maanantai 14. lokakuuta 2013

Oulun krossit ja kausi pakettiin

Siinä se sitten on. Ennätyspitkä, maaliskuussa käynnistynyt ajokausi on nyt ajettu. Olo on haikea.


Lähtöä edeltävää pöhinää kisakanslian liepeillä

Porukkaa laidasta laitaan

Kimmo komensi kuskit lähtölinjan taakse, minä porisen valotolpan oikealla puolen Leppäahon Mikan kanssa mukavia.

Krossikommuunin ja Pyörä-Suvalan mahdollistamat huikean hienot cx-mestaruuskisat olivat ajokauden viimeinen todellinen rypistys. Krossi on kuskille raastavaa, alusta loppuun asti hapokasta hommaa. Vitsit ovat vähissä ensimmäisen kymmenen sekunnin lähtökiihdytyksen jälkeen. Siitä eteenpäin kaasun pitäisi pysyä joko pohjassa tai mennä lattiasta läpi. Eikä jarruja kannatta hiplata liikaa. Ennen ja jälkeen meno on rentoa, juttua piisaa ja iloisia naamoja näkyy sielä ja täällä. Ei ole kyräilyä tai kyttäilyä!

Yhteislähdössä oli viisikymmentä kuskia ja varsinaisten krossareiden lisäksi sekaan sopivat vaihteelliset maastopyörät sekä sinkula ja fiksiversiot. Nähtiinpä sielä nojakkikin (kuten oulun viikkokrosseissa ylipäänsä). Kiitos avoimen luokan tämä oli mahdollista. Pyörä-Suvalan voimakas panostus takasi jälleen kaikille ilmaisen tapahtuman, kiitos myös siitä.

kuva: Tarja Kivirinta
kuva: Tarja Kivirinta
Harrin kanssa Kuusamossa viime torstaina ajettu hapotustreeni teki tehtävänsä. Röörit olivat auki ja lihaksisto hereillä 3h ajomatkasta huolimatta. Saavuimme tyttöni kanssa paikalle puoliltapäiväin, joten vietinkin sitten päivän tunnit Kommuunin jengin kanssa. Nojailin lähinnä rautakankeen ja kerroin huonoja vitsejä. Enpähän ollut liiaksi tiellä! Fiilinki oli erinomainen ennen starttia ja sen jälkeenkin. Klo 16 annettiin lähtökäsky ja sitä noudatettiin kiitettävästi.

Päätin aloittaa passaillen ensimmäisen puolikierrosta, jonka jälkeen olisi hyvä lähteä takomaan tasaisen ilkeätä tahtia. Kärkiporukka häipyi omille teilleen, joten baanaa oli avoinna setämiesten temmellykselle. Tämän vuotinen rata sopi minulle erittäin hyvin ja näyttipä muukin väki siitä tykkäävän. Reitti oli jouheva ja mielenkiintoinen ajettava. Tekemistä riitti tasaisesti, eikä homma mennyt pelkäksi ylämäen raastavaksi kinnaamiseksi tai tasamaan tempoksi. Lukuisat kurvit ja käännökset, esteet ja heinikkotsikaanit pitivät kuskit hereillä. Maastopyöräilijät saivat etua heinikkolaskuissa ja tsikaaneissa, krossikuskit menivät muualla kyllä sitten todella lujaa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy tiukka kilpakumppani Sami Oja, jonka kanssa ajettiin jälleen kerran hyvää kisaa. Ihan ei riittänyt potku vastata hänen rytminvaihdoksiin ja lopussa hyydyin sitten ratkaisevissa hetkissä niin, että Sami karkasi tavoittamattomiin. Hyvää yritystä jokatapauksessa. Pääsin vetämään lopulta kunnon loppukirit Karvosen Timon kanssa ja tällä kertaa vein siinä mittelössä voiton. Pitikin mennä pötkölleen loppurypistyksen jälkeen pallokentän pinnalle joksikin minuutiksi. Ukkelin kropassa tunnosti olevan ylimääräistä happivajetta! Vaan ihmekö tuo kun ensin ajat tunnin lähes täysiä ja sitten vedät sen loppukirin täysiä. Mutta kun on kunnossa niin sekin pöljyys onnistuu!

Se on kumminkin sillä lailla, että kauden päätös ja ko. lajityypin kisa tarkoittaa pyöräilijän juhlapäivää. Yleisöä on paikalla katsomassa, kamerat napsivat kuvia ja ihmiset ihmettelevät meininkejä. Silloin on laitettava kaikki peliin. Johan tuo olisi ollut epäkohteliasta olla ajamatta itteänsä hämärän rajamaille! Oma sijoitus oli 23. ja avoimen sarjassa olin seitsemäs. Hienoa, että sain kaivettua vielä yhden terävämmän kuntopiikin ja sain pukattua kisan läpi omien kykyjeni mukaisesti. Eipä jäänyt mitään hampaankoloon! Paitsi ehkä nyt se, että edelleenkään en ajanut krossarilla :/ Ei hemmetti, kyllä se nyt on saatava tämän seuraavan vuoden aikana hommattua!

Tein työtä käskettyä..
Kyllä lähtee! Kymmenen metrin takamatkalta kymmenen metriä ohi!
Linkki loppuihin kuviin


Oulun avointen cx-mestaruuskisojen tulokset

Miehet:

1. Juha Kangaskokko
2. Heikki Tukki (mtb)
3. Panu Lieto
4. Kent Sippola
5. Kyösti Soini
6. Marko Törmänen
7. Jukka Puustinen
8. Pasi Nurmela (mtb)
9. Miika Orvola (mtb)
10. Aku Keloneva
11. Jyrki Puttonen
12. Jussi Vänskä
13. Antti Kauppinen
14. Janne Karhu
15. Jukka Feldt
16. Timo Mäkelä (mtb)
17. Petri Lahtinen (-1)
18. Mikko Myöhänen (-1)
19. Timo Kärjä (-1)
20. Riku Luoto (-1) (Nopein Yksivaihteinen!)
21. Sami Oja (-1) (mtb)
22. Esa Pesonen (-1)
23. Taneli Kaakinen (-1) (mtb)
24. Timo Karvonen (-1)
25. Jarkko Koskela (-1)
26. Joni Feldt (-1)
27. Esa Kaarlejärvi (-1)
28. Jukka Kivirinta (-1)
29. Hannu Kaikkonen (-1) (mtb)
30. Mika Helander (-1) (nojapyörä)
31. Krister Leiviskä (-1) (mtb)
32. Heikki Jokinen (-1)
33. Jani Simonen (-1)
34. Harri Lilja (-1)
35. Lauri Rossi (-1) (mtb)
36. Juha Koivupalo (-1)
37. Mika Leppäaho (-1) (mtb)
38. Markus Marttila (-1)
39. Petri Koiranen (-1) (mtb)
40. Timo Holappa (-2)
41. Pekka Lindvall (-2)
42. Antti Sepänheimo (-2)
43. Pekka Pörhö (-2)

Naiset
1. Sari Orvola (-1) (mtb)
2. Suvi Lavonen (-1)
3. Rosa Törmänen (-1)
4. Niiki Alakärppä (-1)
5. Kirsi Puustinen (-2)

Pojat:
1. Konsta Soini (-2)
2. Onni Feldt (-4) (mtb)

kuvat: Eveliina Kaakinen

Kukkulan laelta käännös kohti siistiä laskua
Maastopyörän nappularenkaasta oli etua näissä kurveissa
Alueella oli mukavasti väkeä



Tässä loppukierrosten trio, Lavosen Suvi ajoi naisten krossimestariksi.

Takaisin siihen haikeuteen. Onhan tässä nimittäin takana ihan uskomaton ajokausi. Jos jonkinlaista reissua on tullut ajettua jokaisena vuoden aikana. Yksin ja yhdessä. Tässä poimintoja ajetuista reissuista:

Tammikuussa ajoin kolme pitkää 4,5h - 6h talvilenkkiä, yhteensä 300km. Kuusamo GT pyöri mielessä. Helmikuussa ajettiin mm. Oulun seudun talvipolkuja Kimmon, Helin ja Köpin kanssa. Pää meinasi räjähtää kun piti keskittyä aluksi niin intensiivisesti polkurännissä pysymiseen. Siitä se sitten alkoi sujumaan vähitellen. Viikonlopun aikana kertyi yhteensä 10h ja 140km ajoa. Sunnuntain lenkin iso motivaattori oli lupaus maailman isoimmasta korvapuustista puolimatkan kahvipaussilla! Sen viikonlopun jäljiltä takki oli täydellisen tyhjä.

Kotimaisemissa tuli ajettua yksi 6,5h talvilenkki, ajettiin siitä noin puolet Ossin ja Rosan kanssa pimeässä kuun valaisemilla talviteillä. Hieno kokemus! Esimakua tulevaan, joka oli tietysti maaliskuun kohokohta eli tietysti Kuusamo GT ja sen 100 mailin (162km) matka. Aamulla oli -19° mittarissa kun parikymmentä ajajaa starttasi reissuun huoltokolonnan kanssa. Taivalsin viimeiset 60km luupäisten brevettimiesten kanssa, kiiveten jokusen mäen, valutettaen hikeä talvikelistä huolimatta. Kaveria ei jätetty! Hotellilla oli mahtava vastaanottokomitea vajaan 10h päivätaipaleen jälkeen, mm. jäätävän nopeasta rovaniemeläisten maileriryhmästä Nurmelan Mikko, Törmäset, Pesosen klaania...hieno elämys!! Siitä kun selvisin, niin lähdin itsekseni ajamaan Muojärven ympäriajon, jolle kertyi mittaa 6h ja 115km. Viimeiset 40km puskin julmaan vastatuuleen, joka söi psyykettä enemmän kuin fysiikkaa. 

Maantiekausi tuli avattua ennätysaikaisin, huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna reilun satasen lenkillä.Viikot menivät töitä tehdessä, viikonloput ajaessa. Kauden ensimmäinen tempoharjoitus tuli ajettua toukokuun alussa, sekin aikaisemmin kuin koskaan. Saipahan keuhkot vetoketjulle perinteiseen tapaan, pyörä ei liikahtanut sitten mihinkään! Maastokausi tuli korkattua kuun puolessa välissä, eikä sekään ole ollut aiemmin niin aikaisin mahdollista lumen ja märkyyden takia. Kevään kohokohta oli tietysti PK Teamin PaksuKumiPolokasu, eli 6h maastoajo Virpiniemen poluilla. Tällä kertaa sain kelattua 80km joten edistystä tuli edellisen vuoden versioon 16km...

Kesäkuun alkajaisiksi ajoin kotiovelta lähtien siirtymien kera Kouvervaaran maastopyörälenkin. Kuusamossa oli hillitön helle, mittari hipoi 26-27°astetta ja minä hikoilin totutellen kroppaa lämpimään kelaten mittariin yhteensä 77km rapeassa 4h:ssa. Suomi kylpi auringossa ja lämmössä, kun eurooppalaiset hytisivät karuissa olosuhteissa. Kerrankin näin päin!
Dan Ahti Tolppanen kehoitti jo kesällä 2012 ottamaan paidan pois. Taisin uskoa Uniikkia sen keikan jälkeen grillatessani vartaita ja juodessani jääkylmää vissyä. Viikkoa myöhemmin vietettiin PSP:n kevätleiriä ja järkättiin PSM-tempot Syötteellä. Leiri teetti kovasti töitä, mutta siitäkin selvittiin, erityiskiitos Kimmon ja Helin suuntaan. Ratamestarin, materiaalivastaavan, ilmoittautumisten hoitajan, käytännön radan rakentajan ja risteysvahdin lippikset pyörivät iloisesti päässä viikonlopun ajan. Leirin jälkeen olikin sopivasti atakkia koneessa ja Pärjänjoen rantapulevardi sai oikeasti mukavaa kyytiä parin tunnin ajan. Taisi olla kesän paras teknisen ajamisen suoritus silloin!

Kesän kohokohdaksi osoittautui jälkikäteen Levi24, joka ajettiin yhdessä Jaskan, Vesan I:n ja Vesa K:n kanssa ensimmäistä kertaa. Tuloksena upea toinen sija neljän hengen joukkueiden sarjassa, 47 kierrosta ja 423km. Pyörä liikkui viestiperiaatteella 24h. 

Henkinen latinki purkaantui vähän liikaakin ja heinäkuun Syöte MTB 60km ei mennytkään sitten niin hyvin kuin odotin. Hyvä maku siitäkin jäi kuitenkin, vaikka vedinkin itseni kokonaisvaltaisesti loppuun kolmena Syötteen maastoviikonloppuna peräkkäin. Se maasto ottaa omansa joka kerta! Senpä takia maantie alkoikin maistumaan erityisen hyvälle. Kelasin paljon palauttavaa lenkkiä ja toisaalta lyhyttä ja terävää. Hinasinpa itseni entistä useammin tempoasentoonkin ja ajoin mm. oman 100km tempoajotreenin (no ehkä 75km tempoasennossa!). 

Elokuussa pääsin hyvään tempovireeseen ja sain kellotettua itselleni hyvän kymppitempoajan 15.35 Sänkikankaan radalla. Suunta oli jälleen oikea ja ilman ainoatakaan todellista vetoharjoitusta kello tykkäsi menosta. Maastoajamisen edut näkyivät tässäkin kohdassa. Siinä saivat jo seuran tempomiehetkin painella tosissaan että jättivät harrastajaukkelin taakseen! Seuran nuoret miehet ajoivat niin hurjia aikoja pitkin kesää, että itse olin lähinnä pujottelukeppi heidän rinnallaan. Mutta niinhän se pitääkin mennä. Kuun lopussa järjesteltiin Krossikommuunin kanssa valtakunnan ensimmäinen virallinen Gravel Grinding -tapahtuma nimeltään Kuusamo GG 2013. Sielä ajettiin niin 65km kuin 145km mittaiset reissut ja väki tykkäsi.


Syyskuussa käytiin Kimmon kanssa mahtava Tähtisadeajojen reissu Jyväskylän seudulla. Matkana oli 64km ja tekniset murheet pistivät kapuloita omiin rattaisiini. Kimmo ajoi timanttisen hyvin ja uusi parin vuoden takaisen raakan hyvän ajonsa. Viikko siitä eteenpäin tarjolla oli OTC:n Sorasyöte kuntoajo Syötteen sorateillä ja poluilla. Päätin ulosmitata sielä edellisen viikon höyryt ja hyvin sainkin todistettua itselleni olevani hyvässä syyskunnossa. Raakasti nousua sisältänyt 64km reitti meni hienosti loppun asti sykkeellä. Kymmenkunta ehti ennen minua reitiltä, joten tyytyväinen olin päivän vireeseeni. Syyskuun lopussa ajettiin vielä eeppinen Vesan Spesiaali Kuusamossa, mahtavilla Pohjois-Kuusamon sorateillä ja poluilla. Juumasta Käylään, sieltä Kiutakönkään seuduille, takaisin kohti lähtöpistettä ja Konttaista. Mahtavasti soratienousuja, hyvää seuraa ja hyvät retkieväät latasivat henkisiä akkuja täydelleen.


Lokakuussa tuli rykäistyä sitten vielä Rokua MTB:n 42km reitti ja seuraavana päivänä viikonlopun kruunasi Kimmon kanssa ajettu 80km maasto/soralenkki. Helikin oli mukana alkuosan päivää, harmi kun hänen syksy meni sairasteluihin. Oulun avoimet cx-mestaruuskisat käänsivät sitten sen viimeisen sivun tämän ajokauden ajopäiväkirjasta. Huh huh mikä kausi olikaan! Paljon hyviä ja jopa suunniteltuja treenejä, vähemmän kilometrejä (n.6300km) kuin ennen ja enemmän tehoja ja tekniikkaa. Tästä jatketaan vielä sään salliessa peruslenkkeilyn merkeissä ja sisäkauden treeneillä.

Täällä näppiksen takana istuu kaveri tyytyväisenä virnistellen - vyöllä on upeita elämyksiä, isoja tunteita, pettymyksiä ja onnistumisia. Nöyrästi kiitos kaikille läheisilleni, kavereilleni, kisojen ja tapahtumien järjestäjille sekä talkoolaisille. Kiitos myös kilpakumppaneille, jotka tarjositte haipakkaa niin poluilla kuin sorateilläkin! Kiitos myös Cyclokselle seurana, että tuitte hienosti yhden harrastajan huvituksia, sekä tietysti seura-aktiiveille ja lenkkikavereille. Taas tuli todistettua itselleen, että kaikenlaisista vaivoista huolimatta elämästä voi nauttia. Ihminen kykenee mitä ihmeellisimpiin juttuihin mikäli vain haluaa ja on rohkea.

Elämä on tässä ja nyt eikä sitten joskus.


4 kommenttia:

  1. Täsmälleen samaa mieltä Köpin kanssa! Ilo olla mukana tuollaisen tyypin kauden eri vaiheissa - Kiitokset lukuisista loistoseteistä jälleen!

    VastaaPoista
  2. Aika monta retkeä on ajokauteen mahtunut. Ja mukavia raportteja kuvineen.

    VastaaPoista