lauantai 27. lokakuuta 2012

Off

Oulun krossikarkeloiden jälkeen näppiksen takana majaileva puuhastelijatason pyöräiljä on viettänyt jonkin sortin menopaussia ja skelet ovat olleet offilla.


Krosseista seuraava viikko meni muiden puuhailujen parissa, unohtamatta perusulkoilua. Sunnuntailenkille teki kuitenkin mieli ja suuntasimme ajokaverin Ranen kanssa paikallisille poluille ihmettelemään syksyn viimeisiä päiviä. Tunti menikin iloisesti koluten kulmia. Eikä turhaan, sillä niin vain löytyi täältäkin uutta polkupätkää ihme ja kumma. Petäjälammen pohjoispuolelta kohti Pölkyn suoraa vitostien oikealta puolen sai lasettaa hyvät huikoset neulaspoluilla.

Hyvä osoitus siitä, että kannattaa välillä ulkoilla jonkun toisen samaa tautia potevan kanssa.
"Mennäänpä sinne, sielä on muuten siisti pätkä polkua.."
"Täh? Eikä ole, ihanko totta!?"

Ympäri mennään..
Pidettiin pieni tauko tropiikin reitistön pohjoispäässä, kunnes jatkettiin matkaa sorateitä ajellen, ajatuksena suunnata Kapustavaaraan. Lähestyimme vitostietä ja huomasin sykemittarin jääneen laittamatta päälle. Irrotin oikean käden gripistä ja painoin vasemmassa kädessä olleen mittarin starttinamiskaa. Ja BÄNG! Sitten lähdettiinkin ilmojen teille! Juuri samaan aikaan eturengas osui pieneen kuoppaan jossa oli kivi tökäten samantien keulan ns. alta pois. Rengas kimposi oikealle ja minä tiikerinloikalla kylki edellä vasemmalle. Laskeuduin suoraan vasemmalle kyljelleni pään kolistessa soratien pintaan. Ilmat pakenivat osittain pihalle ja suupielestä karkasi VOII PERKEL....ähinän säestyksellä. Kylkeen, lonkkaan ja  polveen sattui makeasti. Vasemmassa sivutaskussa ollut minipumppu oli tietysti ruhon ja soratien välissä, joten kylkilinja otti osumaa lonkan kaaresta lähes kainaloon asti.

Kypärä pelasti jälleen! Ja ennenkaikkea siksi, että remmit oli säädetty riittävän tiukalle, ettei kypärä päässyt luiskahtamaan päästä! Kannattaa ehdottomasti tarkistaa säädöt omasta kypärästä. Toisekseen, sen potan pitää pysyä päässä kohtuudella ilman sitä leukaremmiäkin, eli koko pitää valita tarkasti.

Rane kurvasi tietysti hätiin ja varmisteli tovin, onko mitään vakavempaa osumaa tullut. Kun ei siltä näyttänyt, istuskelin aikani kaikessa rauhassa ja annoin pölyn laskeutua. Kroppa oli jännityksessä kuin vieteri, kuten aina tämmöisten paukkujen jälkeen. Vähitellen könysin ylös ja pohdimme mitä tehtäisiin. Kun vointi ei vaikuttanut huonolta, uskaltauduin ajan päästä satulaan. Kylkilihoihin sattui kyllä maan penteleesti. Loppupeleissä palasimme takaisin vajaan kymmenen kilometrin matkan, hissun kissun ajellen. Taisi mennä tunti kun pääsin kotiin.

Vauriot jäivät onneksi kohtuu vähäisiksi, mutta viimeiset pari viikkoa olen kyllä potenut tapahtumaa. Pari ensimmäistä päivää olivat pahimmat kipujen osalta ja särkylääkettä piti syödä urakalla. Silti sattui tasaisesti. Kylkiluita ei mitä todennäköisemmin murtunut, päivystyksessä tuumasivat että kun ei hengittäessä satu niin yleensä viittaa siihen, että lihaksisto on ruhjeilla. Selän isot lihakset menivät tietysti täysin jumiin ja senkin takia olo oli todella vaikeaa. Päätin kuitenkin olla niin aktiivinen kuin pystyin, kun ei se makaaminenkaan asiaa muuksi muuta, päinvastoin.

Yhteen tullaan..
Viikolla saatiin ensilumet Kuusamoon (ti 16.10.2012) ja siinäpä tulikin sitten mielenkiintoinen ongelma: miten vaihtaa talvirenkaat autoon? Eihän se auttanut kuin kokeilla. Rengaspulttien avaaminen oli suurin ongelma, kun vasen kylki osallistui työhön siinä kohtaa eniten. Käsin vääntämällä homma ei onnistunut, mutta näppäränä poikana painoin vasemmalla jalalla ristikkoavaimen vasenta reunaa, vetäen oikealla kädellä samaan aikaan. Itku meinasi päästä kun sattui ja silmissä musteni! Puoli tuntia ja renkaat oli vaihdettu.

Elähän mitään. Selkä ja kylki tuntui paremmalta sen jälkeen! Tuo tasainen vääntöliike oli saanut lihakset venymään takaisin normaalimpaan mittaansa ja julmettu kireystila löysäsi. Kivut samantien! Niinpä toivuin loppuviikon aikana niin hyvin, että uskaltauduin takaisin pyörän selkään viikonloppuna. Ajoin 1h + 2,5h lenkit ja ei se nyt mitään juhlaa ollut, mutta kuitenkin. Tuntui itseasiassa ihan hyvältä jälkikäteen, taisi kroppakin puhdistua hikoilun myötä.

Päivä lepoa ja viime tiistaina suuntasin spinning-salille. Seuran vuorot alkoivat pari viikkoa sitten ja pääsin mukaan toista kertaa. Satulasta ajaessa homma luonnistui ihan hyvin, mutta putkelta ajaessa (eli polkimilta) kylkilihakset protestoivat melkoisesti. Viimeisen työjakson osuudet ajoin sitten suosiolla satulasta, mutta ihan mukavasti pystyin 1h 40min treenin ajamaan. Tuntui todella hyvältä jälkikäteen ja nyt uskaltaa jo sanoa, että säikähdyksellä selvittiin. Kylki ei ole vieläkään kunnossa, mutta arki sujuu jo lähes normaalisti ja lenkillekin pääsee.

Ei ollut kuitenkaan ihan optimaalisin syysajokauden lopetus! Homma päättyi siihen mistä alkoikin, eli jonkin sortin vaivaan. Keväällä pääsin ekalle ulkolenkille 20.2.2012 talven polvivaivojen jälkeen. Nyt homma sai päätöksen kylkivamman myötä. Mutta kaikkea voi sattua kun tasaisesti touhuaa. Molemmat vammat olivat sitä paitsi oman tyhmyyden tulos. Toivottavasti osaan ottaa opiksi!

Kauden yhteenveto
Kerkesin minä kuitenkin ajamaan tälläkin ajokaudella kaikista entisistä, pysyvistä ja uusista (onneksi ohimenevistä) rajoitteista huolimatta. Katselin vihkon kulmasta, että sain kasattua kuitenkin ihan mukavasti tunteja tänäkin suvena. Syksy oli meikäläisen juhla-aikaa tänä vuonna, juuri niin kuin keväällä suunnittelinkin.

helmikuun kohokohta
- ensimmäinen ulkona ajettu pyörälenkki 20.2.2012

maaliskuun kohokohta
- Hankiajot Oulussa 24.3.2012

huhtikuun kohokohta
- ensimmäinen maantielenkki 23.4.2012

toukokuun kohokohta
- ensimmäinen maastopyörälenkki 31.5.2012

kesäkuun kohokohtia
- Virpiniemen 6h maastotapahtuma, jossa sain ajettua 4,5h ja 67km
- yksi monista soratielenkeistä, tämä oli kuitenkin niistä parhain eli 16.5.2012 Riekistä Kärpänkylään ja Kajavan kautta takaisin, ajoa 4,5h ja mittaa 103km.
- toisaalta kevätklassikko Jokijärven lenkki maantiepyörillä, ajoa 6h ja mittaa 168km.

heinäkuun kohokohtia
- maantielenkki Posion muikkumarkkinoille 15.7. Jalat olivat iskussa ja meno maistui! Ajoaikaa 4h 20min ja matkaa 129km
- Koillismaan kierros 22.7. jolloin ajettiin Kuusamosta Taivalkoskelle, sieltä Posiolle ja takaisin Kuusamoon. Elämäni ensimmäinen yli 200km lenkki, ajoaikaa 7h50min ja matkaa 211,5km
- Köpin kanssa käytiin ajamassa 27.7. Syötteen maastoissa Pitämävaaran ja Pytkynharjun polut, oli hienoa päästä ajamaan suomen parhaimmstoon kuuluvan M40 sarjalaisen kanssa samoille poluille! Ajoaika 3,5h ja matkaa 41km.

elokuun kohokohtia
- Syöte MTB 4.8. eeppinen, tuskallinen, nautinnollinen maastoajotapahtuma huikealla reitillä. Noin 4h ja vartti ja matkaa 57km. Aika monta nuorempaa ja terveempää jäi selän taakse! Ensivuonna uudestaan, ilmoittautuminen on jo sisässä!
- seuraavana viikonloppuna Syöteajo 2012! Lauantaina ajettiin 7h 17min ja 222km Oulusta Kierikin kautta Pudasjärvelle ja siitä Syötteelle ja sunnuntaina hieman suorempaa reittiä takaisin, ajassa 6h 48min matkaa 203km. Huikea reissu ja itsensä ylittäminen!
- kunnon ollessa huipussaan ajoin seuraavina parina viikonloppuina 129km soratieressun ja seuran järjestämän maantielenkin Suoperän raja-asemalle 111km

syyskuun kohokohtia
- pitkät viikonloppuajelut jatkuivat: Kuntivaaran suunnan soratielenkki 126,5km, upea Piikstammin reissu 124,5km, PSP:n syysleiri Pikkusyötteellä ja sen päälle raastavia nousuja sisältänyt 60km Sorasyöte kuntoajo, seuraavan viikonlopun 4h ja 46km maastopyöräretki Kylmäluomalle ja kuun lopussa mahtava Kouvervaaran maastopyöräjotos, vajaa 5h ja 61km. Huikea syyskuu!

lokakuun kohokohtia
- Oulun avoimet cx-kisat heinäpäässä 6.10. ja seuraavana päivänä reilun 70km ja 4,5h maastopyöräreissu Kempeleen ja Oulun poluilla Kimmon kanssa. Ihan ultimaattisen superi päätös, jonka jälkeen tämä teksti kiepahtaa takaisin ihan alkuun ja viimeviikkojen tapahtumiin.



pyöräily xc spin hiihto kävely ulkotyöt yht.
tammi h 7

5 10,5 12,5 35

km 43

40 25
108









helmi h 5
7,5 2,5 15,5 14,5 45

km 77

41 39
157









maalis h 12,5 6,5 6 5,5 13 8,5 52

km 213 81
54 31
379









huhti h 27
10 1,5 11,5 10 60

km 567

21 27
615









touko h 29 2

9,5 7 47,5

km 765 27

33,5
825,5









kesä h 22 26,5

12,5 2 63

km 576,5 430

49
1055,5









heinä h 33 10

13,5 8 64,5

km 872 152

53
1077









elo h 32,5 9

15,5 4 61

km 873 128

37
1038









syys h 16,5 14

13,5 24,5 68,5

km 346 171

37
554









loka h 10,5 6,5 5
12,5 10 44,5

km 213 100

30
343









marras







joulu
















Yhteensä h 195 68 23,5 14,5 115 91 541

km 4545,5 1089 0 156 361,5 0 6152

Skeleton!
Tästä eteenpäin ollaan talvikauden harjoituskuvioissa. Sisäpyöräilyn puolella tehdään paljon voimatreeniä ja ulkona ajellaan pahamaineista peekoota kun kelit sallivat. Kalustopuolta on tarkoitus päivittää ja maantiepyörä on edelleen myynnissä! Yläpalkista löytyy infot.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Beast of burden

Radioschack-Nissanin dirika Johan Brunyeel erotettiin tänään GM:n tehtävistään, johtuen häneenkin kytkeytyvästä isosta d-vyyhdestä ja sen tutkimuksista.

