maanantai 24. syyskuuta 2012

Syys-silppua

Syyskuu on kohta paketissa, ruskakin vetelee jo viimeisiään ainakin täällä susirajalla. Olen yrittänyt nauttia syksystä sata lasissa, kyse on kuitenkin lempivuodenajastani (silloin kun on kirkas ja kuulas keli!). Hyvin se on onnistunutkin ja puseron alla on runsaasti ruskavirtaa talven varalle!

PSP:n syysleiri ja SoraSyöte-kuntoajo

PSP:n syysleiri 14.-16.9.2012 oli mainio paketti maastopyöräilyä, pörinää Pikku-Syötteen maisemissa, porinaa pohjoisen pyöräilyihmisten kanssa, kokoustamista, syömistä ja lepoakin. Maantietaustaiset pyöräilijät pääsivät maistelemaan Syötteen upeita maastoreittejä ja leirikisana / kovana harjoituksena järjestetty maastoduathlon tutustutti uuteen lajiin. Juoksu-maastopyöräily-juoksu -yhdistelmä oli melkoisen vaativa paketti äkikseltään.  Viikonlopun PSP:n johtokunnan kokous päätti järjestää ensikesänä samassa paikassa kesäleirin, jonka yhteydessä ajetaan tempon ja maantiepyöräilyn PSM-kisat. Näin päästään testaamaan alueen tiestön soveltuvuutta maantiekilpailuissa.

Leirin päätti Sorasyöte-kuntoajo, johon leiriltä osallistui parisenkymmentä kuskia. SoraSyötteen järjesti 08-lenkin porukat ja ideana oli ajaa 60km mittainen soratiereitti, joka sisälsi 1000m nousua, painottuen vielä viimeiselle 25-30km matkalle. Mustarinta, Pikku-Syöte ja lopussa Iso-Syötteen asfalttinousu...meikäläinen ajeli jo lyhyet valot himmeästi tuikkien maaliviivan yli! Kiitokset vain OTC:lle viikonlopun järjestelyistä!

SoraSyöte -kuntoajon lähtöpaikka Iso-Syötten Safaritalon parkkipaikalla
Cycloksen ryhmää, ensimmäinen kymppi takana
Viimeiset metrit ja jalat aivan tunnottomat!
Urakka takana, paitsi että vielä pitäisi ajaa takaisin Pikku-Syötteelle...

Maisemat palkitsivat uurastuksen, Pikku-Syöte syysasussaan

Suunta Kylmäluoman maastoreiteille
Seuraavat päivät menivät kotoisissa syysaskareissa palautellen, mutta katse suuntasi jo tulevaan viikonloppuun ja sunnuntaihin: ajokalenteriin oli rustattu maastopyöräreissu Kylmäluoman maisemiin. Niinpä herätyskello soitti pyhäaamuna 06.00 aamutoimiin. Pari tuntia myöhemmin pakattiin kamppeita peräkärryyn ja jotosryhmä otti suunnan kohti etelää ja Kylmäluoman retkeilyaluetta. Suunnitelmana oli ajaa kohti Taivalkoskea niin pitkälle kuin huumori riittäisi. Sitten kun tuntuisi siltä, niin palattaisiin takaisin ja välillä tulisteltaisiin jollakin alueen kodista tai laavuista.

Tätä lähdettiin toteuttamaan klo 9.00 leirintäalueen parkkipaikalta, taskussa alueen yleiskartta ja kännykässä gps-pohjainen kartasto. Eipä pieni tihkusadekaan haitannut menoa, toi vain syksyistä fiilistä ajamiseen. Rapa lensi, mutta hauskaa oli! Loppupeleissä ajoimme vajaat puolet Taivalkosken suuntaisesta polusta ja palasimme takaisin tulistelemaan Pääselän länsipään laavulle. Lounastauon jälkeen päätimme ajaa etelään kohti Jokijärveä, joskin vain metsäurien verran; käännyimme takaisin ensimmäisen soratien tullessa vastaan. Reissu päättyi reilu 5h myöhemmin leirintäalueelle ja porukka oli märkyydestä huolimatta liekeissä mahtavan aarnimetsäalueen polkutarjonnasta. Takaisin pitää tulla ehdottomasti!

Tyypillistä alueen profiilia, harjua ja suppaa riittää!
Mahtavaa aarnimetsää
Jossain Kylmäluomanharjun länsipäässä, tästä käännyttiin takaisin
Täällä on riehunut myrsky muutama vuosi sitten, polku oli kuitenkin raivattu
Kuva ei kerro kaikkea! Aivan huikeaa polkua!
Harri ihastelee maisemaa
Ja taas tunkattiin mahtavia harjuja ylös
Alueella on runsaasti hyväkuntoisia laavuja
Lounasta odotellessa! Vesisadekaan ei haitannut, paitsi että pikkaisen meinasi tulla kylmä.
Parasta energiajuomaa ja tehokkaita energiapatukoita..
Tällaista harju-uraa riittää useampi kilometri!
Eräveikko elementissään!
Viimeiset kilometrit ajettiin hienoa soratiestöä takaisin leirintäalueelle


Ei se tähän lopu
Ensiviikonloppuna on suunnitelmissa lähteä ajamaan Kouvervaaran maastoreitti, jos kelit ja muut suunnitelmat osuvat kohdilleen. Startti Rukalta jonne myös paluu Oivangista Salmisentietä pitkin. Parin viikon päästä viikonloppuna odottavat Oulun avoimet cyclocross-kisat Heinäpäässä. Pitäähän se lähteä pölhöilemään sekaan, vaikka rossipyörää ei tänäsyksynä olekaan käytössä. Ajetaan skandaalilla sen mikä ehditään ja nautitaan hapottavasta tunnelmasta! Sitten jos seuraavana päivänä ajelee vielä Oulun maastopolkuja (joita ei kuulemma ole olemassakaan) jokusen tunnin, niin eikhän siinä ole taas hyvää settiä luvassa o/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti