maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen sataset

Pääsiäinen alkaa olla takana päin, eikä ole mennyt ihan hukkaan tälläkään kertaa.

Muojärven maisemaa Rukan suuntaan

Pitkäperjantain satanen
Pitkäperjantaina ajettiin kolmen kuskin porukassa Kuparivaaran lenkki, auringon paiastaessa täydeltä terältään ja mittarin näyttäessä lähtöhetkellä n.-5 astetta pakkasta. Lounaistuuli tosin viritteli pikkuhiljaa palkeitaan, kun suunnattiin Etelä-Kuusamon maisemiin. Kuparivaarantie on mainio profiililtaan. Vaihtelevaa ja rauhallista soratietä, jossa on myös pari aika kipakkaa nousua. Nousukulmaakin löytyy todella reippaasti. Ainoa ongelmahan tuolle reitille on VT5, jonka nykypäivän vilkas liikenne ei suosi pyöräilijää. Varsinkin kun piennar on parhaimmillaan kesällä n.5cm levyinen. Siihen kun lisätään keskiviivoituksen tärinäura, niin autolijathan eivät kaistan yli kovin helpolla väistä. Sitten ajetaan tarpeettoman läheltä ohi. Talvella oma juttunsa on tien jäinen ja urainen reunus. Onneksi kevät etenee ja pinnat alkavat sulamaan.

Sen lisäksi joka ikisellä kerralla näkee autoilijoiden toimesta aivan päättömiä ohituksia, jossa riskit ovat karsean suuret. Pyöräilijöitä vastaan tulee auto tai autoja. Selän takaa sujahtaa auto tai autoja pyöräilijöiden ja heitä vastaan tulevan liikenteen kohdalla. Siinä ei ole varaa horjahduksiin tai virheliikkeisiin! Eikö autoilijalla ole muka varaa hidastaa vauhtiaan sitä vertaa, että tuo kohtaaminen vältettäisiin? Ilmeisesti ei, koska niin usein tuo tapahtuma tulee todistetuksi. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin, kun osattiin ajaa suoraan sivulle keikkumatta.

Kahden kuskin letka jatkoi Sänkkäriltä vielä Nissinvaaran lenkille, tavoitteenaan satasen rikkominen. Mikäs oli myötätuuleen ajaessa, vaikka maastopyörän 2.25" rengas ei nyt olekaan ihan parhaimmillaan kuivalla asfaltilla...mutta kun sivutiet ovat vielä ihan talvikuosissa, niin maasturilla vielä ajellaan tiiviisti. Nissinvaaran lenkin jälkeen mittari näytti 92km, joten vielä tuli kierrettyä keskustan alueella Torankijärven kierros ja niin kotipihalla oli satanen rikottu: 104km ja ajoaikaa meni 5h 3m. Taukojakin toki pidettiin puolisen tuntia, kun kiire ei ollut mihinkään. Reissun päälle maistui sapuska ja ilta meni lepäillessä ja horrostaessa - sekä seuraavan päivän reissuun latautuessa.

Lankalauantain Ronde van Muojärvi

Työmiehen välineet
Lauantai-aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Yöpakkaset lauhtuivat nopeasti tyypilliseen tapaansa, niin että startin hetkellä n.10.30 mittarissa oli n.-6 astetta ja keli oli puolipilvinen. Edellisiltana olin suunnitellut päivän reitin. Viimesyksyn Piikstammin reissu toisinpäin ajettuna, poislukien Piikstammin pistoajo. Matkaa kertyisi n.115km. Kroppa tuntui ihan kohtuullisen hyvältä eilisen jäljiltä. Lihaksistossa ei tuntunut kipuja, mitä nyt niska-hartiaseutu oli pikkaisen jäykähkö. Napakka tuuli oli tehnyt tehtävänsä, tyynellä kelillä ei ole nimittäin ollut mitään ongelmaa vaikka olisikin ajanut pitkän siivun. Ilmeisesti lihaksisto jäähtyy sen verran enemmän ja runsaasta kaulan seudun vuorkauksesta huolimatta tuuli pääsee aina jonkin verran läpi.

Totuus oli kuitenkin se, että ensimmäinen tunti oli sitkeätä. Kone ei meinannut millään lähteä käyntiin ja kropassa oli puutuneisuutta ja voimattomuutta. Saattoi kyllä sokeripuolikin hieman laskea, tuntemus viittasi vähän siihenkin. Törmäsenvaarassa nautittu eväsleipä antoi uutta virtaa ja pieni jalkojen venyttely avasi tukkoisuutta. Niinpä scandalin keula alkoi ahmia Muosalmen jälkeisiä Muokankaan harjuja ihan uuteen malliin. Harjujen korkeimmalla kohdalla vasemmalle (eli pohjoiseen) avautuvat Muojärven upea selkä saarineen. Koillisessa siintää Venäjän puolella oleva n.600m korkuinen Nuorunen talvipuvussaan. Etelän ja kaakon suunnassa avautuu taas Iivaara, näyttäytyen pohjoispuolen osiltaan oikein komeasti. Upea paikka kaiken kaikkiaan, jossa on tullut vierailtua useasti.

Törmäsenvaarasta
Vaihtelevaa profiilia, tuollasissa mutkissa saa vain varoa vastaantulevia vatasia...
Scandal katseli Nuorusen suuntaan...
Nuorunen, entistä Kuusamoa...nykyisen Karjalan tasavallan korkein tunturialue.
Jääkansi välkehti komeasti
Muovaara vasemmalla, Rukakin pilkistää pikkaisen horisontissa

Polveilevaa harjutiestöä kohti Koskenkylää
Tuuli puhalteli sen verran napakasti selän puolelta, että tuli kiire jatkaa matkaa ettei kylmettyisi liikaa. Harjuilta laskeuduttiin sitten melkoista haipakkaa, mukavan sivumyötäisen siivittäessä menoa! Ajaminen alkoi muutenkin maistua keulan suunnatessa kohti Koskenkylää. Reitti suuntasi Pöllöjärventielle, kohti Lämsänkyläntietä. Pöllöjärventie on myös mainiosti polveileva soratie, joskin Koskenkylän läheisyyden sekä mökkiasutuksen vuoksi tiellä on liikennettä. Yhdessä mutkassa tulikin joku Skoda Suberb -kuski yhtään hidastamatta vastaan ja sai säikähtämään toden teolla. Jokaiselle lenkille sisältyy näköjään yksi hermoja koetteleva kohtaaminen autoiljan kanssa. Penkan reunoja hipoen siinäkin tilanteessa mentiin.


Pöllöjärventieltä kohti etelää ja Lämsänkyläntietä
Hienot, perinteiset heittopostilaatikot uudessa maalipinnassaan. Toimivat nykyään talvella lumensyvyysmittarina!
Lämsänkyläntie oli nopeasti ajettu, myötätuulessa tasaisen tappavaa rullaamista. Tauriaisentien risteykseen tuli toistakymmentä kilometriä matkaa. Maastopyörän rengas vain ulisi, kun vauhdit pysyivät hyvästä tuuliavusta johtuen 28kmh tuntumassa. Pieni evästystauko Tauriaisentien alkupäässä teki kuitenkin terää. Ajatus alkoi pikkuhiljaa kääntymään siihen, että kuinkahan tuulensuunta kääntyisikään paluumatkalla...tästä olisi vielä reilu 50km kotipihaan.

Lämsänkyläntie, tuolta tulin mukavassa myötätuulessa.

Päivän seuralainen, joka vielä tässä vaiheessa pakeni edessäni..

Vastatuulta ja nimismiehen kiharaa
Tauriaisentie oli mukavaa ylös-alas -jumppaa. Todella teräviä, mutta lyhyitä kinkamia vuoron perään vajaan kymmenen kilometrin matkalla. Jalat ja keskivartalo saivat mukavasti hommia. Multiperän kylä tuli ja meni Joukamojärven itärantamilla. Todella idyllistä seutua, eikä ihme, että alueella on kesämökkejä sielä ja täällä. Tauriaisesta tie vei kohti Nännänvaaraan erämaita rajavyöhykkettä sivuten.

Taas mentiin rajoilla...
Tauriaisentieltä, tässä vaiheessa pinta oli vielä hyvä.
Kulkija itse, keli oli tuulesta huolimatta upea o/
Reitti Kärpänkylään oli loppujenlopuksi erittäin kuluttava. Nousukin jatkui tasaisesti ja tuuli alkoi kääntymään pikkuhiljaa napakaksi sivutuuleksi. Piiksiselkä antoi virtauksille vauhtia oikein kunnolla! Tienpinnan epätasaisuuskin alkoi tökkiä. Ilmeisesti tällä syrjäisellä erämaatiellä on kuitenkin liikennettä Kärpänkylän, Multiperän ja Suoperän raja-aseman välillä ja tien pinta on saanut kiharaa osakseen. Energiatankit alkoivat tyhjenemään ihan huolella ja Kärpänkylän savujen näkeminen tuntuikin erityisen mukavalta. Tauolla kaivelin takataskusta lisää evästä ja hörpin isoja siemauksia mustaherukkamehua.

Kärpänkylän rakennuksia
Kyllä se tippasee jo! Kevät etenee täälläkin..
Sivuvastaista ja loputonta tärinää
Latailin evästä ja mietiskelin viimeistä n.35km matkaa. Takana oli siis noin 80km ja yhdessä edellisen päivän satasen alkoi kropassa tuntua jo väsyä. Mitähän tuosta loppupätkästä oikein tulisi? Todennäköisesti jyystöä ns. aivot narikassa. Eipä siinä muu auttanut kuin jatkaa matkaa. Viimeinen etappi alkoi vielä harjun päällä kulkevalla tiellä, josta on puusto hakattu sileäksi. Siinä piti hakea sopivaa vaihdetta silmään ja alkaa työstämään rytmiä. Paitsi että rytmin rikkoivat tien nimismiehenkiharat, kolot ja kuopat. Kajavantie on perinteisesti huonoimpia pinnaltaan itä-kuusamon alueella, mutta nyt se oli näemmä erityisen karseassa tilassa. Kajavan kylään oli 14km matkaa ja siinä sai jumpata välillä putkelta isolla tuumalla ja välillä tasaista rytmiä pitäen. Hanurissakin alkoi tuntumaan jo todella puuduttavalta. Jos epätasainen talvitie ei valmista tulevan kesän maastopolkurytinöihin, niin mikä sitten?

Onneksi Jalmavaaran nousun laelta avautuva Muojärven Kylmälän puoleinen osa antoi mukavaa lisävirtaa. Ei näihin maisemiin kyllästy koskaan!

Jalmavaaran laelta avautuu näkymä Muojärvelle, Ronde van Muojärvi alkaa siis olla loppupuolellaan.
Kajavan kylä tuli kuitenkin vastaan lievistä hankaluuksista huolimatta. Jyystäminen senkun jatkui ja tuuli tuiversi puuskaisena. Seuraava "mielen etappi" olisi sadan kilometrin täyttyminen. Tuijottelinkin mittaria ja latasin siitä lisävoimaa. Eipä tätäkään olisi uskonut muutama vuosi sitten tekevänsä, ajavansa talvella kahta näin pitkää reissua peräkkäsinä päivinä...ja sieltähän se satanen täyttyi! Samaan aikaan saavuin tuttuakin tutuimmille osuuksille Pikku-Muojärven, Purnunsuon ja Hangasjärven tienristeyksen maisemiin. Väsymyksestä ja kolotuksista huolimatta mieli oli optimistinen. Kovan päivätyön sai tehdä, toki myös nautiskella mukavasta myötätuulesta. Huikeita kevät talven erämaamaisemia ja d-vitamiinin yliannostusta auringon muodossa. Kaarroin kotipihaan ajoajassa 5h 38min, taukoja tuli pidettyä puolisen tuntia siihen päälle. Matkaa kertyi 114,5km joten komea siivu siitä kertyi!


Jälkikäteen ajateltuna mieli tasoittaa vaikeammat hetket. Vaikka ne psyykettä rassaavat tärinät, tuulenpuuskat ja rassaavat nousut tuntuvat väsyneenä todella vaikeilta, kuuluvat ne tähän hommaan olennaisena osana. Kroppa työskentelee fyysisen suorituskykynsä työteliäämmällä puolella ja se luo psyykkisen puolen kuormitukselle mitä erilaisimpia sävyjä. Tuntemukset vaihtelevat minuutista toiseen. Mutta taas on takataskussa kokemuksia, joita ei kotisohvalta saa.

Taas on saatu arvokasta oppia omasta itsestä ja omista kyvyistä tulevia seikkailuja ja elämyksiä varten.






2 kommenttia:

  1. On siellä kyllä kaunista ja tuo taivaan sini on todella hieno !!
    Rajoja ettimässä ja uupeloita kokemassa, aika kuluu kuin siivillä ja ajatuksien määrä päässä retkillä on valtava. Omaa aikaa, ja kaikki hyvästä !
    Ride On !

    Köpi

    VastaaPoista
  2. Nyt oot Köpi asian ytimessä - pidä tuosta kii!

    VastaaPoista