keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Scandal valmis poluille

Eriasia, onko kuski?

Viimeviikonlopun Hankiajot Oulussa antoivat viitteitä, että kohtuullisesti se polkuajaminenkin taittuu, joten ei hätää. Matkustin viime perjantaina Oulun talousalueelle ja majapaikkaani saavuttuani alkoikin kiekkotohtorini kasaamien tuliterien kiekkojen saattaminen ajokuntoon. Hetken aikaa keikkoa piti vain hipelöidä ja ihmetellä, kevyiltä tuntuivat ja olivat oikein laadukkaan oloiset. Tosin se pisti heti silmään, että kehävalmistajan mainostarrat olivat karmean räikeät, eivätkä sopineet yhtään kokonaisuuteen. Joten eikun nyhtämään tarroja pois. Onneksi lähtivät ihan nätisti ja ilme rauhoittui samantien. 

Kiekothan siis rakentuivat näistä komponenteista: NoTubes ZTR Crest kehät, Hope Pro Evo II navat sinisenä, DT Competitionin pinnat mustina ja siniset alunippelit. Puntari näytti 1.7kg ilman takapakkaa ja pikalinkkuja sekä renkaita. (niiden kanssa ajokunnossa 3.9kg). Renkaiksi Schwalben 2.25" Rocket Ronit ja näin alkuvaiheessa sisärenkailla. Litkuhommia kun en ole vielä opetellut ja tässä vaiheessa siihen ei ollut aikaakaan. ZTR:n kehät kun on tarkoitettu litkutettaviksi, niiden profiili on varsin jyrkkä kehän reunalta. Tämä tarkoittaa sitä, että päällirenkaan "nouseminen" oikeaan kohtaansa ei olekaan ihan helppo juttu.



Tähän puuhaan menikin sitten iloisesti ja vähemmän iloisesti perjantai-ilta aina puoleen yöhön saakka. Olihan niin perhanan tiukat kumit saada paikoilleen! Tosin sisärenkaita kun käytettiin, niin olisi voinut kyllä vetäistä ihan reilusti vaseliinia siihen renkaan ja vanteen saumaan niin veikkaan, että olisi noussut mukavasti. Nyt koetettiin ährätä saippuaveden kanssa. Lopulta homma onnistui ja kiekot olivat niiden puolesta kunnossa. 


Toinen savotta oli sitten jarruihin liittyvä. Scandalhan sai jarrunsa GF HiFi:stä budjettisyistä. Avid Elixir 5:n keskittäminen on vain ollut alusta lähtien yhtä tuskaa ja pahimmillaan hommaan on mennyt uskomattoman paljon aikaa. HiFi:ssä oli 185mm etujarrulevy, Scandaliin laitettiin 160mm versio. Näin saatiin ylimääräinen jarrusovitin pois ja taas jokunen gramma vähemmäksi pienemmän levyn kanssa. Mutta se keskittäminen...voi *erkele sentään! Ensin koetti isäntä, sitten koetti emäntä ja viimein koetin sitten minä, kun napsut loppuivat edellisiltä. Heidän taktiikkansa perustui visuaaliseen säätöön. Lampun valoa vastaan rakoa kohdilleen suhteessa levyyn ja sitä rataa...joka kerta, kun pultit kiristi tiukemmalle, kahnatus alkoi johonkin suuntaan. 

Itse otin vanhan kassakaappimurtajan lähestymiskulman: ratas pyörimään, korvakuulolla satulan säätö ja kiristys. Ja katso, tovin kuluttua meillä oli siedettävä lopputulos. Jotain ääntä kuului, mutta laahausta ei ollut havaittavissa. Äänilähde johtui siitä, kun jarrulevyssä on pientä heittoa ja levy koskee jossain kohdassa pyörimistään jarrupalaan. Sama säätö takajarrulle, joka jostain syystä on aina ollut hieman helpompi ja näin meillä oli n. klo 23.00 paketti kasassa.



Paitsi että säätö oli tehty nyt uusille kiekoille. No eikö pitänytkin?

Säennusteet näyttivätkin siltä, että seuraavan päivän polkuajeluissa tarvittaisiin kuitenkin nastarengasta! Reilu suojasää olikin vaihtunut pakkaskeliksi ja jos sää jatkuisi aamuun asti pakkasella, keli olisi jäinen ja liukas - pelkästään jo siirtymilläkin. Joten eikun etukiekon vaihtoon - nastarengas oli vanhassa Bontragerin XDX -kehässä kiinni, asennuksen olin tehnyt illan aikana. Eihän se keskitys tietenkään enää pelannut ja sama soppa alkoi uudestaan...puoleen yöhön mennessä saavutettiin toinen jarrutriumfi, ilman kihinöitä ja asentajat olivat tyytyväisiä, mutta väsyneitä. Sellainen viisi tuntia meni ähertäessä, tosin välillä ruoka- ja kahvi/teetaukoja pidellessä. 






PK-Teamin järjestämät Hankiajot 24.3.2012


Aamulla startattiin kahdeksan jälkeen siirtymälle kohden lähtöpaikkaa. Ajofiilis ja tuntuma oli erikoinen: keulassa oli ensimmäistä kertaa koko talvena järjettömän painava nastarengas. Takana oli upouusi kisakelpoinen 29er kiekko, joka tuntui todella herkältä ja Rocket Ronissa vetopito mainiolta. Kävi vain mielessä, että olisipa uskaltanut lähteä ilman sitä nastamurikkaa liikkeelle...mutta ei toisaalta houkuttanut ajatus liukastumisesta ja kaatumisesta jääröpelikköön turvalleen.


Jännitti hieman, että miltä Scandal tuntuisi talvipoluilla? Tieajossa ajotuntuma oli erittäin hyvä, mutta se ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Olisiko projekti onnistunut tärkeimmässä asiassa, hyvässä ajettavuudessa?


Ensimmäinen puolituntia antoi vastauksia: pyörä oli erittäin helposti hallittava, eteni vakaasti, ajoasento tuntui hyvältä...yläkropassa säilyi sopiva rentous jalkojen tehdessä töitä. Välityksetkin vaikuttivat toimivan, tosin pientä eturatasta ei juurikaan tarvinnut polkujen kulkiessa entisen merenpohjan alueella varsin tasaisissa maastoissa. Polut olivat aamun ensimmäisinä tunteina mahtavassa kunnossa. Huikeata baanaa löytyy näemmä sieltä täältä Oulun etelä- ja pohjoispuolelta, tosin välillä mentiin melkoista trialpolkuakin tasapainoillen kaatumisen rajoilla. Vauhtini ei toki riittänyt letkan kärkipään tahtiin, mutta sitä en olettanutkaan. Ei minua silti tolkuttomasti joutunut odottelemaan, keskityinkin ajamaan omalla hyvällä tahdilla, kyeten makustelemaan ajamista ja pyörän käytöstä. 

Päivän lämmetessä polutkin alkoivat pehmetä ja yhdessä väsymyksen kanssa letkassa alkoi näkymään mielenkiintoisia suorituksia pois polulta ja hangen puolelle. Onneksi OTB:t olivat vaarattomia, aiheuttivat lähinnä mustelmia ja lumipesuja. Majoitusisäntäni tosin onnistui kirjaimellisesti räjäyttämään ajotakkinsa selkäosan, ajamalla liian läheltä puun oksaa, joka tarttui takataskuun vauhdissa. Yhtäkkiä ilma oli sakeana sisuria, juomapulloa, työkaluja sun muita rensseleitä ja kuski ihmetteli mitä tapahtui. Takin takataskun toinen puolisko pärähti riekaleiksi ja sivusauma aukesi kainaloon asti! Nahka säästyi kuitenkin vaurioilta, mikä on pääasia ja meno jatkui.


Kapungin pohjoispuolen polut eivät jättäneet kylmäksi, upeita reittejä merenrannan läheisyydessä ja huikaisevat merelliset näkymät jossain Pateniemen eteläpuolella saivat korpimaiden asukin hiljenemään. Tuttu näkymä vuosien takaa, kun itsekin asuin niillä nurkilla. Viimeinen osuus ajettiin jossain itäpuolen suunnalla, lähellä Kuivasjärveä luulisin. Sielä olosuhde muuttui niin vaativaksi sohjoutuvien polkujen takia, että päätimme viheltää retken päätökseen ja lähteä ajamaan takaisin majapaikkaa kohden vielä kun virtaa riitti. Sen verta vähiin polttoaine oli kuitenkin jo päässyt, että Kaijonharjun ostarilta haettiin pari litraa mehua ja paketti nakkeja - jotka hotkaistiin siinä seuraavan 10minuutin sisään :)


Siirtymä takaisin majapaikkaan kulki Oulun keskustan läpi, hupisaarten siisteiltä kävelykäytäviltä torille ja siitä eteenpäin etelää kohden. Perille saavuttiin kuin saavuttiinkin ehjin nahoin, minä todella hyytyneenä. Eikä ihme, sillä talven ensimmäinen maastolenkki oli kestänyt kaikkiensa lähes 7h! Ajoaikaa meni arviolta vajaa 6h ja poluilla ajettiin n.50km. Siihen siirtymät päälle, niin kokonaismatka oli 81km. Huikea reissu, jonka sykemittarin tiedot löydät täältä.



Mitä jäi käteen?
Todella hyvä fiilis siitä, että projekti oli onnistunut. Nyt tallista löytyy todellakin suorityskykyinen ja ihan hyvän näköinenkin jäykkäperä 29er, jonka rakentamisbudjetti pysyi suht kurissa ja talvitarjousten takia varsin maltillisena. Jossain tulevaisuudessa päivitän vielä jarrut parempiin ja helpommin keskitettäviin, sen olen kuitenkin päättänyt. Mallikin on jo katsottuna valmiiksi, taitaapa löytyä saman valmistajan tuotekataloogista, jonka osia projektiin on muutenkin jo käytetty...

2 kommenttia:

  1. Hep!

    Nätti pyörä! Pakko kysyä yhtä kuriositeettia eli tuota keulan joustomatkaa. On Onella kaikki geometriat perustuu 80mm keulalle ja runko ilmeisesti "suunniteltu" 80 milliselle. Miten tuo käyttäytyy 100mm keulan kanssa? Tuleeko liian letkeä ajoasento jos haluaa succistella?

    Ari

    VastaaPoista
  2. 29" scandalin spekseissä seisoo, että maksimi on 100mm. En osaa vertailla yhtään, kun en ole muulla keulalla ajanut. Jotku ovat laittaneet -17° stemmin näihin, itsellä on Thomson X4 10° yläasennossa (joka saisi olla jonkun asteen matalempi), alasennossaan oli taas liian matala.

    VastaaPoista