keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Havaintoja

Viimeisen kahden viikon aikana on Kuusamossakin päästy maantielenkkien makuun - vihdoinkin! Tosin tätäkin tekstiä kirjoittaessa lunta on edelleen pihalla kinoksiksi asti ja aamulla satoi räntää. Kevät on todella paljon myöhässä verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Tässä kuva Muojärven reissulta 20.4. jolloin lunta oli vielä reilusti ja sorateiden pinnat olivat vasta aukeamassa jään ja lumen alta.


Onneksi vappua edeltävällä viikolla kevään eteneminen vauhdittui ja 29.4. näytti jo tältä:

Ensimmäisten lenkkien tärkein tavoite oli löytää Storckiin hyvä ajoasento. Kuten aiemmin kirjoitin, hankin suoran satulatolpan ja senttiä pidemmän ohjainkannattimen viimevuotisten tilalle. Tavoitteena oli päästä parempaan ajoasentoon, jossa pyörittäminen ja tehontuotto onnistuisivat hyvin. Ensialkuun asensin stemmin yläviistoon viimekauden malliin. Mutta lieneekö sitten kevään sisäpyöräilytunneilla hinkattu matalempi ajoasento vai mikä antanut tunteen siitä, että nyt ajetaan liian ylhäällä. Joten käänsin stemmin sitten toisinpäin ja nyt se on enemmän vaakatasossa, joskin vielä löytyy vara laskea alemmas 2cm, jos siirtää spacerit stemmin yläpuolelle. Mutta ei nyt parane kerralla tehdä liian isoja muutoksia, ettei aiheuta jumeja niskaan ja hartioihin.

Nostin samalla satulaa kahdessa erässä yhteensä lähes sentin ylemmäs kuin viimesuvena. Nyt tuntuu homma luonnistuvan oikein hyvin. Eli asento on enempi keskiön päällä, jalkaterä ojentuu paremmin ja toisaalta "yläkuolokohdassa" pyöritysliike onnistuu paremmin. Ohjaamo on alempana, joten asentokin pitäisi olla sitämyöden edes hitusen aerodynaamisempi. Jos tätä ruhoa nyt kovin hyväksi ilmanvastuksen suhteen saa.

Miltä meno maistuu maantiellä?

Tuntuu siltä, että herkkyyttä löytyy. Kirittelykykyä vaikuttaisi olevan ihan mukavasti. Toisaalta tasaisen vauhdin tuottokin tuntuu onnistuvan paremmin kuin viimevuonna. Tämä voi liittyä nimenomaan tuohon ajoasentoon. Kävimme Esan kanssa kokeilemassa tempoajamistakin 28.4. Törmäsenvaaran suunnassa ja sekin vahvisti tuntemukset paremmasta voimantuoton välittämisestä voimansiirtoon. Mielenkiinnolla odottelen kesää ja lämpimiä kelejä, jolloin pääsee kokeilemaan tempoa oikein kunnolla.


Pyörittäminen on toki hukassa ja hiukan kulmikasta, mutta se kyllä paranee ajan myötä. Putkelta ajaminen on helpompaa kuin viimevuonna. Suurin miinusmerkki löytyy mäennousukyvystä. Jyrkät mäet ovat yhtä tuskaa. Heti kun kulma helpottaa, meno paranee. Voiman puute vaivaa selkeästi ja tässä näkyy talven pitkä harjoitustauko. Tuossa kohdassa olisin normaalisti jyystänyt lajivoimaa sisäpyöräilyn parissa, mutta nyt kaikke ne harjoitukset jäivät tekemättä. Takareisissä ja perseessä ei ole sitä jerkkua, mitä pitäisi. Vyötärölle ilmestyneet muutamat lisäkilot eivät myöskään auta asiaa.

Tosin se on sanottava, että asia ei tullut yllätyksenä. Eikä se tässä vaiheessa kevättä oikeastaan haittaakaan. Nyt pitää vain ajaa sitä voimatreeniä sitten ulkona, kuten tein esim. eilen. Vapunpäivänä puhalteli voimakas luoteistuuli, mutta muuten oli aurinkoinen sää. Joten otin suunnaksi vastatuulen ja lähdin jyystämään isoilla tuumilla työstäen kilmoetrejä. Paluumatkalla oli sitten hyvä pyöritellä myötätuulessa ja ajaa kevyesti isompaa kovaa. Vajaat sata kilometriä tuli ajettua kuin huomaamatta ja samalla tehtyä hyvä voimaharjoitus. Eiköhän sitä mäkivoimaa saada kerrytettyä loppukesään ja syksyyn mennessä, jotta sitten pysytyisi vääntämään esim. maastotapahtumissa niitä mäkiäkin ylös.

Kilpailukalenteri näyttää nyt siltä, että kauden avaus tapahtuukin jo Pyhä-Luoston tempo- ja maantiekisoissa 19.-20.5. Koskaan en ole ajanut 30km tempoa, mutta täytyy ottaa sekin harjoituksen kannalta. Kelitkin voivat olla vielä melkoisen arktiset, joten eipä ole syytä odotella mitään ihmeellistä tulosten valossa. Seuraavan päivän maantiekisa ajetaan lyhyellä 5-6km reitillä, joten sinne on ihan mukava lähteä kokeilemaan miltä meno maistuu. Ja jos tipahtaa porukoista, ei tarvitse kyntää yksin mitään loputonta erämaareittiä. Seuraavana viikonloppuna ovatkin sitten kotikisat eli Barents GP, josta lisätiedot löytyvät Cycloksen nettisivuilta www.cycloskuusamo.net.

Kun nämä maantiekisat on saatu pakettiin, Virpiniemessä odottaakin sitten 6h maastotapahtuma PaksuKumiPolokasu. Sinne on ajatus lähteä totuttamaan itseään maastopyörän selkään, Kuusamossa tuskin on mahdollista ajaa maastossa vielä tuossa vaiheessa, ellei nyt ihmeellistä lämpöaaltoa iske lähiaikoina ja lumet sula pikavauhtia. Näissä merkeissä jatketaan, nyt on hyvä ottaa pikkasen lepoa kun sääkään ei suosi ulkoilua.

Mites sokeritasapainon kanssa on mennyt?

Muuten ihan hyvin, mutta treenien jälkeiset seuraavat päivät ovat olleet hankalia. Ei meinaa millään älytä taas sitä, että aineenvaihdunta hyrrää edelleen ajamisen jäljiltä ja hypot ovat olleet kylässä muutaman kerran. Pitkävaikutteista inskaa on pitänyt vähentää ja samoin ateriainsuliinin kanssa on pitänyt olla tarkempana. Jospa se taas tästä tasoittuu, kun treenimäärät vakiintuvat enempi. Nyt tuli kuitenkin huhtikuun aikana liikuntaa 60h, kun helmikuussa oltiin vielä 30h tasolla. Eipä ihme, että kroppa reagoi hätäisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti