tiistai 26. helmikuuta 2013

Virittelyä

Maalikyläkeikan jälkeen piti huilailla reilusti ja viikon sisäpyöräilytkin jäivät väliin. Sinänsä lihaksisto ei ottanut erityisesti nokkiinsa, mutta kokonaisvaltainen väsy viestitti levon tarpeesta. Yli nelikymppisenä harrastajana, diabeetikkona ja reumaatikkona ei haittaa yhtään, että kuuntelee omaa rytmiään ja antaa kropalle aikaa. Ennemminkin viisasta.

Seuraavaa rykäsyä kohti
Viikko meni töiden merkeissä ja puuhaillen sitten hyötyliikuntaa lumitöiden ja käveleskelyn merkeissä. Sokeripuoli pysyi alkuviikon aika ideaalina ja turhankin "tiukkana" mutta loppuviikko näytti taas nousevia tasoja. Se on tämän rytmityksen ehkä huonoin puoli, tasaisempi liikunta pienempinä annoksina pitäisi tasot tasaisempana. Mutta näin mennään nyt ja säädellään sitten inskatasoja sen mukaan.

Lauantaihin mennessä takana oli viisi treenailusta vapaata päivää ja virtaa alkoi olemaan kuin pienessä kylässä. Niinpä vapaapäivän askareiden jälkeen rullien kaivaminen kaapista suorastaan kihelmöi mielessä. En ole tehnyt rullatreenejäkään mitenkään tieteellisen suunnitelmallisesti, mutta olen tänä talvena pyrkinyt niillä korvaamaan toisen spinning-pyörillä tehdyn harjoituksen viikolta. Ihan vaihtelun ja kokeilun vuoksi sekä parantaakseni pyörän hallintaa. Olen ajanut kaikki rullatreenit intervallityyppisesti, alkutalvesta enempi kestovoimatyyppisesti ja nyt alkuvuodesta pikkuhiljaa tehojakin lisäten. Intervalleja siis erilaisina variaatioina.

Tällä kertaa päätin kokeilla 3min vetoja 3min palautuksin, pyörästä isoimmat pykälät päällä - siis 53x12. Sitten ajattelin kokeilla hommaa hieman lyhyemmällä lämmittelyllä, pikkasen varioiden esim. ajotapahtumien ja kisojen meininkiä. Niissähän rykästään yleensä startti aika hapokkaasti. Joten ajoin lämpöä vain kymmenisen minuuttia alle. Vedot siten, että ensin putkelta puolisen minuuttia napeista tulevan musiikin tahtiin, sitten satulaan ja kierrokset minuutiksi 90-94rpm, sitten puolitoista minuuttia 100rpm, josta pieni nyppäsykiri loppuun. Aluksi tasaisena ja korkeammalla kierroksella 110-115 ja vetosarjan loppupuolella  maksimit tauluun (tällä kertaa irtosi 160rpm noilla pykälillä 10s.). Seitsemän vetoa jaksoin hyvällä intensiteetillä, mutta sitten alkoi tuntumaan jo siltä ettei enemmästä olisi hyöytä ja ajelin puolituntia loppuverryttelyä päälle.

Pitkä pyhä
Sunnuntaiaamuna tiesi ajaneensa. Ei mitenkään kummallista tunnetta normaalissa källäilyssä, mutta pientä kuormaa kuitenkin. Normaalisti starttailen sunnuntailenkille aamukympiksi, mutta nyt ajoseura oli kortilla edellispäivänä Rukalla hiihdetyn 12h sivakoinnin vuoksi ja ne jotka eivät sielä olleet meinasivat lähteä vasta myöhäisiltapäivästä lenkille. Itsellä oli ajatuksena ajaa viimeinen tosi pitkä lenkki ennen 2vkon päästä ajettavaa Kuusamo GT 2013 -ajotapahtuman 100 mailin (161km) siivua.

Aikataulu sopi minulle ihan hyvin, kattelin parisprinttejä päivällä telkkarista ja kävin koiran kanssa mukavan kävelylenkin sitä ennnen ja sain vähän jalkojakin auki. Lähdin ajelemaan tuosta portin pielestä vähän ennen kahta ja suunnitelmana oli ajaa eka 2,5h itsekseen, kunnes muu porukka pääsi liikkeelle. Kiertelin ns. Kuoringin lenkin, josta tuli n.35km ja siitä sitten kohti etelää kohtaamispaikalle. Välissä piti käydä vaihtamassa lämpimämpää vaatetta ylle, meinaan oli sen verran napakka länsituuli (puuskat n.7ms) että meinasi alkaa paleltamaan. Sen jälkeen kone pysyikin lämmöissä.

Mittari näytti viittäkymmentä ajettua kilometriä, kun sain muun ryhmän kaverikseni. Suuntasimme Rukaa kohti ja sieltä palattaisiin Matosuontien kautta Vuotungintielle, sieltä Saapunkiin ja kohti keskustaa. Vitostiellä oli armoton liikenne, autoa lappoi jatkuvana nauhana kohti Rukaa. Keskisuomalaisten hiihtoloma oli alkamassa ja väki suuntasi rinteisiin. Kyllähän tuolla sai taas tarkkana ajella, ettei sattunut mitään hämminkiä. Takavalot, heijastinliivit ja kirkkaat etuvalot pitivät huolen näkyvyydestä. Käsittämätöntä on silti se, että osa autoilijoista lähtee ohittamaan pyöräilijöitä vastaantulevan auton kohdalla! Ihan hullua hommaa! Siinä ei ollut taas pahimmillaan kuin alle metri väliä ohitustilanteessa.Senpä takia pidettiin kohtuullisen reipasta tahtia päästäksemme pois tuosta hullunmyllystä. Rukajärventiellä olikin sitten rauhallista.

Kaikenkaikkiaan loppulenkki meni tosi hyvin ja Matosuontien osuus varsinkin tultiin hulppean myötätuulen siivittäminä melkoista haipakkaa! Mutta kumminkin rennosti lenkin luonne säilyttäen.


Vuotungintieltä alkoi sitten töiden teko. Meinaan tie nousee pikkuhiljaa ja välillä vähän enemmänkin kohti Kapustavaaraa kaikkiaan n.10km ajan. Tietenkin välillä on jokunen laskukin, mutta kumminkin. Veturi innostui myös puskemaan muutenkin reippaasti cyclollaan, joten maastopyöräkuskit saivat pistellä ihan railakkaasti perässä. Mäkelässä pidettiin tuumaustauko, kumpaa reittiä jatkettaisiin: suoraan kaupunkia kohti vai vielä Hangasjärven kautta. Minun mittarissa oli siinä vaiheessa 99km...Hangasjärvelle piti lähtemän ja vielä olisi edessä nousuvoittoista pätkää reilu kymmenen kilometriä, kunnes päästäisiin lentokentän kiitoradan tietämille ja hieman tasaisemmalle loppuosalle. Loppureissu meni hivenen väkinäisemmin, matka ja rasitukset alkoivat tuntumaan!

Niin vain kuitenkin ajelin kaikenkaikkiaan hyvissä voimin kotipihaan puoli yhdehksän aikaan illalla ja viimeistely oli takana! Ajoaikaa meni 6h 5min ja matkaa kertyi 120km. Siihen taukoja puoli tuntia päälle, joten tulihan siinä hyvänmittainen retki taas tehtyä! Nyt vain palaudutaan, ensiviikonloppuna ajellaan vähän jo virittelymielessä lyhyemmin ja sitten tankkaillaan!

p.s vielä ehtii ilmoittautua Kuusamo GT 2013 tapahtumaan, torstaina 28.2.2013 päättyy ennakkoilmoittautuminen! Yhteyksiä vaan Sokos Hotel Kuusamoon: Sokos Hotel Kuusamoon, puh. 020 1234 693, hotelkuusamo.kuusamo(at)sokoshotels.fi

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kohtuuttoman siisteillä talvipoluilla

"Mä näitä polkuja tallaan kait viimeiseen asti..."

Mahtavaa pooria Karinkannasta pohjoiseen

Kiitos oululaisten koiranulkoiluttajien, kaupungin laajalta alueelta löytyy uskomattoman monipuolinen polkuverkosto. Jokaisen pyryn jälkeen hännän heiluttajia ulkoiluttavat ihmiset polkevat uraa pitkin ja poikin kaupungin asuinalueita ja pyöräilijät hoitavat loput. Tuloksena on parhaimmillaan kuvan mukaista pooria. Tällaiselle, talvella pakostakin tienlaitaa hinkkaavalle polkujen ajaminen on äärimmäisen mahtavaa puuhaa. Viimeviikonloppu tarjosi taas sellaista rallia, että eipä arkimurheet paljoa mielessä käyneet.

Suuntasin perjantaina työpäivän jälkeen auton keulan kohti Kempelettä, jossa isäntäpari otti vastaan innokkaan, mutta kohtalaisen kokemattoman polkukokelaan. Jälkikäteen voikin rehellisesti sanoa, että Kimmo ja Heli ystävällisesti jaksoivat odotella minua viikonlopun turneella, samoin Kellon polkumestari Köpi, huolehtien siitä että kaveri osasi metsästä poiskin. Tosin, taidothan karttuvat vain ajamalla, ei siitä haaveilemalla...

Ajatuksena oli siis ajaa viikonlopun aikana niin paljon kuin kropasta irti lähtisi ja sen lisäksi suunnitelmissa oli huoltaa maastopyörän joustokeula vaihtamalla sinne öljyt (edellisestä vaihdosta olikin kulunut pari vuotta). Kimmolta kun se homma sujuu nätisti, niin pitäydyin hankkimaan miehelle sopivia belgialaisia voiteluöljyputeleita, joita itse asentaja voisi nauttia sisäisesti. Kimmo oli huolehtinut hyllyynsä Foxiin sopivaa linimenttiä. Heli puolestaan oli tehnyt räätälin hommia ja tehnyt meikäläisen tikkujaloille ja  outokummulle sopivat ajohousut! Niihinkin tehtäisiin viimeisiä sovituksia. Joten Helillekin tarttui mukaan brittiläisiä, omenaisia taidelasiesineitä muutama leili.

Hulvatonta menoa
Mikä lauantaipäivä siitä sitten tulikaan! Suuntasimme lauantaina aamupäivästä pohjoisen poluille, toki matkan varrella jo sopivasti pätkillä lämmitellen. Ensimmäinen treili oli täysi shokki kuten arvata saattoi! Huhhahhei kun olikin vaikeaa. Aivot huusi idiootille, mitä ihmettä sä nyt teet! Luuseri kaadut ihan varmasti jos yhtään yrität nopeampaa! Tuossa vieressä menee 3 ja puoli metriä leveä kelvi, aja sinne ääliö!

Tunnin päästä apina alkoi karista selästä. Lämmöt koneessa ja kroppa hereillä, niin ajokin sujui pikkuhiljaa paremmin. Sen huomasin kaikesta huolimatta, että osasin pitää kädet ja hartiat rentona, enkä puristellut kahvoista liikaa. Rullilla tehdyt lukuisat treenit auttoivat pitämään keskivartalon sisäisen korsetin avulla ajoasennon hyvin kasassa. Vaikka ohjaamo oli täynnä käsiä, niin ei tarvinnut puristaa kahvoja rystyset valkoisena.

Köpi oli vastassa muutaman tunnin ajelujen jälkeen ja olipahan entistä siistimpää lähteä koluamaan reitistöä. Heli lähti tässä vaiheessa kotia kohti, vointi oli sangen vaikea sairastelujen jäljiltä (onneksi seuraava päivä oli jo ihan erilaista hänelläkin). Suuntasimme Patelan rannoille, ajaen jostakin Rajahaudan kautta Karinkantaan. Sielä piti fiilistellä entisiä asuinseutuja! Asuin Karinkannassa muutaman vuoden kuvan talossa (vasemman puoleisen parvekkeen alapuolella olkkarin ikkuna ja siitä vasemmalle makuuhuone).

Entinen koti

"Tuu jo sieltä!"

Kohti koillista
...ja länteen merelle

Välillä huljakkaa kelkkauraakin

Entinen majakka, graffitin vaakaviiva osuu jännästi luonnon lumilinjan kanssa yhteen,näyttäen siltä että rakennelma olisi läpinäkyvä!

