lauantai 4. toukokuuta 2013

Kuurinkia

Se on varma kevään merkki, kun leppeän auringonpaisteisen päivän päätteeksi (minuuttia ennen tempoharjoituksen alkua) alkaa satamaan lunta. Mahtavaa hommaa yrittää tuupata tehoja kun kroppa on kuin puolikalsea jääkaappi. Seuraavana aamuna odottikin sitten jo tämä näky:

Ensimmäinen takatalvi 3.5.2013

Näin se menee
Tämmöinen on Kuusamon kevät - kelit vaihtelevat todella paljon. Jonakin päivänä tai viikkona voi olla lämpimämpää kuin alkukesästä. Hiihtokansalle iskee kriisi, kun ei pääsekään enää nytkyttämään sitä talven 127:ttä lenkkiään pitäjän ympärysladulla. Kun kilsoja ei tullutkaan viidessä kuukaudessa kuin 2598km. Kaikenmaailman pipokansaa näkee säntäilemässä jäisillä kevyenliikenteen väylillä, kuka milläkin korvikehärvelillä tai juosten. Joku jopa pyöräilemässä vuoden 1992 marketin alennusmyynnistä ostetulla maastopyörällä, jonka sarviin on viritetty eräänlainen lisätankohäkkyrä sojottaen taivasta kohden. Vain kolme raskainta vaihdetta toimivat ja kolme kesää sitten viimeksi rasvattu kettinki kitisee tuskissaan, kun pertsapohkeet jyhkivät menemään. Alkuperäiset nappularenkaat ritisevät sivukudosten halkeamista, kun painetta on isketty 4,5 kiloa. Pitäähän sitä nyt ilmaa olla. Tai vaihtoehtoisesti vanne kolkuttaa lusussa olevan renkaan läpi kanttareita vasten.

Juhannuksen alusviikkohan on sellaista kohtuullisen vähälumista aikaa. Vanhalta juhannukselta alkaa lämmetä ja samalla iloksemme saapuu noin biljoona itikkaa. Heinäkuussa saattaa kylmetä uudestaan jonnekin +1...+3 asteen kieppeisiin, jos virtaukset tulevat sopivasti Kuolan niemimaan ja Siperian suunnasta. Pipot kaivetaan päähän ja kinttaat isketään kouraan.Ensimmäinen itikkasukupolvi tuhoutuu siinä vaiheessa.

Niistä kun selvitään, niin tuttavuutta tekee ziljoona mäkäräistä, polttiaista, kusiaista, ampiaista, kimalaista ja muuta herhiläistä. Pyöräiljän rusketus on taattu, kesäpäivästä selviää hengissä vain ajamalla öttiäisiä karkuun! Paitsi jos osut paarma-parveen ja päälläsi sattuu olemaan jotain kirkasväristä asustetta (esim. punaista). Siistiä ajaa telaketjua maantiellä, kun paarmat vetelevät kahdeksikkoa ympärilläsi. Eroon pääset, kun nostat vauhdin 40kmh paremmalle puolelle. Sole mikhän!

Levotonta touhua
Talven perusrytmisen harjoituskauden ja normaaliarjen jälkeen tietynlainen levottomuus kasvaa. Tekisi niin kauheasti mieli tehdä sitä ja tätä, ajaa paljon ja usein kuin villivarsa laitumella. Päättömästi kouhottaen vailla minkäänlaista holttia. Kun pitäisi oikeastaan jatkaa perustyön tekemistä, säätäen tekemisen sisältöä pikkaisen uusiksi. Jos ulkona on oikeasti kohtuullinenkaan keli, niin se aiemmin sisällä tehty tehotreeni voidaan siirtää aivan hyvin ulos. Mutta siinäpä se onkin sitten totutteleminen ulkoilman vaihteleviin muuttujiin. Tärkeintä on kuitenkin luoda uusia ärsykkeitä kropalle ja pitää edelleen rytmistä kiinni. Toukokuun alussa ei tarvitse olla elämänsä kunnossa, päinvastoin. Paitsi jos ajat maantiekisoja. Räntä- ja lumisateessa, märässä, kylmässä, ravassa ja muussa paskassa. Suomen kisathan ajetaan suurinpiirtein huhtikuun puolesta välistä kesäkuun puoleen väliin. Mitä nyt pohjoisen Suomen timanttinen maantiekisojen etappikisa Tervaetapit tuikkii kilpailukalenterissa kirkkaana 5.-7.7.2013 jälleen kerran. Katsokaapa muuten kuinka monipuolista ajettavaa löytyykään Pohjois-Suomen Pyöräilyn ajokalenterista tänäkin kesänä:
PSP:n ajokalenteri 2013

