torstai 30. toukokuuta 2013

Kaksi kuuta maastoa




Sole paistaa!
Siinä on parin päivän lämpökäyrää Kuusamosta. Käsittämätöntähän tämä on, ajatellen viime vuotta, jolloin kärvisteltiin normaaliin tyyliin nippa nappa plus-asteissa. Vuosi sitten ajettiin Barents GP Rukalla ja muistan hyvin kuinka maantiekisan aikana pystyi ajamaan lyhyillä ajokamppeilla ensimmäisen kerran koko kevään aikana. Tilanne normalisoituikin sitten pari päivää kisojen jälkeen, kun alkoi satamaan räntää taivaan täydeltä. Loppukesä olikin todella sateinen. Mutta nyt on toisin. Reilu viikko sitten alkoivat lämpimät kelit ja pari viimeistä päivää ovat olleet suorastaan huikeita. Keski-Eurooppa kärvistelee vesisateissa ja kylmässä ja Pohjolassa räköttää helteinen aurinko! Sole mikhän, että sole paistaa!

Huhtikuun puolesta välistä toukokuun puoleen väliin ajelin pääsääntöisesti maantielenkkiä ja testailin uusia varusteita, joista olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Reilu viikko sitten pistin Storckin sivuun ja kävin Scandalin läpi talven ajojen jäljiltä ja suuntasin ensimmäiselle maastolenkille. Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa viimevuotiseen tapaan PK-Teamin järjestämä PaksukumiPolokasu Virpiniemessä. Kuuden tunnin aikana sai ajaa niin paljon kuin sielu sieti ja kunto kesti o/

Valmiina koitokseen

Lappu keulaan ja menoksi!

6h Polokasut...
Lauantai osoittautui hyväksi päiväksi. Suunnattuani jo edellisenä iltana Kempeleen suunnille täyshoitoon, lauantai-aamu oli sujunut erinomaisen aamupalan merkeissä ja ennen kaikkea rennosti. Fiilis oli korkealla viritellessäni numerolappua ohjaamoon, jalat tuntuivat tuoreilta ja kroppa oli hereillä. Reilu 6h myöhemmin bensat oli poltettu loppuun, mutta mieli oli kuitenkin hyvä. Hivenen reilun viiden ajotunnin aikana olin saanut kasaan 10 kierrosta n.8km radalla, joten tyytyväinen sai olla. Samalla tuli ajettua elämäni pisin maastolenkki! Viimeiset pari kierrosta oli vara ajella vielä rennosti ns. marjanpoimintavauhtia, joten tietynlainen palautuminen käynnistyi jo siinä vaiheessa. Kiitos vain PK-Teamille jälleen kerran mukavan rennosta tapahtumasta, joka tarjosi erinomaisen mahdollisuuden kerryttää maastoajokokemusta ja kilometrejä kroppaan. Nähdään ensi vuonna samoissa merkeissä!

Kimmon uunituore Santa Cruz Highball Carbon 29er, upea pyörä!

Valmiina lenkille
 ...ja lisää polokuja!
Seuraavana päivänä piti ajaman lisää maastoa. Heli ja Kimmo lähtivät ajattamaan polkuja, joita en valitettavasti osaa eritellä missä päin olivat. Sielä täällä oli tutun oloista maisemaa ja viimeisten vuosien aikana on tullut niillä ajettua. Mutta kun ei vakituiseen sielä ajele, niin aina ne tuntuvat uusilta ja oudoilta. Menomatkalla koukattiin vielä Samuli matkaan, samalla paiskattiin tutunkaupat hänenkin kanssaan. Näin se harrastus taas tuo uusia tuttavia ja sehän vain sopii!

Kaksikko liidasi, minä seurasin
Samuli teki säätöjä Kimmon ja Helin seuratessa toimenpidettä. Minä vedin henkeä :)

Eihän se aamun startti ollut mikään kaiken paras tuntemuksiltaan, kyllähän edellisen päivän ajot tuntuivat koivissa. Mutta siitä se taas lähti sujumaan, kun saatiin ensimmäinen ajotunti alle. Itseasiassa tuntui jopa siltä, että teknisemmät polut menivät sitä paremmin, mitä enemmän niitä ehdittiin ajaa. Siitä olin erityisen iloinen, että jaksoin keskittyä tekniseen ajamiseen enkä väsynyt ajamaan taitojeni ylärajoilla. Muuthan sielä lähinnä hengittelivät nenän kautta ja juttelivat niitä näitä, samaan aikaan kun paukuttelivat kivikkojuurakkoja menemään! Se on vain niin hienoa kun pääsee ajamaan etevämpien kuskien kanssa, koska silloin oppii itsekin koko ajan lisää. Näkee ajolinjoja ja oppii ajotekniikkaa. Eikä minua nyt niin paljon enää pitänytkään odotella, joten edistystä on tapahtunut. Vaikkakin kyseessä oli vasta kesän kolmas maastolenkki.

Reissu rajoitettiin kuitenkin reiluun kolmeen tuntiin, koska Kimmolla siinteli kalenterissaan Tukholman maratoni tulevana viikonloppuna. Eihän mies olisi todennäköisesti edes lähtenyt maastolenkille tuossa kohdassa, ellei nyt olisi hätäpäissään sattunut rakentamaan yhtä aivan tajuttoman hienoa 29er jäykkäperätykkiä, jonka kyljessä lukee Santa Cruz Highball Carbon o/ Huh huh kun oli hieno pyörä! Ei siis ihme, että teki mieli testailemaan miltä peli vaikuttaisi. Kaiken kaikkiaan viikonloppu kerrytti siis 9h maastoajoa ja kilsojakin 130km. Erinomainen ajoleiri siis vyölle!

Niin oli!

9 viikon suunnitelma
Virpan ja Kempeleen polokasut olivat lähtölaukaus seuraavan parin kuukauden tekemisille. Olen rustaillut ohjelmaa, joka tähtää Syöteajon maalivaatteen ylitykseen 20.7. Ja toivottavasti mahdollisimman lähelle 4h 30min kuluessa lähdöstä. Eli käytännössä maantiepyöräily jää nyt parin kuukauden ajaksi sivummalle ja suuntaan entistä enemmän metsäpoluille. Aiempina vuosina olen ajanut enempi maantielähtöisesti ja maastopuoli on tullut loppukesästä mukaan enemmän, mutta silloinkin vain fiilistelyn muodossa. Talven kääntyessä kevääseen päätin kuitenkin panostaa tänä kesänä maastoon ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Enkä tälläkään systeemillä menetä mitään, päinvastoin. Luulen että heinä-elokuun aikana ehdin ajaa vielä yllin kyllin maantietä ja silloin olen entistä paremmassa iskussa siinäkin touhussa.

Levi24
Syötettä ennen suuntaan kuitenkin Leville. Sielä odottaa 14.-15.6. Levi24 -tapahtuma, jossa ilokseni esiintyy kautta aikojen ensimmäinen Cycloksen joukkue! Saimme kasattua neljän hengen joukkueen tuohon koitokseen, joka kerää varoja Lapin keskussairaalalle hyväntekeväisyystapahtuman muodossa. Jälleen olen pääsemässä yhteen tapahtumaan, jonka olen aikojen alussa ruksaillut haavelistalleni!

Eiliseltä lenkiltä Tatankijoen sillalta, menossa kohti Kapustavaaraa
Kapustavaaran kota, pari kilometriä nousua takana
Sitä ennen ja sen jälkeen treenaillaan Kapustavaaran ja Oivangin maisemissa. Mäennousukykyä ja vauhtia hakien. Kestävyyttä tuntuu piiisaavan sinänsä ihan riittävästi, mutta terävyyttä puuttuu. Toivotaan, että asia korjaantuu jonkin verran parin kuukauden aikana.

Nautitaan lämmöstä, nyt on meidän lajille otolliset kelit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti