tiistai 22. toukokuuta 2012

Pyhä-Luoston puhurit

Pyhän PSM-tempo ja Luoston Barentscupin maantiekisa ajettiin aivan tautisen kovissa tuulissa. 

En ole tainnut ennen moisessa kelissä ajaa pyörällä, mihin 30km tempoa piti lähteä ajamaan. Ei meinannut pyörä ja kuski pysyä välillä pystyssä, kun sen verta pahasti riepotteli puuskatuulet. Välillä piti puristaa karmeaan vastatuuleen, sitten yhtäkkiä suunta kääntyi ja julmettu myötäinen siivitti menoa. Eihän se alunperin ajatuksissa ollut ajamisen jaksotus onnistunut. Sehän oli alusta lähtien selviytymistä edes jollakin järjellisellä tavalla reissusta. Kokonaisuus huomioiden (eka 30km tempo, vain pari vetoharjoitusta alla) saa olla ihan tyytyväinen loppuaikaan 0.52.24,6. Sarjan voittajalle jäin vajaat 6min. Pitää muistaa myös se, että ajoin Storckilla ja aputangoilla, maantievarustuksella ilman tempopukua tai kypärää. Jälkimmäisestä olisi ollut varmasti hyötyä tuiverruksessa.

Lämmittelemässä tempoon, talvikamat päällä...

Sunnuntain maantiekisa Luostolla Orresokan reilun 5km reitillä alkoi ihan hyvin. Norjalaiset ja venäläiset yhdessä M40-sarjan kuskien kanssa pitivät vauhtia yllä. Kisan mitta oli 20 kierrosta ja jokainen kierros sisälsi kaksi mäkiosuutta. Siinä sai tällainen pikkaisen kevätlihava tuta, kun punkasi eturengas ylempänä menemään. Kuudennella kierroksella tunsin ensimmäisellä mäkipätkällä, että nyt ei ole kaikki hyvin. Voimat ehtyvät selkeästi. Tajusin heti, että sokerit on laskeneet liian alas. Syke laukkoi ylhäällä alamäessäkin. Eipä siinä auttanut muu, kuin laskea vauhti alas ja alkaa syömään energiaa. Ja odotella samalla, että palautuuko voimat ja pystyykö jatkamaan. Ajelin mäkisouudet erittäin rauhallisesti ja sitten tasaisemmat pätkät koetin tulla vauhdikkaammin.

Sen verran sain geeleillä, banaanilla ja energiapatukalla tilannetta korjattua, että tunsin kykeneväni jatkamaan. Voimat olivat kuitenkin kortilla eikä minkäänlaista painetta kyennyt enää laittamaan kammille. Niinpä muut kilpailijat alkoivat varvata minua ensin kierroksella ja lopulta kahdella. Kun olin tulossa 18 kierroksen loppuun, järjestäjät ottivat minut pois radalta ja kisasta. Se oli siinä, reilu kymppi jäi vajaaksi, satanen tuli ajettua 3h 21min. Siitä vajaa 70km omin voimin, ilman peesiapua ja jokaisella kierroksella yksi mäkipätkä julmaan vastatuuleen. Tulipahan ajettua, vaikka olisi se saanut toisinkin mennä.
Lopun alkua, kierroksen viimeisessä mäessä
Komissaarit tutkivat mikä mies, tuossa sai kelattua reiluun 40kmh vauhdit jokaisella kierroksella

Mitä tästä opiksi?
Kevään kisoissa ja kovissa treeneissä pitäisi osata huomioida kropan joutuminen kovemmalle kuin kesällä. Aineenvaihdunta jyskyttää vielä pitkään suorituksen jälkeen. Diabeetikkona pitää älytä vähentää sekä pitkävaikutteista insuliinia, että ateriainsuliiniakin. Nyt on takana kaksi palautuspäivää ja vieläkin sokeriarvot pysyvät hyvin ihanteessa. Eli edelleen koneet hyrräävät tavallista voimakkaammin. Ensilauantain prologi ja kortteli Barents GP:ssä ovat jo ovella. Nyt vain huomisesta eteenpäin aktiivista palautusta, kropan herättelyä taas toimintaan ja kohti uusia seikkailuja.

Tällä kertaa inskat alemmalla tasolla ennen kisoja.

1 kommentti:

  1. Tuo kisoihin sopeutuminen näin keväisin on vähän hankalaa. Noihin verensokereihinkin kun vaikuttavat niin monet asiat, mulla ainakin jossain määrin myös jännitys niin koita siinä sitten pitää sokerit hyvinä useamman tunnin kisan ajana. Tsemppiä jatkoon ja kohti uusia kisoja vaan!

    VastaaPoista