sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tuntuu maistuvan

Sydäntalven lähestyessä ja päivän lyhetessä pyöräilyn harrastaja jatkaa sisätreenejään. Vaikka mieli tekisi ulos ajamaan pitkää ja rauhallista, -11 ja 8ms puuskatuuli ei tunnu houkuttavan. No katsotaan, innostuisiko edes lyhyelle lenkille, palauttavalle olisi vain tarvetta.

Vajaa kuukausi sitten työläiseksi siirryttyäni treenirytmi on mennyt siten, että muutaman kilometrin työmatkat olen ajanut pyörällä. Iltaisin sitten lumitöitä tai ulkoilua koiran kanssa. Viikolla olen tehnyt pari minulle kovempaa sisätreeniä. Tiistaisin olen käynyt seuran sisäpyöräilytreeneissä ja lauantaisin olen ajanut kotona tehokkaan rullatreenin. Kuluneella viikolla tämä tarkoitti 1h 35min kovatehoista sisäpyöräilyä ja eilen 1h 35min tehokasta rullatreeniä. Siinä on tämmöiselle harrastajlle ihan nokko nieleskeltävää.  Kuka muuten sanoo, ettei vapaarullilla saa tehtyä tehokasta treeniä? Siis muutakin kuin pelkkää rullailua kierroksilla.

Eilen ajoin neljä reilun 20min kestävää settiä, jossa toistin seuraavaa kuviota:
 - 5min lämpöä / palauttavaa edellisestä vedosta 100rpm 53x16.
- 10min jakso vuorotellen 30-60s. putkelta 65rpm 53x11 ja satulasta 2min. 85rpm 53x14
- 5-8min jakso 53x11 välityksellä asteittain minuutin välein tehoja ja kierroksia nostaen, aloitus 95rpm ja lopussa maksimi 15-30s.

Tuo maksimi tarkoitti eilen noin 15 sekuntia kierroksilla 160rpm ja mittarissa vilkkui 88,44km/h siinä vaiheessa.

Treenidataa Movescountista

Flanderin leijona kohtasi Suomi-leijonan!
Tuo putkelta ajo rullilla on muuten jännää hommaa. Aluksi tuntui siltä, ettei se kertakaikkiaan onnistu. Muutaman harjoituksen jälkeen sekin alkaa sujumaan entistä paremmin. Rullilla ajettaessa joutuu paneutumaan tekniikkaan sen varsinaisen työstön lisäksi. Nilkan, jalkaterän ja lantion käyttö on tehostunut, painopiste varsinkin putkelta ajaessa on pidettävä mahdollisimman tasaisena; ei passaa nojailla käsiin ja reisien saama rasitus on huomattavasti tehostetumpaa kuin vaikkapa spinningpyörällä. Rullilla ajaminen on kehittänyt minun ajotekniikkaa erittäin paljon, vaikka treenimäärät eivät ole mitenkään kummoisia. Mutta se vähäinenkin treeniaika on riittänyt kun lähtötaso on ollut aikanaan nollassa.

Syksyn ja alkutalven jatkunut hyvä treenijakso alkaa näkymään tekemisessä. Sitähän tuntee olevansa ihan mukavassa treenikunnossa, varsinkin kun vertaa siihen karmeaan kevään tilanteeseen. Silloin mieli kyllä iloitsi ajamisesta ja harjoittelusta pitkän tauon jälkeen, mutta kunnon romahdus oli tosiasia. Hyvän kesätreenin ja erittäin hyvän syksyn ajojen jälkeen tämä perustreenijakso on maistunut erinomaisesti. Samalla olen onnistunut kiertämään sen sudenkuopan, mihin viimevuonna astuin; määrät ovat pysyneet aisoissa ja tekemisen laatu on ollut korkeammalla. Työelämä vaatii mieleltä ja kropalta veronsa ja se piti opetella kantapään kautta. Nyt on homma pysynyt sopivassa tasapainossa ja treenit ovat maistuneet kun on ollut sopivasssa vireessä.

Onneksi syksyllä koettu kylkivamma parantui nopeasti. Siinä oli onni onnettomuudessa ja kroppa toipui muutamassa viikossa hyvin. Vaan osaa se jälkikasvukin rymistellä..! Eilen tultiin kotiin lautailureissulta sirot kasvot ruvella. Lauta oli vienyt laskijaa ja jäinen rinne oli armoton kasvoille. Ei tullut onneksi ruhjeita, turvotuksia ja naarmuja pahempaa! Mutta se on sanottava, että jos tyttö on siipeensä saanut niin ei ole helppa ollut katsoa isänä vierestä. Kyllä ottaisin itselleni nuo jäljet ja kivut jos voisin! Siinä on se näkymätön side, mikä vanhemman ja lapsen välillä on syntymästä lähtien..

Välillä sattuu ja tapahtuu, vaikka aina toivoisi välttävänsä haaverit. Tietää ainakin elävänsä, kun joutuu välillä nuolemaan haavojaan. Onneksi on kohta joulu ja saadaan huilata sopivasti. Väliin kevyttä kuntoiluakin niin pysyy homma palanssissa o/

Naatitaan kun sen aika on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti