keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tehoja ja telkkaria


Sisätreenejä
GT:n jälkeen ukkelin ajopatteri oli hetken aikaa tyhjillään. Häätyi oikein miettiä, että mitähän sitä sitten tekisi. Annoin reilusti siimaa ajatuksille. Pidin kahden viikon tauon ulkoajeluista ja tein kaikenlaista muuta, mikä oli pitänyt jättää vähemmälle aiemmin. Muutenkin maaliskuun harjoitteluun sopivat jo tehovoittoiset vedot, joten ylipitkät siivut saisivat nyt jäädä vähäksi aikaa. 

Takana onkin nyt kuusi sisällä ajettua treeniä, joissa on kutiteltu hieman eri tavoin pumppua ja hapenottoa. Toki viimepyhänä piti käydä sitten jo ulkoilemassakin 3h siivun verran. Silloin olikin kevättalven paras talvipyöräilykeli lämpötilojen noustessa nollan tuntumaan!

Saapungintieltä viime sunnuntaina, nautimme huikeasta kevätkelistä!

Rullilla olen ajanut 3min vetoja 4min palautuksin ja toisaalta vaihteluksi 3x 15min tasatehoisia jyystöjä. Seuran sisäpyöräily pitää sitten huolen hapenoton todellisesta rassauksesta, tiistaisin kun kuritetaan kroppaa sen puolentoistatunnin verran. Tosin ihan infernaalista rääkkäystä ei ole sieläkään _vielä_ harjoitettu. Kevättä on vielä kumminkin kuljettavana.

Kevätklassikot
Suuren maailman kevään herkkukisat, eli yhden päivän kevätklassikotkin ovat kohta parhaassa vauhdissaan. Tulevana pyhänä ajetaan yksi ns."monumenttiklassikoista" eli Ronde van Vlaanderen - Flanderin kierros. Saas nähdä missä kelissä tuo Belgian sydänmailla ajettava kisa ajetaan, euroopassakin on ollut todella talvista keliä. Alunperin 300km mittainen, 17.3.2013 ajettu 104. Milano-Sanremokin pätkittiin keskeltä kahtia, kun vuoristo-osuuksilla tuli räntää ja lunta niin paljon, että kuskit meinasivat jäätyä pyöriensä päälle. Kisa keskeytettiin noin sadan ajetun kilometrin jälkeen, pyöräilijät otettiin tiimibusseihin ja siirrettiin vuorten yli. Uusintastartti tapahtui hivenen paremmissa oloissa. Ei ole ikinä tuotakaan tapahtunut sen kisan satavuotisen historian aikana! Seuraavalla viikolla 22.3.2013 ajettu E3 Harelbeke -semiklassikkokin ajettiin koleissa keleissä, kuskit saivat kaivella tosissaan vaatteita päällensä. Viimesunnuntain Gent-Vevelgemin startti jouduttiin siirtämään lumisateiden takia reilu 50km alkuperäisestä lähtöpaikasta. Ei ole ollut helppoa klassikkokisojen järjestäjillä jos ei kuskeillakaan! Peter Sagan ja Fabian Cancellara eivät ole olleet moksiskaan näistä keleistä ja ovat hallinneet näitä kisoja toistaiseksi. Rondea odotellessa!


Tulevat kevätklassikot:
26.3.-28.3. VDK-Driedaagse De Panne-Koksijde, Belgia | luokittelu 2. HC
30.3. Volta Limburg Classic, Hollanti | luokittelu 1.1
31.3. Ronde van Vlaanderen, Belgia | luokittelu WT

3.4. Scheldeprijs, Belgia | luokittelu 1. HC
4.4. Grand Prix Pino Cerami, Belgia | luokittelu 1.1
7.4. Pariisi-Roubaix, Ranska | luokittelu WT
10.4. De Brabantse Pijl, Belgia | luokittelu 1. HC
14.4. Amstel Gold Race, Hollanti | luokittelu WT
17.4. Fleche Wallonne, Belgia | luokittelu WT
21.4. Liege-Bastogne-Liege, Belgia | luokittelu WT

(nimim. vetooo:n avaamasta ketjusta fillarifoorumilta)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Rajojen tuntumaan

Kuusamo GT 2013 tuli ja meni, mutta ei pyytämättä tai yllättäen, kuten Annelin faksit taannoin.

