maanantai 23. syyskuuta 2013

Sora-ajoa, leireilyä sekä menestyvien urheilijoiden valintoja

Parin viikon aikana on tullut ajettua n.350km maastopyörää sorateillä ja poluilla. Kroppa onkin täydellisen väsynyt ja nyt on palauttavan viikon aika. Kummallista, kuinka fysiikkansa laittaminen koetukselle on jopa mukavaa, kun on fyysisesti hyvässä iskussa. Sepänheimon Antin motto "epämukavaa, sepä mukavaa" on monta kertaa toteutunut!

Kotiuduin eilen Pohjois-Suomen Pyöräilyn syysleiriltä, joka pidettiin Lapin Urheiluopisto Santasportissa, Rovaniemellä. Leiriä edelsi kiivas viikko yksityiskohtien valmisteluissa. Leirin yhteydessä pidetty yhdistyksen syyskokouksen vaati omat valmistelunsa leiriohjelman eläessä vielä viime metreille pienemmissä yksityiskohdissaan. Tämmöiselle varmistelijalle homma meinasi käydä jo stressaavaksi. Siksi pitikin käydä ajamassa leiriä edeltävänä torstaina 134km maastopyörällä ja 4km patikointia siihen päälle. Työnantaja nimittäin tarjosi reissun Posion Riisitunturille virkistyspäivän merkeissä. Muut menivät sinne bussilla, mutta hullu lähti hinkkaamaan maastopyörällä asfalttiteitä pitkin Riisille ja takaisin. Maastopyörällä siksi, että viimeiset kilometrit olivat raffimpaa soratietä. Tulipahan tuuletettua pääkoppaa kunnolla noin 6,5h ajan, erityisesti paluumatkalla kinnaten parhaimmillaan 11% kulmalla olevaa asfalttimäkeä vastatuuleen...Töissäkin oli tiivistä meininkiä, joten eipä tarvinnut liiemmin ihmetellä unen saantia pävien pääteeksi.

Sorasyötteen sykettä
Reissu Tähtisadeajoihin jätti hivenen jossiteltavaa, vaikkakin Jyväskylän viikonloppu olikin kokonaisuutena oikein onnistunut. Seuraavan viikonlopun Sorasyöte -sora-ajotapahtuma tarjosi hyvän mahdollisuuden testata uudemman kerran sora-ajokuntoa mäkisellä Syötteen alueen 64km reitillä. Lähdinkin alusta lähtien ajamaan reilusti sykkeellä, ulosmitaten syksyn harjoittelua. Hyvinhän se onnistuikin, sillä taisinpa saapua takaisin Syötekeskukseen 11. ajajana n. 35-40 kuskin joukosta. Sykemittariin kirjauitui keskisykkeeksi 165 ja maksimit kävivät lukemissa 184. Aikaa kului 64km reitillä 2h 32min (kärkimies 2h 13min) , joten tyytyväinen saatoin olla päivän kulkuuni. Viikkoa aiemmin tuntemukset olivat samansuuntaisia, harmi vaan kun oli kaikenlaista ylimääräistä häslinkiä ajoa sotkemassa.

Pääasia kuitenkin, että sain osoitettua itselleni edistymiseni tässä lajissa ja että mies on oikeasti hyvässä syyskunnossa. Syötteen soratiet ovat vaativia, nousumetrejä kertyi tuollekin reitille n.1000m, joten kyllä sielä töitä sai tehdä tosissaan. Iso-Syötteen, Mustarinnan ja Pikku-Syötteen nousut olivat kolme kovinta palaa purtavaksi. Kun näiden piikkien välilläkin kiivettiin tasaisesti niin saihan taas kaivella sisäistä mäkikaurista koko rahan edestä.

Tässä valmistautumassa starttiin Käkelän Vesan vierellä

Mäkeä riitti kiivettäväksi...
OTC:n 08-lenkkiläiset järjestivät tapahtuman toisen kerran Pyörä-Suvalan ja Hotelli Pikku-Syötteen tukemana. Näyttää siltä, että tapahtuma saa jatkoa. Soratieajaminen on jonkinlaisessa nosteessa maailmalla ja Suomessakin aletaan pikkuhiljaa ymmärtää, että meillä on maailman parhaat soratiet aivan käsiemme ulottuvilla. Kun fasiliteettejakin on tapahtumien järjestämiseen niin miksipä ei kannattaisi järjestää tämmöisiäkin tapahtumia pyöräilyn ystävien nautiskeltavaksi? Kuusamossa aiemmin alkusyksystä ajettu GG Kuusamo 2013 tapahtumakin osoitti, että perinteisille maantie- ja maastopyöräilyn rinnalle kaivataan "uudenlaisia" ajomuotoja. Soratieajo aka gravel grinding on juurikin sitä.

Pohjois-Suomen Pyöräilyn syysleiri
Kun kokovartalomaitohapot oli saatu palauteltua, olikin aika suuntailla ajatukset kohti PSP:n syysleiriä. Sitäkin tuli suunniteltua melkein vuoden päivät ennen kuin päästiin varsinaiseen leiriviikonloppuun. Kiitos Santasportin/ Cycloksen Lieven De Rycken ja Santasportin Krista Hyvösen, saimme toteutettua kautta aikojen parhaimman leiriviikonlopun koko Pohjois-Suomen Pyöräilyn historiassa. Näin uskallan nyt lausua, kuunneltuani kiittäviä kommentteja leiriläisiltä.

 
Lapin Urheiluopisto Santasport tarjosi loistavat puitteet, laadukkaan majoituksen ja erinomaisen ruokahuollon 20:lle juniorille ikäryhmissä 5-17v. ja 20:lle aikuiselle noin parikymppisestä aina reilusti master-ikäisiin asti. Ohjelmassa oli mm. keilailua, uintia, makkaran paistoa, sisärata-ajoa, rapupalloa, norsupalloa, loikka yms. viestejä, seinäkiipeilyä, Funparkkia, maastopyöräilyä, Ounaksen Pyörä-Poikien järjestämä maastokilpailu, soratieajelua....ja yhdessä oloa, tuttujen tapaamista sekä kuluneen kauden kertausta. Kaikkea sitä mitä pyöräilyn ystävät voivat toivoa, riippumatta siitä millä motiiveilla tässä hommassa on mukana. Sekaan mahtuivat niin kilpailijat, huoltajat kuin enemmän elämstä jo nauttineet pyöräilyn ystävät. Saimme myös näytettyä Santasportin urheilijoille, liikunnan harrastajille, kurssilaisille sekä henkilökunnalle että hyvällä yhteishengellä voidaan tehdä suuriakin asiota. Tekemisiämme seurattiinkin varsin kiinnostuneena ja hyvä niin!

Rosa Törmänen ohjasi lauantai-aamun hallivuoron toimintaa
 
OTC:n Konsta Soini osoitti mistä Pohjoisen poika on tehty: rapupallossa kaksi maalia pj:n selän taakse, viestissä kaikki jaksaminen peliin selkävaivoista huolimatta, olo hämärän rajamaille, hetken huili ja taas mentiin siinä missä muutkin ja tekniikkarata sujui loistavasti. Muutama tunti myöhemmin leirin xc-kisan toinen sija M12 sarjassa. Loistavaa esimerkkiä Konstalta!

Pohjois-Suomen Pyöräily ry:n vuotuinen syyskokouskin mahtui leirin ohjelmaan. Kokouksessa käytiin läpi mm. yhdistyksen tulevan vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti. Taas on selkeät sävelet, miten tulevalla kaudella 2014 edetään. Kokousväki keskusteli rakentavasti ja perusteellisesti asioista ja näin saatiin erilaiset näkemykset kuuluville. Aivan loistavaa yhteispeliä siinäkin suhteessa.

Perinteisesti syysleirin yhteydessä palkitaan myös kaudella parhaiten menestyneitä PSP:n jäsenseurojen (Oulu Triathlon & Cycling, Ounaksen Pyörä-Pojat, Cyclos Kuusamo, Kiimingin Riento, Oulun Tarmo, Nivalan Pyörärinki ja Alatornion Ahjo) jäseniä. Ehdolla oli jälleen todella hienosti menestyneitä Pohjoisen Suomen kuskeja eri sarjoista. Yksi oli kuitenkin lopulta perusteellisen keskustelun jälkeen yli muiden:

Ounaksen Pyörä-Poikien N16-sarjassa kaudella ajanut Iina Väyrynen valittiin ansaitusti Pohjois-Suomen Vuoden Pyöräilijäksi.

Puheenjohtaja luovutti PSP:n Vuoden pyöräilijän palkinnon ansaitusti Iina Väyryselle.

Tässä komea lista Iinan kuluneen kauden saavutuksista:

Maantiepyöräily:
- aika-ajo SM-kulta
- maantieajo SM-kulta
- joukkueaika-ajon SM-kulta

Maastopyöräily:
- XC SM kulta

Ratapyöräily:
- 2km aika-ajon SM-kulta
- 500m:n aika-ajon SM-hopea N18 sarjassa
- 500m:n aika-ajon SM-hopea N16 sarjassa

- Kultainen Kampi rata-ajon 1. N16 

Nuorten Olympiafestivaali Hollannissa
-tempoajo 54. sija 
-maantieajo 48. sija (maalissa samalla ajalla voittajan kanssa)

Kun pakettiin lisätään fakta, että Sodankylästä on aivan jumalattoman pitkä matka jokaiseen kilpailuun, ajo-olosuhteet ovat ne mitä Suomen Lappi kulloinkin sattuu tarjoamaan (pakkasta aivan törkeästi ja lunta vähintäänkin riittävästi) niin jokainen voi miettiä mitä tuollaiset saavutukset vaativat?

Sitoutumista, vahvaa tukijoukkoa, lahjakkuutta ja periksiantamattomuutta.


Vahvoja esityksiä muiltakin
Syyskokouksen väki toi esille muitakin huikeita saavutuksia. Vuoden tyttöpyöräilijäksi valittiin OTC:n N12 -sarjan Jenni Karvonen ja vuoden poikapyöräilijäksi valittiin OPP:n M12-sarjan Niko Heikkilä, plakkarissaan roppakaupalla SM-kultamitaleita ja Kultaisen Kammen voittoja. Nämäkin valinnat herättivät keskustelua, lähinnä tyttöpyöräilijän valinnan osalta. Kun vaihtoehtona Jenni Karvosen valinnalle oli myös OPP:n Lumimaaria Ojala, kolminkertainen SM-kultamitalisti. Jenni oli kuitenkin parempi keskinäisissä kilpailuissa ja se ratkaisi valinnan.

Mistä tämä kertoo? Siitä, että Pohjois-Suomessa tehdään laadukasta juniorityötä ja mukana on runsaasti nälkäisiä nuoria, taustallaan uutterat perheet tukemassa lapsiensa harrastamista. Seuroissa on riittävästi aktiivisia toimijoita, jotka laittavat itsensä likoon näiden junioreiden edestä. Lisäapu ei liene kuitenkaan pahitteeksi tässä suhteessa, seurojen tulee huolehtia omalta osaltaan siitä, etteivät aktiivitoimijat väsy.

Vanhemmissakin ikäluokissa löytyi mahtavia urheilijoita. OTC:n Kainuun vahvistus Kusti Kittilä oli ihan loppuun asti ehdolla PSP:n vuoden urheilijaksi. Kittilän mukaan tulo muutama kesä sitten maastopyöräilyn ja toisinaan maantiepyöräilynkin puolelle ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Sprinttihiihtoon erikoistunut urheilija on osoittanut, että happi virtaa ja lihaskuntoa löytyy yllin kyllin. Kun lajien salat tulevat kokemuksen kautta entistäkin paremmin hyödynnettyä, niin tulemme näkemään kovaa jälkeä tulevinakin vuosina. Tämän kesän Jämi84:n kolmos-sija parhaana suomalaisena oli hyvä osoitus miehen voimavaroista ja kyvyistä.

Eikä pidä unohtaa muitakaan Pohjois-Suomalaisia vahvoja menestyjiä. Menestystä on tullut niin maastopyöräilyn kuin maantiepyöräilyn puolelta. Osa edustaa muualla toimivia seuroja ja tiimejä, mutta kaikkia yhdistää pohjois-suomalaiset juuret. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa maastopyöräilyn XCM-maestro, kaksinkertainen SM-mitalisti Kyösti Soini OTC, moninkertainen SM-mitalisti, niin maastopyöräilyn, cyclocrossin ja maantiepyöräilyn spesialisti Juha Kangaskokko OTC/CC Picaro ja naisten eliten kortteliajon SM-kultaa voittanut, Cycloksen kasvatti Rosa Törmänen Hypy/AHH Cycling Team. Marko Törmänen ja Jarmo Ollanketo loistivat parapyöräilyn maailman luokan urheilijoina lajin suurimmissa arvokisoissa laittaen itsensä likoon huikealla tavalla.

Tapahtumajärjestelijöiden puolelta mainittakoon Krossikommuuni, joka on luonut suomalaisittain erittäin korkeatasoisen maastopyöräilytapahtuman yhdessä Syötteen yrittäjien ja muiden tukijoidensa kanssa. Vajaat 300 maastopyöräilyn ystävää eivät voi olla väärässä, Syöte MTB on tullut jäädäkseen! Samoin Krossikommuuni pyörittää parasta aikaa loistavaa keskiviikkokrossien sarjaa Oulussa, homman huipentuen 12.10.2013 Oulun Heinäpäässä ajettaviin Oulun avoimiin CX-kisoihin. Saa muuten lajin SM-kisat olla tarkkana, etteivät jää osallistujamäärässä toiseksi ja tasokin on kärjen osalta timantin kova. Peräosastolta kuuluu sitäkin enemmän asiaan kuuluvaa korinaa, itsekin sielä tulen taas naama virnistyksen sekaisessa irvistyksessä krossaillen. Ja tähän taas se Antin motto!

Sitten meillä on huikean hieno harrastajien kirjo eri paikkakunnilla. Useimmiten he ovat niitä, jotka keksivät mitä kummallismpia tempauksia ja sillä tavoin rikastuttavat niin omaa, kuin koko pyöräily-yhteisön toimintaa. Kuusamossa, Kajaanissa, Oulussa, Rovaniemellä jne. sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Välillä sattuu ihan oikeastikin, kun vauhti ylittää taidot ja tuurikin jossakin vaiheessa loppuu. Mutta sieltä vaan noustaan uudestaan ylös, nuollaan haavat ja taas mennään. Tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä on kulutettu ja satoja tunteja vietetty harrastusten parissa. Yhteisenä tekijänä rakkaus pyöräilyyn ja sen mitä erilaisimpiin ilmenemismuotoihin.

On etuoikeus olla mukana tällaisessa suomalaisittain todella marginaalisen lajin ja sen ilmenemismuotojen muodostamassa symbioosissa, joka elää ja hengittää sitkeästi. Seassa on individualisteja, maailman parantajia, hörhöjä, äärimmäisiä kilpailijoita, liian pitkänmatkan pyöräilijöitä, joita voi luonnehtia tietyllä tavalla hulluiksi (kaikella rakkaudella) ja tiesi mitä. Välillä maan alla, välillä reilusti kirkkaissa valoissa. Ehkäpä se on tämä pohjoisen sitkeä ihmisluonto, joka pitää huolen siitä, että olosuhteet ovat vain varusteiden säätämistä edellyttävä muuttuja ja niihin osataan myös sopeutua.

Vaikka edessä ovatkin vielä Rokua MTB 5.10. ja Oulun avoimet CX-kisat 12.10. voi jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia pohjoisen pyöräilyväen ihmisiä kuluneesta kaudesta. Yhdessä me pärjäämme ja yhteistyötä tekemällä kehitymme. Näytetään jatkossakin esimerkkiä omalla toiminnallamme ja nautitaan rakkaasta lajistamme!

Muihin PSP:n leirin kuviin pääset täältä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti