maanantai 23. heinäkuuta 2012

Koillismaan kierros

Enpä olisi uskonut reilu viisi vuotta sitten, mitä sitä tuleekaan tehtyä jokunen vuosi myöhemmin eräänä sunnuntaipäivänä.

Juuri silloin, helmikuun lopussa vuonna 2004 maailma oli varsin pieni ja horisontti sairaalan seinien takana. Opetellin uudestaan kävelemään OYS:in sisätautiosaston käytävällä, lonkan murtumasta toipuvana ja oikea ranne palasina kipsin sisällä. Ystävän päivänä 14.2. minusta ei tullut lentokelpoista ihmistä, vaikka sitä vastentahtoisesti jouduin kokeilemaankin tipahtaessani 4,5m jäiselle betonille kotitalon katolta 3h lumenpudotushuhkimisen jälkeen. Kesäkuun alussa aloin olla fyysisesti kunnossa, henkinen toipuminen kesti pari vuotta vielä tuosta eteenpäin. Vielä seuraavana kesänäkin, kun kokeilin kiivetä katolle johtavien tikkaiden alimmalle askelmalle, tärisin ja hikoilin tuskaisten muistojen syöksyen aina mieleen.

Onneksi toivuin, mutta jälkensä se jätti varmaan ikuisesti. Elämä jatkui uudella vaihteella ja uuden mahdollisuuden saaneena. Kunnes kaikki pysähtyi jälleen lokakuun lopussa vuonna 2006, jolloin minulle sanottiin olevani 1-tyypin diabeetikko. Ei siitä sen enempää, tarinaa voitte tutkia sen tiimoilta tuolta sivun vasemmasta ylänurkasta löytyvän linkin takaa. Mutta kuten niin useasti olen kirjoittanut, mikään ei ole enää itsestään selvää tuon päivän jälkeen. Koskaan ei voi etukäteen tietää, minkälainen päivä on edessä tai edes seuraavan tunninkaan kulkua. Elämä on tässä ja nyt. Mikäli siitä meinaa nauttia, ei passaa jäädä liikaa haaveilemaan.

Pitkää siivua
Syöteajoon valmistautumisen yksi ratkaisevimmista harjoituksista oli eilinen Koillismaan kierros. Hahmottelin jo alkukeväästä mielessäni, että tänä kesänä voisi kokeilla yli 200km lenkkiä. Ensimmäinen satanen meni rikki toissa kesänä kaverini Harrin hienolla tuella, sen muistan varmaan loppuikäni. Tuolloinkin ylitettiin henkisiä esteitä paljon enemmän, kuin varsinaisia fyysisiä rajoja.

Menomatkalla Taivalkoskelle
Aakkosbaarin pihalla viimeiset tankkaukset.
Pian tämän jälkeen rävähti kova vesisade kastellen
molemmat ryhmät.
Ranen ja minä, Saarivaaran risteyksessä tauolla.
Ranelle taistelijan mitali päivän reissulta, joka oli vaikeaa
tästä eteenpäin seuraavat n.80km - mies ajoi kuitenkin
reissun läpi, vaikka suurin osa muista olisi keskeyttänyt.
Ryhmä saapuu Livojärvelle
Napakka tuuli puhalsi järveltä, Pohjolan Riviera oli
yhtä hieno kuin ennenkin.
Mourusalmen ja Hyväniemen välinen 11% nousu takana
ja oli aika tehdä energiatankkausta. Mittarissa oli
tässä vaiheessa reilu 150km.
Kiitos Cyclokselle siitä, että seura mahdollisti huoltoauton ja tuiki tarpeelliset eväät mukaan reissulle. Kiitos Timolle, joka uhrasi sunnuntaipäivän ajamalla pienen ryhmämme takana tuntitolkulla, varmistaen selustaa. Omalta osalta kaikki sujui erinomaisen hyvin! Vietin eilen maisemakonttorissani yhdessä Ossin, Villen ja Ranen kanssa ajaen 7h 41min ja taukojen kanssa päivän pituudeksi tuli osapuilleen 9h. Mittariin kertyi 211km ja vauhtiakin pidettiin yllä todella hyvin suotuisan sivu- ja myötätuulen siivittämänä. Reissun keskinopeus oli karvan alle 28km/h. Mennessä Taivalkoskelle puhalteli napakka vastatuuli, mutta onneksi Esa, Mika ja Jaska lähtivät apuvetomiehiksi ajamaan omaa lenkkiään ja pitkän matkan kuskit saivat säästettyä energioitaan mukavasti. Vuorovedolla homma sujui loistavasti.

Sokeroitunut analyysi
Makea minäni oli eilen suotuisalla tuulella ja kaikki pelasi senkin puoleen täydelleen. Aamusokeri oli 7,6 ja tiputin pitkävaikutteista insuliinia 20% alemmas normaalista, ateriainsuliinia otin 3 yksikköä n.60g hh vastaan. Tämän jälkeen en annostellut insuliinia koko päivänä, ennen kotiin paluuta.

Mittasin sokerit neljä kertaa matkan aikana:
- 2,5h ajon jälkeen 7.4
- 4h ajon jälkeen 5.9
- 6h ajon jälkeen 5.4
- 8h ajon jälkeen kotona 5.9

Tuossa 6h tunnin kohdalla oli jakso, jossa olotila tuntui hivenen hankalemmalta. Sokerit olivat todennäköisesti laskussa ja fyysinen kuormakin alkoi olla jo kohtuullinen. Hyvä välitankkaus paransi heti tilanteen ja viimeiset pari tuntia tuli erittäin hyvin. Voi sanoa, että ei ollut sen kummempi olotila kuin muulloinkaan yli satasen lenkin lopussa.

Mitä tuli syötyä ja juotua?
- aamulla kahvia, leipää ja Nortforcen marjauutejuoma, yht. n.60g hh
- 2,5h ajon aikana yksi kerrospaahtoleipä, kinkkuleike välissä sekä vajaa litra vettä/laimeaa urheilujuomaa, n.60-70g hh
- Taivalkosken tauolla 2 karjalanpiirakkaa, banaani, kahvia, Brunbergin suklaasuukko, arviolta n. 80-90g hh
- seuraavan 1,5h aikana rusinalaatikko ja pari keksiä kahvia pieni kuppi ja n.6dl vettä/laimeaa urheilujuomaa, arviolta n.60g hh
- seuraavan 2h aikana banaani, karjalanpiirakka kinkulla ja juustolla, vohvelikeksejä 2kpl, pieni kuppi kahvia, litra vettä/laimeaa urheilujuomaa n.80-90g hh
- viimeisen kahden tunnin aikana energiapatukka, rusinalaatikko, litra vettä/laimeaa urheilujuomaa, arviolta n.70-80g hh

Yhteenvetona ajon aikana:
- 1 kerrospaahtoleipä, 3 karjalanpiirakkaa juustolla ja kinkulla, 1 suklaasuukko, 2 banaania, 2 rusinalaatikkoa, 3 kuppia kahvia, vettä/laimeaa urheilujuomaa 3,5 litraa.
- yhteensä arviolta 350g hh.

Mitä tuolle energialle tapahtui?
Kotona verensokeri oli siis 5.9, kellon näyttäessä 18.15-18.30. Aikaa edellisestä insuliiniannoksesta oli kulunut 10h. Normaalisti kotioloissa, tuollaisen hiilarimäärän syötyäni olisi verensokeri todella korkealla ilman insuliiniannostelua. Todennäköisesti kolmin tai nelinkertaisessa lukemassa normaaliin verrattuna. Olo olisi karmea, hyperglykemia olisi tosiasia ja happomyrkytys päällä. Nyt pyöräily poltti kaiken energian elimistön polttaessa hiilareita täydellä teholla. Tässä on se suurin ero terveeseen pyöräilijään; hänellä ei tarvitse miettiä näitä asioita haiman hoitaessa homman. Toki hänkin voi ajaa itsensä sippiin ja hänenkin verensokerinsa laskee tällöin hieman normaalia alemmas.

Diabeetikko voi ajaa itsensä hengiltä.

p.s. Kiitos vielä kerran kaikille ajokavereille ja huoltomiehille! Ilman teitä en olisi kyennyt reissuun tuolla vauhdilla. Hitaampikin olisi toki riittänyt, mutta voimia olisi vaadittu yksin ajaessa äärettömän paljon enemmän. Nyt vain huilia, hyvää tankkausta (eilen paloi reilu 7000kcal energiaa...) ja kohti uusia seikkailuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti