lauantai 31. maaliskuuta 2012

29er HT vs. 29er FS

Jäykkäperä vastaan täysjousto isorenkaisena 29er versiona onkin mielenkiintoinen vertailupari.

Yleensä ihmiset pähkivät perinteisen pienempirenkaisen 26" maasturin ja 29erin eroja. Itse kun aloitin maastopyöräilyn aikuisiällä päädyin heti isopyöräiseen, vaikka testasin kyllä kaverini Harrin (kiitos vaan!) pikkupyöräistä täpäriä muutaman lenkin verran. Hain nimenomaan hyvää etenemiskykyä esim. talvikelissä, sitä kun Kuusamon palkisilla riittää.

GF HiFi Deluxe
Pari vuotta ajelin mainiolla Gary Fisher HiFi Deluxellani sangen monipuolisesti.

Ensialkuun helppoja polkuja ja hiekkateitä, tienlaitaa talvella, muutamia maastotapahtumiakin. 100mm joustoa keulassa ja 110mm takana pitivät huolen siitä, että meno oli miellyttävää pahemmissakin maastonkohdissa. Kuitenkin pyörän reipas kokonaispaino (n.12,7kg - 13,5kg) alkoi häiritsemään, mitä enemmän sillä ajoi. Ei sitä huomannut niinkään yksin ajaessa, mutta asia alkoi konkretisoitumaan ajessa poluilla muiden kanssa.

Kuski kiihtyi ennemmin kuin pyörä ja energiaa vain paloi hurjasti enemmän kuin kavereilla pitkillä reissuilla. Tottakait kuskissakin oli ja on edelleenkin suurin kehittämisen vara ja alussa huono maastokunto ja kömpelöt otteet vain korostivat menon kankeutta. Meikäläinen oli kuin takavetolada liukkaalla kelillä. Ovi edellä ja kuskilla enemmän onnea kuin ymmärrystä.

Reippaan vauhdin mahdollistavilla poluilla ja reiteillä pyörän ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet edukseen. Alamäkeen kyllä pääsi lujaa riippumatta alustasta, mutta tasaisella ja ylämäissä pyörän reipas paino ja takajousituksen notkuminen lukittunakin söi miestä ja voimia. Olisi pitänyt olla sitä kuuluisaa woimaa reisissä ja pohkeissa reilusti enemmän, että olisi jaksanut tuupata lujempaa. Mutta kun ei ollut ja ole edelleenkään, niin asiaa piti lähteä ratkomaan toisella tapaa.

Retkeilytyyppisessä ajossa HiFi oli elementissään. Pyörällä pääsi melkeinpä minne vain, mihin nyt uskalsi eturenkaansa tyrkätä. Kesäkelissä oli aivan sama minkälaista maastoa oli alla, pyörä kyllä kulki kun kuski vain osasi ohjastaa. Tykkäsin ajaa vieläpä mahdollisimman leveällä rengastuksella, eli tässä tapauksessa 2.4" racing ralpheilla, joiden laaja ilmatila antoi vielä lisäjoustoa ja pitoa. Talvella sama rengastus toimi kuin tauti. Paitsi puhtaalla jääalustalla, jolloin ainoa pitävä rengas on nastasellainen.

Tähtisadeajot olivat viimeinen sysäys jäykkäperäisen 29erin hommaamiseen. Paljon nousua, suht selkeitä maastopätkiä ja vauhdikasta tasamaan menoa. Puskiessani HiFillä Ilomäen nousua toisen kerran perse penkissä ei paljoa naurattanut. Eikä sitä ennen polkunousuissakaan. Tokihan alamäet menivät mukavasti. Syntyi visio mahdollisimman kevyestä, kuitenkin vielä kohtuullisen hintalapun vaativasta pyörästä, jossa osat olisivat linjassa ja takaisivat toimivuuden.

Scandal-projekti
Loppusyksy ja alkutalvi meni piirustuspöydän ääressä. Miten lähteä asiaa ratkomaan?

Ensimmäinen päätös oli se, että HiFiä hyödyntämällä saisin budjetin pysymään hyppysissä. Ottaisin siitä keulan kokonaisuudessaan, jolla säästäisin heti rutkasti rahaa. Voimansiirto saisi jäädä, vaihdeosien kera. Jarrut, satula ja satulaputki siirtyisi uuteen pyörään myös. Alkuvaiheessa myös kiekot renkaineen.

Toinen vaihe oli etsiä sopiva runko. HiFi:n etuiskari asetti omat vaatimuksensa. Aika nopeasti vaihtoehdoksi nousi On Onen Scandal, jonka rungot vaikuttivat hintaluokassaan varsin hyviltä. Ostopäätöstä vauhditti vielä erikoinen super raw -mallisto, jossa runko on harjattu ja sen jälkeen anodisoitu. Pintaa ei ole lainkaan maalattu ja jokainen runko on sitä myöden omanlaisensa yksilö. Kolmas vaihe oli hankkia sitten loput tarvittavat osat: ohjainlaakeri, voimansiirto ja vaihteisto. Nettikauppojen talvialennuslaareista löytyikin kaikki tarvittava, eikä laadustakaan tarvinnut tinkiä.

Pyörän kasaaminen olikin sitten helpoin osuus ja aina yhtä palkitseva sellainen. Ensilenkit varmistivat kuitenkin sen, että uudet kiekot olisi hommattava, jotta kokonaisuus ja visio mahdollisimman kevyestä pyörästä voisi toteutua. Kiekkospeksailu olikin sitten melkoinen savotta, vaihtoehtoja palloteltiin suuntaan ja toiseen projektimentorini Ovaskan Kimmon kanssa. Koska pyörän ulkonäölläkin oli oma painoarvonsa, valmiskiekot jäivät aika nopeasti pois vaihtoehdoista. Päädyin tilamaan ns. customkiekot, joihin sai valita kaikki osat muutamista eri vaihtoehdoista. Sen verta piti vielä vääntää ulkonäön puolesta, että nippelit tulivat kuitenkin vielä eri osoitteesta kuin muut kiekot. Ja oikeammin, Kimmo purki kasatut kiekot, vaihtoi nippelit ja sääti pinnojen kireydet kuntoon. Hyvä niin, koska alkuperäiset kiekot olivat sinnepäin kasatut.

Miten sitten onnistuin projektissa?

Olen ajanut nyt uudella Scandalilla muutaman satasen niin teillä kuin talvipoluillakin. Tietysti kesäpolkujen ajaminen on vielä tulevaisuuden asioita. Kuitenkin jo nyt voi sanoa, että kannatti tehdä moinen projekti!

Jäykkäperä 29er on ensinnäkin helpompi ajaa. Pyörä käyttäytyy loogisemmin, kulkusuuntaa ei tarvitse "jumpata" kuten täysjouston kanssa sai tehdä. Tämä on ollut itseasiassa suuri yllätys, asia jota en osannut odottaa. Lieneekö osasyy siinä, että täysjouston aiheuttama liike vie amatöörikuskin tasapainoa varsinkin polkuajamisessa? Ainakin talvipolkuja ajaessa rännissä pysyminen oli huomattavasti helpompaa.


 Pyörä kiihtyy todella paljon paremmin, kiitos pienemmän kokonaispainon (n.13kg vs. 11kg). Myöskin rungon kulmien muutos vaikutti tähän, Scandalin runko on kulmiltaan nopeaan ajoon soveltuvampi. Emäputken korkeus on matalempi, akseliväli lyhyempi ja runko reilun kilon kevyempi (HiFi 2,9kg - Scandal 1,7kg). Suurin ansio kiihtyvyyden paranemiseen löytyy kiekoista. HiFin peruja olevat kiekot painoivat ajokunnossa lähes 5kg kun uudet painavat vain 3,9kg. Eivätkä ole siis vielä mitkään huippukevyet. Valitsin kuitenkin esim. Hope Pro II Evo navat ulkonäöllisistäkin syistä, vaikka tiesin että esim. DT240:llä paino olisi tippunut entisestään.

Ylämäkien nousu on jopa nautinnollista. Ei tarvitse enää jyystää penkistä, kun voi tarvittaessa nousta putkelle tanssaamaan. Mielenkiinnolla odotan polkujen ajamista nousupätkillä, onko tunne sama ja miten pidon käy?

Yhteenvetoa

Isopyöräinen kulkee mitä erilaisimmista paikoista riippumatta siitä, onko runko jäykkäperä vai täysjousto.

Ison pyörän pitopinta ja rullaavuus on fakta. Jäykkäperä toimii paremmin nopeassa ajossa, ylämäkiin ja ainakin talvipoluilla. Keveys, herkkyys ja kiihtyvyys tulevat esille. Täysjousto sopii rauhallisempaan jokapaikan perusajamiseen, jossa tärkeintä ei ole vauhti vaan mukava fiilistely. Retkeilyajaminen sujuu, kun epätasaisuudet häipyvät jousituksen syövereihin. Alamäkien ajaminen on yhtä juhlaa. Pyörä antaa anteeksi kuljettajan vajavaisuuksia todella paljon ja mahdollistaa toisaalta pidempien reissujen tekemisen tämän takia. Miinuspuolena on pyörän paino, jota ei saa puristettua alas ellei ole valmis investoimaan reilusti rahaa.


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Scandal valmis poluille

Eriasia, onko kuski?

Viimeviikonlopun Hankiajot Oulussa antoivat viitteitä, että kohtuullisesti se polkuajaminenkin taittuu, joten ei hätää. Matkustin viime perjantaina Oulun talousalueelle ja majapaikkaani saavuttuani alkoikin kiekkotohtorini kasaamien tuliterien kiekkojen saattaminen ajokuntoon. Hetken aikaa keikkoa piti vain hipelöidä ja ihmetellä, kevyiltä tuntuivat ja olivat oikein laadukkaan oloiset. Tosin se pisti heti silmään, että kehävalmistajan mainostarrat olivat karmean räikeät, eivätkä sopineet yhtään kokonaisuuteen. Joten eikun nyhtämään tarroja pois. Onneksi lähtivät ihan nätisti ja ilme rauhoittui samantien. 

Kiekothan siis rakentuivat näistä komponenteista: NoTubes ZTR Crest kehät, Hope Pro Evo II navat sinisenä, DT Competitionin pinnat mustina ja siniset alunippelit. Puntari näytti 1.7kg ilman takapakkaa ja pikalinkkuja sekä renkaita. (niiden kanssa ajokunnossa 3.9kg). Renkaiksi Schwalben 2.25" Rocket Ronit ja näin alkuvaiheessa sisärenkailla. Litkuhommia kun en ole vielä opetellut ja tässä vaiheessa siihen ei ollut aikaakaan. ZTR:n kehät kun on tarkoitettu litkutettaviksi, niiden profiili on varsin jyrkkä kehän reunalta. Tämä tarkoittaa sitä, että päällirenkaan "nouseminen" oikeaan kohtaansa ei olekaan ihan helppo juttu.



Tähän puuhaan menikin sitten iloisesti ja vähemmän iloisesti perjantai-ilta aina puoleen yöhön saakka. Olihan niin perhanan tiukat kumit saada paikoilleen! Tosin sisärenkaita kun käytettiin, niin olisi voinut kyllä vetäistä ihan reilusti vaseliinia siihen renkaan ja vanteen saumaan niin veikkaan, että olisi noussut mukavasti. Nyt koetettiin ährätä saippuaveden kanssa. Lopulta homma onnistui ja kiekot olivat niiden puolesta kunnossa. 


Toinen savotta oli sitten jarruihin liittyvä. Scandalhan sai jarrunsa GF HiFi:stä budjettisyistä. Avid Elixir 5:n keskittäminen on vain ollut alusta lähtien yhtä tuskaa ja pahimmillaan hommaan on mennyt uskomattoman paljon aikaa. HiFi:ssä oli 185mm etujarrulevy, Scandaliin laitettiin 160mm versio. Näin saatiin ylimääräinen jarrusovitin pois ja taas jokunen gramma vähemmäksi pienemmän levyn kanssa. Mutta se keskittäminen...voi *erkele sentään! Ensin koetti isäntä, sitten koetti emäntä ja viimein koetin sitten minä, kun napsut loppuivat edellisiltä. Heidän taktiikkansa perustui visuaaliseen säätöön. Lampun valoa vastaan rakoa kohdilleen suhteessa levyyn ja sitä rataa...joka kerta, kun pultit kiristi tiukemmalle, kahnatus alkoi johonkin suuntaan. 

Itse otin vanhan kassakaappimurtajan lähestymiskulman: ratas pyörimään, korvakuulolla satulan säätö ja kiristys. Ja katso, tovin kuluttua meillä oli siedettävä lopputulos. Jotain ääntä kuului, mutta laahausta ei ollut havaittavissa. Äänilähde johtui siitä, kun jarrulevyssä on pientä heittoa ja levy koskee jossain kohdassa pyörimistään jarrupalaan. Sama säätö takajarrulle, joka jostain syystä on aina ollut hieman helpompi ja näin meillä oli n. klo 23.00 paketti kasassa.



Paitsi että säätö oli tehty nyt uusille kiekoille. No eikö pitänytkin?

Säennusteet näyttivätkin siltä, että seuraavan päivän polkuajeluissa tarvittaisiin kuitenkin nastarengasta! Reilu suojasää olikin vaihtunut pakkaskeliksi ja jos sää jatkuisi aamuun asti pakkasella, keli olisi jäinen ja liukas - pelkästään jo siirtymilläkin. Joten eikun etukiekon vaihtoon - nastarengas oli vanhassa Bontragerin XDX -kehässä kiinni, asennuksen olin tehnyt illan aikana. Eihän se keskitys tietenkään enää pelannut ja sama soppa alkoi uudestaan...puoleen yöhön mennessä saavutettiin toinen jarrutriumfi, ilman kihinöitä ja asentajat olivat tyytyväisiä, mutta väsyneitä. Sellainen viisi tuntia meni ähertäessä, tosin välillä ruoka- ja kahvi/teetaukoja pidellessä. 






PK-Teamin järjestämät Hankiajot 24.3.2012


Aamulla startattiin kahdeksan jälkeen siirtymälle kohden lähtöpaikkaa. Ajofiilis ja tuntuma oli erikoinen: keulassa oli ensimmäistä kertaa koko talvena järjettömän painava nastarengas. Takana oli upouusi kisakelpoinen 29er kiekko, joka tuntui todella herkältä ja Rocket Ronissa vetopito mainiolta. Kävi vain mielessä, että olisipa uskaltanut lähteä ilman sitä nastamurikkaa liikkeelle...mutta ei toisaalta houkuttanut ajatus liukastumisesta ja kaatumisesta jääröpelikköön turvalleen.


Jännitti hieman, että miltä Scandal tuntuisi talvipoluilla? Tieajossa ajotuntuma oli erittäin hyvä, mutta se ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Olisiko projekti onnistunut tärkeimmässä asiassa, hyvässä ajettavuudessa?


Ensimmäinen puolituntia antoi vastauksia: pyörä oli erittäin helposti hallittava, eteni vakaasti, ajoasento tuntui hyvältä...yläkropassa säilyi sopiva rentous jalkojen tehdessä töitä. Välityksetkin vaikuttivat toimivan, tosin pientä eturatasta ei juurikaan tarvinnut polkujen kulkiessa entisen merenpohjan alueella varsin tasaisissa maastoissa. Polut olivat aamun ensimmäisinä tunteina mahtavassa kunnossa. Huikeata baanaa löytyy näemmä sieltä täältä Oulun etelä- ja pohjoispuolelta, tosin välillä mentiin melkoista trialpolkuakin tasapainoillen kaatumisen rajoilla. Vauhtini ei toki riittänyt letkan kärkipään tahtiin, mutta sitä en olettanutkaan. Ei minua silti tolkuttomasti joutunut odottelemaan, keskityinkin ajamaan omalla hyvällä tahdilla, kyeten makustelemaan ajamista ja pyörän käytöstä. 

Päivän lämmetessä polutkin alkoivat pehmetä ja yhdessä väsymyksen kanssa letkassa alkoi näkymään mielenkiintoisia suorituksia pois polulta ja hangen puolelle. Onneksi OTB:t olivat vaarattomia, aiheuttivat lähinnä mustelmia ja lumipesuja. Majoitusisäntäni tosin onnistui kirjaimellisesti räjäyttämään ajotakkinsa selkäosan, ajamalla liian läheltä puun oksaa, joka tarttui takataskuun vauhdissa. Yhtäkkiä ilma oli sakeana sisuria, juomapulloa, työkaluja sun muita rensseleitä ja kuski ihmetteli mitä tapahtui. Takin takataskun toinen puolisko pärähti riekaleiksi ja sivusauma aukesi kainaloon asti! Nahka säästyi kuitenkin vaurioilta, mikä on pääasia ja meno jatkui.


Kapungin pohjoispuolen polut eivät jättäneet kylmäksi, upeita reittejä merenrannan läheisyydessä ja huikaisevat merelliset näkymät jossain Pateniemen eteläpuolella saivat korpimaiden asukin hiljenemään. Tuttu näkymä vuosien takaa, kun itsekin asuin niillä nurkilla. Viimeinen osuus ajettiin jossain itäpuolen suunnalla, lähellä Kuivasjärveä luulisin. Sielä olosuhde muuttui niin vaativaksi sohjoutuvien polkujen takia, että päätimme viheltää retken päätökseen ja lähteä ajamaan takaisin majapaikkaa kohden vielä kun virtaa riitti. Sen verta vähiin polttoaine oli kuitenkin jo päässyt, että Kaijonharjun ostarilta haettiin pari litraa mehua ja paketti nakkeja - jotka hotkaistiin siinä seuraavan 10minuutin sisään :)


Siirtymä takaisin majapaikkaan kulki Oulun keskustan läpi, hupisaarten siisteiltä kävelykäytäviltä torille ja siitä eteenpäin etelää kohden. Perille saavuttiin kuin saavuttiinkin ehjin nahoin, minä todella hyytyneenä. Eikä ihme, sillä talven ensimmäinen maastolenkki oli kestänyt kaikkiensa lähes 7h! Ajoaikaa meni arviolta vajaa 6h ja poluilla ajettiin n.50km. Siihen siirtymät päälle, niin kokonaismatka oli 81km. Huikea reissu, jonka sykemittarin tiedot löydät täältä.



Mitä jäi käteen?
Todella hyvä fiilis siitä, että projekti oli onnistunut. Nyt tallista löytyy todellakin suorityskykyinen ja ihan hyvän näköinenkin jäykkäperä 29er, jonka rakentamisbudjetti pysyi suht kurissa ja talvitarjousten takia varsin maltillisena. Jossain tulevaisuudessa päivitän vielä jarrut parempiin ja helpommin keskitettäviin, sen olen kuitenkin päättänyt. Mallikin on jo katsottuna valmiiksi, taitaapa löytyä saman valmistajan tuotekataloogista, jonka osia projektiin on muutenkin jo käytetty...

torstai 22. maaliskuuta 2012

Storckin päivityksiä

Kevät etenee ja maantiekausikin alkaa olla jo ovella.

Veikkaisin, että Kuusamossakin päästään ajamaan ensimmäiset maantielenkit pääsiäisen tienoilla. Scandal-projektin ohella olen pohtinut Storckin hienosäätöjä, perustuen viimekesän ajofiiliksiin. Kun olen niin perhanan lyhytselkäinen, 2cm setback-tolpalla säädetty satulan paikka tuntui venyttävän vaakamittaa liian pitkäksi. Sen takia jouduin käyttämään turhan lyhyttä, 90mm stemmiä. Putkelta ajo ei tuntunut kovin luontevalta, kun ohjaamo oli liian lähellä.



Nämä kokemukset mielessä tilasin muutama viikko sitten ns. suoran tolpan ja samalla katselin vähän grammojenkin perään. KCNC:n 400mm tolppa lienee yksi keveimmistä pl. hiilikuituversiot. Stemmiksi valikoitui 100mm Ritchey WCS 260°, kuuden asteen kulmalla. Malli on Ritcheyn uusinta tuotekehittelyä ja vakuutti kyllä laadullaan. Alumiinistemmi, joka painaa pikkasen päälle 100g / 100mm pituudessa, ei jätä kylmäksi. Kannattaa kurkata vaikkapa Bikeradarin juttua stemmin uusista ominaisuuksista.

Tangon kiinnitys stemmiin tapahtuu uudella tavalla, stemmin "koura" ylettyy reilusti tangon keskilinjan yli ja kiristyspultit kiinnittyvät kuskin suunnasta toisin kuin normaalisti. Haarukan putkeen tuleva kiinnitys tapahtuu kolmella pultilla, mikä on hyvä juttu ajatellen Storckin kuituputkea. Mitä laajemmalta alueelta kiinnitys tapahtuu, sen parempi.



Eikä kahta ilman kolmatta, persukselleni hyväksi todettu Selle Italia XC -satula tipahti ostoskoriin ilman epäröintejä. Satula on niin perskohtainen asia ja kun sopiva löytyy muuta ei tarvita. Viimekesänhän vaihdoin yhtä satulaa maastopyörän ja maantiepyörän välillä, mikä oli varsin rasittavaa ainaisen säätelyn vuoksi. Nyt on oma jakkara molempiin pyöriin.


Kalustoinvestoinnit on näin tehty, ainakin vähäksi aikaa. Kaapit ovat täynnä hernekeittoa! Hyvän ajoasennon ja -fiiliksen saavuttamiseksi kannattaa aina satsata aikaa ja rahaakin. Kun kumminkin tulee vietettyä runsaasti aikaa ajaen, nämä asiat korostuvat.

Maantiekausi saa nyt tulla rauhassa, kalusto on sitäkin ajatellen valmiina.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

GT:n jälkeistä elämää

Trööt!

Flunssa vetelee onneksi viimeisiään - niinhän siinä sitten kävi, että järkkäämäni Kuusamo GT 2012 -talviajotapahtuma jäi omalta osalta ajamatta. Karmea flunssa iski perjantaina päälle ja kierrettyäni reitin perjantai-iltapäivästä opastemerkkauksen parissa olin ns. valmista kamaa sängyn pohjalle. Joka paikkaa särki ja kolotti. Karua, mutta eipä sille mitään voinut.

Pääasia oli kuitenkin tapahtuman nousu jaloilleen ja lauantai-aamuna katselinkin toiveikkaana ulos ajokelin ollessa kohtuullinen. Pari tuntia eteenpäin iski armoton lumimyräkkä, joka saavutti kuskit itärajan tuntumassa lounaan jälkeen. Sitkeästi sieltä oli kuitenkin ajettu takaisin sivistykseen hyvällä huumorilla, joten tien päällä taisi olla talvikeleihin tottunutta porukkaa. Sokos Hotel Kuusamon lämpimät saunat olivat sulatelleet kohmettuneet jäsenet ja maittava, pöytiin tarjoiltu (!) päivällinen jälkiruokineen kruunasi päivän. Varsin messeviä kommentteja oli saatu kaiken tämän jälkeen ohrapirtelön parissa!

Kiitos netin mahdollisuuksien, voit katsella tunnelmia niin videolta kuin valokuvistakin! Kimmo Yliniemi ja Lieven de Rycke kuvasivat ajoa videokameroillaan.

Huoltoautoa ajanut Cycloksen puheenjohtaja Petri Pesonen antoi still-kameransa laulaa aina kun tilaisuus koetti! Kuvia Cycloksen Facebook-sivuilta.


Mukana oli 19 kuskia ja se on ihan hyvin ottaen huomioon todella lyhyen ilmoittautumisajan, Kuusamon kaukaisen etäisyyden ja ajankohdan hiihtolomien jälkeen. Päällekkäin osui ainakin yksi hiihtotapahtuma, syöden osallistujamäärää jonkin verran. Mutta näinhän se aina menee, päällekkäisyyksiltä ei voi välttyä.

Mikäli Kuusamossa halutaan ajaa kevät-talven parhaissa keleissä, vaihtoehtoja ei ole kuin maaliskuun puolenvälin tienoon viikonloput. Nykyään kevään tulo käynnistyy maaliskuun lopussa ja tiepohjat pettävät sitä myötä niin, että ajamisesta saa vain haaveilla. Aiemmin maaliskuussa kiusaavat taasen pakkaset. Joten ensivuonna tullaan ajamaan hyvin todennäköisesti samana ajankohtana. Nytkin aurinkoinen huippukeli lipsahti parilla päivällä ohi...

Ensi vuoden osalta on ajatuksissa mm. seuraavaa:
- kolme reittivaihtoehtoa (retkireitti n.30km, nyt ajettu Tour-reitti 103km ja Grand Tour -reitti n.150km, joka tulee tekemään lisälenkin nykyiseltä reitiltä).
- sama ruokailupaikka, pihalle ruokailupöytiä, lämmittelytulet ja kahvia!
- ilmoittautumisaika avoimeksi jo vuoden loppupuolella, porrastetulla hinnoittelulla.

Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittelyä, toivottavasti ensi vuonna nähdään vähintään tuplasti enemmän kuskeja nauttimassa mahtavista maisemista!

Ensi viikonloppuna 24.3.2012 ajetaan muuten Oulussa Paksukumi Teamin järjestämä Hankiajo. Kuvauksen mukaan lähtö on klo 9 Pyörä-Suvalan pihasta (Lekatie 2) ja tiedossa on 4h ajelua seutukunnan parhailla talvipoluilla. Vauhtien luvataan olevan rauhallinen, joten meikäläinenkin taitaa uskaltautua mukaan, jos vain toipuminen edistyy samaa tahtia kuin nyt.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pffff....

Helpotuksen huokaus pääsi eilen palatessani reilun 5h lenkiltä. Ei siksi, että olisin hoippunut hämärän rajamailla kotipihaan, päinvastoin. Tuntemukset olivat sellaiset, että pidempäänkin olisi pystynyt ajamaan. Tarvetta ei kuitenkaan ollut. Moisen pihinän syy oli se, että polven rasitusvamma oli viimeistään siinä vaiheessa historiaa. Perjantaina tein 2h lumenpudotustalkoita Rukalla. Lauantaina 2h kova sisäpyöräilytreeni ja sunnuntaina reilu 5h hitaasti ja rauhallisesti. Ihan hyvä saldo viikonloppuun ja lihaksiston normaaleja tuntemuksia lukuunottamatta mitään muuta ei ilmaantunut.

Helpottava ajatus, tosin itseään pitää seurata, kuin hai laivaa. Ettei nyt innostu liikaa; talvella tuli 2,5h tauko treeneihin. Kevät-talvi menee peruskuntoa ja voimaa hankkien, mutta lepoakin tarvitaan. Pahin mahdollinen asia olisi se, että rasitusvamma uusiutuisi!

Toisenlaisia huokailuja aiheuttaa tulevan viikonlopun Kuusamo GT. Säät ovat vaihdelleet reippaanlaisesti viimepäivinä. Tuiskusta nollakeleihin. Föönit puhaltaa skandien yli siihen malliin, että räystäät tippasevat Kuusamossakin päiväsaikaan. Kunhan pysyisi nyt yöpakkasilla kuitenkin, niin tiepohjat pysyvät hyvänä. Eilen sivutiet olivat aivan loistavassa iskussa, joten eiköhän tilanne pysy viikon aikana vähintäänkin hyvänä. 

Eilinen pitkä lenkki osoitti myös toisen asian: Scandal on loistava peli ajaa talvipintaisilla teillä ja pysyy hyppysissä pirun hyvin! Mitoitus on myös jetsulleen sopiva. Eipä tullut minkäänlaisia kolotuksia tai jumituksia ajon aikana. Tosin luulen osasyyn tähän olevan talven punttiharjoitteissa; käsipainojen kanssa treenailu on tuottanut tulosta ja vatsalihasten rassaus abcoasterilla ja lapiohommilla lumitöitä tehden on kannattanut. Eikä hiihtämisen merkitystäkään pidä unohtaa. Pyöräilijän (tasosta riippumatta) kannattaa talvella tehdä treenejä monipuolisesti - lihaskuntoa ja hapenottoa kehittävästi.

Vaikka maantiekauteen on vielä jokunen viikko aikaa, Storckin päivityksiäkin on tullut mietittyä ja jotain uutta on tulossa siihenkin. Paketti onkin jo tulossa, sisältäen uuden ohjainkannattien, satulaputken sekä satulan. Voi olla, että kokeilen heti ajokauden alussa myös erilaista tankoa, lyhyemmällä dropilla kuin nykyinen on. Sellaisia hienosäätöjä siis tiedossa, niitä kannattaa kuitenkin tehdä niin kauan, että ajoasento tuntuu hyvältä ja tehontuotto paranee siinä maisemakonttorissa vispatessa! Mutta se niistä maantieasiosta, nyt ajellaan vielä reilusti talvilenkkiä ja hiihdetään myös.

Ensi viikonlopun huipentumaa odotellessa!

p.s.sokerimarinoituneille:

Sokeriarvotkin pysyivät jälkikäteen ajatelleen hyvin hyppysissä. Hypot pysyivät loitolla ja energiatäydennys sujui. Eilisen pitkän lenkin kuvio (ja ilta sen jälkeen) meni osapuilleen näin:
- herätys 7.30 herätys ja aamusokerit 7.2
- aamupala n.40g hh - Novorapid 3 + Levemir 5 (normaalisti 6)
- startti 10.15, paluu 15.20, matkaa 90km.
- söin reissun aikana n.100g hiilareita, juomista (mehua) meni litra.

- palatessa kotiin join 4dl maitoa-mustaherukkakeittoa
- tämän jälkeen mittaus näytti 6.1
- noin 45min paluun jälkeen söin päivällistä, josta n.40g hiilareita
- Novorapid 3 + Levemir 6
- Illan mittaan palautumisen edetessä söin vielä pariin otteeseen pienempiä annoksia hedelmiä, leipää jne. joista hiilareita ehkä n.40g
- iltayöstä nukkumaan mennessä sokerit 6.6
- aamusta 7.1


maanantai 5. maaliskuuta 2012

Viisasten kivi

Eilinen yhteislenkki sai taas pohtimaan, kuinka hiton siistiä hommaa tuo ajaminen onkaan. Varsinkin kun aurinko paistaa täydeltä terältä.



Huonossa jamassa
Ajokaverit siinä manasivat, kuinka sitä on huonossa jamassa verrattuna "kultaisiin vuosiin". Tarkoittivat kilpailu-uransa parhaita aikoja, nuorempana ja ehtivämpänä. Kuinka sitä ennen reenattiin ihan eri malliin kuin nykyään. Johtuen nuoren kuskin nopeammasta palautumiskyvystä, fyysisistä ominaisuuksista, henkisen puolen innostuneisuudesta. Mistä löytää jäähdyttelyvaiheeseen sopiva kipinä kuntoilusta. Mikä olisi se juttu, mikä motivoisi jatkamaan. Miten saada hyväksyntä sille, että iän myötä ei vaan pysty enää samanlaisiin suorituksiin kuin nuorempana. Tai että kroppa ei palaudu enää kuten ennen ja kaikenlaiset krempat ja kolotukset vievät oman osansa.

Ensi alkuun tympäisi kuunnella marmatusta. Suorastaan ärsytti. Itse kun saa olla tyytyväinen, että pystyy ylipäänsä ajamaan. Kaikki sen päälle tuleva on plussaa. Jos olisin kuunnellut lääkäreitä vuosien mittaan, olisi kestävyysurheilu ja -liikunta jääneet vähemmälle. Mutta kun en kuunnellut, vaan pikkuhiljaa testasin rajojani ja huomasin, että aika moni juttu onkin mahdollista.

Mutta sitten aloin pohtimaan siinä kilometrien edetessä, että kyse on kaverien kilpailuvietin huutelusta kuskin korvan takana. Vuosien tottumus treenaamiseen, kilpailemiseen ja matkustamiseen on luonut oman rytmin, josta ei ole helppoa kuitenkaan luopua. Maitohapostakin tulee riippuvaiseksi. Johan tuon olen itsekin huomannut, kun olen edelleenkin toipilaana polven rasitusvammasta.

Motiivit?
Meillä kaikilla on omanlaiset motiivit liikkumiseen ja tässä tapauksessa pyöräilyyn. Jossain vaiheessa aikojen alussa luotu tekemisen viitekehys ei enää toimi ja vanhat karmit pitäisi saada uudistettua. Toivoa sopii, että itse kukin kykenee sen tekemään.



Itse luulen, että tulevaa ajokautta motivoi taas yksinkertaisesti se asia, että pääsee lenkille ja ajamaan mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Kilpailemisesta en uskalla sanoa vielä mitään, koska viimekauden kokemukset osoittivat sen, ettei kisakuvioissa ole järkeä pyöriä huonossa hapessa. Tosin nyt tuntuu siltä, että peruskunto alkaa pikkuhiljaa löytymään ja tälläkin hetkellä pystyisi sen puolesta tekemään paljon enemmän, kuin mihin taas polven kunto antaa myöden. Pakko vain malttaa vielä, ettei tule mitään takapakkia, joka saisi koko kauden pilalle.

Toinen motivaattori on projektipyörä, joka on pirun mukava ajettava ainakin maantiellä. Mutta polkuajaminen onkin sitten kysymysmerkkki ja siitä on mukava lähteä ottamaan selvää. Vielä mukavempaa on ajaa siistillä pyörällä porukassa, toisten kuskien ja siistien pyörien seassa. Siinä jälleen yksi tekijä, joka saa liikkeelle.

Sokeritasapainon hallinta kuuluu aina ohjelmaan, vaikka se onkin välillä niin saakelin vaikeaa. Eikä edes kiinnosta niin hirveästi, vaikka tietysti pitäisi. Mutta kun tietää, että oma kohtuullisen hyvä tilanne voi tulevaisuudessa muuttua paljon paljon vaikeammaksi ja haastavammaksi hallita, kannattaa nyt ottaa tilanteesta kaikki irti. Ettei jää mitään hampaan koloon ja jossiteltavaksi.

Haasteita riittää
Diabeetikkojen selän takana väijyy koko joukko erilaisia lisäsairauksia, hormonitoiminta voi muuttua ajan myötä, solukemia ei pelaakkaan samalla tavalla kuin taudin alkuvuosina. Käytetty insuliini ei enää toimikaan toivotulla tavalla. Elämän muut haasteet koettavat nuijia diabeetikon kroppaa oikealta ja vasemmalta niin, että kuka tahansa terve olisi ihmeissään tästä kaikesta. Nuha oli ennen nuha, mutta nykyään sekin on sokeritasapainoa keikuttava tekijä sen lisäksi, että räkä valuu aivoista asti, kuten ennenkin.
Paskamaisen sähkölaskun ilmestyminen postilaatikkoon voi saada aikaan stressiä, joka nostaa verensokeria. Työt, työttömyys, opiskelut, perheen perustaminen, lähipiiriä koettelevat suru-uutiset...kaikella on vaikutuksensa.

Elämän pitäisi olla säännöllistä, ruoan tasapainosta ja terveellistä, unta riittävästi ja liikuntaa sopivasti. Nykymaailman paineissa ei mitenkään itsestäänselviä asioita. Mutta oman kokemuksen perusteella näin se on oikeastikin. Mitä paremmin tuollaiseen jing-jang -tyyppiseen tasapainoon (kauhun?) kykenee, sitä enemmän diabeetikolla on liikkumavaraa haasteidensa ulkopuolella.

Inhimilliset ihmiset
Ihmiset eivät olisi kuitenkaan ihmisiä, elleivät olisi inhimillisiä. Meillä kaikilla on omat riippuvaisuutemme, tottumuksemme, tapamme ja tyylimme kohdata maailmaa. Myöskin tiedostamattoman minän tuomat mausteet arkipäivän käytöksessä. Jota saattaa korostaa diabeetikon tapauksessa sopivan alhaalla oleva verensokeri...

..joten kilahtelemisiin vaan kohtalon toverit!



p.s.

