tiistai 19. helmikuuta 2013

Kohtuuttoman siisteillä talvipoluilla

"Mä näitä polkuja tallaan kait viimeiseen asti..."

Mahtavaa pooria Karinkannasta pohjoiseen

Kiitos oululaisten koiranulkoiluttajien, kaupungin laajalta alueelta löytyy uskomattoman monipuolinen polkuverkosto. Jokaisen pyryn jälkeen hännän heiluttajia ulkoiluttavat ihmiset polkevat uraa pitkin ja poikin kaupungin asuinalueita ja pyöräilijät hoitavat loput. Tuloksena on parhaimmillaan kuvan mukaista pooria. Tällaiselle, talvella pakostakin tienlaitaa hinkkaavalle polkujen ajaminen on äärimmäisen mahtavaa puuhaa. Viimeviikonloppu tarjosi taas sellaista rallia, että eipä arkimurheet paljoa mielessä käyneet.

Suuntasin perjantaina työpäivän jälkeen auton keulan kohti Kempelettä, jossa isäntäpari otti vastaan innokkaan, mutta kohtalaisen kokemattoman polkukokelaan. Jälkikäteen voikin rehellisesti sanoa, että Kimmo ja Heli ystävällisesti jaksoivat odotella minua viikonlopun turneella, samoin Kellon polkumestari Köpi, huolehtien siitä että kaveri osasi metsästä poiskin. Tosin, taidothan karttuvat vain ajamalla, ei siitä haaveilemalla...

Ajatuksena oli siis ajaa viikonlopun aikana niin paljon kuin kropasta irti lähtisi ja sen lisäksi suunnitelmissa oli huoltaa maastopyörän joustokeula vaihtamalla sinne öljyt (edellisestä vaihdosta olikin kulunut pari vuotta). Kimmolta kun se homma sujuu nätisti, niin pitäydyin hankkimaan miehelle sopivia belgialaisia voiteluöljyputeleita, joita itse asentaja voisi nauttia sisäisesti. Kimmo oli huolehtinut hyllyynsä Foxiin sopivaa linimenttiä. Heli puolestaan oli tehnyt räätälin hommia ja tehnyt meikäläisen tikkujaloille ja  outokummulle sopivat ajohousut! Niihinkin tehtäisiin viimeisiä sovituksia. Joten Helillekin tarttui mukaan brittiläisiä, omenaisia taidelasiesineitä muutama leili.

Hulvatonta menoa
Mikä lauantaipäivä siitä sitten tulikaan! Suuntasimme lauantaina aamupäivästä pohjoisen poluille, toki matkan varrella jo sopivasti pätkillä lämmitellen. Ensimmäinen treili oli täysi shokki kuten arvata saattoi! Huhhahhei kun olikin vaikeaa. Aivot huusi idiootille, mitä ihmettä sä nyt teet! Luuseri kaadut ihan varmasti jos yhtään yrität nopeampaa! Tuossa vieressä menee 3 ja puoli metriä leveä kelvi, aja sinne ääliö!

Tunnin päästä apina alkoi karista selästä. Lämmöt koneessa ja kroppa hereillä, niin ajokin sujui pikkuhiljaa paremmin. Sen huomasin kaikesta huolimatta, että osasin pitää kädet ja hartiat rentona, enkä puristellut kahvoista liikaa. Rullilla tehdyt lukuisat treenit auttoivat pitämään keskivartalon sisäisen korsetin avulla ajoasennon hyvin kasassa. Vaikka ohjaamo oli täynnä käsiä, niin ei tarvinnut puristaa kahvoja rystyset valkoisena.

Köpi oli vastassa muutaman tunnin ajelujen jälkeen ja olipahan entistä siistimpää lähteä koluamaan reitistöä. Heli lähti tässä vaiheessa kotia kohti, vointi oli sangen vaikea sairastelujen jäljiltä (onneksi seuraava päivä oli jo ihan erilaista hänelläkin). Suuntasimme Patelan rannoille, ajaen jostakin Rajahaudan kautta Karinkantaan. Sielä piti fiilistellä entisiä asuinseutuja! Asuin Karinkannassa muutaman vuoden kuvan talossa (vasemman puoleisen parvekkeen alapuolella olkkarin ikkuna ja siitä vasemmalle makuuhuone).

Entinen koti

"Tuu jo sieltä!"

Kohti koillista
...ja länteen merelle

Välillä huljakkaa kelkkauraakin

Entinen majakka, graffitin vaakaviiva osuu jännästi luonnon lumilinjan kanssa yhteen,näyttäen siltä että rakennelma olisi läpinäkyvä!

Sieltä eteenpäin, edelleen kohti pohjoista, löytyikin päivän hienoimmat polut, mahtavia pätkiä kerrassaan. Herukan kohdilta käännyttiin pikkuhiljaa idemmäksi ja sielä loikoteltiin pitkät pätkät hienoja osuuksia, enkä voinut kuin ihmetellä polkujen määrää. Tosin joissain kohtaa meno meni melkoiseksi käärmeilyksi. Polut olivat paikoin kaposia ja kokematon alkoi väsymisen lisäksi vain olla taitojensa äärirajoilla. Tasainen evästankkaus piti kuitenkin ukkelin ajokunnossa koko päivän ja sokerit pysyivät riittävän ylhäällä. Iltapäivähän siinä koetti ja niin vain reilun neljän tehollisen ajotunnin jälkeen alkoi hiipimään mieleen, että jos nyt suunnattaisiin takaisin kohti Kempelettä, niin saattaisi sinne vielä päästäkin! Kotimatkalla noukittiin vielä jokunen pätkä takataskuun. Päivän päätteeksi reissussa oltiin oltu reilut 6h josta tehollista ajoaikaa kertyi noin tunti vähemmän, kilsoja tuli 78km. Että ihan hyvä siivu talven ekaksi polkulenkiksi!

Perillä odottikin sauna ja sen perään mahtava päivällinen jälkiruokineen, eikä ruokapöydässä juuri juttu luistanut. Kun oli niin nälkä ja piti tunkea evästä ääntä kohden pitkään ja hartaasti! Seurakunta vetäytyikin pienille nokosille ennen upeaa jälkiruokaa, jonka Heli oli valmistanut: marjapiirakkaa jätskillä ja kahvia...oijoi \o/


Mitä tästä herkusta voi nyt sanoa...oijoi!
Foxi öljynvaihdossa
Asentaja muisti nestetankkauksesta,
tosin tässä on joku kerettiläinen sandellssi...
Kuljettajien tankkauksen jälkeen alkoi kaluston huoltotoimet: Scandalin keulassa töitään moitteetta tehnyt Foxin RL29 joustokeula sai uudet öljyt ja yleiskunto tarkistettiin samalla silmämääräisesti. Kaikki näytti hyvältä, eikä mitään ylimääräistä löytynyt iskaripatruunoista. Välissä sovitin valmistuvia ajohousuja, joita Heli viimeisteli illan siimeksessä. Kimmo hoiteli huoltomiehen hommat hienosti, minä toimin lähinnä...no yritin pysyä pois tieltä! Keula saatiin kasattua ongelmitta ja sen lisäksi avattiin vielä takakiekon vapaaratas ja poistettiin kaikki oravaa pienemmät möhnät pois. Ohjainlaakerikin sai uudet rasvat ja virittelin sitten keulan takaisin paikoilleen. Kimmo tarkisti vielä pinnankireydet mielenkiinnosta, hyvin olivat pitäneet kutinsa ensimmäisen vuoden ajeluiden jäljiltä. 

Kohti pullakaffeja 
Seuraava aamu koetti ja aamupalan jälkeen suunnattiin Kempeleen poluille ja siitä pikkuhiljaa kohti Oulun keskustaa ja Rotuaarin Cafe Biskettiä. Sielä tavattaisiin Myy ja Niiki ja nautittaisiin kahvilan antimista. Täytyy tunnustaa, että aamu oli vaikea! Persaus oli hivenen kipeä edellispäivän seikkailuista ja alaselkäkin ilmoitteli olemassaolostaan. Onneksi kroppa kuitenkin vertyi aamun edetessä, eikä fyysisiä vaikeuksia ollut. Kempeleestäkin löytyi jo mukavasti ajettavaa, mutta meno parani reissun edetessä. En muista missä oltiin, mutta enpä ole moista aarniometsä-talvipolkua monestikkaan ajanut. Olisikohan ollut jossain Iinatin seutuvilla? Ylitimme ainakin jonkinlaisen joen rautasiltaa pitkin. Jokatapauksessa seudulta löytyi kaikenlaista ajettavaa. Vauhdikasta pätkää ja superhaastavaa käärmettä, jossa oli paikoin renkaan levyinen ura ja reunoilla vaani höttölumi. Yksi tyylikäs sivuenkeli tuli jätettyä jonnekin sinne metsän siimekseen! Naurun remakkaa riitti o/

Pariskunta seuraavana aamuna näyttäen tietä..
Metsäpätkältä siltaa pitkin...

...päätyen lumienkeliin! Oli jo tätä ennen pari kertaa NIIN lähellä!
Päivä kääntyi iltapäivän puolelle ja kolmikko suuntasi yhä lähemmäs keskustaa. Jostakin Kaukovainion seutuvilta poimittiin vielä hieno alamäkivoittoinen harjupätkä, vauhdikas lasku oli mahtavaa menoa. Ei ollut iso yllätys kun Heli kirmasi keulaan ja hävisi horisonttiin! Sillä naisella ei ole itsesuojeluvaistoa! Bisketin pullat oli sitten näkemisen arvoinen asia. Jösses sentään! No, alla oli rapeat 7h ajamista, joten kalorkulutuskin oli ollut melkoista. Pullan lisäksi kelpasi vielä lihapasteija, eikä tuntunut missään. Reilun tunnin paussin jälkeen suuntasimme takaisin kohti Kempelettä ja vajaan tunnin siirtymä ajettiinkin sitten lumisateessa. Ilmoittauduin vetomieheksi, kun olin ajanut muiden perässä tuntitolkulla. Teki hyvää jyystää menemään! Perillä sitten suihkuun, syömään ja kamat kasaan. Vielä pikareissu lapsuuden ystävän perheen luona kahvilla ja auton keula kohti Kuusamoa. Oli muuten tuskaisa istua 3h automatka, ei paljon passannut tehdä äkkiliikkeitä ettei kramppi iskenyt...

Mahtava viikonloppu, joka täytyy ottaa uusiksi jossain välissä kevättä. Ehkäpä Hankiajojen merkeissä? Kiitos ystävät kaikesta!

Viikonlopun saldoksi tuli kaikenkaikkiaan: 
- la 6h 22min, josta ajoaikaa 5h 19min ja 78km
- su 3h 55min, josta ajoaikaa 3h 27min ja 51km
- yhteensä siis tehollista ajoa 8h 46min ja 129km
- kaloreita paloi reilu 6700kcal..


Ajoituksen mestarit, lumisade alkoi vähän ennen kuvan ottamista

Jos haluatte hyvää, niin käykää kurkkaamassa Cafe Bisketin tiskille

Ei meinannut lautanen riittää...:-0

Nuoskalumi kertyi takanavan ja -pakan ympärille..
 
Helin Santa Cruzin upeat pinkit Hopen mono minit
kukkakuvioisilla jarrulevyillä \o/

Helin tapauksessa näillä ei ole juuri käyttöä..

Kohti kotia!


3 kommenttia:

  1. Aivan erinomaista oli ajella, mahtava ku olit paikalla ! Itsellekin sopi päivä mainiosti ja mukavaa oli !

    Köpi

    VastaaPoista
  2. Jes, oli kyllä hieno viikonloppu - Kiitoksia Taneli vierailusta!

    VastaaPoista
  3. Hienoa juttua. Loisto on aina näkemisen arvoinen, kertaalleen on tullut päällekin kiivettyä. Harmi kun oma aikataulu oli täynnä eikä voinut osallistua ajeluihin.

    VastaaPoista