lauantai 31. maaliskuuta 2012

29er HT vs. 29er FS

Jäykkäperä vastaan täysjousto isorenkaisena 29er versiona onkin mielenkiintoinen vertailupari.

Yleensä ihmiset pähkivät perinteisen pienempirenkaisen 26" maasturin ja 29erin eroja. Itse kun aloitin maastopyöräilyn aikuisiällä päädyin heti isopyöräiseen, vaikka testasin kyllä kaverini Harrin (kiitos vaan!) pikkupyöräistä täpäriä muutaman lenkin verran. Hain nimenomaan hyvää etenemiskykyä esim. talvikelissä, sitä kun Kuusamon palkisilla riittää.

GF HiFi Deluxe
Pari vuotta ajelin mainiolla Gary Fisher HiFi Deluxellani sangen monipuolisesti.

Ensialkuun helppoja polkuja ja hiekkateitä, tienlaitaa talvella, muutamia maastotapahtumiakin. 100mm joustoa keulassa ja 110mm takana pitivät huolen siitä, että meno oli miellyttävää pahemmissakin maastonkohdissa. Kuitenkin pyörän reipas kokonaispaino (n.12,7kg - 13,5kg) alkoi häiritsemään, mitä enemmän sillä ajoi. Ei sitä huomannut niinkään yksin ajaessa, mutta asia alkoi konkretisoitumaan ajessa poluilla muiden kanssa.

Kuski kiihtyi ennemmin kuin pyörä ja energiaa vain paloi hurjasti enemmän kuin kavereilla pitkillä reissuilla. Tottakait kuskissakin oli ja on edelleenkin suurin kehittämisen vara ja alussa huono maastokunto ja kömpelöt otteet vain korostivat menon kankeutta. Meikäläinen oli kuin takavetolada liukkaalla kelillä. Ovi edellä ja kuskilla enemmän onnea kuin ymmärrystä.

Reippaan vauhdin mahdollistavilla poluilla ja reiteillä pyörän ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet edukseen. Alamäkeen kyllä pääsi lujaa riippumatta alustasta, mutta tasaisella ja ylämäissä pyörän reipas paino ja takajousituksen notkuminen lukittunakin söi miestä ja voimia. Olisi pitänyt olla sitä kuuluisaa woimaa reisissä ja pohkeissa reilusti enemmän, että olisi jaksanut tuupata lujempaa. Mutta kun ei ollut ja ole edelleenkään, niin asiaa piti lähteä ratkomaan toisella tapaa.

Retkeilytyyppisessä ajossa HiFi oli elementissään. Pyörällä pääsi melkeinpä minne vain, mihin nyt uskalsi eturenkaansa tyrkätä. Kesäkelissä oli aivan sama minkälaista maastoa oli alla, pyörä kyllä kulki kun kuski vain osasi ohjastaa. Tykkäsin ajaa vieläpä mahdollisimman leveällä rengastuksella, eli tässä tapauksessa 2.4" racing ralpheilla, joiden laaja ilmatila antoi vielä lisäjoustoa ja pitoa. Talvella sama rengastus toimi kuin tauti. Paitsi puhtaalla jääalustalla, jolloin ainoa pitävä rengas on nastasellainen.

Tähtisadeajot olivat viimeinen sysäys jäykkäperäisen 29erin hommaamiseen. Paljon nousua, suht selkeitä maastopätkiä ja vauhdikasta tasamaan menoa. Puskiessani HiFillä Ilomäen nousua toisen kerran perse penkissä ei paljoa naurattanut. Eikä sitä ennen polkunousuissakaan. Tokihan alamäet menivät mukavasti. Syntyi visio mahdollisimman kevyestä, kuitenkin vielä kohtuullisen hintalapun vaativasta pyörästä, jossa osat olisivat linjassa ja takaisivat toimivuuden.

Scandal-projekti
Loppusyksy ja alkutalvi meni piirustuspöydän ääressä. Miten lähteä asiaa ratkomaan?

Ensimmäinen päätös oli se, että HiFiä hyödyntämällä saisin budjetin pysymään hyppysissä. Ottaisin siitä keulan kokonaisuudessaan, jolla säästäisin heti rutkasti rahaa. Voimansiirto saisi jäädä, vaihdeosien kera. Jarrut, satula ja satulaputki siirtyisi uuteen pyörään myös. Alkuvaiheessa myös kiekot renkaineen.

Toinen vaihe oli etsiä sopiva runko. HiFi:n etuiskari asetti omat vaatimuksensa. Aika nopeasti vaihtoehdoksi nousi On Onen Scandal, jonka rungot vaikuttivat hintaluokassaan varsin hyviltä. Ostopäätöstä vauhditti vielä erikoinen super raw -mallisto, jossa runko on harjattu ja sen jälkeen anodisoitu. Pintaa ei ole lainkaan maalattu ja jokainen runko on sitä myöden omanlaisensa yksilö. Kolmas vaihe oli hankkia sitten loput tarvittavat osat: ohjainlaakeri, voimansiirto ja vaihteisto. Nettikauppojen talvialennuslaareista löytyikin kaikki tarvittava, eikä laadustakaan tarvinnut tinkiä.

Pyörän kasaaminen olikin sitten helpoin osuus ja aina yhtä palkitseva sellainen. Ensilenkit varmistivat kuitenkin sen, että uudet kiekot olisi hommattava, jotta kokonaisuus ja visio mahdollisimman kevyestä pyörästä voisi toteutua. Kiekkospeksailu olikin sitten melkoinen savotta, vaihtoehtoja palloteltiin suuntaan ja toiseen projektimentorini Ovaskan Kimmon kanssa. Koska pyörän ulkonäölläkin oli oma painoarvonsa, valmiskiekot jäivät aika nopeasti pois vaihtoehdoista. Päädyin tilamaan ns. customkiekot, joihin sai valita kaikki osat muutamista eri vaihtoehdoista. Sen verta piti vielä vääntää ulkonäön puolesta, että nippelit tulivat kuitenkin vielä eri osoitteesta kuin muut kiekot. Ja oikeammin, Kimmo purki kasatut kiekot, vaihtoi nippelit ja sääti pinnojen kireydet kuntoon. Hyvä niin, koska alkuperäiset kiekot olivat sinnepäin kasatut.

Miten sitten onnistuin projektissa?

Olen ajanut nyt uudella Scandalilla muutaman satasen niin teillä kuin talvipoluillakin. Tietysti kesäpolkujen ajaminen on vielä tulevaisuuden asioita. Kuitenkin jo nyt voi sanoa, että kannatti tehdä moinen projekti!

Jäykkäperä 29er on ensinnäkin helpompi ajaa. Pyörä käyttäytyy loogisemmin, kulkusuuntaa ei tarvitse "jumpata" kuten täysjouston kanssa sai tehdä. Tämä on ollut itseasiassa suuri yllätys, asia jota en osannut odottaa. Lieneekö osasyy siinä, että täysjouston aiheuttama liike vie amatöörikuskin tasapainoa varsinkin polkuajamisessa? Ainakin talvipolkuja ajaessa rännissä pysyminen oli huomattavasti helpompaa.


 Pyörä kiihtyy todella paljon paremmin, kiitos pienemmän kokonaispainon (n.13kg vs. 11kg). Myöskin rungon kulmien muutos vaikutti tähän, Scandalin runko on kulmiltaan nopeaan ajoon soveltuvampi. Emäputken korkeus on matalempi, akseliväli lyhyempi ja runko reilun kilon kevyempi (HiFi 2,9kg - Scandal 1,7kg). Suurin ansio kiihtyvyyden paranemiseen löytyy kiekoista. HiFin peruja olevat kiekot painoivat ajokunnossa lähes 5kg kun uudet painavat vain 3,9kg. Eivätkä ole siis vielä mitkään huippukevyet. Valitsin kuitenkin esim. Hope Pro II Evo navat ulkonäöllisistäkin syistä, vaikka tiesin että esim. DT240:llä paino olisi tippunut entisestään.

Ylämäkien nousu on jopa nautinnollista. Ei tarvitse enää jyystää penkistä, kun voi tarvittaessa nousta putkelle tanssaamaan. Mielenkiinnolla odotan polkujen ajamista nousupätkillä, onko tunne sama ja miten pidon käy?

Yhteenvetoa

Isopyöräinen kulkee mitä erilaisimmista paikoista riippumatta siitä, onko runko jäykkäperä vai täysjousto.

Ison pyörän pitopinta ja rullaavuus on fakta. Jäykkäperä toimii paremmin nopeassa ajossa, ylämäkiin ja ainakin talvipoluilla. Keveys, herkkyys ja kiihtyvyys tulevat esille. Täysjousto sopii rauhallisempaan jokapaikan perusajamiseen, jossa tärkeintä ei ole vauhti vaan mukava fiilistely. Retkeilyajaminen sujuu, kun epätasaisuudet häipyvät jousituksen syövereihin. Alamäkien ajaminen on yhtä juhlaa. Pyörä antaa anteeksi kuljettajan vajavaisuuksia todella paljon ja mahdollistaa toisaalta pidempien reissujen tekemisen tämän takia. Miinuspuolena on pyörän paino, jota ei saa puristettua alas ellei ole valmis investoimaan reilusti rahaa.


4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä hieno peli. Tuosta täysjousto vs. jäykkäperä, itsellä kokemusta 26" täysjoustosta ja sen vaihdosta kireään jäykkikseen. Jäykkis tuntui talvipoluilla sairaan nopealta, mutta aikamoinen shokki oli kun ensimmäiset sulat kivikkojuurakkopolut tulivat eteen. Alussa tuntui ettei sillä pääse mihinkään (mäki kyllä nousi). Kyllä siihen kuitenkin sopeutui, ja loppujen lopuksi jäykkis oli ainakin minun allani suomen xc- ja marakisoissa nopeampi. Selän pitää kyllä olla kunnossa. 29" jäykkis anta varmaan jonkin verran enempi anteeksi juurakossa kuin pikkupyörä.

    Halusin vain sanoa tämän, ettet masennu jos ajaminen kivikkojuurakossa tuntuu alkuun raskaalta, kun olet täysjoustoon tottunut. Kyllä se kroppa siihen uuteen ajamiseen adaptoituu. Putkelta on kyllä mentävä paljon, itsellä ei takamus paljon penkissä käy kun poluilla mennään. Ei vaan pysty. :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos vaan!

    Kiitos varoituksesta, näin olen itsekin osannut aavistella asian laidan ja olen pyrkinyt henkisesti jo valmistautunut siihen konttaamiseen :) Tosin täällä meillä Kuusamossa maastot ovat pääosin kangaspohjaista, joten sitä pahinta ryskäämistä saa vähän hakeakin. Syötteeltä sitä kyllä löytyy ja sinne täytyy lähteä nöyrtymään kesän alussa. Alunperin epäröin jäykkäperän ostoa, kun selkäni oli aika huonossa kunnossa (mm. selkärankareuma, joka rajoittaa joitain juttuja edelleenkin). Mutta viimesyksynä ajoin cyclolla poluilla ja se osoitti, että treenaaminen ja ajaminen ovat parantaneet tilannetta vähitellen. Joten nyt sitten kokeillaan miten käy. Luulen myös, että isopyöräinen versio armahtaa pikkasen enempi kuin perinteinen. Ja jos homma ei toimi niin säätämön seinällä roikkuu täpärirunko..

    VastaaPoista
  3. Tästä olisi mukava kuulla pidemmän aikavälin vertailuraporttia nyt kun toinen kesä menossa jo jäykkikselläkin.

    -ari

    VastaaPoista
  4. Laitetaan korvan taakse, kieltämättä nyt tuota jäykkistä osaa jo vähän ajaakin ja osaa enemmän mietiskellä eroja käytännön kautta.

    VastaaPoista