Hillintää ja hanaa
Me kaikki osaamme ajaa mielestämme lujaa. Vaikka pääsääntöisesti voi sanoa, että harva ajaa oikeasti lujaa. Tai oikeasti hitaasti. Minun ja niin monen muunkin suurin ongelma on se, että ääripäiden ero on aivan liian kapea. Teholenkki tai -harjoitus ei ole oikeasti riittävän kova ja sitä ei tehdä riittävän tuoreena ja maltilla, jotta oikea vaikutus saataisiin aikaiseksi. Palauttava lenkki ei pysy oikeasti palauttavana. Siis sellaisena, mikä todella huoltaisi kroppaa ja auttaisi toipumaan kovasta harjoituksesta.

Vaikka paidassa kiirehditään, oikeasti myös otetaan iisisti.

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: tästä päivästä eteenpäin palauttava lenkki pysyy sellaisena alusta loppuun. Ajan niin hitaasti, että alkaa naurattamaan. Tai itkettämään kun ei saa ajaa lujempaa. Teholenkki menee sellaisille alueille, jossa pääsääntöisesti itkettää. Jonka jälkeen naurattaa, kun niin paljon itketti. Kykenen kehittämään 42 vuotiasta moottoriani ääripäitä laventamalla. Toisaalta myös konetta sopivasti kiusaamalla. Sama se, missä muodossa sitten tulenkin ulosmittaamaan lopputulemaa.

Uudet ajokamppeet saapuivat
Tähtäyksiä
Sitäkin asiaa on tullut mietittyä. Kalenteriin on ruksattu kesän kohokohdaksi heinäkuun loppupuolella (20.7.2013) ajettava Syöte MTB. Silloin pitäisi olla ajokenkä syönnillään ja ajokiima huipussaan. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo lähes 200, joten mahtavasti on tapahtuma saanut jalansijansa ihmisten ajokalentereissa. Ja vielä ehtii mukaan.

Sitä ennen ajan 25.5. Paksukumi Teamin järjestämän PaksuKumiPolokasun Virpiniemessä. Kyseessä on 6h maastoajotapahtuma. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, siitä vajaan kuukauden päästä olisi tarjolla Levi24 osana nelihenkistä joukkuetta. Näitä välietappeja ja päätavoitetta varten olen päättänyt jättää asfaltin nielemisen vähemmälle.

Yksi viikon harjoituksista suuntautuu Kapustavaaran mäkiin, treenaamaan mäennousukykyä, laskutaitoa ja rytminmuutoksia. Toinen harjoitus suuntautuu jonnekin, mistä löytyy teknisempää vauhtipätkää, jota sitten voi kellottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Viikkotempossa treenataan voimaa ja rassataan hapenottoa.

Katsotaan erikseen mitä loppukesästä ja syksystä tapahtuu. Ajamistahan kyllä riittäisi yllin kyllin.

Vormiston opein, puristetaan perseellä!
Sitten
Kuurinkia on otettu ja kokeiltu. Siis niitä Rotorin Q-ringejä. Kuurinkejä. Kyllä ne tuntuvat toimivan ihan hyvin ja jonkinlaista etua olen huomaavinani mäennousussa ja erityisesti putkelta ajossa. Samaten jalkojen lihakset aktivoituvat toisella tapaa. Takareiden, pohkeiden ja lantion lihakset työskentelevät selkeästi aktiivisemmin kuin tavallisilla rattailla. Välitykset ovat vaan hivenen oudot, kun ovat kevyemmät kuin ennen. Sitä vaan tässä on tullut mietittyä, että noinkohan nuo ovaalit rattaat pitää hommata maastopyöräänkin?



2 kommenttia: