sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Vesan Spesiaali

Tämän päivän ohjelmassa oli ajoretki Kuusamon pohjoisosien jylhiin maisemiin. Sovimme viikolla kohtauspaikaksi Virkkulantien alkupään. Luetun ymmärryksessä oli meikäläisellä häikkää ja kurvailimme Rukan marketin pihaan aamusta. Onneksi reittimestari Vesa kävi patistelemassa porukat vielä hetkiseksi autoihin ja ajelimme reitin alkupäähän.


Virkkulantieltä Käylään
Lähdimme 10 maita ajamaan kohti Konttaista pilvisessä kelissä ja muutaman asteen lämmössä. Tällä kertaa emmme nousseet kuitenkaan Konttaista ylös, vaan reittimestari komenteli kääntymään vasemmalle päivän ensimmäisen soratien alkupäähän. Suuntasimme Purnujärven ja Kantojärven väliselle kannakselle, joka johti lopulta Juumaan menevälle asfalttitielle.

Alkukilometreistä lähtien maisemat olivat kohdillaan

Säkkilänjärven eteläpuolella kurvailtiin muutaman kilometrin kieppi sorateitä, suunta pidettiin kuitenkin Juumaa kohden. Kunnes otettiin käännös vasempaan Säkkilän suuntaan. Porukka ajeli hyvällä fiilingillä ja nautiskeli ruskan viimeisistä väreistä. Nousuntynkääkin oli tarjolla joten koneet saatiin mukavasti peruslämpöön. Jatkoimme Säkkilästä melkosen suoraviivaisesti kohti Käylää. Kylä uinui Kitkajoen virratessa Korpihovin kulmilla kohti itää. Samaan suuntaan jatkoimme mekin.
Kohti Säkkilän kylää
Kitkajoen virtaa Käylässä

Lyhyt paussi ennen jatkoa
Kohti Oulankajokea
Koko kesän on luettu paikallislehdestä, kuinka heikossa kunnossa Liikasenvaarantie on. No nyt ei ollut, sillä torpparinasfaltti siivitti porukan menoa, tien polveillessa mukavasti ylös ja alas. Huikeata sorabaanaa!

Priimaa torpparin asfalttia
Loppuvauhdit saatiin laskeuduttaessa kohti Oulangan kanjonia, pudotusta tuli reilusti toista sataa metriä heti kerralla. Jatkoimme luontokeskukselta tutkimusaseman ohi, kunnes käännyimme oikealle kohti Mataraniemeä. Sen länsipuolelle, rantapenkereen päälle avattiin kesällä helposti saavutettavissa oleva tulentekopaikka. Tarkoittaen siis sitä, että sinne on kohtuullisen kätevä tulla esim. vanhusten tai vaikkapa rullatuolilla liikkuvien luonnon ystävien nauttimaan Oulankajoen ainutlaatuisesta luonnosta.
Oulangan tutkimusasema
Oulankajoen kuohuja Mataraniemessä
Vain askel..
Mäntyjen luonnonpönkät
Sinne virtaa Oulankajoki, kohti itää..
Melojat lähtivät reissuun
Kuukkelit lensivät tulipaikan oksille tutkimaan kattausta...
...joka oli kyrsää tietenkin. Oliskohan kelvannut..?
Reittimestarille ainakin kelpasi, niinkuin kaikille muillekin.
Oli muuten huippuhieno tulistelupaikka!
Posse potretissa, reittimestari jumppasi jo makkaraähkyä vähemmälle.
Pullakahvien kautta kiikkumaan mäkeä!
Reilun puolen tunnin tulistelupaussin jälkeen lähdimme takaisin luontokeskukselle. Sielähän piti nimittäin käydä juomassa päiväkahvit. Kun kerran otettiin kahvia, niin osa possuista otti myös munkkia. Kasilenkin hengessä. Sen jälkeen olikin sitten lähteä punnertamaan kanjonista ylös! Mäkeä meinaan riitti kotitarpeiksi asti koko loppumatkalle. Jälkikäteen tuli todettua, että moinen urakointi on keskimäärin helpompaa kun on hyvässä kunnossa. Ei sieltä kadunmies olisi tullut muulla kuin moottoriavusteisella ajoneuvolla. Kanjonista aina Ruoppiharjun tasalle ja sieltä etelään kohti Juumaa sisältää arviolta 5km lähes yhtämittaista kiipeämistä. Ei taida tästä pitäjästä löytyä toista samanlaista paikkaa. Mutta mäki nousi ja porukka oli hyvällä syysretkituulella. Juttua piisasi ja maisemiakin ihasteltiin. Aina kun se mäki pikkaisen helpotti.
Esan johdolla lähdettiin Liikasenvaarantieltä Ruoppiharjun tasalta kohti Juumaa. Tuonne montun pohjalle kun laskettiin, sen jälkeen kiivettiin ja kiivettiin ja...mahtavaa!
Huh huh mitä mäkeä! Pieni tauko teki hyvää.
Tästä eteenpäin tiepohja oli laskuvoittoisempaa, tosin jokunen nousu oli edelleenkin kiivettävänä tyypilliseen koillismaalaiseen tapaan. Tasamaata kun täällä ei ole juuri missään. Suopavaara taisi olla viimeinen kinkama, josta laskettiin vauhdikkaasti Liikasenvaaran ja Juuman väliselle soratielle Yli-Juumajärven rannoille. Tällä kertaa ei lähdetty enää Jyrävän suuntaan, vaan suuntasimme Juumantielle ja kohden Konttaista. Tässä kohtaa ajettiin päivän pisin asfalttipätkä, kaikkiaan n.7-8km aina Säkkilänjärven tasalle. Eli sinne, mistä ajelimme aamulla Käylään. Nyt käännyimme etelään ja yllätys yllätys, edessä oli mäkeä! Yhteensä 3km mahtavaa soratienousua, välillä kiristyen välillä hivenen helpottaen. Kokelinpa itse siinä kohdassa, missä iskussa kroppa on ja ajoin alusta lähtien ns. sykkeellä. Hyvältähän se vaikutti, kone hyrräsi ihan mukavasti ja jalat tekivät töitä. Viikon huilailut kovan viikon jälkeen olivat tehneet terää. Tuntuu kyllä hyvältä, kun on hyvässä kunnossa. Niin usein mäennousu on tuottanut minulle tuskaa. Ei se edelleenkään ole ihan helppoa, mutta kyllä nyt on ihan eri tavalla potkua kuin koskaan ennen. Reenaus on kannattanut!

Reitti kulki viimeisen pitkän mäkipätkän jälkeen Iso Kumpuvaaran eteläpuolitse kohti Virkkulantietä. Karhunkierroksen reittikin kulki tämän tien poikki. Tuo pätkä Konttaiselle onkin yksi hienoimmista maisemallisesti.
Rosalla riitti fiilistä kuten aina o/
Sieltä se Konttainen alkoi jälleen häämöttää
Kaveria ei jätetä!
Olin sielä minäkin..ilme on todella nerokas :)
Trio kasassa
Kuten aina, kaikki reissut tulevat päätköseensä. Vielä saimme nautiskella vauhdin hurmasta, kun posoteltiin Konttaisen nousu tällä kertaa laskien alas. Ja olihan se haipakkaa! Vajaa seittemänkymppiä oli mittarissa ja vesi valui silmistä. Huippuhauskaa! Viimeiset kilometrit otettiin sitten rauhallisemmin, suu virneessä. Tehokasta ajoaikaa tuli 3h 20min ja matkaa kertyi 73km. Reittimestarin mittarit kertoivat nousua olleen n.760m. Ihan napakka määrä siis!

Tässä mäessä on kärsitty niiiin monta kertaa! Mutta nyt pääsi kokemaanvauhdin hurmaa, taisi siinä 68,5kmh vilahtaa mittarissa. Ihan hyvin 2.25 tuumaa leveillä renkailla varustetulla maastopyörällä!

Reissu meni kyllä omalla kohdalla ihan kirkkaasti ajokauden kärkikastiin. Hyvässä seurassa ja hienoilla reiteillä on mahtava ajaa. Sitten kun on vielä hyvässä ajokunnossa, hommasta nauttii vielä enemmän. Kiitos ajokavereille, eiköhän oteta tämä ensikaudella uusiksi!?


4 kommenttia:

  1. Hyvä meininki!

    tv. kmw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos K! Tuo reissun nuorimmaisen aito ilo tarttui vanhempaankin osastoon ja reissun maisemat hoitivat loput!

      Poista
  2. Tuolla kun olis saanut olla mukana... Vauhti on kyllä hieman liian kova minulle. Mukavat on maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näille teille porukkaa sopii. Vauhtikin sovitellaan ryhmän mukaan, tällä kertaa mentiin reippaan rennosti.

      Poista