sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Levi24 / edition 2013 / osa III: Täysii!

Viimeinen yhdeksän tuntia
Kierrosajat pysyivät hämmästyttävän tasaisina kaikilla, pysyen puolillepäivin 30-32 minuutin haarukassa. Tasaisuutta ihmeteltiin porukalla itseasiassa koko rykäsyn ajan, mutta sehän vaan osoitti kaikkien olevan hyvässä kunnossa. Jaska ajoi siis minun neljän kierroksen osuuden jälkeen kaksi kierrosta ja Vesa I myös kaksi, jonka jälkeen kello näytti lauantaiaamupäivää 10:25. Käkelän Vesa jatkoi siitä ja minä aloitin sitten omat vuoroni normaalisti.

Homma etenee kuin junan vessa. Kuten kuvasta näkyy, ajovuoroja merkkailtiin sitä mukaa lisää, kun tilanne eteni. Tuohon tuli lopulta vielä kolme kierrosta lisää!

Jaskan tullessa omalta osuudeltaan saimme ensimmäisen kerran tietoa kokonaistilanteesta. Ilmeisesti olimme vakaalla kolmannella sijalla ja kakkospaikkakaan ei olisi kaukana? Mitä ihmettä? Olimme siinä uskossa, että podiumista ei kannattaisi hirveästi haaveilla, vaikkakin se voisi olla mahdollinen. Esim. Syöte MTB:n Heli ja Kimmo ajoivat huomattavasti nopeammin kuin meistä yksikään ja Kimmokin teki minusta joka kerta hakkelusta ollessaan radalla. Noin niinkuin kuvaannollisesti. Olihan se hienoa taas katsoa aitiopaikalta, kuinka sitä pyörää oikeasti ajetaan o/

Mutta meidän tasaisuutemme alkoi tuottaa tulosta. Todellisuudessa olimme tosiaan kaventaneet eroa kakkospaikkaan, jota oli pitänyt vakaalla otteella Team Pinetum. En ole nyt aivan varma, mutta muistaakseni heillä oli jotain teknistä murhetta ja ilmeisesti myös ajajien puolellakin jotain hässäkkää ja he eivät pystyneet ajamaan sitä vauhtia kuin kisan alkupuolella. Oliko sitten niin, että he pyörittivät koko ajan yhden kierroksen ajorytmiä ja lepoa ei tullut sitten riittävästi..? Jokatapauksessa, Jaska tuli jossain vaiheessa päivää kämpille kertoen, että "Nyt on pojat iskun paikka! Neljä minuuttia kakkospaikkaan!"

Vesa I kokkasi meille ilta- ja aamupuurot, sekä päivällisen - korvaamaton juttu tämäkin, mikä varmisti energioiden riittävyyden. Ei näitä karkeloita pelkillä geeleillä tai patukoilla ajeta!
Ja lisäenergiaa sai tästäkin, vaihtoalueen huoltopiste jossa oli tarjolla vettä, mehua, suolakurkkuja ja rusina-pähkinä -sekoitusta. Palvelu pelasi 24h! Samaten Cafe Tanja oli koko tapahtuman avoinna.

Iskun paikka?!
Ei hemmetti ole totta? Niinkö tiivistä tämä olikin? Olimme keskittyneet vain ajamaan tasavarmasti, emmekä olleet niin seuranneet tarkkaa tilannetta siihen asti. Mutta sittenpä seurattiin :)

Niinhän siinä sitten kävi, että viimeiset pari-kolme tuntia ajettiin koko ajan kiristäen. Jokainen yritti hitusen enemmän, vaikkei vieläkään puhuttu millään uholla kakkospaikasta. Jokainen ymmärsi sen, että millä hetkellä tahansa tekninen haaveri tai vaikkapa kaatumisen seurauksena tullut loukkaantuminen, pahat krampit tms. olisivat voineet muuttaa tilanteen hetkessä. Parasta oli vain keskittyä ajamiseen väsymyksestä huolimatta.

Jossain vaiheessa iltapäivän tunteina (taisi olla klo 15 aikoja siirryimme sitten Team Pinetumin ohi parin kierroksen ajaksi, mutta tilanne muuttui heti kohta ennalleen heidän tykittäessä hirmukierroksen aikana taas kaulan meihin.

Viimeisen kahden tunnin taistelu
Ei me siitä lannistuttu, päinvastoin. Päätimme siinä kohdassa yhteisesti, että jokainen puristaa vielä lisää ja yrittää ajaa minuutinkaan nopeamman kierroksen. Niitä alta 30min kierroksia tarvittiin. Käkelän Vesa lähti omalle viimeiselle kierrokselleen selkeässä keulapaikassa ajaen kuin riivattu, mutta ei voinut vahvemmalleen mitään. Team Pinetum puristi väkisin ohi repien jonkun 20s. kaulan edukseen. Ja minä seuraavana vuorossa. Hirvitti hiukan, sillä iltapäivä oli ollut jo vaikeata ajamista. Pientä krampin poikasta oli esiintynyt ja ylämäki nousi lähinnä kuin sirkusnorsulla. Jalat olivat puhki. Mutta mitäpä muut joukkuekaverit tekisi tilanteen paikkaamiseksi: Jaska löi kouraan jonkun luontaistuote-kylmäsalva -tuubin että laitapa siitä jalkoihisi. Vesat kannustivat tsempaten ja luoden uskoa ja taistelutahtoa. Niinpä olin kuin tulta ja tappuraa (sisäisesti ainakin) vaihtoalueella, vaikka ei se kuvistakaan ulospäin näy.

Odottelen omaa viimeistä vuoroani jutellen tapahtuman kuuluttajan kanssa
"Tämähän meni jännäksi? Usotko? No uson uson!"

Isoviidan Vesa, Rautakorven Jukka (LapIT) ja minä pekuleeraamassa.

Päätin ajaa Team Pinetumin miehen kiinni vaikka väkisin! Latasinkin selkeillä tie ja polkuosuuksilla happokynnyksellä menemään ja niin vain se keltapaitainen selkä alkoi lähenemään! Itseasiassa se tuli nopeasti kiinni ja jäin taktisesti ajamaan taakse. Tiedän ainakin omasta kokemuksesta, että se voi luoda lisäpainetta edellä olevaan, kun takana kuuluu rapsetta ja tietää, että ero on kaventunut. Pelkäsin omien jalkojeni puolesta tiukkojen ylämäkipätkien alla. Päätin kuitenkin, että nyt en tunne mitään muuta kuin että katson kaverin takarengasta. Ja pysyin ihan kannassa. Seurasi n.20m mittainen mutapätkä. Olin päässyt sen kaksi kertaa ajamalla läpi aiemmilla kierroksilla ja tiesin, että nyt piti saada kolmas onnistuminen. Yhdeksän kertaa olin joutunut jalkautumaan lopussa. Se olisi tiennyt ehkä ratkaisevaa eroa, koska osuuden jälkeen alkoi laskuvoittoinen osuus, jossa oli yksi todella paha tekninen rymistelypätkä. Siinä täysjouskari pääsi elementtiinsä. Muta lensi, ähinä kävi ja minä ajoin oikeata uraa Team Pinetumin miehen ajaessa vasenta. Ja kumpikin ajamalla läpi!

Sen jälkeen seurasin loittonevaa selkää. En vain pystynyt millään ajamaan laskuja kuten hän ajoi. Hattua pitää nostaa! Mutta en hermostunut, sillä tiesin että aikaa olisi ottaa ero uudestaan kiinni ja tasaisempaa osuutta ja mäkeäkin vielä oli edessä. Niin vain sain kaverin tähtäimeen maalialueelle tultaessa ja taas alkoi kissa-hiiri -leikki! Takalenkin viimeiset kilometrit sisälsivät selkeälinjaista polkunousua ja ei niin teknistä laskua, kuin reitin alkupuoliskolla. Nousuissa alloin olla ihan poikki, mutta sinnillä pukkasin menemään. Vauhdikkassa laskussa ero kasvoi jälleen, mutta heti kohta sain taas eron kiinni runttaamalla putkelta pururatapätkän. Viimeisiin laskuihin päätin, että nyt se ero ei kasva vaikka mikä tulisi! Latasin vailla epäröintiä menemään ja keltainen paita pysyi kuin pysyikin n.10m päässä. Väliin tuli vielä yksi hitaampi ajaja ja huusin jo kaukaa alikessun komentoäänellä "VAAAASEEEN" ja pääsin ohi! Viimeiset kurvit ja nypyt ennen loppuosaa tulin koko ajan lähemmäs. Ja kun viimeinen 300m alkoi, latasin kaiken peliin ja ajoin vaihtoon jonkun sekunnin edellä. Kierros oli 28min ja risat, joten kovaa tuli ajettua omaan tasoon nähden!



Team Pinetum vaihtaa ensin, Vesa I seuraa kuten kaikki muutkin.

Nyt ei enää paljon naurata, Vesa K on juuri jarruttanut vaihtoon haukkoen henkeä, Vesa I ottanut emitin hänen nilkasta...
...kiinnittäen sen nilkkaani. Sitten vaan menoks sanoi Annie Lennox!

Isoviita muikistelee, Nokia NSN:n huoltojoukoissa ollut Ritvasen Kirsilläkin jännitti meidän puolesta :)

"Eikö se Kaakinen jo tule?" Jaska valmiina vaihtoon. Iskun paikka jälleen kerran!

"Ajat vaan rennosti mutta kovaa?"

Kaakinen paikalla!! Isoviita nykii emittiä sirosta nilkastani.

Jaska lähti kuin hauki rannasta!

Siinä tilanne toiseksiviimeisen kierroksen startissa! Team Pinetum seuraa ja Cyclos painaa karkuun..

Tältä se sitten näyttää, kun ensin ajetaan 23h ja sitten aletaan ajamaan kilpaa! Tajuntaa hämärsi loppurykäsyn jälkeen, mutta hienosti meni!

Tässä kerrataan tapahtumia kilpakumppanin kanssa. Loistava kaveri, siinä todettiin yhteen ääneen, että siistä oli! Ehkä minun salaisuus oli nuo "Live free or die"-sukat! Urakka oli kuitenkin ohi ja omalle osalle kertyi 12 kierrosta.
Maali!
Siitä eteenpäin homma kääntyi eduksemme: Jaska veti sitten niin hurjan kierroksen, että eroa oli reilusti ennen viimeistä vaihtoa. Mies hoippui maalissa viittä vaille ökäten, kaikki oli pelissä!

Jaska tulossa maalialueelle, suuntana viimeinen takalenkki.

Kankaisen Mika (Syöte MTB) odottamassa omaa viimeistä vuoroansa, samat sanat koskevat Isoviidan Vesaa.
Jaska maalissa, hapokasta on!
Sen verta hapokasta, että oksu on lähellä! Reilun pelin henkeen kuuluu se, että kilpakumppanit virnuilevat hyväntahtoisesti, mutta ymmärtäväisesti! Jokainen on kokenut saman jossain vaiheessa. Ihanaa hommaa o/
Ja kuten koko tiukan loppukisan, kommentit vaihtoon osuuden tauottua!
Isoviidan Vesa ajoi myöskin kuin tuli persiessä! Eroa oli reilusti maalissa! Paitsi että ajoaikaa oli vielä 3minuuttia vaille 24h! Ei hemmetti! Lopun kilvanajo oli nopeuttanut aikatauluamme niin, että vielä olisi yksi kierros tarjolla!? Minä ja Käkelän Vesa oltiin jo siviilit päällä maalialueella. Jaska oli käymässä mökillä oman lähes oksennukseen päättyneen hurjan rutistuksen jäljiltä. Hänkin oli tajunnut saman asian kuin me muut ja tuli juoksujalkaa takaisin vaihtoalueelle. "Ei helv*...vieläkö tässä pitää lähteä ajamaan??". Kaikki olisi kiinni siitä, ehtisikö Team Pinetumin kaveri ennen ajan täyttymistä maaliin!

Ehtihän hän, mutta homma ratkesi lopulta toisin. Team Pinetumin kaverit ja Jaska päätyivät samaan lopputulokseen: kisa olisi tässä ja tilanne se mikä oli. Ilmeisesti hekin olivat repineet kaiken irti ja päätös oli selvä. Näin pokkasimme toisen sijan Levi24:n miesten 4hlön sarjassa! Uskomaton juttu!

 
Vesa maaliin! Kuten oikealla olevasta kellosta näkee, olisimme voineet lähteä vielä kierrokselle. Tämä oli meiltä täysin moka, emme osanneet huomioida sitä, että viimeisten tuntien vauhdin lisäys nopeutti ajoaikataulua näin paljon!
Vesakin ajoi kuin viitapiru! Vaan hymy ei hyydy, tosin irvistää vähän :)
Homma on selvä! Hopeaa tuli! Vesa haastattelussa.
Jaska ja Vesa K seuraavat mitä se Isoviita puhuu? Hyvin se puhui!
Team Pinetum maalissa, hieno porukka!
Vuorokausi täynnä!
Levin SkiKids maalissa ja 29 kierrosta plakkarissa! Mahtavasti ajettu!
Syöte MTB:n joukkue Kimmo Ovaska, Heli Ovaska, Mika Kankainen ja Marko Kerola ajoivat 45 kierrosta ollen neljänsiä. Loistoporukkaa hekin!
Podiumilla ollaan! Kallungin Jaska laihtui vuorokaudessa niin paljon, että miestä ei näy ollenkaan Isoviidan Vesan takaa :) Minustakin jäi vain olkapää ja korkea otsani jäljelle! Mutta hei, meillä oli iskun paikka ja se tehtiin!

Mahtava joukkue, kokemuksena aivan huikea ja lopputulos oli vielä bonus kaiken päälle! Kyllä kannatti lähteä reissuun ja luulenpa, että jatkoa tulee seuraamaan!


Virallinen tilanneseurannan historia täältä






























































6 kommenttia:

  1. Hieno raportti kokonaisuudessaan (kaikki 3 osaa). Varmasti mahtava tapahtuma ja vielä 4 henkisillä joukkueilla laittaa kyllä osallistujat todella koville. Unenpuute tulee väkisin ja väsyneenä sitten saattaa ajovirheitäkin tulla enemmän. Ja onnottelut hienosta sijoituksesta ja taistelusta. Pysyikö verensokerit hyvällä tasolla koko vuorokauden? Tai myös ajamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Oikeastaan oma ensimmäinen kierros ja sen horrostamisen jälkeinen ensimmäinen kierros olivat hankalimpia, vaikka kello tykkäsi molemmista. Mutta ajaminen oli tökkivää ja ajolinjat hukassa. Kummallista kyllä, yhtään kaatumista tai muuta härdelliä ei tullut omalle kohdalle. Hankalimmat hetket osuivat lauantai aamupäivään, jolloin väsytti todella paljon eikä ajaminen ollut enää mitenkän virkeätä. Mäki ei noussut ja meno oli laimeata. Sykemittarikin sen paljasti, pumppu vaipui diisselin puolelle.

    Sokereista kirjoitan vielä lisää, mutta ihan ok meni niidenkin puolesta. Joukkueenjohtajien kokouksen jälkeen huiteli 15,5 kieppeissä, vissiin homma alkoi jännittämään kaiken muun tankkaamisen lisäksi ja arvot nousi aivan liian ylös. Aika nopeasti tipahti 7 tasoon, ja siitä 5-6,7 tietämissä sitten. Alin lukema oli 4,6. Syödä sai jatkuvasti ja inskat oli minimissään. Jälkeen on mennyt ihan mukavasti, ei ole sahanneet mitenkään hirveästi ainakaan vielä.

    VastaaPoista
  3. Loistavaa tekstiä! Tässähän rupes kuumottamaan päästä kanssa osallistumaan Levi tapahtumaan!

    VastaaPoista
  4. Kiitosta! Suosittelen lämpimästi, hieno tapahtuma jossa järjestelyt pelaa! Reittikin oli maastopyöräilyä parhaimmasta päästä, kaikenlaista ajettavaa löytyi kaahauspolusta tekniseen kivikkojuurakkoon, mutaa, heinikkoa, soraa, asfalttia, ylä- ja alamäkeä...

    VastaaPoista
  5. Nyt Taneli porukka kasaan ja uudestaan LEville! Oli hienoa tarinointia taas ja lisäsi omaa innokkuutta kun pääsee tänä vuonna kokeilemaan omia rajoja jo ihan nokko ;) T: Hannu L -Pk team

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti on tänä vuonna samaan aikaan Hossan kansallispuiston avajaisten kanssa. Ei pysty, ei kykene...

      Poista