sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ostoja

Seuraava teksti on iljettävän materialistista.

Pitkä työttömyysjakso pakottaa elämään säästöliekillä. Vain välttämättömimpään on varaa: selviämiseen päivästä toiseen. Jos jokin laite hajoaa niin se on sitten siinä. Palkansaajan kohtuu helppo ostopäätös vaihtuu haaveeksi, jonka toteuttamiseen vaaditaan ponnisteluja. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, voit tehdä hankinnan jossain vaiheessa. Ehkä. Asiat kasautuvat ja sitten kun pääset tilin syrjään kiinni, alkaa armoton mietintä mistä päästä lähteä purkamaan patoa.

Kohdallani lista on kilometrin mittainen, mutta olen hyväksynyt sen tosiasian, että moinen lista on enempi haaveita ja unelmia. Kuitenkin nyt kun olen taas palkansaaja, olen päättänyt hoitaa välttämättömien hankintojen lisäksi joitakin sellaisia asioita, jotka liittyvät mielen hyvinvointiin. Jotta sitten taas jaksaisi paremmin, kun aikaa taas riittää. 

Katselen tämän tekstin muodostumista uudelta näytöltä. Kokoa ja kirkkautta piisaa. Edellinen littunäyttö hajosi viime talvena ja krooninen valuuttakriisi esti uuden hankkimisen näihin päiviin asti. Viimevuosisadan puolelta nettiä käyttäneenä asia piti vain ratkaista jollakin tavalla. Hankin vanhan kalansilmänäytön pikkurahalla ja koetin taas vain sopeutua. Karseatahan se oli ja koetteli hermoja, silmistä puhumattakaan. Ero on suorastaan järkyttävä, varsinkin kun nyt saa katsoa modernia 24" ruutua.

Seuraava investointi oli uusi kamera. Pitkään palvellut digikamera hajosi viime kesänä; lipsautin sen käsistäni kiveytykselle ja laukaisunappi hävisi pihan istutusten sekaan. Käsittämätön juttu sinänsä, mutta tosi. Namiskaa etsittiin useamman henkilön voimin tuloksetta. Kuka tietää mitä kameran sisuksissa tapahtui, todennäköisesti jotakin? Tuolloin pitkään kytenyt ajatus kännykän uusimisesta sai vauhtia ja päädyinkin versioon, jossa on kohtuullinen kamera ja verta, hikeä, kyyneliä ja pommeja kestävä kuori. Että jos se lipsahtaa käsistä, niin ei mene heti rikki. Kesän valoisuudessa homma toimi vielä kohtuullisesti, mutta syksyn ja talven tullen ei ole voinut kehua kuvilla. Toki, lenkkeilykäytössä aivan loistava peli, jos ja kun on halunnut ottaa kuvia ajokavereista tai reitin varren kohteista. Helppoa, vaivatonta ja riittävän hyviä laadullisestikin. Langaton yhteys jakaa kuvat suoraan google plussaan, jossa ne voi käsitellä ja jakaa vaikka julkiseen kansioon. Tai suoraan naamakirjaan, twitteriin, instagrammiin tms. Kännykameran ehdottomia etuja ja hinta pysyi vielä kohtuullisena.

Viimeisten kuukausien aikana ajatus uudesta kamerasta kaihersi yhä enemmän. Valokuvaamisesta on muodostunut vaivihkaa erittäin tärkeä tapa välittää näkemäänsä ja kokemaansa. Vuosien mittaan olen ollut kehittävinäni jopa omanlaista tyyliäni kuvata, vaikken itse tekniikasta hirveästi tajuakaan. Tarkoitan lähinnä lähestymiskulmaa kuhunkin tilanteeseen. Tutustuin pikkuhiljaa tarjontaan ja ilokseni huomasin, että valmistajilla oli ja on tarjolla erilaisia sään ja karumman kohtelun kestäviä malleja. Muita kriteerit olivat pokkarikoko, mahdollisimman hyvä valovoima ja myös säätömahdollisuuksia saisi olla. Jos vaikka tyhmään päähän tarttuisi jotain kuvaamiseen liittyvää oppia. Vuoden vaihteen lähestyessä olin jo lyödä kaupat lukkoon, joulun ajan tarjousten vain kiihtyessä. Päätin kuitenkin odottaa uuden vuoden puolelle; josko markkinoille tulisi uusia versioita.

Tulihan niitä. Ainakin Olympukselta, jonka malleja katselin jo viimevuoden puolella pitkään ja hartaasti. Panasonicin versiot aiheesta olivat myös vahvoilla. Olympus esitteli Stylus TG-2:n ja olin myyty.

Kamerassa oli kilometrin lista houkuttelevia ominaisuuksia. Ennenkaikkea vakuuttava f2.0 valovoiman objektiivi. Eikä 200mm:n telepolttovälikään ole huono, makrokuvaaminen on mukavaa puhaa sekin. Pitäisi kestää rytinää ja ryminää, rapaa ja rälliä, kylmää ja märkää. Kuin tehty tänne susirajan olosuhteisiin ja vielä kun omistaja on rähmäkäpälä, joka saattaa lipsauttaa kapineen käsistään niin iskunkestävyyskin on paikallaan. Budjetti piti vain reivata ylemmäs alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta sekään ei ollut uutta. Joku viisas on joskus todennut, että köyhän ei kannata halpaa ostaa ja tämä mielessäni painoin tilausnappia ja maksoin ostokset mukisematta. Nyt vain odotetaan malttamattomana postin saapumista!

Seuraavaksi painellaan optikolle. Nykyiset okuläärit ovat kärsineet lenkkeilykäytössä kohtuuttoman paljon. Naarmuja on niin, että hyvä että läpi näkee. Uudet on saatava, nämä titaanikehyksillä varustetut jäävät sitten harrastuskäyttöön. Kestävätpähän kehykset rymeltää puskissa. Jos olisin älyttömän varoissani, en epäröisi tilata aikaa silmäleikkaukseen. Sepä vasta olisikin juhlaa, kun ei tarvitsisi laseja enää ollenkaan! Taitaisin myös tietää, kenen palveluja käyttäisin.

Vaatekaapin sisältöä joutuu uusimaan myös, niin käyttövaatepuolta kuin pyöräilyyn liittyen. Jälkimmäisen osalta lähinnä talviajoon liittyviä varusteita. Mielessä siintelee myös uudet maantiekengät kesäksi. Nykyiset alkavat olla pehmenneet ja rispaantuneet, vaan eipä ihme kun käyttötuntejakin on takana jo toista tuhatta.

Listaa voisi iloisesti jatkaa hamaan tappiin asti. Päättykööt siis tähän. Koetan ruokkia kauppiaiden kassoja kohtuullisesti, enkä tuhlaa kaikkia rahoja Günthereiden kasvottomille nettikaupoille. Tosin kilpailu on armottoman kovaa. Sitä kun asuu täällä siperian esikartanossa, johon on pitkä matka joka paikasta niin ostoksia joutuu ja tulee tehtyä aika usein netin kautta. Valitettavan usein ulkolainen toimittaja kykenee kuskaamaan tavaran kotiovelle asti nopeammin, kuin kotimainen posti. Joskus jopa halvemmilla kuluilla. Mutta henkilökohtaisella palvelullakin on sijansa. Kauppiaillakin on sijansa.

Siinä sitä miettimistä puolin ja toisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti