maanantai 7. lokakuuta 2013

Viimeisiä viedään


Vähiin käy ennen kuin loppuu. Meinaan kotimainen maastopyöräilykausi on nyt taputeltu.
Markun kanssa poristaan ennen starttia, hauskaa tuntui olevan vielä siinä vaiheessa :) Kuvaaja Jouni Aspi
Lauantaina 5.10.2013 ajettiin kauden viimeisin maastoajotapahtuma Rokua MTB, joka keräsikin vajaa puolitoistasataa kuskia eri sarjoissa mittaamaan jäkäläkankaiden vaativuutta. Pehmeä hiesumaa yhdessä lukuisten napakoiden nousujen kera teki reitistä paikoin oikeinkin vaativan. Maastot muistuttivatkin siinä suhteessa kotikulmien maastoja.

Viikko meni tiiviisti töiden ehdoilla ja valmistavat viritykset jäivät tekemättä. Viikon ainoa hiostelutreeni oli tiistaina ajettu 1h 20min sisäpyöräily. Perjantaina olisi ollut hyvä käydä vielä virittelemässä kroppaa lauantain karkeloita ajatellen. Mutta kun ei muka ehtinyt. Ounastelinkin homman olevan sen takia tahmeaa. Voima ei ollut kanssani ja kropan viritys ei vaan antanut myöden takoa pehmeissä muhjuhiekkaisissa nousuissa aivan niin kuin olisi pitänyt. Kyllä ne ylös nousivat pääsääntöisesti ajamalla, mutta kun pelastusrengas oli käytössä ja takaakin isoimpia rattaita, niin vauhti ei päätä huimannut. Eli suomennettuna kuski oli liian pehmeä. 

Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että hivenen tahmealla ja nihkeällä suoriutumisella sain pidettyä yllä tasaista etenemistä. Kiroiluakaan ei ollut havaittavissa eli ajohuumori pysyi aika hyvin kasassa. Kisa ajettiin kahtena 21km kierroksena. Ajoin ensimmäisen kierroksen 1h 9min ja toisen kierroksen 1h 8min, loppuajan ollessa 2h 17min (tuloksiin). Pikkaisen itseasiassa hyydyin toisen kierroksen loppuun, vaikka aika olikin nopeampi. Nimittäin järjestäjä lyhensi toista kierrosta jonkinverran, poistamalla reitin alkuosan lampea kiertäneen osan. Näin ollen toisen kierroksen ajan olisi pitänyt parantua useamman minuutin kertoakseen oikeasti vauhdin kasvamisesta. 

M40 sarjan voittaja Marko Törmänen ajoi 37min. minua nopeammin, joten siinä on ero todellisen, monipuolisen urheilijan ja yhden lajin urheilun harrastajan välillä tuona päivänä ja ko. reitillä. Kaiken kaikkiaan miesten sarjojen kahden kierroksen matkalla minua nopeampia oli vajaat viisikymmentä kuskia ja itse olin reilua neljääkymmentä miestä nopeampi. Ihan niinkuin aikanaan koulussakin, keskitason tallaaja. Hyvänä päivänä selän taaksen olisi jäänyt kymmenkunta kuskia, mutta hyvä näinkin. Päivän nopein eli Kangaskokon Juha puristi vielä neljä minuuttia M40-sarjan kärkeä nopeammin. Tarkoittaen sellaista 26kmh keskinopeutta, kun itse puursin n.18kmh keskivauhdilla. Mitäs se tekee sitten ajasssa...minuutti per kilometri. Kovaa ne vain ajavat! Niinkuin kaikki, ei näissä karkeloissa saa mitään ilmaiseksi ja eikä pidäkään.

Skandaali Rokualla!
Karhu ja Kimmo
Köpi (mun idoli) verryttelemässä
Mitähän tuo Peksi hommaa?
Haa! Tämä on sitä ehtaa gramaanviilausta!! Kaikki keinot käyttöön! No, kuntosarjan voitto tulikin o/

Kehitettävää..?
Järjestäjä kertoi ensivuoden suunnitelmista sen verran, että ajankohtaa suunnitellaan elokuulle. Vuokatti MTB jää ensivuoden kalentereista kuulemma pois, joten elokuun toiseksiviimeinen viikonloppu siintelee Rokua MTB:n tulevana ajankohtana. Nuoressa tapahtumassa on aina kehitettävää ja niin tässäkin. Tapahtumajärjestäjän hartiat kapenevat samaa tahtia osallistujamäärän kanssa, ellei ajattelevia päitä hartioiden välissä lisätä reilusti. Suunnittelu, ohjeistukset ja toteuttavat käsi- ja jalkaparit ovat kortilla.

