maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kuoppa näkyvissä


Syöte MTB:stä toivuttiin hyvin. Kävin sunnuntaina palauttelemassa maantiellä reilun tunnin, samoin tiistaina 2h nättiä pk-ajelua ja keskiviikkona kokeilinkin sitten uteliaana kesän toista kymppitempoa. Ajoin kympin lämmittelyksi ja siitä sitten suoraan starttiin. Eikä huono veto ollutkaan, kevään ajasta irtosi yli 40s. ja nyt päästiin keskarissakin lähelle 38kmh. Aikarauta näytti 16min 9s. mikä on mulle ihan hyvä suoritus. Kummasti nostatti fiilistä. Torstaina oli sitten kesän viimeinen ratavuoro ja sielä tuli ajettua 2 x lentävä 200m, 3 x 100m paikoiltaan startaten ja muutoin sitten telaketjuharjoittelua sun muuta mukavaa seuran porukoiden kanssa. Perjantaina pidin huilia ja lauantaina olikin sitten lentokeli koivissa.

Fiilauksia ohjaamoon
Virittelin Scandaliin kokeeksi 64cm low-riser tangon ja jätin samalla nousukahvat asentamatta entisestä 6° taivutuksella olevasta flättitangosta. Nostin satulaa hivenen ylös, saadakseni polvikulmaa pikkaisen paremmalle tehoalueelle.

Tuommoinen tanko, jos tuo alkaa vaikuttamaan hyvältä niin sitten voi hommata pikkasen keposemman lopulliseksi versioksi.

Ja eikun ajamaan. Sai pitää käsijarruja päällä, semmoinen oli tunne. Miksikö? No siksi kun tuli kutsu lähteä taas Syötteelle ajamaan kisareitti uusiksi :) Pakko oli vähän passailla. Mutta sen mitä ajoin (n.25km lähiteitä ja polkuja) niin oli kyllä maukasta. Pyöriskelin tuossa viiden kilometrin säteellä ristiin rastiin ja löysin taas uutta ajettavaa polkujen ja metsäautoteiden muodossa. Lentokentän aidan vierestä löytyi puoli kilometriä hevostallin ratsujen tallaamaa polkua entisen huoltopolun lisäksi. Ainoa vaan, että hevosen paska lenteli pitkin ja poikin, väistelyistä huolimatta. Sen verta isoja miinakasoja, ettei voinut kaikille mitään...sen lisäksi kehittelin tulevaisuutta ajatellen sopivan hapotuslenkinkin maastoon. Reitille tuli mittaa n.800m, jossa on kivikkopolkua, laskua, terävää nousua, mutkaa ja suoraa kaahausta. Siinä on hyvä vetää vk-reeniä tulevaisuudessa! Hyvä lenkki siis kaikin puolin, ehkä kesän paras!

Kesän idylliä Kuusamossa

Syötteelle kolmantena viikonloppuna perätysten
Sunnuntaina ajoin sitten Syötteelle ja sieltä lähdettiin Köpin, Kimmon ja Helin kanssa klo 13 ajamaan MTB:n reittiä. Spiritti oli korkealla, sokeritkin näytti ihan hyviä lukemia. Ehkä vähän liiankin tiukkoja (5.8), joten söin ennen starttia pienen paketin rusinoita. Nousu Pikku-Syötteelle meni mukavasti. Ajettiin nätisti ja viimeisellä 200m matkalla pystyi rutistamaan oikein huolella. Sykkeet käväsi 187:ssä, kun tinttasin oikein kunnolla viimeiset kinkamat. Mutta eipä mitään, siinä kun aikansa tasaili niin oli taas hyvä jatkaa. Paitsi että se uusi lasku oli kyllä omituinen uuden ohjaamon takia. Muut menivät (no olis ne menny joka tapauksessa, eipä sillä) ja tulin sitten varman päälle alas. Jatkoajo Pitämävaaraan sujui mukavasti. Fiilis oli hyvä ja jalatkin tuntuivat toimivan. Pystyin jopa ajamaan sen Pytkynharjun seinänousun ensimmäisen kinkaman ylös! Enpä ole moista ennen kyennyt tekemään. Voittajaolo!

No sitten tunkkaus ylös ja taas sykkeet huiteli niin korkealla, että hirvitti. Jatkettiin siitä matkaa ja seuraava puolisen tuntia meni vielä kohtuu hyvin. Ennen pumppaamoa edeltävää laskua alkoi tuntumaan sitkeämmältä se meno. Syke huiteli edelleen korkealla vaikka vauhti vain laski. Piti ruveta ihan hissuttelemaan jotta homma tasottui. Muut keittelivät pottuja MTB-reitin huoltoalueella kun minä kruisailin sinne. Ei tuntunut enää mitenkään loisteliaalta.

Lopputulema oli sitten reilun parin tunnin päästä se, että kerroin ajokavereilleni etten jaksaisi lähteä Pärjänjoelle, vaan suuntaisin tavalla tai toisella lähtöpaikalle. Hetken tuumittuamme päätimme ajaa Syötteen kierroksen reittiä Pytkynharjulle ja siitä Riihisuon ylityksen jälkeen suoraan kohti Isoa. Kaverit ystävällisesti vuoron perään jäivät odottelemaan kun ajoin sellaista 7kmh. Periaatteessa jalat olivat hyvän tuntuiset, mutta ei haluttanut ajaa lujempaa tai oikeammin yrittää ajaa reippaammin. Ei ollut mitään synkistelyä, ei mitään kummempaa. Semmoista mitäänsanomatonta ajelua. Haaroväli tosin kipuili hiertymistä ja haittasi lähinnä ajofiiliksen suhteen. Lähes hellekeli teki tehtävänsä.
Iso siintää horistontissa, laskeutumassa Vattukurun tienoilla.

Tässä mennäänkin Maisematiellä kohti Naamankaharjun polkuja
Syke hakkaa, takana tiukka nousu ja edessä...
...Pytkynharjun portaat o/
Maisemat eivät petä

Niin saavuimme Safaritalolle ja kolmikko oli hiukan kysymysmerkkinä ja kyseli vointia sun muuta. Otin sokerimittarin esiin ja mittasin arvoksi 16.4 mmol. Eli kolminkertainen normaaliin. Eipä siinä sitten tarvinnut enempää ihmetellä, miksi ekan tunnin hyvä syke vaihtui tahmeaan menemiseen.

En tiedä mikä meni pieleen. Periaatteessa rusinalaatikko (n.30-40g hh), energiapatukka (30g hh) ja geelijuoma (40g/hh) ei pitänyt olla liikaa. Tosin join 0,7l energiajuomapullon tyhjäksi ja siitä tuli sitten ehkä 40g hh lisää. Lähtöaika oli myöhäisempi kuin tavallisesti, mutta on sitä ennenkin ajettu puolilta päivin lähteviä lenkkejä. Annostelin aamulla pitkävaikutteinen insuliininkin normaalisti, koska lähtö oli vasta päivällä. Mutta ehkä homman sotki lähes helteinen keli. Kuka tietää. Kun sisus on rikki niin näin voi joku päivä käydä. Eikä aina onnistu muutenkaan. Ei näille vaihteluille aina osaa löytää selitystä. Diabeetikon elämä on sellaista, että elimistö kulkee omia polkujaan. Sitä pitää vaan koettaa seurata perässä.

Tai sitten mun kroppa ilmaisi, että nyt riittää sykkeellä ajo, nyt tarvitaan palautusta ja lepoa. Syöte MTB:n rykäsy viikko takaperin, siihen keskiviikon kymppitempotreenit ja ratatreenit niin ehkä se oli liikaa. On tässä tietysti jo 2kk vedetty aika lailla tämän maastopyöräilyn parissa ja semmoisilla rasitustasoilla, mitä ei ole ennen tehty. Maastokilometrejä on tullut reilu 800km. En tiedä onko se mitenkä paljon tai vähän, mutta mulle se on tuntunut ihan reilulta määrältä. Pitää muistuttaa itseään, että vielä viimekesänä ja sitä edellisenä Syötteen polut olivat ultimaattista kärsimistä. Ei meinannut jaksaa yhtään mihinkään. Nyt ollaan sentään ihan eri mallilla näiden hommien kanssa.

Viilistä
Ehkäpä nyt on aika ottaa pieni irtiotto maastorymistelyistä. Tai ainakin vaativasta maastorymistelystä. Ajella näitä Kuusamon helpompia maastoja, sorateitä ja maanteitä maantiepyörällä. Itseasiassa nyt on niin huikeat kesäkelit, että sellainen rento ajelu oliskin paikallaan. Kohta taas kärvistellään kumminkin pakkasissa.

Kuntopiikki on ehtoopuolella ja nyt voisi olla sopiva hetki antaa vähän siimaa ja sen jälkeen virittäytyä syksyä kohden. Sopivan tehokasta ja terävää ajoa sekaan, ettei ihan mene lököilyksi. Tässä on edessä vielä vaikka kuinka paljon hyviä reissuja ja nyt ollaan vaan tyytyväisiä, mitä on ajettu ja koettu.

2 kommenttia:

  1. Ei syytä synkistelyyn Taneli, ihan hyvin sä vedät! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, kyllä mä oon oikeastaan samaa mieltä o/

      Poista