tiistai 11. kesäkuuta 2013

Leireilyä, kisajärjestelyjä ja stressintasausta

Viimeiset muutamat viikot ovat menneet kuin putkessa, joka kapenee mitä edemmäs sitä edetään. Samaan aikaan tavaraa on työntynyt tuubiin enemmän ja enemmän. Putken päästä on työntynyt nauhaa, jossa ei ole ollut hirveästi mutkia tai nyansseja. 

PSP:n kesäleiri ja PSM-tempot 8.-9.6.2013 Syötteellä

Varovaisesti arvioiden normaalien työpäivien lisänä tuli tehtyä n. 40h töitä kesäleiripäivän ja PSM-tempojen toteutumiseksi. Paperityö oli jälleen sitä luokkaa, että motivaatio oli koetuksella. Tämän päivän tiukkojen sääntöjen vuoksi tapahtumien tai kisojen toteutumista edeltää hillitön paperityö eri viranomaisten suuntaan ja myös itse tapahtumaan liittyen. Nyt, kun järjestävänä tahona olikin kattojärjestö Pohjois-Suomen Pyöräily, asiat saivat lisäkierrettä monessakin suhteessa. Järjestelyt kohdistuivat vieraammalle paikkakunnalle, johon kaikilla oli matkustettava erikseen ja tietenkin raahattava huomattava määrä tarvikkeita ja kalustoa mukanaan. 

Maantiepyöräilyn ruohonjuuritason toiminta uhkaa tukehtua pikkuhiljaa näiden vaatimusten vuoksi. Varsinkin kun samassa yhtälössä on entisiä "hyviä" aikoja vähemmän hartioita kannattelemassa erilaisia vastuutehtäviä. Kenenkään hermot ja jaksaminen eivät riitä enempäänsä. Ja nyt oli kyseessä vain tempojen järjestäminen, maantiekisa olisi tuonut moninkertaisen määrän muuttujia mukanaan.

PSM-viikonloppu saatiin vietyä kuitenkin kunnialla läpi, enkä ollut ainoa joka raapi selkänahastaan muutakin kuin sääskensyömiä. Tuttujen kanssa oli toki hauskaa touhuta. Pohjoisen Suomen pyöräilyväki on pieni ja tiivis yhteisö omine persoonallisuuksineen. Ihmiset tulevat tutuiksi ja isoimmat särmät ovat hioutuneet jo aikapäiviä sitten. Tai ainakin ihmisten sietokyky on kehittynyt, kun on opittu tuntemaan jokaisen metkut :)

Leiripäivä palkitsi
Syötekeskuksen Hotelli Pikku-Syöte otti leiriläiset vastaan ja piti kahden päivän ajan meistä erinomaisen hyvää huolta! Suosittelen lämpimästi paikkaa!


Aamupäivä oli ohjelmansa puolesta tarkoituksella hyvin väljä ja matkalaiset saivat näin mahdollisuuden tulla omaan tahtiin taipaleiltaan. Puolen päivän maita syötiin lounasta ja sen jälkeen pidettiin iltapäivän alussa luento tempoajamiseen liittyvistä asioista. Aron Esko, Väyrysen Markku ja Pesosen Petri kertoivat tempoon liittyvistä asioista varsin monipuolisesti. Leiriläiset olivatkin tyytyväisiä saamaansa tietoon, mukana kun oli ensikertalaisia niin kilpailijoiden kuin huoltajienkin puolella. Junioreille on tärkeätä saada riittävästi opastusta ja tietoa ja sama koskee tietysti heidän huoltajiaan. Jatko on huomattavasti helpompaa, kun on saanut rauhassa tutustua lajiin leirin myötä ja on voinut kysyä kaikenlaisia mieleen heränneitä kysymyksiä. Luennon jälkeinen palaute oli positiivista ja tuntien esivalmistelut alkoivat kantaa hedelmää..

Väki kuuntelulla
Konkarit ja uudet, lajin pariin tutustumassa olevat leiriläiset sulassa sovussa

Luennon jälkeen suunnattiinkin sitten reiteille. Minä tosin kiiruhdin Väyrysen Maken kanssa merkkaamaan reittejä puolitoistatuntia ennen kilpailijoita. Iltapäivän kolme seuraavaa tuntia menikin siinä hommassa ja osin vesisateessa. Tietysti, kun reitit oli merkattu alkoi paistamaan aurinko!

Nuolen suuntaan, ei kuitenkaan mastoon asti tarvinnut kiikkua!
Maittava sapuska ja parempi mieli
Iltapäivän puuhailujen jälkeen oli mukava istahtaa saunan lauteille ja sen perään syödä napa täyteen maittavaa sapuskaa. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun väki iski patoihin ja kihvilöihin kiinni. Junnut lähtivät pelaamaan sählyä ja muita sisäpelejä ja aikuiset saivat viettää rentoa loppuiltaa. PSP:n hallitus piti sääntömääräisen kevätkokouksensa alkuillan päätteeksi. Hieman myöhälle sen pitäminen venyi, mutta käytännöllisyys saneli järjestelyn.

Sunnuntain kilpailun avainhenkilöt hioivat sen perään vielä lukuisia yksityiskohtia seuraavan päivän koitoksia ajatellen. Itse kävin vielä ratamestarin lippis päässä näyttämässä reitit kilpailun johtajalle Ovaskan Kimmolle, joka sai näin kuvan reittien merkkauksista ja muista yksityiskohdista. Samalla jaettiin alueen asukkaille tiedotteita tapahtumaan liittyen. Kääntäessäni hotellihuoneen kahvaa päivän päätteeksi, takana oli 17h päivä. Voi sanoa, että veto oli pois!

Ukkossateiden sävyttämät PSM-tempot 
Aamupala maittoi nälkäisille ihmisille ja oli mielenkiintoinen seurata itse kunkin etukäteistiloja ennen kilpailuja. Joku oli tavanomaista hiljaisempi, kun toinen höpötteli normaalia enemmän. Kolmas lappoi ajatuksissaan kaurapuurolautaselle nakkeja kaiken muun särpimen lisäksi. Se taisin olla minä, mutta tuntui sekin toimivan ihan pikantisti! Siitä se päivä sitten lähti etenemään...kisatoimisto auki, numeroiden jako, tuomariston ja joukkueen johtajien kokous, risteysvahtien briiffaus ja sitten reitille.

Laput jakoon
Paljastuihan se OPP:n tempojyrän prototyyppi!

Ratamestari puki ylleen keltaiset liivit ja kaiveli tikkarin kouraansa. Pilli vielä kaulaan ja menoksi. Kisa meni Ovaskan Helin kanssa kääntöpaikan risteysvahteina yhteensä neljällä eri käännöllä. Lähtöajoissa oli viisi minuuttia pelivaraa ja aina kun viimeinen kilpailija oli käynyt käännöllä hyppäsimme Tojotaan ja painelimme seuraavalle käännölle.

Onneksi liikenne oli rauhallista ja kuskit sielä ratin takana myös. Kisat sujuivatkin ilman kommelluksia sen puoleen. Kilpailijat saivat rauhan keskittyä olennaiseen eli ajamiseen. Harmitti vaan niin pirusti, että hyvä ystävämme Soinin Köpi kärsi rengasrikon miesten 22km käännön jälkeen. Kun fiilis oli helpottunut viimeisen käännön sujuttua hyvin, lähdimme valumaan kohti maalia keräten reitillä olleita merkkejä kyytiin. Ei mennyt kauaa, kun tien varessa seisoi kilpailija viittilöiden "raakkiautolle". Köpihän sielä ja takatuubi puhjenneena. M40-sarjan voittokamppailu vaihtui keskeytykseen. Veikkaan, että kansallispuiston pöllöt ja muut ötökät saivat slaagin, kun setä päästeli paineita erämaan kuusikkoon. Sielä se sitten virnisteli romut pitkin tien laitaa kun tulimme paikalle. Meinasi vielä änkeytyä takapaksiin itekkin, mutta onneksi sentäs Kimmo tuli paikalle katsomaan reittiä ja otti miehen kyytiin!

Temposetä takapaksissa sateen suojassa

Päivän nopein oli odotetusti OTC:n Kusti Kittilä, joka ajoi 22km reitin hieman päälle 32 minuuttiin yli 40kmh keskarilla. Vesisateessa ja tuommoisessa Suomen oloissa vaativassa mäkimaastossa hieno tulos! Kusti jutteli kisan jälkeen tyytyväisenä ajostansa. Hyvin oli vaativa reitti sopinut hänelle, eikä ihme. Eihän tuommoiset kilometrien pitkät nousut tunnu hiihtourheilijalla missään, kun voimaa piisaa ja happea virtaa yllin kyllin. Kuusamoonkin ropisi mitaleja ja mestaruuksia, hieno homma ja onnea kaikille mestareille ja podiumsijoja saavuttaneille! Mm. Orvolan Sari ajoi todella hyvin elämänsä ensimmäisessä tempokisassa tavallisella maantiepyörällä ilman aputankoja tms. varusteita.

Paljon oli muitakin kovia suorituksia vaativalla reitillä, kilpailun tulokset löydät Kari Mäkisen tulospalvelusta.

Romut kasaan ja...
Kilpailureittien siivouksessa meni pari tuntia ja sen jälkeen tulikin kiire pesulle ja syömään. Meinaan sokerit meinasivat alkaa vajota turhan alas, kun sitä härdelliä piisasi pitkin päivää. Onneksi Kimmo hoiti palkintojenjaon hienosti, kun itse lapioin pottuja naamaan hieman sivummalla. Energiat alkoivat virtaamaan takaisin vähitellen..olo oli siinä vaiheessa tyhjä. Kisat olivat ohi ja sujuneet kelvollisesti. Se palaute mitä tuli Syötteellä oli positiivista. Kisan vastuuhenkilöt paiskasivat kättä ja onnittelivat toisiansa, me teimme sen pienellä porukalla ja hyvin!

...maastoon!
Nimittäin stressitasojen lopullinen häivytys oli edessä. Lähdimme Kimmon ja Helin kanssa Syötteen poluille heti kun viikonlopun vastuut oli hoidettu. Snickersiä vielä polttoaineeksi ennen Pytkynharjun rocken rollia! Ja olihan se taas mahtavaa hommaa! Ajettiin Pytkynharju läpi Syöte MTB:n reittiä mukaillen, siitä Riihisuon kautta kohti Pärjänjokea ja edelleen jokivartta kohti luontokeskusta. Hittolainen että maistuikin se homma, vaikka ajettiinkin minulle ennen niin vaikeilla osuuksilla. Mutta nyt täytyy sanoa, että pahimpien paikkojen soraistus ja ukkelin maastoajotaitojen edistyminen toi tulosta. Mehän ajettiin ihan mukavasti seuraavat pari tuntia ja 30km eikä sielä polulla tarvinnut Kimmonkaan juuri menoansa toppailla. Heli ryskäsi alamäkipätkät häviten horisonttiin ja me kinnattiin sitten ylämäkiä kaksysien paremmalla pidolla ja hivenen tuoreemmilla jaloilla. Heli ja Kimmo olivat kumminkin edellisenä päivänä ajamassa Kajaanissa xc:tä, joten jalka ei ollut ihan tuore kummallakaan.

Pytkynharjun kaksikko
Pytkynharjun vieressä sijaitseva Hanhilampi, Iso-Syöte leikkautuu kuvan oikeasta reunasta pois -  hienoja maisemia!
Pytkynharjun unelmapolkuja
Riihisuon entiset huonot pitkokset on hävitetty ja tilalla on sorapolku!

Mutta se Riihisuon ja Pärjänjoen välinen juurakko-helvetti oli nyt muuttunut ihan mahdolliseksi ja ihan hyvin selvitettäväksi pätkäksi. Ei se nyt vieläkään tuntunut maailman nautinnollisemmalta, mutta hiivatti vieköön ajoin kumminkin pääsääntöisesti pätkät läpi! Varmaan paras maastolenkki meikäläiselle! Valoi kyllä kummasti itseluottamusta ja tulevan viikonlopun Levi24:sta voi odottaa hyvillä mielin.

Se on taas uutta ja ennen kokematonta, katsotaan nyt miten kautta historian ensimmäinen Cyclos Kuusamon 4 hlön maastojoukkue pärjää tapahtumassa!

p.s. Eilen maanantaina olin kyllä niin sippi työpäivän jälkeen, että aivosähkökäyrä oli melko vaaterissa! Ei ole mies enää nuori, mutta onneksi vielä helekutin hyvän näkönen o/


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti