lauantai 19. tammikuuta 2013

Tunnustuksia

Lance tuli D-kaapista ulos

Lance Armstrongin tunnustus ei ole jäänyt varmaankaan keneltäkään huomioimatta? Mikäli et ole nähnyt Oprah Winfreyn haastattelua, löydät sen ensimmäisen osan täältä.Toinen osa täältä.

Mitä tuosta pitäisi olla sitten mieltä? Pitkään aihetta seuranneena tunteet ovat hieman sekavat. Surulliset siksi, että urheiluhistorian suurin kusetus (no ehkä se DDR:n systeemi oli vielä suurempi) koskee ammattilaisten maantiepyöräilyä. Ammattipyöräily on sairas laji. On ollut sitä vuosikymmeniä, eikä mikään näytä kovin äkkiä muuttuvan. Eikä muutosta tapahdu pelkästään sillä, että aineita käyttävät urheilijat saadaan kiinni, vaan tarvitaan koko lajia koskevien rakenteiden muutoksia. Kansainvälisen pyöräilyunionin UCI:n satavuotinen historia on sisältänyt monenlaista kuohuntaa, mutta ei tällaista. Edelleenkin on epäselvää, mikä on itse kattojärjestön rooli tässä sopassa. UCI kiistää tietenkin kaiken, mutta kyynistyneenä uskon korruption ja mädännäisyyden muhivan syvemmissä katakombeissa. Kuinka laajasti, sitä on vaikea sanoa.

Puhdistaako Armstrongin tunnustus sitten lajia? Kyllä varmaan jollain tasolla, mutta yli vuosikymmenen kestänyt järjestelmällinen dopingohjelma siihen liittyvinen mätäpaiseineen ei yhdellä eikä kahdella pistolla puhkea. Varsinkin kun en edes usko, että tuossa haastattelussa tuli paljastettua vielä kaikkea. Todennäköisesti vain se, mikä oli ehdottomasti pakko tehdä. Aika tulee näyttämään, miten haastattelun yksityiskohdat tulevat pitämään kutinsa. Media ja viranomaiset tonkivat todennäköisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöden nauhalle tulleet sanomiset.

Eri vuosikymmenten D-ohjelmissa mukana olleet urheilijat ja muut toimijat jatkavat kaikesta huolimatta erilaisissa tehtävissä nykyisissä ammattilaisorganisaatioissa. Maailmasta löytyy valitettavasti sponsoreita, jotka eivät välitä millä keinoilla tallit pystyvät tuottamaan vastinetta rahlliselle panostukselleen. Pääasia että hyötyvät. Aina löytyy lääkäreitä ja tutkijoita, joiden etiikka on paremminkin etikkaa ja moraali moraalitonta. Aina löytyy urhelijoita, jotka ovat valmiita tekemään mitä vain menestyksen eteen. Todellakin mitä vain.

Ehkä kaikessa tässä on kuitenkin orastavan paremman merkkejä. Itse Armstrongin taholla myös. Josko mies on kuitenkin alkanut ilmiselvän sosiopatiansa keskellä ymmärtämään minkälaisia vaikutuksia hänen ja kumppaneidensa toiminnalla onkaan ollut ympäröivään maailmaan? Oprahin haastattelu vaikutti siltä, että suurin osa oli ennakolta sovittua ja laskelmoitua. Mutta pieni osa sielä viittasi siihen, että mies ei olisi täysin tunteeton mulkku.  

Joitakin hetkiä mies selvästi työsti asiaa ja ehkäpä ymmärsi omasta itsestään jotakin. Mutta mikä sai sitten lopulta maanisen, manipuloivan, vastarintaan pyrkivän paskiaisen pysähtymään? Kaiken henkisen väkivallan, vallanhimon, ahneuden, itsekkyyden, vainoharhaisuuden ja toisten yli jyräämisen jälkeen ei ole voinut olla kovinkaan paljon hyvää happea jäljellä. Kaikesta menestymisestä, rahasta, vallasta ja korkeasta asemasta huolimatta elämän sisältöä ei sittenkään tainnut olla kovinkaan paljoa. Vähitellen ympärillä ollut tukijoiden sekä sponsoreiden tukiverkosto alkoi murentua. Livestrong-säätiön tuki oli viimeinen pisara. 

Netin sosiaalisessa mediassa on jo tosin ehditty esittää näkemyksiä siitä, miksi tämä tunnustus tapahtui juuri nyt ja mihin se perustuu? Armstronghan väitti haastattelussa, että 2005 olisi viimeinen vuosi jolloin hän käytti aineita. Että comeback-kaudet 2009-2010 olisivat olleet puhtaita. Tästä on vedetty sellaiset johtopäätökset, että homma perustuu siihen, että myöntämällä nyt kaikki vilunki vuoteen 2005 asti saataisiin armahdus elinikäisestä kilpailukiellosta ja se voisi mahdollisesti lyhentyä viranomaisten toimesta 8 vuoteen. Tällöinhän Armstrong pääsisi esim. triathlonkisoihin jo kuluvan vuoden aikana. Mene ja tiedä, mutta uskoakseni mies on niin sisäsyntyisesti rakennettu kilpailemaan, ettei pääse karvoistaan sillä osa-alueella. Ajatus loppuiän kilpailukiellosta voisi saada tekemään osatunnustuksen ja sitä kautta toive em. mahdollisesta kilpailukiellon lyhenemisestä saisi miehen toimimaan tällä tavoin.

Jossain esitettiin arvio, että näitä Oprahin haastattelun lähetyksiä olisi seurannut 4-5 miljoonaa amerikkalaista. Aika paljon siihen jää vielä kansalaisia, jotka eivät joko välitä tuon taivaallista mitä tässä sopassa kiehuu tai eivät ylipäätänsä edes tiedä koko asiasta. Kenties vuosien edetessä Armstrong saa jonkinlaisen vakaamman alustan toiminnalleen ja elämälleen ylipäätänsä. Kenties narsistinen puoli hänestä pääsee uudestaan ruokkimaan itsetuntoaan jossain muodossa. Sitä ennen edessä lienevät lukuisat syytteet sponsoreilta ja kenties uudestaan liittovaltiolta. En tiedä amerikkalaisen oikeussysteemin saloja, että voidaanko suljettua FBI-tutkintaa avata enää uudestaan. Mitä sitten tuokaan tuleva Armstrongin pitkäiaikaisen tallipomon Johan Brunyeelin oikeudenkäynti esille? Tämäkin käärme on julkaisemassa omaa kirjaansa, jossa kerrotaan kuulemma kaikki hänen näkövinkkelistään.

Lopuksi.
Oli niin tai näin, niin lopulta jonakin päivänä tällä hetkellä raivokkaanakin kiehuva vastapalloon "lyönti" laantuu. Jossain kohdassa tulee se piste, että lokasankon pohja paistaa. Saas nähdä mitä tästä miehestä siinä vaiheessa on jäljellä ja mitä sitten tapahtuu. Pystyykö hän elämään omaa elämäänsä tavalla tai toisella? Toivotaan, että sellainen rauha tässäkin asiassa joskus löytyy. Koska se on kuitenkin inhimillistä ja sellaisiahan meidän ihmisten pitäisi kuitenkin loppuviimein kyetä olemaan. Ei mies ole kuitenkaan tappanut ketään.

Teki ja toteutti silti kaikkien aikojen kusetuksen nykyurheilun maailmassa.

p.s. Lance Armstrongin yksi anagrammeista on Clean Armstrong...



 

2 kommenttia:

  1. No, no Taneli. Turhapa sitä Lancea on kovin raskaasti seinään naulata. Lasse ajoi kilpaa 2000-luvulla, 2000-luvun pyöräilykulttuurissa. Tuosta kotiarkiston kätköistä voidaan kaivaa vaikka joku vuoden 2003 vuoristoetappi, kun LA, Ullrich, Hamilton, Landis, Basso ja kumppanit tanssaavat vuorelle. Sitähän se homma oli ja on edelleen. 90-luvulla meillä oli Festina, 2000-luvulla USP ja Disco, viekö 2010-luvun nimiinsä sitten Astana vai Saxo?

    Ammattiurheilu huipulla isojen rahojen ääressä nyt on vaan tuollaista sääntöjen venyttämistä. Maitopojat Selänne ja Koivu kasvoivat kokoa aika mukavasti, kun lähtivät rapakon taakse tahkoamaan kiekkoa, MLB:tä ja NFL:ää en uskalla edes ajatella. Kovastihan sitäkin pohditaan, millä jalkapallon miljoona-ammattilaiset kestävät nykyistä ottelutahtia maaotteluineen ja mestarien liigoineen.

    Pyöritellään me kampea ja annetaan setien pyörittää bisnestä.

    VastaaPoista
  2. Taisi se kumminkin -90 luvun puolella satsittelut aloittaa ja toki, eihän se ollut kummempi kuin moni muukaan. Suorituskykyä on nostettu jo historiallisilla Toureilla. Suurin osa ammattilaistalleista on sotkeutunut kuvioon tavalla tai toisella ja lukuisat "legendat" Mercxit ja kumppanit...no jos niiden näytteitä tutkittaisiin uudestaan, niin mittarit väräjäisivät. Mutta eihän se silti asiaa oikeuta, että minä kun muutkin.

    Samat lääkärithän sielä jalkapalloviheriöiden ja muiden lajien taustoilla pyörivät. Voihan se olla niin, että nykyään ammattipyöräilyä (ainakin maantie) testataan siihen malliin, että muissa lajeissa voidaan vain haaveilla. Mutta se, että nämä douppimestarit jatkavat tuolla tallien palkkalistoilla oman uran jälkeen tökkii ja se, että uudet lupaukset kun tulevat mukaan niin täytyy vain toivoa, että valitsevat tallinsa oikein.

    Pyöritellään ilman muuta, mutta hyvä tiedostaa mitä ne isot pojat puuhaa.

    VastaaPoista