Sieltä eteenpäin, edelleen kohti pohjoista, löytyikin päivän hienoimmat polut, mahtavia pätkiä kerrassaan. Herukan kohdilta käännyttiin pikkuhiljaa idemmäksi ja sielä loikoteltiin pitkät pätkät hienoja osuuksia, enkä voinut kuin ihmetellä polkujen määrää. Tosin joissain kohtaa meno meni melkoiseksi käärmeilyksi. Polut olivat paikoin kaposia ja kokematon alkoi väsymisen lisäksi vain olla taitojensa äärirajoilla. Tasainen evästankkaus piti kuitenkin ukkelin ajokunnossa koko päivän ja sokerit pysyivät riittävän ylhäällä. Iltapäivähän siinä koetti ja niin vain reilun neljän tehollisen ajotunnin jälkeen alkoi hiipimään mieleen, että jos nyt suunnattaisiin takaisin kohti Kempelettä, niin saattaisi sinne vielä päästäkin! Kotimatkalla noukittiin vielä jokunen pätkä takataskuun. Päivän päätteeksi reissussa oltiin oltu reilut 6h josta tehollista ajoaikaa kertyi noin tunti vähemmän, kilsoja tuli 78km. Että ihan hyvä siivu talven ekaksi polkulenkiksi!

Perillä odottikin sauna ja sen perään mahtava päivällinen jälkiruokineen, eikä ruokapöydässä juuri juttu luistanut. Kun oli niin nälkä ja piti tunkea evästä ääntä kohden pitkään ja hartaasti! Seurakunta vetäytyikin pienille nokosille ennen upeaa jälkiruokaa, jonka Heli oli valmistanut: marjapiirakkaa jätskillä ja kahvia...oijoi \o/


Mitä tästä herkusta voi nyt sanoa...oijoi!
Foxi öljynvaihdossa
Asentaja muisti nestetankkauksesta,
tosin tässä on joku kerettiläinen sandellssi...
Kuljettajien tankkauksen jälkeen alkoi kaluston huoltotoimet: Scandalin keulassa töitään moitteetta tehnyt Foxin RL29 joustokeula sai uudet öljyt ja yleiskunto tarkistettiin samalla silmämääräisesti. Kaikki näytti hyvältä, eikä mitään ylimääräistä löytynyt iskaripatruunoista. Välissä sovitin valmistuvia ajohousuja, joita Heli viimeisteli illan siimeksessä. Kimmo hoiteli huoltomiehen hommat hienosti, minä toimin lähinnä...no yritin pysyä pois tieltä! Keula saatiin kasattua ongelmitta ja sen lisäksi avattiin vielä takakiekon vapaaratas ja poistettiin kaikki oravaa pienemmät möhnät pois. Ohjainlaakerikin sai uudet rasvat ja virittelin sitten keulan takaisin paikoilleen. Kimmo tarkisti vielä pinnankireydet mielenkiinnosta, hyvin olivat pitäneet kutinsa ensimmäisen vuoden ajeluiden jäljiltä. 

Kohti pullakaffeja 
Seuraava aamu koetti ja aamupalan jälkeen suunnattiin Kempeleen poluille ja siitä pikkuhiljaa kohti Oulun keskustaa ja Rotuaarin Cafe Biskettiä. Sielä tavattaisiin Myy ja Niiki ja nautittaisiin kahvilan antimista. Täytyy tunnustaa, että aamu oli vaikea! Persaus oli hivenen kipeä edellispäivän seikkailuista ja alaselkäkin ilmoitteli olemassaolostaan. Onneksi kroppa kuitenkin vertyi aamun edetessä, eikä fyysisiä vaikeuksia ollut. Kempeleestäkin löytyi jo mukavasti ajettavaa, mutta meno parani reissun edetessä. En muista missä oltiin, mutta enpä ole moista aarniometsä-talvipolkua monestikkaan ajanut. Olisikohan ollut jossain Iinatin seutuvilla? Ylitimme ainakin jonkinlaisen joen rautasiltaa pitkin. Jokatapauksessa seudulta löytyi kaikenlaista ajettavaa. Vauhdikasta pätkää ja superhaastavaa käärmettä, jossa oli paikoin renkaan levyinen ura ja reunoilla vaani höttölumi. Yksi tyylikäs sivuenkeli tuli jätettyä jonnekin sinne metsän siimekseen! Naurun remakkaa riitti o/

Pariskunta seuraavana aamuna näyttäen tietä..
Metsäpätkältä siltaa pitkin...

...päätyen lumienkeliin! Oli jo tätä ennen pari kertaa NIIN lähellä!
Päivä kääntyi iltapäivän puolelle ja kolmikko suuntasi yhä lähemmäs keskustaa. Jostakin Kaukovainion seutuvilta poimittiin vielä hieno alamäkivoittoinen harjupätkä, vauhdikas lasku oli mahtavaa menoa. Ei ollut iso yllätys kun Heli kirmasi keulaan ja hävisi horisonttiin! Sillä naisella ei ole itsesuojeluvaistoa! Bisketin pullat oli sitten näkemisen arvoinen asia. Jösses sentään! No, alla oli rapeat 7h ajamista, joten kalorkulutuskin oli ollut melkoista. Pullan lisäksi kelpasi vielä lihapasteija, eikä tuntunut missään. Reilun tunnin paussin jälkeen suuntasimme takaisin kohti Kempelettä ja vajaan tunnin siirtymä ajettiinkin sitten lumisateessa. Ilmoittauduin vetomieheksi, kun olin ajanut muiden perässä tuntitolkulla. Teki hyvää jyystää menemään! Perillä sitten suihkuun, syömään ja kamat kasaan. Vielä pikareissu lapsuuden ystävän perheen luona kahvilla ja auton keula kohti Kuusamoa. Oli muuten tuskaisa istua 3h automatka, ei paljon passannut tehdä äkkiliikkeitä ettei kramppi iskenyt...

Mahtava viikonloppu, joka täytyy ottaa uusiksi jossain välissä kevättä. Ehkäpä Hankiajojen merkeissä? Kiitos ystävät kaikesta!

Viikonlopun saldoksi tuli kaikenkaikkiaan: 
- la 6h 22min, josta ajoaikaa 5h 19min ja 78km
- su 3h 55min, josta ajoaikaa 3h 27min ja 51km
- yhteensä siis tehollista ajoa 8h 46min ja 129km
- kaloreita paloi reilu 6700kcal..


Ajoituksen mestarit, lumisade alkoi vähän ennen kuvan ottamista

Jos haluatte hyvää, niin käykää kurkkaamassa Cafe Bisketin tiskille

Ei meinannut lautanen riittää...:-0

Nuoskalumi kertyi takanavan ja -pakan ympärille..
 
Helin Santa Cruzin upeat pinkit Hopen mono minit
kukkakuvioisilla jarrulevyillä \o/

Helin tapauksessa näillä ei ole juuri käyttöä..

Kohti kotia!


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hanurista

Kuinka tärkeä tuo hanuria vasten asettuva pyörän satula onkaan!

Aloittaessani jokunen vuosi sitten määrätietoisemman pyöräilyn, taistelin jatkuvien perskipujen kanssa. Ensimmäisen maantiepyörän satula aiheutti tuskallisen paineen tunteen "kannakselle" ja hyvä että verenkierto ei tulppaantunut kokonaan. Karsea tunne, jonka perimmäinen syy oli liian pehmeä satula yhdistettynä hivenen liian leveään satulan takaosaan. Usein kysytään, että "kuinka sä voit ajaa tuommoisella satulalla", tarkoittaen jakkaraa, jossa on viidesosa markettipyörien pehmusteista ja muotokin ihan toisenlainen. Asiahan on ihan eri, jos ajetaan kauppareissuja tai lyhyempää hyötyajelua farkut tai toppikset jalassa. Silloin leveä ja pehmustettu / jousitettu penkki on oikein hyvä. Minunkin kommuutterissa, eli vanhassa Terässiivessä on jousitettu vanhan ajan versio ja hyvin toimii. Mutta aktiiviharrastajan ajorupeamat ovat jotain muuta. Ajohousuina ovat "säämiskällä" varustetut versiot, jolloin satulan liiallinen pehmeys ja leveys eivät pääsääntöisesti toimi.

Tosin kyse on erittäin perskohtaisista asioista. Senpä takia ei voi oikein suositella kenellekään mitään tiettyä mallia, jokaisen on haettava se omille istuinluille ja kriittisille alueille soveltuva yksilö. Itsekin olen kokeillut sen Bontragerin hirvityksen lisäksi Fizikin Tundraa ja Selle Italia SLR:ää, kunnes löysin (ah!) SEN oikean: Selle Italia XC 2011 - ja nimenomaan tuo malli. Satula toimii niin maantiepyörässä kuin maastopyörässäkin. L131 x P275 ja painoa n.230g, mangaanikiskoilla ja lasikuiturungolla. Suomeksi käännettynä pikkaisen enemmän pehmustetta kuin pahimmissa anarkistimalleissa (kuten tuo SLR minusta oli) ja rakenne riittävästi joustava. Uskomatonta, kuinka pyöräilijän konttorissa kestää istua tuntitolkulla ilman kipuja, kun oikea malli on löytynyt.

Kriisiä pukkaa
Mutta kuten aina, meinasin saada hepulin tässä hiljakkoin. Nimittäin tuo xc-versio onkin mitä ilmeisimmin muuttunut vuodelle 2012. Huomasin asian oikeastaan vasta talven pitkien lenkkien aikana, kun persus alkoi kummasti puutumaan parin kolmen tunnin ajon jälkeen. Mikä ihme oli vikana? Tutkittuani syksyllä 2012 hankkimaani versiota huomasin, että sehän olikin ohuempi kuin entiset. Ei paljoa, mutta riittävästi. Eli pehmustetta olikin vähemmän kuin ennen. Muutoin täysin identtinen muoto ja rakenne. Niin pienestä se on kiinni. Kuumeisesti sitten etsimään löytyykö vielä jostain edellistä versiota. Onneksi löytyi. Tilasinkin kuvan mukaisella värityksellä pari kappaletta wiggleltä.

Muista, että juuri sinulle sopiva satula pelastaa takalistosi ja ajonautintosi!

 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Rytmitys

Tälle talvelle on löytynyt sopiva rytmi arjen ja treenauksen suhteen. Olen onnistunut välttämään viimevuoden syys-talven virheet, jolloin ajoin kuin viitapiru (liikaa ja liian kovilla tehoilla) samaan aikaan tehdessäni kropalle suht vaativaa työtä. Seurauksena oli pitkään piinannut vasemman polvitaipeen jännetulehdus. Nykyinen työ on istumatyötä, joten sen suhteen ei ole ongelmia. Päinvastoin, nyt pitää huolehtia riittävästä liikunnasta.

Olenkin mennyt seuraavan mallin mukaan suurin piirtein viimeiset pari kuukautta: 

la kova rullatreeni 80-120min
su rauhallinen pitkä pyörälenkki, kelistä riippuen 150-360min
ti kova sisäpyöräily spinning-salilla 90min (ei perinteisenä spinninkinä)


Muina päivinä lepoa ja hyötyliikuntaa: koiran kanssa ulkoilua ja lumitöitä lumentyöntimellä ja kolalla (niitä onkin saanut tehdä reilusti). Työmatkat olen ajanut mummiksella (2km suuntaansa). Tämä malli on pelannut mukavasti ja kropassa tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä. Kovat treenit olen saanut tehtyä oikeasti itselle kovalla tasolla ja taas rauhallisemmat ovat pysyneet sellaisina. Edellisinä talvina tämä ei ole oikein hyvin pitänyt kutiansa, mutta nyt on tässäkin suhteessa tullut skarpattua. Enemmän laatua molempiin päihin ja sellaienen mitäänsanomaton välimallin puuhailu on jäänyt taka-alalle. Rullatreenit ovat menneet intervallien merkeissä ja korvanapeista on ollut huikea apu siinä hommassa. Parin sadan biisin valikoimasta on löytynyt hyvää rytmiä tehdä hommia.

Tuntuu myös siltä, että suorituskyvyssä on tapahtunut jonkin sortin edistystä: voimaa tuntuisi kehittyneen hivenen enemmän, persaus ja keskivartalon korsetti tekevät tehokkaammin töitä ajaessa ja homma on tasapainoisempaa. Toivottavasti tämä näkyy sitten seuraavan ajokauden aikana. Lähiajan tähtäin on tietysti Kuusamo GT 2013 -talviajotapahtuman sadan mailin koitoksessa. Siinä joutuu sitten kestävyyspuoli koetukselle oikein kunnolla.

Mitähän sitä ensi kesänä ajaisi? Tai oikeammin loppukesästä syksyyn ulottuvalla ajanjaksolla. Se maistui ainakin viimevuonna erittäin hyvälle, joten kokeillaanpa samaa tänäkin vuonna.

Katsotaan sisältöä sitten ajan kanssa.