sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Paljonko...

Tästä seuraavasta on puhuttu ystäväni Kimmon kanssa lukuisat kerrat.

Miten ei-aktiivipyöräilijöiden tai -liikkujien ja harrastajien/kilpailijoiden käsitykset ja mielikuvat voisivat kohdata ymmärrettävästi? Vaikeaa se on. Aktiiviliikkujan viikonloput menevät pääsääntöisesti liikkuessa. Syvälle harrastukseensa itsensä upottaneet vievät asian vielä astetta kahta pidemmälle. Tavan kuntoilijan lenkki ja hc-harrastajan vastaava eroavat melkoisesti. Saati kilpailijan, joka treenaa ohjelman mukaan.

Kävitkö?
Joka kerta tulee mietittyä kysyttäessä "kävitkö ajamassa viikonloppuna...paljonko ajoit?", vastaanko ollenkaan vai vastaanko vain jotain. Kun sitä kosketuspintaa ei oikein tahdo olla. Jos vastaan, että "jep, tulihan sitä ajettua viikonloppuna reilun neljän tunnin lenkki, taisi siinä 80km kertyä", niin useimmiten kysyjä vain sanoo "oho" "aha" "mitäh?" tai jotain sinnepäin. Tämä siis talvella. Kesällä matkat pidentyvät huomattavasti. Sunnuntaipyöräilijä ajelee tunnin lenkin ja pitää sitä jo oikeinkin pitkänä ja on syystäkin tyytyväinen. Happea on saatu yllin kyllin ja matkalla on nautittu monenlaisesta maisemasta. HC-harrastaja latoo ensinnäkin talvellakin vauhtia, johon tavisosasto pystyy kyllä halutessaan, mutta yleensä pitää sitä kovana. Tulee hiki. HC-harrastaja latoo sitä vauhtia tunnista toiseen. Ajaa tieprofiileilla, joista tavan kansalainen ajaa autolla. Herranjestas, eihän semmoisia mäkiä pyörällä voi ajaa? Taajaman mäet ovat vielä käsiteltävissä jollain tavalla.

En tuo tätä esille sen takia, että kehukaa nyt kun kykenen. Missä tahansa lajissa kehittyy kun harjoittelee. Kun aloittaa saavin pohjalta, kuten minä, kehittyy melkoisen kauan ja tavalla, jonka huomaa muutkin kuin itse. Sitäpaitsi, pyöräily on laji, jossa aina löytyy joku jostakin, joka ajaa pidemmälle, kovempaa ja hienommilla varusteilla. Että ei kannata kenenkään sortua kovin isoon ääneen kehumaan. Kun tästä riipasta pääsee eroon, saapuu nautinnon ensiaskeleelle. Toki pitää olla tyytyväinen omiin saavutuksiinsa ja siihen, että kehittyy. Mutta olisi vallan mukavaa, kun ympäristö pystyisi samaistumaan jollain tasolla tähän asiaan.

Jos kyse olisi hiihdosta, niin asiassahan ei olisi mitään ongelmaa. Kuusamossa joka mökin mummo ja vaarikin hiihtävät sellaisia kilometrimääriä talvisin, josta meikäläinen saa vain haaveilla. Yleensä lappavat vielä oikealta ja vasemmalta ohi. Tuulipuvut kahisten. Ei auta lycrat eikä hienot kapulat. Pyöräily on laji jostain kaukaisuudesta. Neljä tai viisi lenkkiläistä herättävät katseita kaikissa vastaantulijoissa. Kinosten kaventamilla pyöräteillä näkee, kuinka mielessä sinkoilee ajatukset. Mitä nuo täällä ajavat? Tulevat vielä noin lujaa? Varusteet ja välineet herättävät huomiota. Niillähän on kirkkaat valotkin niissä vehkeissänsä, häikäsee niin vietävästi! Kyllä se on vain parempi mennä tummilla kamppeilla pimeänä ja pimeässä, ei herätetä turhaa huomiota..

Sapuskaa kuluu
Hyvän ja aktiivisen viikonlopun jälkeen elimistö kaipaa energiaa. Lounas maistuu ja sitä otetaan siinä ma-ke välillä kohtuullisen reilusti. Eikä pelkästään soosiosastoa, vaan salaattipuolta myös. No siinä sitten syömäseura (joka ei aika usein mitään vihreää syö, miespuolinen ainakaan) ihmettelee ruoan määrää. Miten tuo on mahdollista? Miten tuota evästä voi upota noin paljon? Voin vain kuvitella mitä ystäväni Kimmon lounasseuralaiset ajattelevat. Kimmo meinaan syö sitten kolme kertaa enemmän kuin kukaan muu tuntemani pyöräilijä. Ja on silti hoikka kuin pulkannaru. Läpipasko siis.

Kalustosta puhumattakaan
On pyöriä ja pyöriä. Tavallinen maapallon asukki ostaa pyöränsä marketista ja maksaa siitä korkeintaan 347 eurua. Tai sinnepäin. Sillähän saa aivan hyvän pyörän, ei siinä mitään. Kaikki tarpeellinen löytyy ja joskus jotain tarpeetontakin. Painoakin saa kaupan päälle yleensä yllin kyllin, mutta tuohan se kuitenkin vakautta ajamiseen. Ajoasento on kohtuullisen istuvaa sorttia. Harrastukseensa uponneen kaluston nähdessään lähes aina ensimmäinen kysymys on, että "kuinka tuollaisella penkillä voi ajaa?". Näitä kummaksuntaan herättäviä ominaisuusasioita voisi listata loputtomiin. Tosin, olisihan se kumminkin ihan kivaa, kun joku olisi kiinnostunut kalustoasioistakin enemmänkin. Ihan mielellään aiheesta juttelisi.

Joskus, kun kyse tulee hinnoista, vastauksen saatuaan kysyjä on yleensä hiljaa. "Tämä maksoi vajaat kolme tuhatta euroa". "Ei helev...ole mahdollista?. Mullahan maksaa autokin vähemmän!". Pyöräily ei ole ihan halpa laji, mutta kertakustannuksista selvittyään pääsee hieman vähemmällä. Jos viitsii vähänkään huoltaa välineitänsä, ne myös kestävät kauan. Käyttötuntien ja kilometrien lisääntyessä voimansiirron osat kuluvat ensimmäisenä, mutta ketjua ja rattaita saa kohtuu hinnoilla. Vaijeritkaan eivät maksa kymppejä enempää.

Kuusamossa on näppi 16 tuhatta asukasta. Meikäläinen ajaa pitäjän ainoalla 29er maastopyörällä. Näin uskallan väittää. En ole ainakaan tähän päivään menessä missään ja kenelläkään isopyöräistä versiota nähnyt. Ei se tietysti asiaa varmaksi tee, mutta lähes ainakin. Väline on jotain hyvin omituista ja erilaista, mihin tavallinen raitin tallaaja on tottunut. Joskus toivoisi, että asiat olisivat toisin. Jos saisi harrastaa tätä hienoa lajia sellaisessa yhteisössä, joka olisi hivenen paremmin menossa mukana ja yhteistä kosketuspintaa löytyisi.

Ehkä se on toiveajattelua, niin kauan ainakin, kun joku keksii lukkopolkimiin kiinnitettävät sukset.


6 kommenttia:

  1. Meikäläiseltä vähemmän tutut aloittelevat pyöräilijät kysyvät ensimmäisenä mikä keskari, kun heitä jollakin taukopaikalla tai esim. liikennevaloissa tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai mitä keskaria ajetaan? No josko ajetaan vaan..

      Poista
  2. Hienoa pohdiskelua, ja myös asiaa. Mulla oli onni aloittaa pyöräilyharrastus tässä toisessa pitäjässä, jossa on asiantuntemusta kuin Belgiassa, kun kysymällä sai kärsivällistä neuvoa moneen asiaan, ja sai omassakin päässä kiinnostuksen viriämään, kiitos myös Kimmon, mutta myös Sinun JTK. :)

    Köpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielä on pyöräilyyn useampia vaihtoehtoisia lähestymiskulmia, josta valita. Toisaalta 185 000 asukkaan suur-Oulussa pitääkin olla ja oikeastaan tilaa olisi vielä vaikka mille. Hyvä niin, että kiinnostuit! Aika moni ikätoverisi noituu kuin turkkilainen kisassa kuin kisassa :)

      Poista
  3. Hymyilin täällä itsekseni mökin mummoille ja hintakyselijöille. En aja talvella (lumella) kuin hyötyajoa ja neljän tunnin lenkit ovat nykyisin harvinaisuus erinäisten kremppojen takia (ehkä vielä joskus) mutta samaistuin silti moniin juttuihin.
    Kilometri- ja hintakyselijöitä ja ihmettelijöitä riittää. Monet kummastelevat, ettemme laske ulkoilukilometrejä. Osasyy on se, että minä tein sitä murtsikkakisailuvuosina ihan riittämiin. Suurimmalle osalle kyselijöistä ei kannata kertoa, että ajaa lähes viiden tonnin täpärillä ja että lamput maksavat 500€... ja että meillä ei katsota telkkarista muuta kuin pyöräilyä ja alppihiihtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hintapuoli onkin yksi kynnysjuttu monille harrastuksen aloittajalle. Maantiepuolella varsinkin, kun kalusto pelaa oikeasti vain asfaltilla, eikä monikäyttöisyydstä voida juuri puhua. Mutta saada se mielikuva käännettyä siitä marketin halpiksesta pois ja perusteltua, että suurempi kertainvestointi pääsääntöisesti palkitsee. Onneksi nykyään on ostajan markkinat, tarjontaa riittää ja hinnat ovat suotuisia.

      Poista