keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Inspiraation lähteillä

Ystävät ja pyöräilypiirien tutut ovat tehneet sellaisia temppuja viimeisten viikkojen aikana, että voi vain hämmästellä ja ihastella.

Taas on tullut todistetuksi se, että ihmisolio - pyöräileväkin sellainen - kykenee mitä uskomattomampiin suorituksiin jos vain haluaa. Sielun uumenista kumpuava himo ja periksiantamattomuus vie vääjäämättä kohti seikkailuja, joissa itsensä haastaminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on yhtäaikaa pelottavaa mutta jälkeenpäin käsittämättömän palkitsevaa.

Rovaniemeläis-Oululaista endorfiinia
Rovaniemen lahja suomen pyöräilylle, eli Lieven de Rycke ja hänen yrityksensä Rush tukivat huikeata Schwalbe Tour Transalp -projektia, jossa kaksi Rush Racing teamia Venom (Mikko Nurmela ja Kimmo Määttä) ja ja BlackSun (Kimmo Yliniemi ja Jari Kolehmainen) osallistuivat tähän legendaariseen viikon mittaiseen Alppien ja erityisesti Dolomiittien vuoristossa kulkevaan etappiajoon. Mitä sanotte ajatuksesta, että kyntäisitte eturengas ylempänä kuin takarengas yhteensä lähes 19000 nousumetriä viikon aikana? Tai ajaisitte parhaimmillaan 100km/h alas kilometrien mittaisia laskuja? Klikkailkaa oheisia linkkejä, lukekaa matkakertomuksia ja ihmetelkää. Molemmat teamit ajoivat Masters-sarjassa ja aivan käsittämättömän huikeasti. Venom sijoittui yli kahden sadan parin joukossa sijalle 24. ja BlackSun sijalle 36. Naisammattilaisemme Pia Sundstedt voitti Mixed-sekaparisarjan yhdessä Carsten Bresserin kanssa ja ties monettako kertaa. Legendaarisia juttuja yhtä kaikki.

Kempele ajaa hulluuteen?
Eikä se tähän jää. Eräs Kempeleen voimakaksikko, mainion blogin Hikiset Siivut isäntä ja emäntä päättivät lähteä harjoittelemaan samaa asiaa, eli mäen nousua tapahtumaan nimeltä Mad East Challenge 500. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin maastopyöräilystä ja kolmipäiväisestä etappikisasta Saksan ja Tsekin rajamaastoissa. Nousumetrejä yhteensä 5km ja seassa kuumottavia laskuja. Tässä erittäin hyvin asiaa valaiseva kuva (kuva Kimmo Ovaska):

Siinähän sitä on ollut kiikkumista! Ei voi edes käsittää, kun ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista kiinnekohtaa johon verrata. Saattaa olla, että tämän kaksikon Tahko MTB:n ajaminen ei tuntunutkaan enää ihan niin hankalalta tuon reissun jälkeen. Vaikkakin ajoivat sielä melkoisen maagisen siivun 120km kymmenvuotis-TahkoMTB-juhlakisassaan. Ei käsitä kyllä sitäkään. Kuinka voi selvitä hengissä noin pitkästä maastorupeamasta? Entäpä sitten ne tyypit, jotka ajoivat Tahkolla 240km 15-16h suorituksen aikana? Ei voi kuin ihmetellä, ihailla ja vielä kolmas ii eli inspiroitua. Yksi 60km kierros kun sisältää jo 1300m nousua, mutapoteroita, kivikkoa...eikä sekään ole mikään helppo nakki, sen tietää n.1200 sen läpiajanutta harrastajaa.

Porvoolaista rohkeutta
Uskalluksesta ja itsensä haastamisesta on lukuisia muitakin esimerkkejä, kuten vaikkapa erään porvoolaisen yksinhuoltajaäidin Hannen rohkea veto viime kevät-talvella: lentoliput tilaukseen ja kesäksi viikon reissu Itävaltaan Kitzbüheliin ajamaan huikeissa maisemissa. Talvikuukausien synkimmillä hetkillä, arkihuolien puristuksessa naisen kommentit kuulostivat pahimmillaan siltä, että jahka routa sulaa takapihalta, sinne kaivetaan pyörän menevä kuoppa ja päälle kasataan riittävästi maata ja unohdetaan ikuisesti koko asia. Kevät auringon pilkahdellessa liekki paloi jo iloisesti. Kalustopäivityksiä tehtiin ja kun kesä tuli, koetti reissu. Eikä nähdyt muutamat valokuvat todista muuta, kuin että kannatti olla rohkea, uskaltaa ja toteuttaa haaveita. Ties mitä jatko tuokaan tullessaan?

Inspiroitumisia
Kannattaa olla rohkea, etsiä unelmiaan ellei niitä ole vielä löytänyt ja pyrkiä niitä toteuttamaan. Olivatpa ne mitä tahansa. Arki ja elämän realiteetit eivät karkaa koskaan mihinkään. Juuri sen takia pitää ottaa irtiottoja, ruokkia mieltä ja kroppaa. Minä olen ollut pikkupojasta lähtien kova poikea haaveilemaan. Sitten kun joskus koettaa se päivä, että haaveesta tulee totta saa sielunsa ytimeen sellaisia voimavaroja, joita ei kukaan ikinä missään tule saamaan sieltä pois. Kuoreen voi kolista, lommoja ja ruhjeita voi tulla, mutta ydin pysyy.

Eräs pyöräilyyn liittyvistä lukuisista haaveistani on ollut ajaa jokin minun mittapuilla todella pitkä kuntoajo. Tässä lähinurkilla on sellainen ajettu vuosikausia ja nyt on minun vuoroni lähteä mukaan. Kyse on 08-lenkin järjestämästä Syöteajosta, jossa ajetaan Oulusta Iso-Syötteelle ja seuraavana päivänä takaisin. Ei kuitenkaan ihan suoraa tietä, vaan reitti kulkee siten, että ensimmäisenä päivänä matkaa kertyy 208km ja toisena 200km. Ja tämä tekee asiasta minulle erittäin haasteellisen. En epäile niinkään sitä, ettenkö kykene ajamaan 200km yhden päivän aikana. Mutta miten tulee sujumaan samanlainen siivu seuraavana päivänä? Miten perse kestää? Miten sokeritasapaino pysyy hallinnassa? No, tämä tulee selviämään 11.-12.8.2012.

Sitä ennen, 4.8.  käyn kuitenkin ajamassa SyöteMTB:n, jossa ajettavana on n.60km Iso-Syötteen haastavia maastoreittejä, toista kilometriä sieläkin nousua. Joten heinäkuuun harjoituksiin riittää motivaatiota...

p.s. mikäli inspiroiduit, näihin Syötteen tapahtumiin on vielä hyvin aikaa ilmoittautua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti