torstai 8. elokuuta 2013

Satasia ja kellotuksia

Kuoppa taisikin olla henkistä laatua.

Tarkoitan edellistä kirjoitustani, jossa tuntemukset olivat kovien maastorymistelyjen jälkeen sen laatuisia, että oltaisiin ehtoopuolella tämän kesän osalta. Ei nyt ihan niinkään. Oikeastaan päinvastoin. Reilussa viikossa on tullut ajettua maantiellä melkoisen paljon määrää ja keuhkojakin on tuuleteltu. Eikä tunnu kulku olevan hiipumassa.

Heinäkuun satanen
Syötteen reissun jälkeen ajoin tiistaina tämän vuoden teeman (joka kuussa yksi satasen lenkki) mukaisesti heinäkuun satasen. Ajattelin hyödyntää reissun pidemmän keston ja jätin edellisestä tempoharjoituksesta jääneet lisätangot paikoilleen. Ajoinkin sitten sen satasen pääasiassa tempoasennosta. Eipä ole moista ennen tullut kokeiltuakaan ja tulihan siinä mietittyä, että onko hommassa järkeä?

Puolimatkan käännössä, viiskymppiä ajettuna

Tulipahan ainakin tempoasento tutuksi ja varsinkin menomatkan myötätuuliosuudella sai loikotella mukavia 40-50kmh vauhteja loivilla viettävillä tieosuuksilla. Takaisinpäin tullessa sai sitten koiville vääntöä koko rahan edestä. Olikin jännä tunne kun sykkeet pysyivät 140-150 välissä (sellaista vauhtikestävyysalueen ala-aluetta minulle) ja jaloissa poltteli pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Mutta vauhti pysyi tasaisen reippaana. Lihasten kipuilut eivät oikeastaan häirinneet hirveästi, vaan jatkoin menemään. Se tiistailenkki oli 3h 9min ja 101km, joten minulle ihan mukavaa vauhtia.

Rajatarkastusta ja sunnuntailenkkeilyä
Seuraavana lauantaina ajeltiin Cycloksen porukoiden kanssa valtakunnan itärajalla Suoperässä mutkat (113km) ja sunnuntaina ajettiin reipas sunnuntailenkki Nissinvaarasta Jyrkänkoskelle, sieltä Petäjävaaran kautta  Tahkolanrannalle ja takaisin keskustaan. Itse nakkasin vielä ketunlenkin Raatesalmeen ja rullailin jalkoja kevyesti kotiportille asti (112km).

Suoperän raja-asemalla rajatarkastusajon merkeissä

Daltonin veljekset?

Kroppa kaipasikin sitten hieman toisenlaista meininkiä tälle viikolle ja maanantain ja tiistain muiden puuhailujen jälkeen keskiviikkona oli hyvä fiilis lähteä ajamaan tempoharjoitusta. Tosin epäilin kovasti sitä, kuinka kykeneisin runttaamaan määräviikon jäljiltä. Keli oli onneksi oikein hyvä, n.+22° ja tuulikin oli siedettävissä parin sekuntimetrin lukemissa. Eikä se huonosti mennyt lainkaan, kesän parhaasta ajasta 16.07 lähti reilu puoliminuuttia pois kellon pysähtyessä lukemiin 15.35. Sykkeetkin pysyivät anakynnyksellä, ehkä pikkaisen olisi vielä saanut olla rutistusta ja tappamisen meininkiä. Tosin sain kyllä puristettua viimeisellä puolella kilometrillä kaiken irti. Viimeisessä notkossakin vauhtia oli 59kmh joten kyllä sieltä tultiin ihan hyvää kyytiä kohti maalia. Aikaan olen kyllä erittäin tyytyväinen, kun en ole tuota vauhtipuolta mitenkään erityisesti viritellyt koko kesänä. Ennätys jäin puolen minuutin päähän, joten onhan siihen vielä tekemistä, mutta jos tuota alkaisi hinkkaamaan tosissaan niin uusia lukemia saatettaisiin aivan hyvin kirjailla. Ehkä sitä pajan seinällä odottelevaa temporaamia pitää sittenkin ruveta rakentamaan...

Merkillistä, kuinka hyvä mieli tuommoisesta onnistumisesta voikaan tulla. Vielä kun paikalla oli uusia tuttavuuksia kokeilemassa hommaa niin ilta oli oikein onnistunut!


Jälleen Syötteelle kokoontumisajon merkeissä
Seuraavaksi lähdetään jälleen kerran kohti Syötettä. Tällä kertaa kuitenkin maantiekalustolla, Syöteajon 10-vuotisen juhlavuoden kokoontumisajon merkeissä. Syöteajohan on 08-lenkin ja OTC:n Pekka Lindvallin kehittämä ajotapahtuma, jonka kymmenes painos on siis tulevana viikonloppuna. Juhlavuoden kunniaksi Pekka esitti jo viime vuonna, että josko kerättäisiin ajajia muiltakin paikkakunnilta kuin Oulusta ja ajettaisiin Pikku-Syötteelle kokoontumisajon merkeissä. Hyvä idea, jota lähdettiin toteuttamaan. Cyclos lähti mukaan tukemaan tapahtumaa ja niinpä meitä on kymmenen kuskia suuntaamassa kohti Syötekeskusta tulevana lauantaina. Reitti vie Posion kautta Pikku-Syötteelle ja matkaa tulee n.139km.Sunnuntaina ajellaan sitten lähes samoja reittejä takaisin, tosin 127km reitti kulkee Lohirannan kautta Kuusamoon.

Kävin itse ajamassa Oulusta ajettavan Syöteajon viimevuonna ja voin kyllä suositella niin sitä, kuin toivottavasti tulevinakin vuosina Kuusamosta ajettavaa versiota. Perillä kun odottaa Pikku-Syötteen hyvät hotellihuoneet, saunat ja runsaat päivällispöydät. Kaupan päälle ympräillä ovat Syötteen hienot maisemat, joten mikäs siinä on pyöräilijän köllähtää lauantai-iltana vatsansa viereen - valmistautumaan seuraavan päivän rupeamaan. 

Tuleviakin on suunniteltu
Eikä lopu ajelut vielä tuohonkaan, ei sinne päinkään. Nimittäin 24.8. odottaa sitten Gravel Grinding Kuusamo 2013 -tapahtuma. Siinä on tarjolla 64km / 141km Kuusamon parhaita sorateitä ja mainioita maisemia hyvässä seurassa. Sen päälle maittavaa ruokaa Isokenkäisten klubilla.


Läheppä mukkaan, et jouvu hukkaan!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti