lauantai 5. tammikuuta 2013

Lupaan

Tammikuu
Palkisilla talven ote alkaa syvenemään syvenemistään. Eletään sydäntalven ytimessä, vähäisen valon ajassa - ajassa, jossa pitää vain jaksaa. Juhlat on juhlittu ja ihminen tekee liikehdintää ryhtinsä suhteen. Mässääminen, rötväys ja ähötys ovat lyöneet yli. Tarvittiin kalenteriin uusi vuosiluku ja uudet ajatukset. Minä lupaan...

Tänään oli upea talvipäivä, aurinko painuu tässä mailleen keskustan horisontissa

Katsellessani itseäni peiliin saatan olla kohtuullisen armollinen itselleni. Meno ei yltynyt juhlapyhinä aivan täydelliseen hummailuun syömisien suhteen. Kuusamossa elettiin kovien pakkasten aikoja ennen joulua ja sen aikana, joten liikuntapuoli jäi vähemmälle. Tosin ei haitannut yhtään, sillä kroppa kaipasi pientä huilia. Uuden vuoden kieppeissä tuli sitten ajettua pitkää lenkkiä ja reilu 6h tulikin vyölle talvipyöräilyn merkeissä. Tosin tuulessa ja tuiskussa, että sen puoleen ajaminen ei ollut ihan parasta mahdollista nautintoa.

Tärkeitä tunteja jokatapauksessa, mikäli maaliskuun alussa meinaa suoriutua sadan mailin urakasta Kuusamo GT:ssä. Toivottavasti tammi- ja helmikuun aikana pystyn ajamaan edes yhden sadan kilometrin siivun, mieluummin pari. En epäile fyysistä jaksamistani sadalla maililla vaikken pystyisikään ajamaan pitkiä treeniajoja. Perseen kestävyys se eniten huolettaa. Ei ole meinaan ihan helppo nakki istua satulassa tuommoista 8-9h reissua. Joten takaliston kovotustreenejä tarvitaan.

Vuosi taaksepäin
Viimevuosi oli ja meni. Siitä tuli kaikenkaikkiaan ihan hyvä, liikunnallinen vuosi. Liikuntaa kertyi kaikenkaikkiaan 615h, mihin voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Polvivaivat selätettyäni maaliskuusta alkoi hitaan kuntoutumisen jakso, joka kesti kesä-heinäkuulle asti. Jälkiviisaana voi todeta, että ne kevään kisahommat olisi pitänyt ehdottomasti jättää ajamatta. Oppia ikä kaikki, toista kertaa en samaa virhettä tee. Nelikymppinen ei enää palaudu täyteen kuntoon kuukaudessa eikä vielä kahdessakaan. Tämän asian tajuaminen ei ole näköjään kovin helppoa.

Katastrofaaliset seuraukset jättivät jälkensä ainakin henkiselle puolelle. Enää en halua kokea samanlaisia tilanteita tässä lajissa, jota rakastan syvästi. Henkensä riskeeraaminen liian alas laskevien verensokerien takia ei ole leikin asia. Minun itse tulee pystyä olemaan tilanteen herra ja jos en sitä kykene olemaan, sellaiseen ei pidä itseänsä työntää.

Insuliinipuutosdiabeetikon kilpaileminen ja kroppansa puskeminen sen fyysisen kestokyvyn äärirajoille on täynnä riskejä. Ei kannata koettaa ylittää natisevaa riippusiltaa silmät sidottuna. Näkökyky täytyy sentään säilyttää. Lue: loukkaantumisesta toipuminen kestää ja siihen tulee varata aikaa. Treenaaminen pitää sopeuttaa sen mukaan ja aina pitää mielessä se, pystytkö hallitsemaan sokeritasapainosi, jotta treenaaminen olisi ylipäätänsä mahdollista?

Kauden päätavoitteet, Syöte MTB ja Syöteajo sujuivat loistavasti ja koko niiden jälkeinen, euforinen ja eeppinen syksy olivat aivan mahtavaa aikaa. Kunto oli hyvä ja kesän perustreenaamisen kautta pääsin siihen tilaan. Minusta tuntuu, että tulen tänäkin vuonna satsaamaan loppukesän ja syksyn ajoihin. Ne taitavat olla nyt se minun juttu. Tapahtumat, retket ja treenit niitä ajatellen.

Työtä
Sitä pitää nyt jaksaa. Niin palkkatyötä, kuin harrastamisen perustyötä. Sitkeätä treeniä viikosta toiseen, kohti kevättä ja aurinkoisia huippukelejä. Kohti maaliskuun alkua ja Kuusamo GT:tä! Rullatreenejä, sisäpyöräilyä, kävelyä, hiihtoa, talvipyöräilyä. Hyötyliikuntaa.

Näillä mennään, sanoi Pena Matikainenkin aikanaan.

p.s. en lupaa kuuta enkä maata taivaalta. Lupaan kuitenkin, että en lakkaa unelmoimasta. Arki jauhaa muuten sielun atomeiksi. Unelmat johtavat tavoitteisiin, jotka saavat sinut toimimaan itsellesi tärkeiden asioiden eteen. Elämä on kuitenkin nyt, eikä sitten joskus. Pidä huoli, että se maistuu.

6 kommenttia:

  1. Hienoa tekstiä jälleen kerran jota on ilo lueskella. Tekstit viimeisen vuoden ajalta on tullut kahlattua läpi, kiitos mukavista tuokioista. Jatkossa luetaan varmasti muutkin tekstit jotka jaksas tuottaa meille iloksi, pitäisi itsekin malttaa ottaa joskus kamera mukaan ja kuvata paikkoja tekstin yhteyteen. Ehkä sen joskus oppii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista kommenteista! Sen verran narsisti sitä on, että lukijat ja kommentit ovat tärkeää polttoainetta o/ Kuva tai kaksi piristää aina tekstiä, talviaika on vain hankalaa kuvausaikaa vähäisen valon vuoksi; onneksi mennään jo kovaa vauhtia kohti kevään superkelejä!

      Poista
  2. Mukavaa alkanutta vuotta ja hyviä kilometrejä sekä pyörällä että suksilla. Lupaan käydä lukemassa juttuja ja ihailemassa maisemakuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Toivoakseni kuvien laatu nousee jatkossa jahka saan hommattua kameran. Tässä on pitänyt kärvistellä pitkään kännykän varassa, kun entinen digipokkari tipahti katuun ja hajosi.

      Poista
  3. täyttä asiaa ja hienoa pohdiskelua ! Nelikymppinen toipuu henkisesti nopeammin kuin fyysisesti, siitä meille nuorille vanhuksille vetoapua ! Odottelinkin jo että milloin pääsee taas tarinoitasi lukemaan !!! Köpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Köpi! Ei olla enää niin kaikkivoipaisia kuin nuorena. Onneksi ollaan vielä komeita!

      Poista