Sitä odotettiin ja haluttiin tapahtuvaksi, eikä -19° aamupakkanenkaan estänyt pyöräilyn ystäviä lähtemästä joko sadan kilometrin tai sadan mailin taipaleelle Kuusamon kairoihin!

Kuvaaja @Harri Mourujärvi - kollaasi reitin varrelta
Hyvä valmistautuminen antoi vankan selkänojan
Treenasin useamman kuukauden GT:n sata mailia mielessäni ja yhtäkään treeniä ei tarvinnut perua kelien tai sairastelujen takia. Siinä mielessä kaikki meni todellakin nappiin. Sain kokemusta sokeritasapainon ylläpidosta ja siitä, miten elimistöni käyttäytyy kylmemmässä kelissä pitkän suorituksen aikana. Varsinaisena ajopäivänä viikko sitten ei ollutkaan yhtä lyhyttä hankalaa hetkeä lukuunottamatta isompia ongelmia. Sekin ainokainen aiheutui siitä, että annostelin kakkoshuollossa Vuotungissa yhden yksikön liikaa insuliinia. Siinä vaiheessa kun oli oltu liikkeellä jo normaalin pitkän lenkin verran ja energiaa oli tankattu tasaisesti - sokerit olivat hieman turhan korkealla ja päätin annostella kaksi yksikköä pikainskaa huollon aikana syömäni banaanin ja kerrosleivän perään. Ajatus oli siis se, että ilman tuota annostelua sokeri olisi jatkanut nousuaan ajamisen energian poltosta huolimatta.

Aamun insuliiniannostelusta ja muuta d-asiaa
Aamulla kun olin annostellut pitkävaikutteista inskaa 5 yksikköä normaalin 7 sijaan ja ateriaversiota 2 yksikköä aamupalalla, joka olisi vaatinut 3-4 yksikköä. Ajatus oli siis hakea sitä kultaista keskitietä, joka mahdollistaisi toisaalta pitkän suorituksen ja tasaisen energian syönnin, mutta toisaalta pitäisi sokeritasot kurissa niin, ettei taas liian korkeiden sokereiden myötä happopuoli lähtisi nousuun.

Mikäli homma ei onnistuisi, voisi usean kuukauden treenaaminen valua hukkaan hyvin nopeasti. Terveillä insuliinineritys vähenee voimakkaasti pitkäkestoisessa liikunnassa, mutta diabeetikolla pistetyn insuliinin vaikutus jatkuu liikunnasta riippumatta. Lisäksi vaikutus voimistuu, kun insuliinin imeytyminen pistospaikasta kiihtyy. Eli jos pistän pitkävaikutteisen normaalisti reiteen, niin pyöräilyä ennen se kannattaa pistää vatsaan. Meinaan kun valtavien, kaasupullon kokoisten reisieni hillittömän  voimakkaat ja upean näköiset lihakset kiihdyttävät pyöräilyn aikana mieleni lisäksi myös insuliinin imeytymistä :)

Alhaisen verensokerin mahdollisuus on aina olemassa. Joskus taas sokerit nousevat kovan rasituksen tai pitkän suorituskeston aikana. Jos joudun pukkaamaan itseni fyysisesti koville, elimistö lisää adrenaliinin tuotantoa, mikä johtaa sokereiden nousuun. Pelkkä jännittäminenkin voi tehdä ihan saman asian! Eipä tarvitse terveillä näitä asioita miettiä, muuta kuin ajella menemään. Haima hoitaa homman, muun puolenn toki kuski voi sählätä terveenäkin.

Takaisin Vuotungin huoltoon. Annostelin siis kaksi yksikköä ja reilun tunnin päästä se osoittautui virheeksi. Juuri kun reitin pisin nousu Määttälänvaaraan oli alkamassa...jalat valuivat tyhjiksi juuri ennen nousun alkua ja tungin rusinaa poskiin sen minkä ajamiseltani ehdin. Kärvistelin nousun päälle hiukan voipuneena ja kaivelin repusta tilanteen varalle varaamani tupla-patukan. Ei ole Tupla maistunut ikinä niin hyvältä, vaikka olikin lähes jäässä!

Aamun ja aamupäivän tunnelmiin
Pakitetaan vielä sen verran, että kertaillaan aiempia tapahtumia. Perjantai-illan briiffauksessa sovittiin, että aamun klo 9.00 lähtöaikataulu pidettäisiin napakoista yöpakkasista huolimatta. Kuten alussa totesin, -19° asteen pakkanen saatteli kuskit liikkeelle Sokos Hotel Kuusamon pihasta.

Innostunutta lähdön odotusta, startti tapahtui pian kuvan oton jälkeen.
Kuskeilla näkyi jos jonkinlaista vaatetusviritystä, avainsana kaikilla oli kuitenkin kerrospukeutuminen ja erilaisten lämmittimien käyttö. Itse ajelin ilman sellaisia, joskin melkoisena miseliinimiehenä. Parijonossa edeten suunnattiin kohti Heikkilän kylää Hangasjärven kautta. Kajavantien mäkiosuudet saivat lämmöt päälle jokaiselle ja aamuauringon paistekin alkoi pikkuhiljaa lämmittämään kasvoja. Tulisi hieno talvipäivä.

Aina näistä tapahtumista oppii jotain uutta ja tälläkertaa se liittyy ryhmässä ajamiseen kovassa pakkasessa: peesaaminen ryhmän keskellä tai perässä antaa myös ajoviimasuojaa. Ero on ihan merkittävä verrattuna yksin ajamiseen. Eipä tuotakaan ole ennen tullut ajateltua tai koettua, kun aina on ajeltu täälläkin pienemmällä porukalla. Riittävän kajahtaneita talvipyöräilijöitä ei ole riittänyt isommaksi ryhmäksi!

Kärpänkyläntien juomatauko

Kuva kuvaajasta
Heikkilästä kohti itärajaa
Kärpänkyläntien vaihtelevat ja kumpuilevat tieprofiilit olivat jälleen reitin suola, jota myös ajajat ihastelivat ajamisensa lomassa. Kiitämän ja Kirpistön välinen harjumuodostelma on hieno ja tarjoaa pyöräiljällekin ajamista pelkän rullailun sijaan. Venäjän puolen n.600m Nuorunenkin näyttäytyi komeasti talviasussaan harjanteen korkeimmalla osuudella. Välillä pysähdyttiin juomatauolle ja kiitettävän tarmokkaat huoltojoukot tarjoilivat autoista myös pientä purtavaa. Huoltojoukoista täytyy mainita Espoosta Kuusamoon asti tulleet veljekset, joista toinen ajoi ja toinen kuvasi. Ihan huikeata, että tapahtumamme houkutteli sieltä asti ja sitä suuremmalla tyytyväisyydellä mietiskelinkin, että tuli vedettyä reitti hienojen järvi- ja vaaramaisemien läpi. Jäi varmasti mieleen reissuna, joka kannatti käydä tekemässä! Sitähän se on meille kuusamolaisille harrastajille lähes aina, satoja kilometrejä ajamista harrastuksen perässä. Puhumattakaan nyt esim. Sodankyläläisistä! Toivotaan, että saisimme houkuteltua tulevina vuosina runsaasti ajajia etelästä, jospa tuonkin järkkärin uumeniin kuvatut otokset leviäisivät tehokkaasti harrastajapiireissä!

Rajoilla mennään
Tällä kertaa maantieteellisesti, kenellekään ei tainnut reissun alkuosuus lounaspaikkaa kohden tuottaa pakkasestakaan huolimatta minkäänlaisia isompia vaikeuksia. Keli lämpeni aamun lukemista ja aurinko paistoi täydeltä terältään. Tiet olivat niin hyvässä kunnossa, kuin ne nyt ylipäätänsä täällä vuodenaikaan nähden ovat: pohjat kovia, pinnat hieman uraisia ja osin nimismiehen kiharalla. Nekään eivät tuottaneet isompia ongelmia, kun liikennettä ei juuri ollut ja pyöräilijät saattoivat hakea omia ajolinjojaan pahimpien paikkojen kohdalla vapaammin.

Suomen puolen vartiotorni, Venäjän raja avautuu sen takana.
Ihmiset haluavat koetella rajojaan :)
Sodankylän Väyryset, rajavyöhyke kainalossaan.



Juhon tervetuloa -toivotukset!
Timon ja Jaakon ja Ollin huolto pelasi ja Jaakko oli myös ensiaputaitoisena varmistamassa ajajien hyvinvointia.
Puolen päivän maita saavuttiin Kivijärven entiselle koululle, jota saimme käyttää lounaspaikkana viimevuotiseen malliin - kiitos paikan isännälle Jouni Törmäselle vielä kerran! Mourujärven Juho (nuori ja uuttera huoltomiehemme!) oli kirjoittanut lumeen hienot tervetulotoivotukset ja muu huoltoryhmä (Harri, Petri ja Aimo) oli viritellyt tulet ja lounastarpeet valmiiksi. Ryhmän perässä ajava huoltoporukka (Timo, Jaakko ja Olli) varmistivat ajokolonnan huoltoa. Päivän tärkeimmät henkilöt ilman muuta! Kiitos vielä heillekin päivän sujuvuudesta!

Jälleen tuli ihmeteltyä sitä, että miten on mahdollista, että niinkin iso koulurakennus on niin lähellä valtakunnan rajaa, reilun 50km päässä Kuusamon keskustasta? Sotien jälkeen Kuusamon asutus oli pitkin laajaa pitäjää ja suurten ikäluokkien myötä kouluja tarvittiin lähes jokaiselle kylälle. Muistaakseni Kuusamossa on ollut kaikkiaan 67 koulua parhaimmillaan, kun nyt niitä on enää toistakymmentä. Raju on ollut muutos vuosikymmenien mittaan. Sama muutos näkyy muutoinkin GT-reitin varrella: sotien jälkeen Kuusamossa oli reilu 6000 maitotilaa (siis taloa, jossa oli 1-2 lypsävää) ja tällä hetkellä lukumäärä lienee sadan alla. Tilakoko on tietysti kasvanut määrän vähetessä. Entisiä peltosarkoja ja autioituneita tiloja onkin näkyvillä kaikkialla itä-kuusamonkin alueella. Maailma on muuttunut totisesti ja tuskinpa viisikymmentä vuotta sitten kukaan saattoi kuvitellakaan, että 2010-luvulla pyöräilijät ajelevat vapaasta tahdosta pitkin ja poikin pitäjän korpia!

Jako kahtia
Vatsat täytettynä lapinukonkeitolla, leivillä ja kahvilla pyöräilijät lähtivät jatkamaan taivaltaan. Tässä kohtaa täytyy ottaa moitteet omalle kontolle; tuli ihan turhaan häslättyä ryhmien jakautumisen kanssa ja ensimmäisen vitosen aikana oli turhaa epätietoisuutta kuka ajaa missäkin porukassa ja meinasipa jopa osa porukkaa harhautua reitiltäkin minun omien sekoilujen johdosta. Jatkossa pidetään porukka kasassa reittien erkanemiseen asti! Tuossa kohdassa vaan mailerit hinkuivat jo niin voimakkaasti liikkeelle, että tilanne johti hajaantumiseen. Toki se on sanottava, että mailereilla ei ollut niin paljoa ajallista varaa viettää aikaa lounaspaikalla, kun matkaakin oli rutkasti enemmän sadan kilometrin ryhmää enemmän. Opiksi kuitenkin voidaan ottaa näitä käytännön asioita ja eihän näitä asioita opi kuin kantapään kautta. Varsinkin kun on kova kallo.

Sadan kilometrin ryhmä kuitenkin lähti omalle taipaleelleen Riekin tien risteyksessä jatkaen kohti Hännistä ja Kuusamoa. Kahdeksan maileria kaartoi itään kohti Riekkiä, Särkiluomaa ja Kuntivaaraa, perässään huoltoauto jossa olivat Petri, Harri ja Juho. Kilometriryhmän takana jatkoivat Timo, Jaakko, Olli ja Aimo.

Kiviperäntien juomatauolla. Ehkäpä reitin parhaassa kunnossa ollut yksityistieosuus!
Tässä vaiheessa takana oli 63km ja oma ajaminen oli tuntunut helpolta. Porukan pienentyessä ajamisen luonne muuttui ja hommia oli tiedossa itse kullekin. Maileriryhmä koostui joukosta, joka varsin luontevasti alkoi jakaantumaan kahteen osaan: Transalp-ryhmä eli Rovaniemen kovakuntoiset kuskit ja sitten ns. brevettimiesten ryhmä, johon itsekin päätin istahtaa. Ehkä olisin kyennyt hivenen kovempaankin vauhtiin, mutta eipä siinä olisi mitään järkeä ollut ajaa itseltään jalkoja alta rovaniemeläisten kanssa ja hyytyä loppuosan vaativammilla osuuksilla. Viisain oli jatkaa siinä vauhdissa, mitä varmuudella jaksoi. Olihan tässä kyseessä kuitenkin pisin talviajosiivu koskaan.

Reitin ehkäpä hienoin osuus kulki Särkiluomantien kautta kohti Kuntivaaraa ja siitä edelleen kohti Vuotunkia. Hienoa polveilevaa maastoa, hyvässä talvikunnossa olevia teitä ja mahtavia Kuusamon vaaramaisemia. Porukka kyseli kaikenlaista Kuusamon maisemiin ja historiaankin liittyviä asioita ja kerroin sen minkä nyt asioista tiesin. Siinä tehtiin seutukuntaa tutuksi varsin mutkattomalla tavalla. Tiedän omastakin kokemuksesta, kuinka hienoa on päästä ajamaan itselle tuntemattomille seuduille ja saada samalla tietoja vastaantulevista näkymistä. Juuri se on mielestäni pyöräilyharrastuksen parhaita puolia. Hienoja kokemuksia hyvässä seurassa!

Viimeinen juomatauko ennen Vuotungin toista kiinteätä huoltoa,
n.85-90km takana.
Maileriryhmä jakautui kahteen osaan; tässä ns. brevettiryhmä,
Transalp-ryhmä ajoi viimeisen 60km osuuden varmaankin tuntia nopeammin!
Petri, Harri ja Juho mailereiden selkänoja!
n.115km takana, porukka ajoi eikä liiemmälti jutellut, erilaisia tuntemuksia alkoi varmasti hiipiä itse kunkin puseroon.
Vaikeuksien kautta voittoon
Yleensä erilaisissa kuntoajoissa ja kisoissa ylistetään nopeimpia, menestyneimpiä ja heitä, jotka ihan aiheesta seisovat parrasvaloissa ja tuloslistojen keulapaikoilla. Kuusamo GT:n luonne on kuitenkin erilainen, tapahtumassa ei haeta nopeinta tai voimakkainta kuskia. Elämyksellisen ajopäivän aikana itse kukin saa tutkailla omaa itseänsä, keskellä alativaihtuvia maisemia ja muuttuvia tapahtumia. Kaikki tulevat kuka minkälaisellakin taustalla ja harjoittelulla ajamaan hyvässä seurassa. Toiset tottuneempina pitkiin ajotapahtumiin, toiset enempi koetellen todellisia rajojaan. Niin tälläkin kertaa.

Mailereiden Transalp-ryhmästä näki kilometrin päähän, että herrat olivat erittäin kovassa talvikunnossa ja kokemusta löytyi päivän hallitsemisessa. Oli aivan loistava juttu, että he malttoivat mielensä Vuotunkiin asti ja auttoivat samalla muuta porukkaa tekemällä suuren osan vetotöistä 63-102km välillä. Hekin pääsivät ajamaan itselle reipasta vauhtia sitten viimeiselle osuudelle ja selvisivätkin siitä todella vauhdikkaasti. Pitää kuitenkin muistaa, että viimeiset 30km sisältävät todella paljon ihan kunnolla rassaavia nousuja, joten herrat olivat kyllä oikeastikin todella hyvässä iskussa!

Brevettiryhmä jatkoi omalla tasaisella tahdillaan. Viisikossakin oli silti eroja ja esim. Sotkamon mies (punatakkinen ylemmässä kuvassa) kirmasi sellaista tahtia kaikki nousut ylös, ettei muilla ollut muuta tehtävää kuin katsella selän häipymistä horisonttiin! Oulun miehet ajoivat tasaisesti minulle sopivaa tahtia ja Savon aivan liian pitkän matkan mies "Stan The Man" osoitti mitä on sitkeys, hulluus ja periksiantamattomuus. Vauhti oli koko ajan hänelle pikkaisen liian reipasta ja silti mies tuli varsinkin viimeiset 20km niin hämärän rajamailla, etten ole moista koskaan ennen nähnyt. Itse tosin olen ajanut samanlaisessa koomassa muutamaan otteeseen, että kykenin kyllä samaistumaan hänen olotilaansa. Ryhmä pysyi kuitenkin yhteisestä päätöksestä kasassa ja jokaisen raastavan nousun päällä odoteltiin tarpeellinen aika, jotta kaikki olivat taas mukana.

Määttälänvaaran laella, aurinko vielä juuri horisontin yläpuolella.Tässä kohtaa oli vaikein hetkeni sokerien laskiessa, mutta mitäpä ei Tupla ja muu eväs korjaisi! Kymmenkunta minuuttia ja taas mentiin o/
Vasemmalla Petri, Harri ja Juho. Juho kunnostautui loistavana huoltomiehenä
yli 10h päivän aikana! Nuori mies meinasi nukahtaa illalla käristyslautasen äärelle :)
162,70km takana, huh mikä reissu!Ajoaikaa meni 8h 36min ja kaikkiaan päivälle tuli mittaa lähes 10h.Pakkasta oli aamulla -19, päivällä n. -10 ja illalla n. -14 astetta. Kuvaaja @Timo Lämsä
Olipa hieno yllätys, kun hotellin pihalla olivat aiemmin saapuneet ajajat hurraamassa ja taputtamassa väsyneille miehille! Arvostan yli kaiken!
Kuvaaja @Timo Lämsä
Tästä sitten päästiin Sokos Hotel Kuusamon saunaan kylpemään matkan rasituksia pois ja ennen kaikkea lämmittelemään! Saunan jälkeen odottikin seisova pöytä runsaine salaatteineen, juomineen, käristyksineen ja jälkiruokineen. Kyllä muuten maistui hyvälle!

Muusia suuhun lappaessani makustelin päivän tapahtumia. Ei sitä ihan meinannut tajuta, mitä olikaan taas tullut tehtyä. Olo oli tyhjä, iloinen, väsynyt, onnellinen ja euforinen. Usean kuukauden tähtäin oli nyt elämyksenä mielessä ja sydämessä. Toivottavasti myös kropan peruskuntoa ja psyykkisen puolen lisäpolttoaineena tulevia koitoksia silmällä pitäen! Ihminen kykenee hämmästyttäviin asioihin niin halutessaan, motivoituneena ja kuitenkaan liikaa asioita etukäteen miettimättä. Elämällä hetkessä, nauttien aistit ja mieli avoimena.

Superkiitokset Koillismaan Osuuskaupalle ja Sokos Hotel Kuusamolle! Suurkiitokset Cycloksen väelle, joka teki tapahtuman mahdolliseksi! Suurkiitokset Jouni Törmäselle Kivijärven koulun huoltoalueesta! Samoin Vuotungin kyläyhdistykselle kylätalon huollosta!

Hyperkiitokset kaikille teille, jotka tulitte ajamaan tapahtumaamme tai olitte muuten asiasta kiinnostuneita! Toivottavasti teitä on jatkossa entistäkin enemmän nauttimassa hyvästä seurasta!

Suurkiitokset myös Rosalle, Sarille, Ossille, Esalle ja Villelle, jotka ajoivat talvilenkkejä kanssani pitkin talvea. Jatketaan samaan malliin!

Erityiskiitokset Niemelän Merjalle ja Joukolle ja Life Kuusamolle, sekä Makkosen Jukalle. Olitte omalta osaltanne luomassa itseluottamusta ja olitte hengessä mukana. Tiesitte, että moni asia saattoi kohdallani mennä pieleen, mutta silti uskoitte kykyihin ja kannustitte alusta lähtien. Arvostan yli kaiken! Ja sille Life Kuusamon myymälle, alunperin hevosille kehitetylle jääsalvalle oli taas käyttöä :) Samoin kuin kuusamolaisille Nortforcen tankkaus- ja palautustuotteille, jotka ovat toimineet erittäin hyvin tässä kestävyyslajissa ja sitä harrastavassa kropassa.

Chapeau teille kaikille!

 Fiilikset ovat korkealla! Kohti uusia seikkailuja o/ Kuvaaja @Timo Lämsä