Mutta entäs ne jäähdyttelevät pyöräilijät sitten? Eivätköhän hekin löydä oman viisasten kivensä, jolla edetä. Rakkaus lajiin ja yksinkertaisesti pyöräilyyn tulee viemään voiton, vaikka muutakin olisi tarjolla. Siihen uskotaan ja ajetaan vierellä tarjoten tukea.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Siivillä

Viimeiset pari viikkoa on mennyt kuin siivillä. Kuusamo GT:n perusrungon synnyttäminen oikeassa elämässä kuin virtuaalisestikin oli melkoinen rykäisy. Samaan aikaan kaveri pyysi virittelemään uuden, vasta valmistuneen huvilansa sivuja nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Yrittänyttä ei laiteta ja tämmöistä siitäkin syntyi: Villa Kanger.



Eikä tässä vielä kaikki. Sosiaalinen media tuntuu imevän energiaa, kun sitä taas tuntuu olevan. Joten sokerimarinadi löytyy täst edes Twitteristäkin. Taattuja onelinereita, tyhjänpäiväisyyksiä mutta myös tiedon jakoa nopeasti ja helposti. Mikäs siinä. Sen lisäksi tuo tarjoaa jonkinlaisen mahdollisuuden olla kärpäsenä katossa ja seurata sivusta tunnettujen persoonien twiittauksia. Sellaista sentraalisantrojen uteliaisuutta päivitettynä nykypäivään!

Reenattukin on. Spinninkiä olen ajanut lauantaisin seuran vuorolla ja ollaan ajettu sellaisia parin tunnin sessioita viimeiset viikot. Hyvät lämmöt alle ennen jyystöä ja loppuun kunnon palautukset. Oikein hyvältä on tuntunut, voimatasot alkavat pikkuhiljaa palautumaan. Pyörää olen ajanut aika vähän vielä, kolme kertaa olen Scandalia ulkoiluttanut. Pyörä toimii kyllä hienosti ja on erittäin miellyttävä ajaa. Kiihtyy mukavasti ja koko vaikuttaa passelilta. Ei ole tullut minkäänlaisia jomotuksia tai kolotuksia reissujen jälkeen, joten sekin kielii pyörän sopivuudesta.

Projektin vaihe II on myös käynnistynyt. Nimittäin laadukkaat kiekot ovat jo tulossa jossain päin pohjoismaita. Melkoinen speksaaminen siinäkin oli, kuukausi taisi mennä vatvoessa erilaisia vaihtoehtoja erilaisista nettikaupoista. Loppujen lopuksi päädyin tilaamaan kiekot Merlin Cyclesilta briteistä ja jarrulevyt ja renkaat bikecomponentsilta Saksasta. Projektimentorini tilasi itselleen tavaraa jälkimmäisestä paikasta, joten siksi hajautus.

Toinenkin syy löytyy: turhamaisuus. Tai näkemyksellisyys. Valitkaa aikanaan itse! Meinaan Merlin kauppasi customkiekkoja, mutta nippeleiden väri ei kelvannut. Tämän takia kanaalin toiselta puolen piti tilaamani toiset nippelit, jotka sopivat teemaan. Vaikka kiekot tulevatkin kasattuna briteistä, ne puretaan vielä kertaalleen ja kasataan uudestaan oikeilla nippeleillä. Työlästä, mutta tekijä on lahjottu sopivasti ja kun hänkin sattuu olemaan riittävästi höyrähtänyt tähän hommaan niin eipä tuo muodostunut ongelmaksi. Toivottavasti uudet kiekot ehtivät Kuusamo GT:tä ennen pajalle ja testattavaksi. Mutta jos ei niin ei se maailma siihen kaadu. Pääasia, että tulevat joskus.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Seurakaverin maastopyörästä korkkasi keskiö. Joten siitä jouduttiin sitten pikaisesti pohtimaan, kuinka isoa remonttia aletaan tekemään. Kyseessä on kuitenkin viisi vuotta käytössä ollut maasturi, joka on kyllä elämää nähnyt. Päädyimme siihen, että vaihdetaan pelkkä keskiö ja annetaan vetopuolen muuten olla rauhassa. Sen uusiminen menisi jo sen verran arvokkaaksi, että homman järkevyys olisi jo niin ja näin pyörän arvon ja kunnon huomioiden. Uusi keskiö onkin saapunut susirajalle, joten iltasella päästään asentelemaan paikalleen. Toivottavasti tilattiin oikea! Kovastihan tuo omistaja tuntuu arpovan jo uuden pyörän hankintaa, näin se vain homma menee. Työkaluja ja kuluvia käyttövälineitähän ne ovat ja aikansa päästä vanhan korjaaminen käy kalliimmaksi kuin uuden hankinta. Speksailut siis vain jatkuvat...

Kevät-talvi alkaa näyttää parhaita puoliaan ja edessä ovat kevään huippukelit.



Olenkin käynyt hiihtämässäkin kelien ollessa kohdillaan ja hyvää on tehnyt. Yläkroppakin saa harjoitusta ja hapenotto kehittyy. Tekee pyöräilijälle hyvää! Mutta muistakaahan ilmoittautua ajoissa (8.3.2012 mennessä) Kuusamo Grand Tourille, voitte tehdä sen suoraan Sokos Hotel Kuusamoon:

Sokos Hotel Kuusamo,
puh. 020 1234 693,
hotelkuusamo.kuusamo(at)sokoshotels.fi