keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Maailman Diabetespäivä 14.11.

Hyvää Maailman Diabetespäivää 14.11.2012!


Yli 20 vuotta on tätä nimenomaista päivää vietetty tarkoituksena kiinnittää maailmanlaajuisesti huomiota diabetekseen. Päivä on insuliinin toisen keksijän Frederick Bantingin syntymäpäivä. Teemapäivän taustalla ovat Kansainvälinen diabetesliitto IDF ja Maailman terveysjärjestö WHO.

Tyyppejä riittää
Meitä ulkoisesti annosteltavan insuliinin varassa eläviä on Suomessa tällä hetkellä n.40 000. Kyse on siis 1-tyypin diabeteksesta. Tai nuoruusiän diabeteksesta. Tai insuliinipuutosdiabeteksesta. Monta nimeä tälläkin versiolla. Aikuistyypin diabeetikkojen elimistö tuottaa insuliinia jonkin verran, mutta elimistö ei kykene hyödyntämään sitä kuten pitäisi. Aikaa myöden insuliinin tuotanto voi myös ehtyä. Aikuistyypin diabeetikkoja arvioidaan olevan Suomessa n.250 000 ja diagnosoimattomia diabeetikkoja lähes saman verran lisää. Eli yhteensä noin puoli miljoonaa suomalaista. Hurja luku. Jaottelu ykköstyypin tai kakkostyypin diabeetikkoihin on sekin yksinkertaistettu käytäntö. Todellisuudessa erilaisia variantteja pystytään tunnistamaan lukuisia.

Oma versio
Itse sairastuin 35 vuotiaana, kuten tuossa yläpalkin osiossa olen todennut. Nyt vajaat seitsemän vuotta myöhemmin arki sujuu kohtuullisen hyvin, rutiinien ohjatessa päivää ja hoitotasapaino on olemassa. Päivät eivät ole kuitenkaan samanlaisia ja sama "resepti" ei päde huomenna. Se väsyttää joskus henkisesti ja fyysisestikin. Todella vaikeina päivinä ei paljon naurata. Tai vaikeina viikkoina. Ulkoisesti saatan näyttää hyvin "normaalilta", miten tuo normaalius nyt sitten määritelläänkin. Kuitenkin sellaiselta, ettei minusta ulospäin pysty todentamaan mitään erityistä.

Silti olo voi olla täydellisen hirveä. Tai heikko. Tai epävarma. Tai kiihtynyt. Onneksi riittävän usein ihan hyvä. Säännöllinen elämä on omalla kohdallani erittäin olennainen jokapäiväisessä pärjäämisessä. Siis ihan oikeasti ja kirjaimellisesti. Pyrin nukkumaan riittävästi, liikkumaan mahdollisimman paljon, syömään säännöllisesti ja pääsääntöisen terveellisesti. Korkin olen kiertänyt viimeisen kerran kiinni vuosikymmenen sitten. Maistelunäkyräiset on otettu ristiäisten tai 80-vuotis synttäreiden kunniaksi. Ei alkoholia kielletä diabeetikolta, itse tein vain minulle sopivan ratkaisun jo ennen sairastumistani ja totta kait siitä on ollut hyötyä sen jälkeenkin.

Aina arki ei kuitenkaan kaikesta ennakoimisesta huolimatta onnistu tai suju. Kun aina ei jaksa ennakoida. Pitää pystyä elämään elämisen arvoisesti. Nautiskellakin saa. Joskus siitä pitää vähän maksaa jälkiseuraamuksina, mutta se sallittakoot. Muitakin perustaa horjuttavia asioita on: miten aktiivinen olen minäkin päivänä? Esim. kaikki liikkuminen vaikuttaa sokeritasapainoon. En voi tuosta vaan lähteä lenkille repattamaan. Jos en huomioi asiaa insuliinin annostelussani, voi joku löytää minut taju kankaalla ojan pohjalta tuossa tuokiossa. Vaikka näin äärimmäistä seurausta ei tulisikaan niin laskevat verensokerit ovat paskamaisinta mitä tarjolla on. Eikä ne korkeat sokeritkaan ole herkkua. Olo on lyijyn raskas ja mitään ei saa itsestä irti.

Hormonien vaikutus on oma maailmansa. Sairastumiset vaikuttavat, jo pelkkä flunssa. Tai stressi. Joka kerta kun Fortumin kirje kolahtaa laatikkoon, sokeriarvot nousevat muutaman pykälän. Tai joku ääliömäinen tilanne jossain kaupassa tms. saa muutakin aikaan kuin pulssia koholle. Eikä aina pysty hillitsemään omaa käyttäytymistään. Tulee auottua päätä. Tai äksyiltyä ihan turhan päiväisistä asioista. Anteeksi niistä, se ei ole tahallista. Tai vaikka joskus onkin niin useimmiten ei.

Halauksia
Arjessa selviäminen on suuri haaste ja jokaiselle diabeetikolle voi nostaa hattua. Ja vaikka halata. Me tarvitsemme tukea, vaikka joskus saatamme näyttää jopa uhmakastakin päättäväisyyttä - minua ei nujerra mikään! Valitettavasti rajat ovat olemassa ja niitä ei voi kovin usein venyttää.

Totuus on kuitenkin se, että kiitos nykyajan diabetestutkimuksen ja -kehityksen, meidänkin elinajan odote on noussut. Ei tarvitse mennä kuin parikymmentä vuotta taaksepäin ja asiat olivat ihan toisin. Nykyiset hoitovälineet, erilaiset insuliinit ja yleinen tietämys takaavat aivan erilaiset lähtökohdat verrattuna aiempien sukupolvien tilanteeseen.

Toivoisin että ottaisit hetkisen ja tutustuisit vaikkapa Suomen Diabetesliiton nettisivuihin. Ja muista halata sitä diabeetikkokaveriasi seuraavan kerran kun näet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti