tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pitkää ja pätkää


Jokijärven lenkki
La 23.6.2012, keskikesän juhlapäivä Juhannus. Herätys aamulla 7.00, aamupala ja varusteiden tarkistukset. Lähtö klo 9.00 aakkospaarin pihalta, suuntana Jokijärvi ja Taivalkoski, maantiepyöräilyn ajokauteen kuuluva klassikko. Mukana pari seurakaveria, muut missä lienekin (osa ehkä ankeassa olotilassa). Yöllä elohopea valui lähes pakkaselle, pysytellen kuitenkin nippa nappa plussalla asteen verran. Onneksi lähdön hetkellä oli sentään kymmenkunta ja päivän edetessä keli lämpeni. Kolmikkona suunnattiin etelään valtatie vitosta, nautiskellen karuista, mutta kesäisistä maisemista. Liikenne oli rauhallista, vain muutama kulkija oli tiellä etelään. Saimme kerrankin keskittyä nautiskelemaan maantiepyöräilystä parhaimmillaan.

Noin kuusikymppiä ja suunta otettiin länteen ja Jokijärvelle. Sinne Päätalon Kallen maisemiin. Tämä tie on aivan huikean hieno maantiepyöräilylle; alkuosaltaan vaihtelevaa maalaismaisemaa, tien halkoessa pieniä asutuskeskittymiä. Lähempänä Taivalkoskea sitten maisemat kulkevat enempi erämaita ja reitti nousee nousemistaan, useamman kilometrin sellaista jontonousua, kunnes päästään korkean vaaran laelle ja lähdetään syöksymään huimaa alamäkeä tuhatta ja sataa. No sellaista vajaata seitsemääkymppiä kumminkin.

Jokijärven ylittävä silta
Jokijärvi

Satanen oli kasassa, kun kaarroimme Taivalkosken aakkosbaarin pihaan. Eikä tuntunut vielä kummoiseltakaan, matkavauhti oli kuitenkin kohtuullinen keskinopeudeltaan, n.27km/h. Paarissa ruisleipää ja munkki sekä kahvia. Kahvihammasta olikin jo pakottanut. Otin mukan nohevana poikana sokerimittarinkin mukaan, että tarkistan tilanteen. En ottanut sitten giljotiinia mukaan. Ei siis sitä pään katkomislaitetta, vaan kapinetta, jolla tuikataan sormenpäästä verinäyte sokerin mittausta varten. No jäi mittaamatta. Pari yksikköä Novorapidia oli kuitenkin hyvä veto, pelkillä aamun insuliineilla ei koko päivää pärjäisi. Pitkävaikutteisen laskin kahdella yksiköllä kuudesta neljään ja aamupalan annostelin puoleen normaalista. Ekan satasen aikana söin n.50g hiilareita.

Viimeinen osuus koetti, eikä siinä mitään. Matka sujui edelleen hyvissä tunnelmissa. Alettiin kirittelemään ikureihin lähtevän ajomiehen kanssa. Pikkaisen kierrosta koneelle, sen pelkän junnaamisen sijaan. Pari välikiriä oli vetäisty jo ennen isoa taukoa. Hyvin tuntui kaverilla kiri irtoavan, itsellä oli lyöntiä kivasti ja pystyi lyömään löylyä ihan sen minkä nyt irti oli otettavissa. Ei huonosti 4-5h ajamisen jälkeen. Pieni sadekuuro kulki ouluntien poikki, saaden porukan pukemaan lahjetta ja tuulitakkia päälle. Puoli kilometriä ja aurinko paistoi jälleen, joten uusi paussi oli otettava ja riisuttava taas lyhyisiin ajokamppeisiin. Taviharjun pitkä nousu Oijusluoman tien haarassa sujui oikein hyvin, mies jaksoi paukuttaa tasaista, pumppua sopivan ikävästi kuormittavaa vauhtia, ilman että vielä hirveästi hapotti. Tuntui siltä, että kuukauden treenijakso alkoi tuottamaan tuloksia.

Kuolion entinen kyläkauppa ja kylän vainioita
Kesäidylliä

Päästiin kotiin, ehjinä ja aivan hyvissä voimissakin. Tokihan reissu tuntui jäsenissä, ei sitä ihan tuore enää 6h ajotunnin jälkeen ollut. Kaikkiaan reissu vei 7h ja kotipihassa kilometrejä oli kertynyt 168km. Sokerimittari näytti 4.8 lukemaa, joten melkoisen ihanteellisesti meni pitkä päiväreissu. Saa olla erittäin tyytyväinen kaikin puolin!

Ja sitten taas maastoon
Sunnuntai ja maanantai meni palautellessa, eikä mitään isompia tuntemuksia parin lepopäivän jälkeen tuntunutkaan. Maanantai-iltapäivästä huolsin Scandalin, vaihdoin samalla takarenkaaksi 2.0" kapean Geaxin Barro Racen tilalle 2.25" Schwalben Rocket Ronin, nyt olisi aika alkaa totuttelemaan Syöte MTB:tä silmällä pitäen tähän rengastukseen. Vielä olisi reilu kuukausi aikaa ajaa maastoa. Joten tiistaina kamat niskaan ja suunnaksi Heliharjun polut. Heliharjun maastot ovat helppoa kangasmaastoa, mutta kuten nimikin sanoo pieniä korkeuseroja löytyy sieltä ja täältä. Polut risteilevät erilaisten harjumuodostelmien seassa ja reiteiltä saa hyvää treeniä nopeampaan ajamiseen. Sekä sykkeitä ylös maantien perusjunnaamisen jälkeen. Parikymppiä tuli kasattua ja paidan sai märäksi muutenkin kuin kesäsateen kastelemana.
Matkajoen ylittävä puusilta
Heliharjun kangasmaastoja
Tänään suuntaisin enempi maraton-tyyppiselle reissulle. Heliharjusta raviradan kautta kohti Puolavaaraa (Noukavaaran taakse), metsien kautta tietysti. Alueella kulkee vanhaa metsäkoneen uraa, joka nousee kivipohjaisessa rinteessä mukavasti ylöspäin. Vaaralta lasketaan sitten metsätien pohjaa Junganharjuun vievälle hiekkatielle. Junganharju oli yhtä siisti kuin ennenkin, todellinen helmi Kuusamon monipuolisissa maastoissa. Tylsä vitosen siirtymä Posion tietä Rantalahteen, josta sitten taas metsäautoteitä pitkin Petäjälammen suuntaan.

Raviradan kautta Puolavaaraan kulkeva metsäura
Junganharjun huikeata soratiemaisemaa


Myllyjoen vanha mylly Oivankijärven ja Singerjärven välissä
Pieni köngäs Myllyjoessa Singerjärven suulla
Paluumatkalla vanhojen soramonttujen kautta. Etenin kuvan oikeata reunaa


Tosin kurvasin lentokentän suuntaan, ajaen kelkkauria aina soramontuille saakka. Loppuun muutaman kilometrin aslfalttitempo ja niin oli parituntinen kasassa. Kilometrejä 40km ja paita taasen märkä. Tällä kertaa pari saderintamaa pyyhki yli, mutta edelleenkään ei haitannut menoa.

Kesäsade on ihan ookoo, kun lämpötila on vain riittävän korkealla, ettei ala palella.


4 kommenttia:

  1. Setähän vertyy aivan selkeästi sitä mukaa, kun kesä etenee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se vaikuttaa :) Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että noilla polkimiin kiinnitettävillä ulokkeilla saa jotain aikaankin.

      Poista
  2. Hienot ovat maisemat siellä Kuusamossa! Nuo harjumaisemat varsinkin houkuttelevat ajamaan. Melkein kateeksi käy.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän täältä löytyy monenlaista maisemaa ja se täytyy sanoa, että ei tarvi tasamaalla kovin kauaa ajella, lähteepä mihin ilman suuntaan tahansa :) Erityisesti soratieverkosto tarjoaa mainoita mahdollisuuksia, polkuja löytyy harmittavan vähän mutta niistä vähistä sitten nauttii sitäkin enempi.

    VastaaPoista