tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pitkää ja pätkää


Jokijärven lenkki
La 23.6.2012, keskikesän juhlapäivä Juhannus. Herätys aamulla 7.00, aamupala ja varusteiden tarkistukset. Lähtö klo 9.00 aakkospaarin pihalta, suuntana Jokijärvi ja Taivalkoski, maantiepyöräilyn ajokauteen kuuluva klassikko. Mukana pari seurakaveria, muut missä lienekin (osa ehkä ankeassa olotilassa). Yöllä elohopea valui lähes pakkaselle, pysytellen kuitenkin nippa nappa plussalla asteen verran. Onneksi lähdön hetkellä oli sentään kymmenkunta ja päivän edetessä keli lämpeni. Kolmikkona suunnattiin etelään valtatie vitosta, nautiskellen karuista, mutta kesäisistä maisemista. Liikenne oli rauhallista, vain muutama kulkija oli tiellä etelään. Saimme kerrankin keskittyä nautiskelemaan maantiepyöräilystä parhaimmillaan.

Noin kuusikymppiä ja suunta otettiin länteen ja Jokijärvelle. Sinne Päätalon Kallen maisemiin. Tämä tie on aivan huikean hieno maantiepyöräilylle; alkuosaltaan vaihtelevaa maalaismaisemaa, tien halkoessa pieniä asutuskeskittymiä. Lähempänä Taivalkoskea sitten maisemat kulkevat enempi erämaita ja reitti nousee nousemistaan, useamman kilometrin sellaista jontonousua, kunnes päästään korkean vaaran laelle ja lähdetään syöksymään huimaa alamäkeä tuhatta ja sataa. No sellaista vajaata seitsemääkymppiä kumminkin.

Jokijärven ylittävä silta
Jokijärvi

Satanen oli kasassa, kun kaarroimme Taivalkosken aakkosbaarin pihaan. Eikä tuntunut vielä kummoiseltakaan, matkavauhti oli kuitenkin kohtuullinen keskinopeudeltaan, n.27km/h. Paarissa ruisleipää ja munkki sekä kahvia. Kahvihammasta olikin jo pakottanut. Otin mukan nohevana poikana sokerimittarinkin mukaan, että tarkistan tilanteen. En ottanut sitten giljotiinia mukaan. Ei siis sitä pään katkomislaitetta, vaan kapinetta, jolla tuikataan sormenpäästä verinäyte sokerin mittausta varten. No jäi mittaamatta. Pari yksikköä Novorapidia oli kuitenkin hyvä veto, pelkillä aamun insuliineilla ei koko päivää pärjäisi. Pitkävaikutteisen laskin kahdella yksiköllä kuudesta neljään ja aamupalan annostelin puoleen normaalista. Ekan satasen aikana söin n.50g hiilareita.

Viimeinen osuus koetti, eikä siinä mitään. Matka sujui edelleen hyvissä tunnelmissa. Alettiin kirittelemään ikureihin lähtevän ajomiehen kanssa. Pikkaisen kierrosta koneelle, sen pelkän junnaamisen sijaan. Pari välikiriä oli vetäisty jo ennen isoa taukoa. Hyvin tuntui kaverilla kiri irtoavan, itsellä oli lyöntiä kivasti ja pystyi lyömään löylyä ihan sen minkä nyt irti oli otettavissa. Ei huonosti 4-5h ajamisen jälkeen. Pieni sadekuuro kulki ouluntien poikki, saaden porukan pukemaan lahjetta ja tuulitakkia päälle. Puoli kilometriä ja aurinko paistoi jälleen, joten uusi paussi oli otettava ja riisuttava taas lyhyisiin ajokamppeisiin. Taviharjun pitkä nousu Oijusluoman tien haarassa sujui oikein hyvin, mies jaksoi paukuttaa tasaista, pumppua sopivan ikävästi kuormittavaa vauhtia, ilman että vielä hirveästi hapotti. Tuntui siltä, että kuukauden treenijakso alkoi tuottamaan tuloksia.

Kuolion entinen kyläkauppa ja kylän vainioita
Kesäidylliä

Päästiin kotiin, ehjinä ja aivan hyvissä voimissakin. Tokihan reissu tuntui jäsenissä, ei sitä ihan tuore enää 6h ajotunnin jälkeen ollut. Kaikkiaan reissu vei 7h ja kotipihassa kilometrejä oli kertynyt 168km. Sokerimittari näytti 4.8 lukemaa, joten melkoisen ihanteellisesti meni pitkä päiväreissu. Saa olla erittäin tyytyväinen kaikin puolin!

Ja sitten taas maastoon
Sunnuntai ja maanantai meni palautellessa, eikä mitään isompia tuntemuksia parin lepopäivän jälkeen tuntunutkaan. Maanantai-iltapäivästä huolsin Scandalin, vaihdoin samalla takarenkaaksi 2.0" kapean Geaxin Barro Racen tilalle 2.25" Schwalben Rocket Ronin, nyt olisi aika alkaa totuttelemaan Syöte MTB:tä silmällä pitäen tähän rengastukseen. Vielä olisi reilu kuukausi aikaa ajaa maastoa. Joten tiistaina kamat niskaan ja suunnaksi Heliharjun polut. Heliharjun maastot ovat helppoa kangasmaastoa, mutta kuten nimikin sanoo pieniä korkeuseroja löytyy sieltä ja täältä. Polut risteilevät erilaisten harjumuodostelmien seassa ja reiteiltä saa hyvää treeniä nopeampaan ajamiseen. Sekä sykkeitä ylös maantien perusjunnaamisen jälkeen. Parikymppiä tuli kasattua ja paidan sai märäksi muutenkin kuin kesäsateen kastelemana.
Matkajoen ylittävä puusilta
Heliharjun kangasmaastoja
Tänään suuntaisin enempi maraton-tyyppiselle reissulle. Heliharjusta raviradan kautta kohti Puolavaaraa (Noukavaaran taakse), metsien kautta tietysti. Alueella kulkee vanhaa metsäkoneen uraa, joka nousee kivipohjaisessa rinteessä mukavasti ylöspäin. Vaaralta lasketaan sitten metsätien pohjaa Junganharjuun vievälle hiekkatielle. Junganharju oli yhtä siisti kuin ennenkin, todellinen helmi Kuusamon monipuolisissa maastoissa. Tylsä vitosen siirtymä Posion tietä Rantalahteen, josta sitten taas metsäautoteitä pitkin Petäjälammen suuntaan.

Raviradan kautta Puolavaaraan kulkeva metsäura
Junganharjun huikeata soratiemaisemaa


Myllyjoen vanha mylly Oivankijärven ja Singerjärven välissä
Pieni köngäs Myllyjoessa Singerjärven suulla
Paluumatkalla vanhojen soramonttujen kautta. Etenin kuvan oikeata reunaa


Tosin kurvasin lentokentän suuntaan, ajaen kelkkauria aina soramontuille saakka. Loppuun muutaman kilometrin aslfalttitempo ja niin oli parituntinen kasassa. Kilometrejä 40km ja paita taasen märkä. Tällä kertaa pari saderintamaa pyyhki yli, mutta edelleenkään ei haitannut menoa.

Kesäsade on ihan ookoo, kun lämpötila on vain riittävän korkealla, ettei ala palella.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Vormiston opein

Pari lepopäivää teki terää määräviikon jälkeen ja tiistai-iltapäivästä suuntasin sitten Mäkelän monttuun herättelemään uinuvaa mäkikauristani. Jossain viimevuotisessa kirjoituksessani taisin esitellä tuon mäkitreenipaikkani, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

Mäkelän mäkitreenit
Ajelin pelipaikoille vajaan varttitunnin siirtymänä lämpöjä nostaen. Siitä oli hyvä jatkaa samantien kilometrin mittaiseen mäkeen, treenin jatkuessa suurin piirtein näin:

1.   0:02'28.4  ylös 39x13 penkistä
2.   0:01'44.9  alas
3.   0:02'17.8  ylös 39x12 penkistä
4.   0:01'53.7  alas
5.   0:02'15.2  ylös 53x17 penkistä
6.   0:01'58     alas
7.   0:02'35.1  ylös 53x16 penkistä
8.   0:01'47     alas
9.   0:02'37.2  ylös 53x15 penkistä
10. 0:01'39.4   alas
11. 0:02'22.4   ylös 53x14 putkelta
12. 0:01'36.5   alas
13. 0:02'14.6   ylös 53x13 putkelta
14. 0:02'16.5   alas

Tämän jälkeen nousin koko 2km nousun ylös, eli Kapustavaaran laelle, josta jatkoin samantien vauhdikasta vk-alueen ajoa aina Heinolanvaaran juurelle, jossa on n.100m pituinen kohtuullisen terävä nousu. Sen iskin putkelta nopealla frekvenssillä, jolloin sykkeet pamahtivat mk:n puolelle ja maitohapot korviin. Korisin sitä seuranneen laskun happea ja jatkoin vielä seuraavat 5km voimaperusteista vetoa Nissinvaaraan asti. Sieltä löysäsin sitten vedon ja ajoin kierroksilla takaisin kotiin viimeisen puolisen tuntia.

Tempovetoja
Keli oli tiistai-illasta lähtien sateista aina eiliseen iltapäivään asti. Illasta sade hellitti sen verran, että päätin suunnata parin seurakaverin kanssa Sänkikankaalle tekemään tempoharjoitusta. Toteutus meni tällä kertaa niin, että ajoimme 3 x 5km vetoja siten, että yksi toimi lähettäjänä vuorollaan, jotta kaksi sai vetoonsa myös sen lähtökiihdytyksen. Ensimmäinen vitonen tuli ajaa vk 1 alueella rennohkosti, toinen vk2:lla reippailla kierroksilla ja kolmas vk 2:lla parikymmentä pykälää matalemmilla kierroksilla, voimaa tuottaen. Jokaisen vedon välissä vähintään 10min palautus.

Vedot tehtiin kymppitempon reitillä siten, että veto päättyi kääntöpaikalle ja palautus ajettiin takaisin starttiin. Keli oli varsin kolea, alle +10 astetta joten lämpöjä sai kaivaa ihan reilusti ennen ensimmäistä vetoa. Sen jälkeen kyllä tarkeni. Näin se sujui:

1.    0:12'29.6     lämpöjä
2.    0:07'56.8     1. 5km veto, keskisyke 165
3.    0:13'31.9     palautus
4.    0:07'48.4     2. 5km veto, keskisyke 168
5.    0:12'37.2     palautus
6.    0:08'04.9     3. 5km veto, keskisyke 166
7.    0:30'43.7     lopuksi palautuslenkki

Harjoituksen kesto oli 1,5h luokkaa ja toteutus meni kohtuu hyvin tuohon suunnitelmaan nähden. Ensimmäinen veto olisi pitänyt ajaa pikkasen rauhallisemmin, jotta olisi saanut vielä selkeämmät erot vetojen välille.Idea oli kuitenkin näissä kahdessa treenissä se, että määräviikon jälkeen ajetaan levon jälkeen tehoilla. Raimo Vormiston opein, puristetaan perseellä, räjähtävä startti ja täysillä!

Juhannuspäiväksi on suunnitteilla sitten pitkä maantielenkki, jolla haetaan toisaalta perus-sykkeillä ajamista, mutta pitkän keston myötä "kovetetaan mieltä ja persettä". Hyvää keskikesän juhlaa, pitäkää pyöräilyjumalat mielessä ja housut jalassa, älkääkä kusko yli laidan - ainakaan ilman pelastusliivejä!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Perustaa

Ynnätäänpä viimeisen parin viikon ajamisia. Surkeasti sujuneen Barents-viikonlopun jälkeen päätin pyhittää kesäkuun monipuoliselle harjoittelulle, jossa on myös määrä olennaisessa osassa.

to 31.5. suuntasin kesän ensimmäiselle maastolenkille, josta myös kirjoittelin blogiinkin fiiliksiä. Perusulkoilua, nautiskelua ja hengen kohotusta 2h 7min, josta ajoaikaa n.1,5h / 27km.

su 3.6. PaksuKumiPolokasu, 6h MTB Virpiniemessä. Pitkä maastorupeama teknisesti helpossa maastossa. Maisemanvaihdos, reissu kavereiden kanssa, hyvä pitkäkestoinen lenkki, jossa sokeritasapaino pysyi hallinnassa. 5h 45min, josta ajoaikaa 4,5h ja matkaa 67km.

ke 6.6. kevyt palauttava maantielenkki pyöritellen 1h ja 25km.

pe 8.6. maastolenkki, umpimetsässä tasapainoa ja tekniikkaa, polkuja, sorateitä 2,5h ja 34km.

la 9.6. pitkä soratielenkki maastopyörällä, perusvoimaa vaihtelevalla reitillä, hyviä fiiliksiä jälleen, sokeritasapainon hallinta tärkeä (onnistui!). 4h 45min reissu, josta ajoaika 3h 45min ja matkaa 97km.

Kumpuvaarasta kohti Myllykoskea kulkeva Karhunkierroksen
reitti, Porontimajärvi

su 10.6. maantielenkki seurakavereiden kanssa rennosti pyöritellen, 3h ja 70km.

ti 12.6. tiistai-illan kevyt yhteislenkki fiiliksiä nostaen, pari kirivetoa jossa sykkeet tappiin. Kesto 1h 40min ja 45km.

ke 13.6. seuran rataharjoitukset urheilukentällä, lämmittelyt ja sitten 200m kirit jokaisella ajetulla kierroksella, joita neljä peräkkäin. Palautus, jonka jälkeen 3kpl 200m kirejä peesin takaa. Palautus, jonka jälkeen starttiharjoituksia erilaisilla välityksillä, 3kpl 100m. Lopuksi hyvä palautus korkeilla kierroksilla. Kesto 1h ja matkassa 22km.


to 14.6. vetoharjoitus, jossa sykkeet n.160pbm ja toteutus 22km reitillä. Kierroksen ensimmäinen puolisko voimaa ajaen isoilla välityksillä, sisältäen 2km nousun. Toinen puolisko yli 100rpm kierroksilla palauttaen. Lopuksi palautus nätisti pyörittäen. Yhteensä 1h 40min ja 51km.


pe 15.6. maasto-maantielenkki: Lähtö Konttaisen parkkipaikalta, suunnaten sorateitä pitkin Karhunkierrokselle, tiukkaa nousua Kumpuvaaraan laelle (todella jyrkkää, osin taluttaen), josta teknistä laskuvoittoista ajamista 10km. Sen jälkeen soratieajoa ja lopuksi asfalttisiirtymä Virkkulan kautta takaisin Konttaiselle. Kesto 2h 22min, josta ajoa 2h ja matkaa 26km.


la 16.6. pitkä soratielenkki maastopyörällä, perusvoimaa vaihtelevalla reitillä, peruskestävyyden teemalla. Muutamia pitkiä nousuosuuksia putkelta isoimmilla välityksillä. Sokeritasapainon hallinta tärkeä, onnistuen. Kesto 4h 50min, josta ajoaika 4h 20min ja matkaa 103km.

Suininginjoki


Reilun kahden viikon aikana siis 11 erilaista harjoitusta, pyöräilyn eri variaatioin. Ajollista kestoa reilu 27h, kokonaisaikaa lähemmäs 30h. Kilometrejäkin kertyi 567km. Nyt hyvää palautumista, ruokaa ja unta - jonka jälkeen taas uudelle harjoitusjaksolle. Kenties tempovetoja "uutena" mausteena. 

Jokatapauksessa mielialat ovat nousussa ja toivottavasti myös kuntokin kehittyy ja tehty työ tulee kantamaan hedelmää vielä kesän mittaan!

Virkkulan kesätieltä Porontimajärven ja Konttaisen suuntaan
 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kivijärven kierros

Viikonlopun peruskuntoblokki sisälsi myös soratielenkin valtakunnan itärajalle, Kivijärven maisemiin.

Lähdin lauantaina kahden maita liikkeelle ja suuntasin Kajavantielle kohti Kärpänkylää. Purnusuon maatilamaisemat tulivat vastaan reilun kympin kohdalla; isot ovat tilallisten puitteet ja satsaukset. Viljelysmaata on paljon ja fasiliteetteihin on pitänyt satsata. Mukava näky ja ihmetellä täytyy, kuinka näin korvessa moinen vielä tänä päivänä kannattaa. Tai täytyyhän sen vielä kannattaa, mutta että yrittäjillä riittää virtaa tehdä sitä hommaa. Elämäntavasta täytyy olla kyse. Maatalousyrittämisen jälkeen siiryttiinkin sitten metsätalouden puolelle. Ensimmäiset puupinot ilmestyivät hakkuiden reunoille Kuohuahossa.

Purnusuon jälkeistä maisemaa

Mäntyjä on kaadettu urakalla

Samoin kuusia

Näitä peltosarkoja on sielä täällä idän sorateiden varsilla

Kuoringintien ja Kajavantien risteyksen alikessut

Reilun parikymmentä kilometriä ajettuani saavuin Pikku Muojärven seutuville. Tie tuossa kohtaa kulkee kuivien kangasmaastojen läpi polveillen ylös ja alas. Vastaan tuli pieni silta, jonka alla virtasi rauhallisesti pieni joki. Tiedostin kyllä, että virta kulki kohti varsinaista Muojärveä, mutta en tiennyt sen kummemmin joesta. Sillan jälkeen huomasin oikealle lähtevän polun. Samantien heräsi houkutus käydä katsomassa, minne polku johtaisi? Polku oli kuitenkin varsin vahvan ja kävellyn näköinen, eikä mikään normaali hailea poron polku. Ei muuta kuin jarrut pohjaan, u-käännös ja pyörän keula polulle.

Satakunta metriä ajettuani alkoi kuulumaan melkoinen jytinä ja pauhu. Koski? Polku tuli kohtaan, jossa oikealla puolella laski n.10m penger alas joelle. Pysähdyin ja hämmästelin pauhua ja jytinää. Puiden lomasta vilkkui vaahtopäät ja pärskeet. Mitä ihmettä? Mikä koski täällä korvessa näin vaahtosi?

Scandaali metsässä, etkö ole kuullut!?
Virta vei ja vesi pauhusi

Komeita vaahtopäitä

Vähän alempana oli jo rauhallisempaa

Tikat ja mitkä lie termiitit tehneet kolojaan

Onko tämä kerrosasumista?
Mänty elinkaarensa päässä

Tärkkämöjoki sanoo retkikartta näin jälkeenpäin. Vaikka vesi kulkee Muojärvien välillä, halkoo se kuitenkin Tärkkämökankaita ja siitä tuo nimitys sitten tulee. Viime talven ollessa luminen, tulvavettä riittää vielä kesäkuulle asti ja normaalisti kohtuullisen rauhalliset pikkujoetkin saavat hurjasti lisävoimaa virtoihinsa. Könkäiden kohdalla syntyy sitten varsin näyttäviä pudotuksia. Voitte vaan kuvitella, kuinka kameran suljin lauloi ja mies hämmästeli näkymää. Kyllä kannatti taas poiketa polulle!

Tämän noin vartin paussin jälkeen jatkoin matkaa korvat edelleenkin soiden pauhusta. Vähitellen saavuin Kajavan kylään ja siitä jatkoin eteenpäin kohti Kärpänkylää. Jalmavaaran nousun päällä piti tehdä pakollinen pysähdys ja katsoa taaksepäin; mahtava Muojärvi avautuu upeasti, tosin kapeana näkynä mutta kuitenkin. Aina yhtä sykähdyttävä näky!

Rajaveli valvoo..

Kajavan asutusta

Korkean kuusiaidan portista kurkisti syvän punainen tupa

Muojärvi Jalmavaaran nousun päältä, Kuusamon kaupungin suuntaan
Kärpänkylä oli jo varsinkesäisessä asussa ja tuntui olevan lauantai-iltapäivästä varsin rauhallinen. Matka jatkui kohti itärajaa ja kohta koukkasinkin Nevalantielle; pidän todella paljon tästä pätkästä, jossa soratie polveilee kohti Penikkajärveä, Korkea-ahon jälkeen kääntyen Kivijärven tielle. Eikä maisema ole huono siitä eteenpäinkään: Pekkasenaho, Hepomännikkö, Lassinmurto, Kumpula ja sitten se rajavyöhykkeen läheinen kannas Kivijärven ja Pukarijärven välissä paaluttavat Kivijärventien kulkijaa. Uutelan asutus otti tälläkin kertaa kulkijan lämpimästi vastaan, kun pihalla liikkuneet asukit nostivat kättä ylös reilusti heti kun pyöräilijän huomasivat. Taisipa joku paistaa muurikalla kalaa, sen verran houkutteleva tuoksu leijaili nenään.

Kajavantien pää Kärpänkylässä

Keltamultaa

Kärpänkylän soratietä

Puusavottaa ennen Lassinmurtoa

Koivu poikineen

Siinä seisoo itärajan vartiotorni, metsäsaarekkeen takana on raja ja Venäjä

Karua on maisema Uutelaan tultaessa


Tupakkiahoa ennen peltosarka vaaleanvihreää

Likolammen ja Kivijärven risteys, oikealta tulin.

Pukarijoen sillalla kohtasi mainio näky, kun malttoi hetken olla aloillaan. Nimittäin muurahaiset kulkivat siltaa pitkin pitkänä 10m nauhana. Kerrankin oli ihmisen tekeleestä hyötyä pallon eräälle alkuperäisasukkaallekin. Pienen tauon jälkeen suuntasin Palovaaraa kohden ja samalla myös kotiin päin. Tosin matkaa oli vielä nelisenkymmentä kilometriä siinä vaiheessa, joten tekemistä vielä riittäisi.


Pukarijoki

Scandal tauolla

Muurahaiset työssään

Kirpistön maisemat antoivat taas lisävirtaa, harju- ja järvimaisemat ovat kyllä huiman hienoja. Kiitämäjärvi, tai oikeammin Pikku-Kiitämä alkoi verhoutua jo alkuillan harmaaseen vaippaan saavuttuani Heikkilään. Suuntasin kännykkäkameran etsimen viimeistä kertaa tuohon näkyyn, söin vielä hieman evästä ja ajelin sitten tasaista tahtia kotiin viimeiset reilut parikymmentä kilometriä. Kelikin alkoi painua alle +10 asteen lukemiin, joten ei ollut enää syytä viivytellä yhtään enempää.

Pikku-Kiitämä illan suussa

Kotiportilla aikarauta oli nakuttanut kokonaisaikaa lähes viisi tuntia (4h45min), ajoajan ollessa tunnin vähemmän. Kilometrejä kertyi 96km joten hyvä siivu tuli ajettua.

p.s. seuraavana päivänä ajoin vielä 2,5h maantielenkin mitaltaan 70km ja eilen tiistaina käytiin 1h 40min porukkalenkki Törmäsessä, josta matkaa tuli 45km. Nyt on vyöllä paljon hyvää peruslenkkiä ja fiilis erittäin hyvä.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kuvakulmia

Kävin ulkoiluttamassa itseäni ja Scandalia eilen ja kännykkäkamera laukoi  jokusen kuvan reissun edetessä. Kävin ihailemassa upeita kiviä läheisellä kivirakalla, todellisia jääkauden jälkiä.

Ajelin lähiseudun tienoita ja vertailin taas, minkälainen tuntuma on erilaisissa maastoissa verrattuna HiFin täysjousitettuun menoon. Eikä voi edelleenkään moittia jäykkäperän kulkua. Päinvastoin, jopa umpimetsässä ajo on vähintään yhtä sujuvaa vaikka toki pahimmissa paikoissa meno tökkii hieman enemmän. Takajousitus nielee kuitenkin aika hyvin sitä isompaa epätasaisuutta. Mutta se putkelta-ajo on vain yhtä juhlaa Scandalilla. Kun edessä pitää 42 piikkisen ja pykältää takaa sitten pienempää ja nousee putkelle niin esteet ylittyvät hyvin ja mäki nousee. Tätä ei voinut oikein tehdä HiFillä. 

Josko tänään lähtisi uudestaan reissuun, kun homma maistuu ja siihen on tilaisuus.