sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Levi24 / edition 2013 / osa I: kohti Zero Pointia

Kirjoittamiseen piti keskittyä normaaliakin enemmän. Kaikki intiaanit eivät ole palanneet vielä tähän tiipiihin Levin reissun jäljiltä...! Väsy on ISO mutta olo eufoorisen tyytyväinen! Tarina on pitkä, mutta niin oli itse tapahtumakin, joten kestävyyttä teille lukijat. Palastelin tarinan kolmeen osaan, joten toivottavasti jaksatte loppuun asti, me jaksoimme ja tulostakin tuli!


Tapahtuman hermokeskus

Itu alulle
Piirustelin muutama vuosi sitten ruutupaperin kulmaan listaa mahdollisesti siisteistä tapahtumista. Nyt tuon sanan mahdollisesti voi poistaa Levi24:n kohdalta. Viikonlopun reissu oli meinaan siisti!

Niin monella tavalla, ettei varmaan näin lähellä homman loppumista vielä tajuakkaan. Tosiasia on kuitenkin se, että jälleen kykenin johonkin sellaiseen, johon en tiennyt varmuudella pystyväni. Enkä tarkoita välttämättä esim. tiettyä mitattavaa lopputulosta. Enemmänkin sitä, kuinka siihen päästiin. lopputulos on ekstraa tässä tapauksessa.

Kaverini Lämsän Timo on osallistunut tapahtumaan jo usean vuoden ajan työnantajansa joukkueessa. Olemme jutelleet asiasta monella yhteisellä lenkillä ja olen paljon kysellyt minkälaisesta jutusta on kyse. Varsin pian haave omastakin osallistumisesta alkoi itämään: tapahtuma pitäisi päästä ajamaan joskus. Tänä kesänä ajankohta sopi täydellisesti omiin suunnitelmiin ja paikka löytyi ajavasta kokoonpanosta.

Kohti Zero Pointia
Joukkueen kasaaminen alkoi edetä kevät-talven kääntyessä kohti alkukesää ja lopulta Kallungin Jaakon johdolla saimme porukan kasaan. Jaskan lisäksi Vesat Isoviita ja Käkelä sekä allekirjoittanut lähtisivät ajamaan miesten neljän hlön sarjaan. Samalla syntyi Cyclos Kuusamon ensimmäinen maastopyöräilyjoukkue ko. tapahtumassa. Jäsenistä Timo ja Lieven De Rycke ovat osallistuneet aiemminkin, mutta eivät seuran puitteissa.

Vesat etupenkillä, peilissä osa korkeaa otsaani! Fiilikset hyvät!

Matka kohti Leviä käynnistyi perjantaina aamupäivästä, jolloin Vesa I:n autoon ja Vesa K:n peräkärryyn pakattiin neljä miestä pyörineen ja muine varusteineen. Matkustusaikataulu oli kohtuullisen tiukka, joten pysähdyimme ainoastaan tankkaamaan Kemijärvellä ja eväshankintoihin Sodankylässä, joka kuhisi elokuvafestivaalivieraita. Kaikenlaista ilmestystä pyöriskeli Sodiksen raitilla, kuka enemmän tai vähemmän "tankatussa" tilassa. Oma tankkaamiseväksemme koostui normaaleista aamu- ja iltapalatarvikkeista. Vuorokauden aikana tulisi palamaan juhlava määrä kaloreita, joten oli syytä varustautua huolella eväspuolen suhteen. Pelkillä energiajuomilla tai patukoilla ei pitkälle pötkittäisi. Niinpä ostoskassissa oli puurotarvikkeita, leipää, banaania, leivänpäällystarpeita yms. Ja tietysti suklaata! Eväshankintojen jälkeen matka jatkui suorinta tietä Leville, jossa odotti majoitus ja heti kohta perille pääsyn jälkeen joukkueen
johtajien kokous.

Kännykkäkameralaatua oleva kuva, mutta asia tulee havainnollisemmaksi. Joukkueet saivat tarpeellista informaatiota.

Sääsket, varustuksen purku ja starttiin
Kolonna kaarti Leville noin puolituntia ennen kokousta, joten Vesat jäivät purkamaan autoa Jaskan ja minun suunnatessa ilmoittautumaan ja hakemaan numerolappuja sekä emit-ajanottolaitetta, joka kiertäisi viestikapulan tavoin kuskilta toiselle vaihdon tapahtuessa.

Majapaikan vieressä oli sopiva kostea vitakko koivupuineen ja varpukatteineen. Ja noin miljoona sääskeä! Jösses sentään, että henki meinasi lähteä välittömästi kun tarjosi nahkaansa ulkoilmaan! Proteiinitankkaus tapahtui ihan luontojaan sisään hengityksen aikana. Siinä numerolappuja pyöriin kiinnittäessä kävi sellainen läiske ja noituminen että oudompaa olisi hirvittänyt! Ei tehnyt mieli kupata liiaksi siinä puuhassa...

Reittiin ei siis ehditty tutustua, mutta jonkinlaista kuvaa siitä olimme saaneet Lämsän Timolta ja järjestäjän reittikuvauksista. Mutta eipä siitä aiheutunut mitään ongelmaa, tutuksi se tuli vuorokauden aikana. Reitti oli myös erittäin hyvin merkattu, missään vaiheessa ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä mihin kääntyä tai minne suunnata. Ehkä olisin itse laittanut siihen pitkään kivikkolaskuun nuolimerkkiä alaspäin, ajatellen näitä hieman kokemattomampia kuskeja. Samoin siihen alkuosan lyhyeen kivikkopudotukseen. Mutta ilmeisesti tapahtumassa selvittiin ilman isompia haavereita. Jokatapauksessa informaatiota sai riittävästi ja reitti oli selkeä alusta loppuun asti. Mitä nyt lopussa alkoi usvan määrä kasvamaan silmämunissa, mutta se lienee pelin henki..

Maalialue ja sen jälkeen leveämpi vaihtoalue, jonne pääsi vasemmalta Zero Pointin edustalta.
Takalenkin loppuosaa. Zeropointin suunnasta tultiin takalenkille ja näiden aitojen välistä sitten palattiin miljoonaa kohti vaihtoa :)
Majoituskapasiteettia riitti...
Alueella riitti pörinää yötä lukuunottamatta. Tosin en joutanut seuraamaan oliko Cafe Tanjassa tankkaus menossa silloinkin!

Kissat ja tykit odottamassa seuraavaa kautta

Jatkuu osassa II...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti