kalenterissaan Tukholman maratoni tulevana viikonloppuna. Eihän mies olisi todennäköisesti edes lähtenyt maastolenkille tuossa kohdassa, ellei nyt olisi hätäpäissään sattunut rakentamaan yhtä aivan tajuttoman hienoa 29er jäykkäperätykkiä, jonka kyljessä lukee Santa Cruz Highball Carbon o/ Huh huh kun oli hieno pyörä! Ei siis ihme, että teki mieli testailemaan miltä peli vaikuttaisi. Kaiken kaikkiaan viikonloppu kerrytti siis 9h maastoajoa ja kilsojakin 130km. Erinomainen ajoleiri siis vyölle!

Niin oli!

9 viikon suunnitelma
Virpan ja Kempeleen polokasut olivat lähtölaukaus seuraavan parin kuukauden tekemisille. Olen rustaillut ohjelmaa, joka tähtää Syöteajon maalivaatteen ylitykseen 20.7. Ja toivottavasti mahdollisimman lähelle 4h 30min kuluessa lähdöstä. Eli käytännössä maantiepyöräily jää nyt parin kuukauden ajaksi sivummalle ja suuntaan entistä enemmän metsäpoluille. Aiempina vuosina olen ajanut enempi maantielähtöisesti ja maastopuoli on tullut loppukesästä mukaan enemmän, mutta silloinkin vain fiilistelyn muodossa. Talven kääntyessä kevääseen päätin kuitenkin panostaa tänä kesänä maastoon ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Enkä tälläkään systeemillä menetä mitään, päinvastoin. Luulen että heinä-elokuun aikana ehdin ajaa vielä yllin kyllin maantietä ja silloin olen entistä paremmassa iskussa siinäkin touhussa.

Levi24
Syötettä ennen suuntaan kuitenkin Leville. Sielä odottaa 14.-15.6. Levi24 -tapahtuma, jossa ilokseni esiintyy kautta aikojen ensimmäinen Cycloksen joukkue! Saimme kasattua neljän hengen joukkueen tuohon koitokseen, joka kerää varoja Lapin keskussairaalalle hyväntekeväisyystapahtuman muodossa. Jälleen olen pääsemässä yhteen tapahtumaan, jonka olen aikojen alussa ruksaillut haavelistalleni!

Eiliseltä lenkiltä Tatankijoen sillalta, menossa kohti Kapustavaaraa
Kapustavaaran kota, pari kilometriä nousua takana
Sitä ennen ja sen jälkeen treenaillaan Kapustavaaran ja Oivangin maisemissa. Mäennousukykyä ja vauhtia hakien. Kestävyyttä tuntuu piiisaavan sinänsä ihan riittävästi, mutta terävyyttä puuttuu. Toivotaan, että asia korjaantuu jonkin verran parin kuukauden aikana.

Nautitaan lämmöstä, nyt on meidän lajille otolliset kelit!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Virtaa

Lajimme harrastajilla on sitä puntit täynnä pitkän talvikauden jäljiltä. Tuolla jossain kirmataan kuin nuoret varsat laitumilla, vaikka niitä kuljettua kilsoja olisikin enemmän takana.

Miltä kuulostaa jo talvella Kuusamo GT:ssä hienosti ajaneiden brevettimiesten tuorein siivu: 400km Oulujärvi kiertäen. Rivakimmat kuskit lappoivat matkan yli kolmen kympin keskarilla ja hieman hitaammin kiiruhtaneetkin tulivat ihan hyvää matkavauhtia 20h kokonaisajalla. Huh huh ja sekin oli vielä harjoittelua kohti London-Edinburgh-London -tapahtumaa, jossa ajetaan viidessä päivässä 1400km. Jesses! Suomalaisten pitkänmatkan pyöräilijöiden edesottamuksia voi seurata muuten Randonneurs Finland -sivujen kautta. 

Aivan liian pitkän matkan pyöräilijöitäkö?
Brevettiajajien suoritukset ovat osoitus siitä, että ihminen kykenee halutessaan ihmeellisiinkin juttuihin. Nuo reissut osoittavat myös lajin sisällä oleville pyöräilyn ystäville, että pyöräilyssä on todellakin paljon muustakin kyse kuin kilpailuista tai siitä, kuka on nopein tai taktisesti fiksuin. Itsellä ei ole kokemusta 222km pidemmästä siivusta (+ seuraavana päivänä 206km), mutta tuokin yhdistelmä antoi esimakua siitä, minkälainen yhteisöllinen juttu tuollaisissa seteissä piilee. Talvella ajettu Kuusamo GT:n 162km oli taas kokemus, jossa oli kyse myös luonnon ääriolojen kanssa pärjäämisestä, väsymyksestä ja itsensä voittamisesta. Pieni mutta itsepäinen ja epämääräistä hulluutta ilmentävä porukka ajoi reissun läpi kuka enempi ja kuka vähempi väsyneenä mutta onnellisena. Nostetaanpa kypärää ja lakkia itse kukanenkin näille maestroille! Ja juu, se aivan liian pitkän matkan pyöräilijähän on Savon brevettimaestro Stan the Man!

Mopolla tähtiin?
Keväisiä virtauksia ilmentäen tempokuskitkin ovat päässeet korkkaamaan kilpailukautensa. Nivalassa ajetut Järvikylän tempot saivat katsojienkin simänurkat valumaan jotain kosteaa, joko kyyneliä tai ilmavirran aiheuttamaa kosteutta. Kainuun suuri mies Mikko Kejo täräytti 20km aika-ajon vaatimattomalla 46,9kmh keskinopeudella. Eikä Kangaskokon Juha jäänyt kuin pari sekuntia "hitaampana" toiseksi. Kokeilkaapa joskus pistellä vaikka minuutti tuota vauhtia...eikä muuten tavallisella kaupan mopolla pysy perässä! Myös Tandemilla ehtii aika kivasti: kaksikko Jarmo Ollanketo - Marko Törmänen jyysti saman matkan hivenen yli 50kmh keskarilla...huh huh!

Lämpöä koneeseen
Mikähän luonnon oikku tässä viikonloppuna koettiin? Meinaan lauantaina lämpötilat kokosivat Kuusamossakin lähes hellelukemiin. Eikä ollut sääskiä! Se oli muuten harvinaista herkkua eikä tule enää tänä vuona toistumaan vaikka lämpeäisikin samoihin lukemiin jossain vaiheessa (siitä ei ole kyllä takeita..). Olipahan makiaa pukea lyhyet ajokamppeet päälle. Eihän sitä meinannut uskoa todeksi, kun suuntasin maastolenkille lauantaipäivänä. Metsäpoluilla menikin iloisesti vajova 2,5h ja voi sanoa, että tuli kirmailtua sielläkin ihan kiitettävästi.

Skandaali Matkajoen sillalla!
Eikä ollut kylmä sunnuntainakaan, kun ajettiin kymmenen ukon kanssa Posiolle päiväkaffelle. Parikymppiä meni rikki silloinkin. Tosin kotiin paluun jälkeen palattiin sitten normimeininkiin: hivenen reilu 10 astetta ja kylmä tuuli. Mutta eipä haitannut siinä vaiheessa. Posion reissu lapettiin ihan reipasta tahtia ja tuli vähän testailtua mäkijalkojakin. Eihän näillä naruilla tietysti nuorten miesten vauhtiin ylletä, mutta ihan kotitarpeiksi asti mäki nousi. Tuli kumminkin ajettua 127km reiluun neljään tuntiin niin hyvää vauhtia pidettiin.

Koivet tauon jälkeen tönkkönä pitkässä ylämäessä kohti Kuusamoa
Nyt saakin sitten tointua viikonlopun rykäisyistä ja palautella jäseniä. Paitsi että pitäisi lähteä tästä pottumaan kääntöön. Se on sitä luonnon punttisalia se. Mutta ajokiimaa pitää nyt nostattaa tulevaa lauantaita silmällä pitäen. Kuusi tuntia Virpiniemen maastoissa on ihan mojova paketti, eikä sinne passaa lähteä koivet tukossa. Onhan se muutenkin taas metkaa päästä ajamaan maastoon ja siten, että paikalla on muitakin kuin poroja ja sääskiä.

p.s. saatiin muuten se Levi24 joukkuekin kasaan! Eli kesäkuun puolessa välissä lähetään ajamaan Cycloksen neljän kuskin joukkueella, loistava juttu!


maanantai 13. toukokuuta 2013

Sunnuntaiden välissä

Viimeviikon saldo oli sunnuntaista sunnuntaihin 333km maantiellä. Viikko takaperin sunnuntaina ajettiin Konttaisen lenkki kymmenen miehen yhteislenkkinä ja mittaa kertyi minulla 103km (Torankijärvi lämmittelyksi alle). Ei ollut Konttaisen kinkama yhtään loiventunut talven aikana! Ihanan raastava nousu yhä edelleen, mutta kyllähän se nousi ihan eri tavalla kuin viimevuonna huonon talven jälkeen. Eikä patteri tyhjentynyt siihenkään millään muotoa, vaan hyvin jaksoi koko loppulenkin nousuvoittoisen osankin ajaa ihan reipasta tahtia. Erityistähän tuossa lenkissä oli se, että nappasin Esan päänahkan Tuovilan bussipysäkkikirissä :) Ne muistetaan ja niistä muistutetaan o/

Letka menossa Rukan keskusaukion suuntaan

Maanantai meni istuessa ja matkustaessa Kuusamon ja Oulun väliä. Joten tiistaina olikin sitten hyvä käydä ajamasa tiistailenkin avausta. Tosin en pysynyt ukkojen kyydissä Nissinvaaran lenkillä, kun ajoin niin hitaasti etteivät jaksaneet odotella :) Taisipa keskari olla niinkin hurja kuin 22kmh...mutta jalat kiittelivät, kun saivat hyvää palautusta ja virkistystä. Keskiviikkona avattiin harjoitustempot ja opeteltiin samalla hyvä lämmittelysysteemi sovellettavaksi itse kullekin ennen varsinaista suoritusta. Itse ajoin vitosen tempon ja vaikka kuinka ajattelin ensialkuun ajavani kohtuu rennosti, tuli kumminkin puristettua osittain ihan kunnolla. Vaikka tiesihän sen jo etukäteen, että kylmässä +5 asteen kelissä ja napakassa pohjoistuulessa kulku ei ollut parasta mahdollista. Koetin puristaa ylämäkiin enempi tehoja kuin ennen ja jotain kuulosti tapahtuvankin. Loppuaika oli kumminkin 15s. päässä viimekauden parhaasta, että ei huonosti. Keskisyke huiteli 170 ja maksimi kävi 180:ssa, että sellaista aika nihkeää meininkiä jo noilla sykkeillä. Ehkä olisi mennyt paremminkin, mutta sössin homman ekassa lämmittelyvedossa, kun tyhmänä iskin maksimivauhdit heti päälle kun käsky kävi ja tuloksena oli keuhkot vetoketjulle ja jalat hapoille :) Kun olisi pitänyt ajaa se maksimi noususuuntaisesti minuutin kuluessa. Ei ole mullakaan liikaa tulitikkuja vielä askissa poltettavaksi joka käänteessä. No, seuraavalla kerralla taas viisaammin..


Torstaina ajettiin ns. helatorstain lenkki, Törmäsenvaara + Nissinvaara josta kertyi n.75km. Hyvä palauttava setti, jossa otettiin muutamia mäkikirejä mutta ei sen kummempaa. Perjantaina oli hyvä lepäillä ja lauantaina sää teki sitten tepposet: aamulla oli vaihteeksi lumet maassa ja aamupäivästä satoi sen kokoisia "lumirättejä" että enpä ole moisia vähään aikaan nähnyt. Onneksi lumet alkoivat sulamaan iltapäivän aikana. Sunnuntaina olikin äitienpäivä ja yhteislenkistä luovuttiin suosiolla. Mutta eihän me Ossin kanssa maltettu olla ajamatta pientä päivälenkkiä. Niinpä suuntasimme Penttilän lenkille, joka ajettiin loppupeleissä sitten melkoisen reipasta haipakkaa, varsinkin viimeiset 20km. Penttilänvaaran tien risteyksestä Torankiin on aika moista ylös-alas profiilia ja tietysti Taviharjun nousu "helmenä". Eipä kuulostanut Ossilla muutaman viikon ajotauko heikentäneen ajokykyä, hyvä että pysyin siinä kohtaa perässä. Toki olihan sitä tullut ajettua kilsoja alle viikon aikana, ettei ihan tuoreena siinä kohtaa ollut. Kuitenkin siinä mentiin ihan kunnon kyytejä ja kun kahtakymppiä jyystettiin Taviharjua ylös kävi mielessä, että ei tätä nyt kovin paljon lujempaa enää kehtaa..no sitten lähempänä Torankia rutisteltiin Säynäjän alamäkeen ihan tosissaan kiihdyttäen. Kyllä sieltä yli seittemääkymppiä tultiin alas..

Eli ihan mukava viikko kumminkin tämmöiselle koukkupolvelle, joka on päivätyössä. Nyt täytyy huilailla päivä pari ja sitten kun vesisateet hellittävät, suunnata eturengas maastopuolelle. Nimittäin parin viikon päästä ajetaan kauden ensimmäinen pitkä maastosiivu PaksukumiPolokasun merkeissä. Virpiniemessä saa ajella 6h aikana niin paljon kuin lystää, joten sitäkin ajatellen on syytä vaihtaa paksukuminen ajokki alle noin niinkuin pääsääntöisemmin.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kuurinkia

Se on varma kevään merkki, kun leppeän auringonpaisteisen päivän päätteeksi (minuuttia ennen tempoharjoituksen alkua) alkaa satamaan lunta. Mahtavaa hommaa yrittää tuupata tehoja kun kroppa on kuin puolikalsea jääkaappi. Seuraavana aamuna odottikin sitten jo tämä näky:

Ensimmäinen takatalvi 3.5.2013

Näin se menee
Tämmöinen on Kuusamon kevät - kelit vaihtelevat todella paljon. Jonakin päivänä tai viikkona voi olla lämpimämpää kuin alkukesästä. Hiihtokansalle iskee kriisi, kun ei pääsekään enää nytkyttämään sitä talven 127:ttä lenkkiään pitäjän ympärysladulla. Kun kilsoja ei tullutkaan viidessä kuukaudessa kuin 2598km. Kaikenmaailman pipokansaa näkee säntäilemässä jäisillä kevyenliikenteen väylillä, kuka milläkin korvikehärvelillä tai juosten. Joku jopa pyöräilemässä vuoden 1992 marketin alennusmyynnistä ostetulla maastopyörällä, jonka sarviin on viritetty eräänlainen lisätankohäkkyrä sojottaen taivasta kohden. Vain kolme raskainta vaihdetta toimivat ja kolme kesää sitten viimeksi rasvattu kettinki kitisee tuskissaan, kun pertsapohkeet jyhkivät menemään. Alkuperäiset nappularenkaat ritisevät sivukudosten halkeamista, kun painetta on isketty 4,5 kiloa. Pitäähän sitä nyt ilmaa olla. Tai vaihtoehtoisesti vanne kolkuttaa lusussa olevan renkaan läpi kanttareita vasten.

Juhannuksen alusviikkohan on sellaista kohtuullisen vähälumista aikaa. Vanhalta juhannukselta alkaa lämmetä ja samalla iloksemme saapuu noin biljoona itikkaa. Heinäkuussa saattaa kylmetä uudestaan jonnekin +1...+3 asteen kieppeisiin, jos virtaukset tulevat sopivasti Kuolan niemimaan ja Siperian suunnasta. Pipot kaivetaan päähän ja kinttaat isketään kouraan.Ensimmäinen itikkasukupolvi tuhoutuu siinä vaiheessa.

Niistä kun selvitään, niin tuttavuutta tekee ziljoona mäkäräistä, polttiaista, kusiaista, ampiaista, kimalaista ja muuta herhiläistä. Pyöräiljän rusketus on taattu, kesäpäivästä selviää hengissä vain ajamalla öttiäisiä karkuun! Paitsi jos osut paarma-parveen ja päälläsi sattuu olemaan jotain kirkasväristä asustetta (esim. punaista). Siistiä ajaa telaketjua maantiellä, kun paarmat vetelevät kahdeksikkoa ympärilläsi. Eroon pääset, kun nostat vauhdin 40kmh paremmalle puolelle. Sole mikhän!

Levotonta touhua
Talven perusrytmisen harjoituskauden ja normaaliarjen jälkeen tietynlainen levottomuus kasvaa. Tekisi niin kauheasti mieli tehdä sitä ja tätä, ajaa paljon ja usein kuin villivarsa laitumella. Päättömästi kouhottaen vailla minkäänlaista holttia. Kun pitäisi oikeastaan jatkaa perustyön tekemistä, säätäen tekemisen sisältöä pikkaisen uusiksi. Jos ulkona on oikeasti kohtuullinenkaan keli, niin se aiemmin sisällä tehty tehotreeni voidaan siirtää aivan hyvin ulos. Mutta siinäpä se onkin sitten totutteleminen ulkoilman vaihteleviin muuttujiin. Tärkeintä on kuitenkin luoda uusia ärsykkeitä kropalle ja pitää edelleen rytmistä kiinni. Toukokuun alussa ei tarvitse olla elämänsä kunnossa, päinvastoin. Paitsi jos ajat maantiekisoja. Räntä- ja lumisateessa, märässä, kylmässä, ravassa ja muussa paskassa. Suomen kisathan ajetaan suurinpiirtein huhtikuun puolesta välistä kesäkuun puoleen väliin. Mitä nyt pohjoisen Suomen timanttinen maantiekisojen etappikisa Tervaetapit tuikkii kilpailukalenterissa kirkkaana 5.-7.7.2013 jälleen kerran. Katsokaapa muuten kuinka monipuolista ajettavaa löytyykään Pohjois-Suomen Pyöräilyn ajokalenterista tänäkin kesänä:
PSP:n ajokalenteri 2013

Hillintää ja hanaa
Me kaikki osaamme ajaa mielestämme lujaa. Vaikka pääsääntöisesti voi sanoa, että harva ajaa oikeasti lujaa. Tai oikeasti hitaasti. Minun ja niin monen muunkin suurin ongelma on se, että ääripäiden ero on aivan liian kapea. Teholenkki tai -harjoitus ei ole oikeasti riittävän kova ja sitä ei tehdä riittävän tuoreena ja maltilla, jotta oikea vaikutus saataisiin aikaiseksi. Palauttava lenkki ei pysy oikeasti palauttavana. Siis sellaisena, mikä todella huoltaisi kroppaa ja auttaisi toipumaan kovasta harjoituksesta.

Vaikka paidassa kiirehditään, oikeasti myös otetaan iisisti.

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: tästä päivästä eteenpäin palauttava lenkki pysyy sellaisena alusta loppuun. Ajan niin hitaasti, että alkaa naurattamaan. Tai itkettämään kun ei saa ajaa lujempaa. Teholenkki menee sellaisille alueille, jossa pääsääntöisesti itkettää. Jonka jälkeen naurattaa, kun niin paljon itketti. Kykenen kehittämään 42 vuotiasta moottoriani ääripäitä laventamalla. Toisaalta myös konetta sopivasti kiusaamalla. Sama se, missä muodossa sitten tulenkin ulosmittaamaan lopputulemaa.

Uudet ajokamppeet saapuivat
Tähtäyksiä
Sitäkin asiaa on tullut mietittyä. Kalenteriin on ruksattu kesän kohokohdaksi heinäkuun loppupuolella (20.7.2013) ajettava Syöte MTB. Silloin pitäisi olla ajokenkä syönnillään ja ajokiima huipussaan. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo lähes 200, joten mahtavasti on tapahtuma saanut jalansijansa ihmisten ajokalentereissa. Ja vielä ehtii mukaan.

Sitä ennen ajan 25.5. Paksukumi Teamin järjestämän PaksuKumiPolokasun Virpiniemessä. Kyseessä on 6h maastoajotapahtuma. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, siitä vajaan kuukauden päästä olisi tarjolla Levi24 osana nelihenkistä joukkuetta. Näitä välietappeja ja päätavoitetta varten olen päättänyt jättää asfaltin nielemisen vähemmälle.

Yksi viikon harjoituksista suuntautuu Kapustavaaran mäkiin, treenaamaan mäennousukykyä, laskutaitoa ja rytminmuutoksia. Toinen harjoitus suuntautuu jonnekin, mistä löytyy teknisempää vauhtipätkää, jota sitten voi kellottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Viikkotempossa treenataan voimaa ja rassataan hapenottoa.

Katsotaan erikseen mitä loppukesästä ja syksystä tapahtuu. Ajamistahan kyllä riittäisi yllin kyllin.

Vormiston opein, puristetaan perseellä!
Sitten
Kuurinkia on otettu ja kokeiltu. Siis niitä Rotorin Q-ringejä. Kuurinkejä. Kyllä ne tuntuvat toimivan ihan hyvin ja jonkinlaista etua olen huomaavinani mäennousussa ja erityisesti putkelta ajossa. Samaten jalkojen lihakset aktivoituvat toisella tapaa. Takareiden, pohkeiden ja lantion lihakset työskentelevät selkeästi aktiivisemmin kuin tavallisilla rattailla. Välitykset ovat vaan hivenen oudot, kun ovat kevyemmät kuin ennen. Sitä vaan tässä on tullut mietittyä, että noinkohan nuo ovaalit rattaat pitää hommata maastopyöräänkin?