Mikäli osallistujamäärä kasvaa nykyisestä puolestatoista sadasta, järjestäjän kannattaa hioa seuraavaan kertaan nippu pieniä yksityiskohtia toimivammaksi. Alkaen ajo-opastuksesta tapahtuma-alueelle, pysäköintialueiden opasteista sekä kisakanslian opasteista. Itse olin ensimmäistä kertaa Rokualla ja opastusten puute kiinnitti heti silmään. Puutteet aiheuttivat vain turhaa arpomista ja eivät ainakaan kohottaneet ennakkotunnelmaa. Seuraava huomio kohdistui jälki-ilmoittautujien maksuliikenteen hoitamiseen paikanpäällä, jota ei siis ollut. Itse olin hoitanut ilmiottautumisen ajoissa, mutta osa ilmoittautui vasta paikan päällä. Saattaa olla kohtuullisen tympeä homma kaivella maksuja jälkikäteen, kun asian olisi voinut hoitaa samantien. Ajajillehan se on sinänsä se ja sama. Kunhan ei vaan jää joltain maksamatta..?

Tällä osallistujamäärällä kylpylän peseytymistilojen mitoitus meinasi tökkiä huolella. Litran maitopurkkiin koetettiin tunkea puolitoista-kaksi litraa tavaraa. Entäpä sitten jos olisi ollut sateinen keli..? Yhdessä pukuhuoneessa kaikki miehet riisumassa rapaisia ja paskaisia kamppeita, yhdessä muiden kylpylän asiakkaiden kanssa. Ala-aulan kiiltävät lattialaatat olisivat ravoittuneet välittömästi kun se mullilauma olisi tullut reitiltä pesulle. Sauna oli hyvä juttu, jos sinne vain sopi ottamaan löylyä. Sinänsä tilat olivat siistit kuten nyt tämmöisissä kylpylöissä tapaa puitteet olla. Yksi pukuhuone oli vain ahdas sille väkimäärälle.

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Maistui kyllä todella hyvälle "laillistetun eläinrääkkäyksen" jälkeen. Ruokalippu kannattaa kuitenkin sujauttaa seuraavalla kerralla kirjekuoreen numerolapun kanssa ja jakaa se ilmoittautumisen yhteydessä. Silloin jäisi se respassa jonottaminen muiden asiakkaiden seassa turhana välinumerona pois.

Kisareitistä tuli mieleen että alamäkeen lähteminen ei ole koskaan ihan paras mahdollinen ratkaisu. Kärkiriviä asia tuskin haittaa, mutta sen jälkeen tunnelma on taattu, kun vauhtia on kuin monzassa ja jalkoja on enemmän kuin käsiä. Ei sielä isoja häröilyjä näkynyt, mutta siihen laumaan 50-100 kuskia lisää niin...reitin merkkaukseen liittyen kannattanee kysyä kisan vauhtiveikoilta, oliko kaikki käännökset selkeitä ja ennen kaikkea heidän vauhdeissaan käännökset riittävän selkeästi hahmotettavia. Ensimmäisellä kierroksella meinasin ajaa risteysvahdin/toimitsijan auton etuovesta sisään. Tultiin pitkää soratiealamäkeä alas ja sitten tuli tiukka käännös polulle vasempaan. Toimitsija oli parkkeerannut autonsa suoraan käännöksen taakse ja auton etuosasta oli jatkettu ohjausta nauhalla puun runkoon. Kurvissa oli mukavaa irtosepeliä ja siinä vaiheessa ohjaamo oli täynä käsiä. Mitenkähän isoilla pojilla heidän vauhdeissaan kävi? Kaikki ylimääräinen pois reiteiltä, turvallisuus ennen kaikkea!

Sitten taas positiivisia juttuja. Yhdessä alamäessä oli todella hieno kannustus ja huutomyrsky. Olisiko ollut paikallisen koulun oppilaita tms. kannustamassa ajajia. Todella hienoa! Veikkaanpa, että siinä alamäessä normaalisti arkailevatkin päästelivät menemään kuin hurmiossa! Samassa alamäessä meinasi sitten sattua karmeita, kun sarjani toiseksi ajanut Soinin Kyösti meinasi törmätä traktoriin laskun alaosalla! "Massikka" oli tullut lana perässä vastaan ja lana oli työntynyt reitin polkuosalle. Onneksi Köpi ehti regoimaan asiaan ja mitään ei sattunut, mutta siinä jälleen esimerkki siitä, että tapahtuman ennakkotiedottamista alueelle on syytä tehdä. Näin on varmaankin tässäkin tapahtumassa tehty (toivon ainakin niin), mutta aina näitä tilanteita voi tulla eteen.

Nämä huomiot eivät tarkoita sitä, että nyt ajettu painos olisi ollut kelvoton. Päinvastoin, isot linjat toimivat ja tunnelma oli ihan ok. Tietysti Rokuan muu asiakaskunta profiloituu täysin toisentyyppiseen suuntaan ja maastopyöräilyposse herätti taatusti kulmien kohotusta, jost toki aitoa mielenkiintoakin. Mutta kyllä näille teknisesti helpoille kangaskaahauksillekin on ottajansa. Nousut ovat napakoita ja erottelevat riittävästi jyvät akanoista. Pehmeä hiekka antaa lisää kulmakerrointa. Pitkät rappuset oli mielenkiintoinen kokemus laskea alas. Enpä ollut moista ennen tehnyt. Ilmeisesti oikea taktiikka olisi ajaa jarruttamatta, niin rengas ei ehtisi kyntää jokaisen askelman pohjaa ja tärinä vähenisi. Välikorva vaan on erimieltä asiasta!

Jos vedetään yhteen niin erinomaisen hienoa, että pohjoiseen on syntynyt toinenkin kiinnostava maastopyöräilytapahtuma Syöte MTB:n lisäksi. Tapahtumassa on aineksia kunhan yksityiskohtia hiotaan edelleen. Kuten autokuntamme tiivisti asian: alueelle saapumisesta lähtien järjestäjä voi kerätä niitä plus-pisteitä monella pikkujutulla. Kun plussia on ennen starttia jo plakkarissa niin kokonaisuus kestää niitä inhimillisiä miinuksiakin paljon paremmin. Niitä kun kumminkin tulee kaikissa tapahtumissa, joissa ihmiset ovat hämmentämässä soppaa. Kiitokset järjestävälle taholle ja tsemppiä jatkoon! Hienoa, että saamme toteuttaa itseämme!

Hymy ei hyydy!
Päivän nopeimmat 42km reitillä, Juha Kangaskokko ja Toni Tähti
M40-sarjan 42km:n kaksi nopeinta, Marko Törmänen ja Kyösti Soini
M50 sarjan 42km:n kolme parasta: 3. Usko Juntunen 1. Hannu Jänkälä
2. Harri Sorvari
Young guns eli M18-sarjan 21km:n parhaat: 3.Santeri Laurila 2. Sami Ikonen 1. Aku Keloneva
Peksin Scott ja minun Scandal
Vaikka välineet ovat hienoja, ne on tehty käyttöä varten.

Sunnuntain palauttavat
Lauantain karkelot tulivat ja menivät. Paluumatkalla poikettiin sukujeni mailla Utajärvellä, pitihän se käydä kuvaamassa kerrankin oikein nimetty kylätie matkan varrella!

Ei mitään lisättävää.
Iltaohjelmaan sisältyi vielä mukavaa illanviettoa paikallisten ajonaisten ja miesten kanssa, joten puolen yön maissa ei tarvinnut hirveästi enää houkutella unen tuloa.

Sunnuntaiaamu nousi aurinkoisena ja tyynenä. Niinpä suuntasimme maittavan aamupalakattauksen jälkeen Helin ja Kimmon kanssa Oulun seudun poluille. Edessä oli taas perinteinen "palauttava" ja "sellainen sopivan mittainen" ajolenkki poluilla ja sorateillä. Ajelimme ensimmäisen tunnin teitä pitkin suunnaten Sanginjoen seuduille. Ylitimme Oulujoen suunnaten Sanginsuuhun ja siitä edelleen Pilpakankaan poluille. Pilpasuon pitkokset olivat kyllä huonoimmat, mitä olen koskaan nähnyt. Lahonneet riuut ja liukkaus tekivät hommasta melkoisen mielenkiintoista. Mutta toisaalta hommassa oli seikkailun tuntua. Samaa tuntuivat ajattelevan pariskunnat ja perheet, jotka olivat patikkaretkellä. Isännät katsoivat epäuskoisena maastopyörällä eteneviä ja emännät hymyilivät :)

Lähtöä vaille
Tämän pariskunnan kanssa on ajettu eräskin kilometri!
Jo on vakavana! Fiilis oli kuitenkin ihan hyvä, aurinko häikäsi niin ei kehannu alkaa irvistelemään. Ja kuva on otettu ajaessa niin piti keskittyä..:)
Ihme porukkaa ollu liikenteessä. Pyöriä kenollaan pitkin kangasta??
Matka jatkui edelleen kohti koillista, melkein länttä ja oikeastaan kohti Ylikiiminkiä. Sinne asti ei tosin ajateltu mennä, mutta Isokankaan polut olivat määränpäänä. Matka taittui mukavia sorateitä pitkin, välissä pätkiä asfalttiakin. Sittenpä alkoi kunnon juurihoito! En tiedä kuinka pitkästi tätä hermohoitoa kesti, mutta arviolta 6-7km taidettiin jumpata. Pelihuumori säilyi omalta osalta varsin hyvin, jaksoin ajaa teknisesti vaativaa maastopolkua oikeinkin hyvin. Ajattelin vain että tämä on sitä ekstriimiä polkua jota ajamalla kehittyy kaikessa suhteessa. Enpä ihmettele, että Syötteen polut ovat helpompia ajaa kun treenailee Isokankaan maastoissa. Olisipa meilläkin vastaavaa jonkun järkevän ajomatkan päässä!

Hongat huminoi..
Puhtaan ilman merkkejä
Kaipasiko Cruzi virtaa?
Lankaa ristiin rastiin
Pitstop
Renkaan nappulat paljastavat puupintojen kosteuden
Isokankaan juurihoitoa
Kiviäkin oli ns. riittävästi
Kimmo tokaisi aamulla lähtiessä, että valoja ei vissiin tarvi ottaa matkaan? No ei ja niinpä päätimme suunnata pikkuhiljaa takaisin kohti Kempelettä. Isokankaan kierros jäi paria kilometriä vaille, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi. Ajelimme sorateitä takaisin Sankivaaraan, golf-kentillä ruutupöksyt kiidättivät valkoista palloa lievässä tuskassa, tiedostaen kauden päättymisen olevan lähellä. Pitihän se niillä nurkilla reissun ainoa ääliökin tavata. Nimittäin joku urpo rinkeliautokuski ajoi tuhatta ja sataa golf-kentälle johtavaa tietä, hidastetöyssyt kiertäen keulamme edessä. Idiotismi on näköjään katoamaton luonnonvara. Paluumatka jatkui kevyenliikenteen väyliä Iinatin ja Metsokankaan seutuja halkoen, maistellen napakkaa sivaria aakeilla peltolaakeilla. Vuoroveto toimi ja sai siinä tehdä töitä kun mittarissa vilkkui 30kmh maastopyörällä ajettuna siinä kelissä.

Tästä ajettiin mennessä ja palatessa
Päivä oli hieno, Oulun seudulla oli vielä syksy kun Kuusamossa on jo lehdet pääosin maassa.

Kotia kohti
Niin päättyi sekin reissu ja viikonlopun "ajoleiri". Kevyt palauttava muodoistui 4h 20min ajosta ja 80km kilometristä. Viikonlopun saldona pyörä liikkui 6h 40min ja 120km. Ruoka maistui ja maistuu edelleen :) Onneksi älysin ottaa lomapäivän, niin on saanut keskittyä miehen ja varustuksen huoltamiseen rauhassa.

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa. Keula kohti Kuusamoa.
Kaikki loppuu aikanaan, se on väistämätön tosiasia. Viikonloppu jäi muistojen arkistoon elävänä, onnistuneena ja jälleen yhtenä kauden hienoista kokemuksista. Kilvanajoa, seikkailua, hyvää ruokaa, lepoa, ystävien tapaamista, musisointia (mikä trubaduuri sieltä Oulunsalon suunnalta löytyikään!). Kiitokset omalta osaltani ja ensi lauantaina nähdään kauden päättävässä Oulun avoimissa CX-kisoissa Heinäpäässä! Kaikki krossaamaan kalustosta riippumatta!


4 kommenttia:

  1. Hienoa juttua jälleen kerran. Kiitos Taneli hyvästä jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja eipä kestä! Mukavaa oli taas koko rahan edestä o/

      Poista
  2. Hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Osallistujien määrä yllätti meikäläisen ja meinasin olla kusessa,kun seurasta ei montaa naamaa hommiin ilmestynyt. Isäukko hoiteli ajanottoa ja vaimokin piti rekrytä hommiin. Se auto siellä kurvissa ei ollut meidän porukan,vaan joku parkkasi sen kiusaksi. Lukkarisen Mikko oli havainnut asian ja saanut muutaman ohikulkijan avuksi hyssyttämään autoa sivuun sen verran, Että mahtui polulle. Kylpylän tilat on rajalliset,mutta ens vuonna jatketaan matkoja ja saadaan kuskit pitempään jonoon. H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen itsekin tapahtumia järjestäneenä, ei ole helppoa missään nimessä. Mutta kuten kirjoitinkin, isot linjat ovat nyt olemassa, jatkossa vaan lisää käsipareja hoitamaan yksityiskohtia kuntoon niin hyvä tulee. Järjestäjiä on harvassa, ajajia sitäkin enemmän.

      Poista