USADA:n Lance Armstrongin tapaukseen keräämä todisteraportti on karua tekstiä, eikä tämän ex-ammattilaisen, nykyisen tallipäällikön toiminta ole ollut mitään pyhäkouluosastoa. Erityisesti karmii hänen toimintansa nuorten tuoreiden ammattilaisten suhteen (kuten muiden U.S. Postal / Discovery Channel -talleissa). Mitähän noissa muissa tiimeissä on tapahtunut samaan aikaan..?

Hiljaiseksi vetää, kun ajattelee käytännössä asiaa. Ammattipyöräily on aika likaista touhua sen raaimmassa ääressä. Tulee vain mieleen, että kuinka mätä "peloton" ja oikemmin koko rahan ja vallan ytimen ympärille kasattu teollisuus onkaan. Ajajien rooli on olla pelinappula. Heidän rakkautta lajiin hyödynnetään kaikin keinoin. Se joka kieltäytyy aineista on todellinen sankari. Täytyy todella toivoa, että seuraavat kuukaudet ja vuodet toisivat oikeita muutoksia aina hallintotasolta lähtien. Kansainvälinen pyöräilyliitto UCI ei voi  ummistaa silmiänsä alati paisuvalle ongelmalle, joka muhii heidän omassa eteisessään ja mitä ilmeisimmin ihan sielä pääpomojen pöydän alla.

Tässä suoria lainauksia koskien David Zabriskieta. Ei tainnut hänelläkään olla eväitä tehdä oikeata valintaa.


Sivu 116/202 eteenpäin:
"In early 2003 David Zabriskie was 23 years old, a young man who had postponed a college education to see what he could make of himself in cycling. He must have felt fortunate to be on Lance Armstrong’s U.S. Postal Service Cycling Team. Zabriskie was, no doubt, happy to be walking to a meeting at a café in Girona, Spain with Team Director Johann Bruyneel, Team Doctor Luis del Moral and Zabriskie’s roommate at competitions, and a somewhat older cyclist named Michael Barry."

"Zabriskie was away from home, a young man in an unfamiliar environment, he did not know Spanish and frequently felt lonely, one of the younger cyclists on a team of hardened professionals. However, on this day one would not have been surprised to find him expectant, hopeful"...

"Bruyneel was respected by Zabriskie whose father had died a few years before, his life shortened by drug addiction. Zabriskie had sought refuge in cycling. Long hard training rides were cathartic and provided an escape from the difficult home life associated with a parent with an addiction. He had vowed never to give in to the temptation to use, never to end up like his father, furtively using drugs to feed his dependency and eroding his physical health."

"The group met at or near a café, and the conversation proceeded in English. Bruyneel got right to the point. He and del Moral had brought two injectable products for Zabriskie and Barry, something known as “recovery” and the banned oxygen booster, erythropoietin (known as“EPO”). Zabriskie was shocked. This was the beginning of David’s third year on the team and he had not realized he would be required to dope. He realized, of course, that some cyclists in the peloton and likely some teammates fueled their success with banned substances. However, until now he had been largely shielded from the reality of drug use on the U.S. Postal Service Team."

"Zabriskie began to ask questions.He was fearful of the health implications of using EPO, and he had a slew of questions: would he be able to have children? would it cause any physical changes? Would he grow larger ears? The questions continued. Bruyneel responded, “everyone is doing it.”Bruyneel assured that if EPO was dangerous no professional cyclists would be having kids. David was cornered. He had embraced cycling to escape a life seared by drugs and now he felt that he could not say no and stay in his mentor’s good graces.He looked to Barry for support but he did not find it. Barry’s mind was made up. Barry had decided to use EPO, and he reinforced Bruyneel’s opinions that EPO use was required for success in the peloton."

"The group retired to Barry’s apartment where both David and Barry were injected with EPO by Dr. del Moral. Thus began a new stage in David Zabriskie’s cycling career – the doping stage. Cycling was no longer David’s refuge from drugs. When he went back to his room that night he cried"


tiistai 9. lokakuuta 2012

Rossieliö ja sen aivot

Koehenkilölle annettiin suklaata ja tutkija pyysi kuvailemaan makua.

"Makeaa, pähkinäistä, kaakaomaista.." tuli vastaukseksi. Koehenkilö sai korviinsa kuulokkeet, josta kuului ääntä (tai oli kuulumatta, en tiedä aistiko koehenkilö miten tuon taajuuden) tietyllä taajuudella. Tutkija pyysi uudestaan kuvailemaan makua. Tällä kertaa vastaukset viittasivat happamiin makuaistimuksiin. Kallojemme sisällä majailevat aivot ovat totisesti mystinen elin.

Wikipediassa seisoo seuraavasti:

Aivot (lat. cerebrum; kreik. ἐγκέφαλος, enkefalos) ovat päässä kallon sisällä sijaitseva keskushermostoa hallitseva elin, jonka päätehtävä on käsitellä aistien välityksellä saatua informaatiota siten, että eliön toimintakyky ympäristössään säilyy. Aivot koostuvat hermokudoksesta, jonka erikoistuneita soluja ovat neuronit ja gliasolut.

Käsittelee aistien välityksellä saatua informaatiota...itseasiassa -60 ja -70 luvun tajuntaa laajentavia fiboja tuottavien nautintoaineiden käyttäjäthän ovat hekin vain testailleet ajatuselimensä rajoja. Toiset vähän liiankin reippaasti (erityisesti Ossi Osbournen aivot pitäsi analysoida tutkijoiden jatkojalostettavaksi). Ainoa ongelma tuossa puuhassa oli se, että rajat ylittyivät pääsääntöisesti aina ja lopullisesti.

Entäpä eliöt, joita myös polkupyöräilijöiksi kutsutaan? 
Kyllä hekin testailevat aivojensa sietokykyä. Merinopaitainen pölvästi saattaa halutessaan toimia melkoisen äärimmäisillä tavoilla, päästäkseen tuohon tilaan. Useimmiten vieläpä saavuttaen toimintakykynsä rajat hyvinkin nopeasti. Kiitos aivojen, hengissä juuri ja juuri pysyen.

Varsin aikuisiltakin ihmisiltä vaikuttavat tapaukset voivat aivan hyvin matkustaa satojen kilometrien päästä syyssateiden keskellä, päästäkseen hyppimään pyörällään koivunrunkojen yli tai mutkittelemaan viitoitetuilla nurmikentillä. Saati korisemaan överijyrkässä mäessä akuutin hapenpuutteen repiessä keuhkoja, lihasten yrittäessä epätoivoisesti tehdä työtä laktaattien tulvassa. Yhä uudestaan ja uudestaan. Paikalle eksyneiden katsojien virnuillessa osaaottavasti, ajatellen eikö tuokaan opi ikinä?

Tällainen empiirinen koetilanne tapahtui hiljakkoin Oulussa, Heinäpään vuoristossa. Koehenkilöt laitettiin ajamaan cyclocrossia tunniksi. Toisilla maistui suussa suklaa, suurimmalla osalla etikka. Vähemmistö kykeni kontrolloimaan aivojensa saamaa informaatiotulvaa, keuhkojen ahmiessa riittävästi happea ja sydämen takoessa sietokyvyn sisällä, lihasten pysyessä toimintakunnossa. Sitä oli tehty ennenkin ja vauhtia piisasi käsittämättömällä tavalla.

Merinohörhöt, fiksihipsterit, kravattiosasto ja muu sekalaisen epätoivoinen seurakunta epäonnistui tuossa kohdassa surkeasti. Ylikuormitustila pamahti päälle n. 15 sekuntia startista. Ei huonosti, kun jäljellä oli enää 99,9% ajasta ja matkasta. Koehenkilöiden aivoihin tärähti informaatio, että nyt oli menty mitä ilmeisimmin kipuamaan ensimmäiset viisi metriä sikajyrkkää mäkeä lämmittelemättä, tai muutenkaan juurikaan valmistautumatta. Vähän pidemmän hetken kuluttua keskusjakamossa huuti jokainen sireeni - seuraavat kaksikymmentä metriä oli plakkarissa. Sydän parat. Keuhkoparat. Missä sitä juomaa oli? Saako pitää taukoa?





TWÄÄÄT TWÄÄÄT TWÄÄT..."Säilytä eliön toimintakyky, säilytä eliön toimintakyky, säil..."

Silti tämä jengi, kaikesta kärsimyksestä huolimatta, muisti hymyillä. Kaikesta epätoivosta huolimatta. Eikä se meno oikeasti ollut ihan luokatonta. Melkein vaan. Jokainen koehenkilö yritti loppuun asti. Hekin, joilla oli oikeasti edellytyksiä ajaa sitä cyclocrossia, kannustivat hyväntahtoisesti osastoa, joka koetti kohtuudella pysyä poissa jaloista. Taisipa loppupeleissä jokainen kärsiä, kukin omalla tasollaan. Hapan ja ja makea yhdisti.


Ei ollutkaan enää mitään väliä kuka olit tai mistä viitekehyksestä tulit. Tunnelma oli loistava. Puitteet erinomaiset. Toteutus jouheva. Palkinnot ylivertaisen hienot. Belgialaisia taidelasiesineitä, elokuvalippuja, pyöräilytarvikkeita, jopa cyclocrosspyörän runko. Hienoa, että hullujen harrastuksia tuetaan näin hienosti! Kiitos Krossikommuuni, Pyörä-Suvala, Elokuvateatteri Star, Fennia ja kaikki koehenkilöt. He mahdollistivat Oulun avoimet cyclocross-mestaruuskisat Heinäpäässä 6.10.2012.  

Tuollaistahan sen aina pitäisi olla?

Naiset CX
1. Niiki Alakärppä 01:05:52 (-2 kierr.)

Naiset avoin
1. Sari Orvola 01:09:33 (-1 kierr.)

Miehet
1. Juha Kangaskokko 01:01:05
2. Marko Törmänen 01:03:10
3. Kent Sippola 01:04:00

4. Heikki Tukki 01:05:09
5. Miika Orvola 01:07:14
6. Kyösti Soini 01:08:39
7. Jani Oravamäki 01:08:39
8. Janne Karhu 01:01:22 (-1 kierr.)
9. Jukka Feldt 01:02:06 (-1 kierr.)
10. Arno Hämäläinen 01:02:11 (-1 kierr.)
11. Esko Vesala 01:03:10 (-1 kierr.)
12. Heikki Turunen 01:03:39 (-1 kierr.)
13. Markku Henriksson 01:03:47 (-1 kierr.)
14. Jyrki Puttonen 01:04:55 (-1 kierr.)
15. Pasi Nurmela 01:04:55 (-1 kierr.)
16. Mika Mänty 01:07:16 (-1 kierr.)
17. Tuomas Ronkainen 01:07:40 (-1 kierr.)
18. Mikko Myöhänen 01:07:55 (-1 kierr.)
19. Antti Sepänheimo 01:08:08 (-1 kierr.)
20. Petri Lahtinen 01:08:17 (-1 kierr.)
21. Aku Keloneva 01:08:39 (-1 kierr.)
22. Hannu Kaikkonen 01:09:08 (-1 kierr.)
23. Sami Oja 01:09:16 (-1 kierr.)
24. Jaakko Tukki 01:09:33 (-1 kierr.)
25. Mika Leppäaho 01:01:42 (-2 kierr.)
26. Joni Niskanen 01:01:44 (-2 kierr.)
27. Krister Leiviskä 01:02:11 (-2 kierr.)
28. Taneli Kaakinen 01:03:04 (-2 kierr.)
29. Markus Marttila 01:03:22 (-2 kierr.)
30. Samu Hanhela 01:03:32 (-2 kierr.)
31. Juha Lipponen 01:03:40 (-2 kierr.)
32. Pekka Tahkola 01:07:09 (-2 kierr.)
33. Timo Holappa 01:07:21 (-2 kierr.)
34. Jani Simonen 01:09:23 (-2 kierr.)
35. Vesa-Pekka Tuomaala 01:09:28 (-2 kierr.)
36. Mika Kankainen 01:09:28 (-2 kierr.)
37. Jari Ruokonen 01:09:36 (-2 kierr.)
38. Janne Ranta 01:09:46 (-2 kierr.)
39. Jukka Aakko 01:10:45 (-2 kierr.)
40. Carlos Sirkiä 01:04:33 (-3 kierr.)
DNF Marko Kerola
DNF Heikki Ruonansuu
DNF Hannu Eräluoto

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Report Robinson and David Millar

Ohessa mielenkiintoinen ja tuore dokumentti, jossa haastatellaan David Millaria sekä hänen läheisiään liittyen Millarin uraan pyöräilijänä. Kuinka nuori pyöräilijälupaus joutui tekemään päätöksiä, jotka johtivat dopingin laajamittaiseen käyttöön. Kuinka hän itse päätti tehdä muutoksen ja siihen liittyen puhua julkisesti tästä edelleen vaikeasta ja salaisuuksien verhoamasta asiasta. Kannattaa katsoa, vaikka onkin espanjan/englanninkielinen.

Informe Robinson



maanantai 1. lokakuuta 2012

Jarrua

Kun vauhti kiihtyy, tarvitaan kunnon pysäyttimet. 

Scandal-projekti käynnistyi tammikuun puolessa välissä kuluvaa vuotta rungon valinnalla ja tilauksella. Ensitestit ajoin kuukautta myöhemmin ja maaliskuun lopussa kakkosvaihe kirjattiin päätökseen, kun alla pyörivät uudet kiekot. Pyörä vaikutti toimivalta ja oikean kokoiselta. Hankintalistalle jäi kuitenkin jarrut, joiden suhteen en halunnut tehdä kompromisseja. HiFin Avidin tekeleet saisivat mieluusti väistyä.

"Jossain tulevaisuudessa päivitän vielä jarrut parempiin ja helpommin keskitettäviin, sen olen kuitenkin päättänyt. Mallikin on jo katsottuna valmiiksi, taitaapa löytyä saman valmistajan tuotekataloogista, jonka osia projektiin on muutenkin jo käytetty..."


Hope Race X2 evo
Pyörään valikoitui Hopen valmistamia osia kuin luonnostaan, joten jarruvalintakin oli aika selkeä. Uuden evo-sarjan tullessa markkinoille talvella homma sai sinetin. Race x2 evot oli saatava joku päivä. Se joku päivä koetti viime perjantaina, jolloin postipoika toi paketin. Lauantaina sain ajettua ensitestit iltalenkillä ja eilen ajettiin Kouvervaaran maasto/soratielenkki, jolloin jarrut pääsivät tositoimiin.

Siistiä ja toimivaa

Titaanipultit olivat miellyttävä yllätys
Ei mitään turhaa kahvaosastollakaan
Kahvan muotoilu vaikuttaa hyvältä käytännössäkin
Avidin jarruja sai keskittää ikuisuuden, näillä homma
sujuu minuutissa ja välillä joutaa juomaan kupin kahvia.

Ohjaamon näkymää
Takajarruletkun veto vaakaputken alta, kun entinen meni
viistoputken kautta aiheuttaen kolinaa runkoa vasten. Ei kolise enää!

Tyytyväisenä voin todeta, nyt mulla on jarrut tässä pyörässä! Joten projekti on nyt päätöksessä sen vision mukaan, joka talvella päässäni muhi. Tuhat ajokilometriä ovat opettaneet vähitellen pyörän tavoille ja meno vain paranee. Hienoa, että sain toteutettua sen mitä suunnittelinkin ja että pyörästä tuli kaikin puolin toimiva minulle.