sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Summaus

Oikein hyvää vuotta 2012!

Tässä vaiheessa on aika katsoa taaksepäin viimevuoden osalta viimeisen kerran. Mitä tuli tehtyä ja mitä ei? Olivatko asetetut tavoitteet riittävän haastavia, tai toisaalta hyvin onnistuessaan toteutettavissa? Mikä fiilis vuodesta jäi? Miltä jatko voisi näyttää?

Kirjailin 2011 päätavoitteeksi seuraavaa:

Jos terveydentila antaa edelleenkin näin hyvin myöden niin...järjestelmällisen treenauksen jatkaminen, sokeritasapainon hallinta erilaisissa treeneissä ja sitä kautta ajamisessa yleensä. Treenien pääteemana kadonneen mäkikauriin metsästys sekä temporainerin alkeiden edelleen opettelu.

Kun en ole koskaan urheillut ohjatusti tai saanut minkäänlaisia oppeja harjoitusohelmien tms. tekemisistä tai toteuttamisista, niin homma on ollut hapuilua. Jonkinlaista järjestelmällisyyttä oli kuluneena vuonna kuitenkin havaittavissa. Kausi ei mennyt ihan ranteesta ravistaen. Kunpa saisi jonkun katsomaan tekemisien perään ja ennen kaikkea suunnittelemaan, mitä tehdä!

Keväällä ajoin mäkeä korostetusti useamman viikon. Tuloksetkin näkyivät, kun muistaa verrata omaan itseensä. Muiden kyydissä ei tahtonut edelleenkään pysyä, mutta vertailukohdat ovat pikkaisen eri tasolla ajavia kuskeja. Tempo kehittyi ihan kivasti, vuosi sitten paras aika omalla kymppitemporadalla oli 16.52 ja tälle kesälle kirjautui lukema 15.05. Uusi jämäkämpi pyörä ja aputangot auttoivat asiassa kuskin kehittymisen lisäksi.

Kauden 2011 toinen tavoite kirjautui näin:
Harrastepyöräilyn edelleen aktivointi Kuusamossa ja  ajotapahtumien/porukkalenkkien yms. järjestely yhdessä seuran porukoiden kanssa.

Tästä jäi huono maku. En joutanut, jaksanut, kyennyt jne. panostamaan tähän niin paljon kuin olisi pitänyt, johtuen osin omasta kilpailemisesta  ajokauden mittaan. Mutta ei nämä asiat voi olla yhden miehen takana, joten...lapsille järjestettiin kuitenkin Puistocrossi ja aikuisille maantiepuolen ABC-ajo. Ratatreenit olivat hyvä juttu. Sinne saatiin mukavasti harrastajia mukaan. Jokaisen ajaminen kehittyi selkeästi erilaisten harjoitteiden myötä ja ryhmäajamisen valmiudet paranivat.

Kolmas tavoite:
Lisenssi ja muutamia maantie/tempokisoja; Barentscupin kisoja, ehkäpä Tervaetapit, ISM-kisat, Kuusamon P-SM:t maaradalla sekä Kuusamoajo.

Lunastin lisenssin ja ajoin listauksen mukaiset kisat kesän aikana. Olihan se melkoisen jäätävää sippailla lähes kisassa kuin kisassa! Onneksi seassa oli onnistumisiakin. No, näillä vikalistoilla varustettuna ja vähäisellä treenaamisella ihan hyvin kuitenkin. Omia pelkoja tuli haastettua ja voitettua. Uusia voimavaroja löytyi tiukoissakin tilanteissa ja kilpailuhenkisyyttä löytyi enemmän kuin tiesinkään. Vanhemmat kiusasivat minua ja minä nuorempia.

Neljäs tavoite:
Ajotapahtumiin osallistuminen
- Yöpyöräily, Rajaväylän lenkki, ehkäpä taas TdH, Tähtisadeajot
- Levi24 kiinnostaisi, maracupista kenties Pyssymäki
- muita pohjoisen maastokisoja ja Kajaanin 6h MTB jos ajetaan.


Tästä litaniasta tarttui puseroon Tähtisadeajot ja oikeastaan se riittikin. Aivan loistava tapahtuma ja sinne lähden taatusti uudestaan. Maastokisaksi muotoutui Pyhän XCO-kisa, jossa koukkupolven nenä niistettiin moneen kertaan. Melkoinen louhikko-XCO-rytinähän se oli. Alamäkiajo sujui kyllä ihan hyvin..

Viides tavoite:
Omien reissujen jatkaminen lähialueille "kartoitusmielessä"
- Posio, Iso-Syöte, Hossa, Taivalkosken reitit


Isolla tuli ajettua pari reissua ja olivathan ne huikeita keikkoja. Kesän kohokohtia, vaikka samalla äärettömän rankkoja meikäläiselle. Ajoseura oli kuitenkin armollista, eivätkä jättäneet minua yksin korpeen sekoilemaan. Sen verran mitä perässä pysyin, niin oppia sain huikeasti. Ai noinkin tuosta voi ajaa? Miten se tuon teki?? Kiitos siitä ystävilleni!

Syksyllä hommasin cyclon ja kartoitusretket suuntautuivat kotikulmien mahtaville sorateille. Väitän, että meiltä löytyy valtakunnan parhaimmasta päästä olevat soratiereitit! Niiden pohjalle tullaan virittämään ajohommia jo kevättalven keleille!
Jokunen uusi polkukin tuli testattua ja verestettyä haalistuneita muistoja olemassaolevista. Jaa että Kolin maisema on kansallisaarre? No on se sitä, mutta käykää hyvät ihmiset joskus Kouervaaran päällä kattomassa Kitkalle avautuvaa maisemaa!

Lopuksi tuli kirjailtua:
Kaikkeen ei välttämättä kykene, mutta jotain tuon suuntaista. Mittarit voisivat näyttää 7500km ja 300h ajoja, pisin maantiereissu saisi olla 6-8h ja n. 200km. Kymppitempo kotiradalla alta 16min. Kauheasti kaikkea, jos tuo ykkönen ja kakkonen pitäisi kutinsa, muut tulevat sitten miten tulevat.

Ei todellakaan kyennyt. Mutta melkoisen mukavasti kuitenkin. Mittareihin kertyi 7005km ja 312h. Marraskuussa iskenyt polvivamma huomioiden olen tyytyväinen. Maantiellä n.250h, maastossa 55h ja loput sitten radalla, hyötyajona jne.

Pisin maantiereissu oli 165km ja sen ajoin n.13kg painoisella 29er täysjoustolla maantiemiesten mukana. 2.1" maastorenkaat eivät rullanneet ihan niin nohevasti kuin 23mm 8bar paineissa olevat maantiekumit!. Maantiepyörää ei siinä vaiheessa kevättä ollut, joten siksi maasturi. Luonne ei antanut periksi jättää reissua väliin. Aikamoinen siivu sille pelille - en aja toista kertaa! Aikaa meni 6,5h ja pusero tyhjeni täydellisesti. Kymppitempo meni aikaan 15.05.

Olivatko asetetut tavoitteet riittävän haastavia, tai toisaalta hyvin onnistuessaan toteutettavissa? 
Kyllä olivat, ei niitä tavoiteltu huonossa kunnossa. Aika useasti lähdin kotipihasta reissuun. Koillismaan reittiprofiilit eivät ole valtakunnan helpoimpia ja haastavuutta löytyy. Toisaalta seutu tarjoaa loistavat mahdollisuudet erilaisille harjoitteille. Ajokausi ei ole hirvittävän paljon lyhempi kuin etelässä, mutta lämpötiloissa on kyllä vissi ero. Vanhaan juhannukseen asti on yleensä pirun kylmää, mikä on omanlainen riesa.Talvikelit tulevat yleensä loka-marraskuun taitteessa, kun etelässä ajellaan vielä syyskeleissä.

Mikä fiilis vuodesta jäi? 
Fyysinen suoriutuminen onnistui jokseenkin odotusten mukaan. Kauden mittaan tuli vastaan odotetun vaikeita hetkiä. Samalla kun fyysinen vaativuus kasvoi, sokeritasapainon hallinta muuttui vaikeammaksi. Pitäisi tietää siitä enemmän, mutta toisaalta elimistön reagointia ei voi kukaan tietää ihan tarkalleen etukäteen. Eikä aiemmistakaan kokemuksista ole välttämättä hyötyä, koska jokainen päivä on erilainen. Joskus elimistö käyttäytyy täysin poikkeavasti verrattuna ns. normaaliin vaihtelevuuteen. Positiivista oli tietysti se, että kertaakaan eivät sokerit laskeneet niin alas, että olisin ollut selkeässä vaaratilanteessa. Kykenin toimimaan riittävän ajoissa tilanteiden korjaamiseksi. Muutoin pystyin ajamaan itseni ns. hämärän rajamaille useampaan kertaan. Kaikki tuli ulosmitattua mitä varastoissa oli olemassa. Siihen puoleen olen tyytyväinen.

Henkisellä puolella oli tekemistä. Ennakkoasennoituminen ratkaisi todella paljon. Olen todella, todella tyytyväinen ISM-kisojen taistelutahtooni. Kuten aikoinaan kirjoitin kisan jälkeen, päätin lähteä kisaan täysin palkein. Osasin odottaa fyysisen kestävyyteni katkeamista mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Päätin siitäkin huolimatta ajaa aktiivisesti ja rohkeasti. Ryhmän keulassa niin kauan kuin pystyisin. Kiusaten muita sen minkä kykenisin. Uskoin itseeni enkä jättänyt paljoa seliteltävää.

Sijoitus oli viimeinen, mutta ajo itselleni katkeran suloinen. Mitä upeinta hommaa niin kauan kun voimia riitti, mutta sen jälkeen yhtä helvettiä yksinäisyydessä. Toki olisin voinut riisua lapun ajopaidasta, kun seinä nousi vastaan mutta en tehnyt sitä. Olin päättänyt ajaa maaliin, eikä mikään sinä päivänä voinut sitä estää. 30° helle yritti parhaansa, mutta sekään ei onnistunut. Pettymys oli silti äärettömän suuri heti tuoreeltaan. Lataus oli onnistunut täydelleen.

Kotikisat olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka rennossa henkisessä tilassa voit suoritua todella hyvin fyysisellä puolella. Ratakisoissa jäi kuskeja selän taakse oikeasti ajamalla. Lätkää ei pokattu pelkällä osallistumisella. Tähtisadeajoissa natiskelin koko rahan edestä. Toki olisin suonut itselleni paremman kestävyyden siihenkin koitokseen, mutta sieläkin ajettiin sen hetkisen kunnon mukaan. Hämärän rajamaille. Toisaalta maastojotokset olivat suurta nautintoa Iso-Syötteen mahtavilla reiteillä ja hyvien ystävien seurassa. Rankkaa, vaativaa, kaikkea sitä - mutta ehdottomia kohokohtia kauden mittaan. Aistit ja mieli avoinna nautiskellen. Entäpä sitten ajo kelloa vastaan temporadalla? Seurakaverini on todennut usein: kun olet kunnossa ajaminen on helppoa. Ei tarvitse ajatella hirveästi, sen kun vaan antaa mennä.

Päivänä, jolloin tein oman ennätykseni lämmintä oli +27° ja tuuli sopivasta suunnasta. Olin saanut viritettyä itseni erittäin hyvin ja kello käynnistyessä olo oli levollinen. Homma pysyi kasassa ja kykenin ajamaan etukäteissuunnitelman mukaan. Toki viimeiset kilometrit olivat yhtä kärsimystä, mutta niin se on tempon kanssa aina. Sillä kertaa kaikki osui erinomaisesti kohdalleen. Toivottavasti joskus varusteet ovat huipputasolla. Joku päivä vielä...

Polvivamma synkisti vuoden loppua ja tietyllä tapaa tekee sitä edelleen. Mutta jos siitäkin hakee jotain positiivista, niin ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut hinattua itseni siihen kuntoon, että rasitusvammankin hankkiminen onnistui. Toivottavasti jäisi kuitenkin viimeiseksi laatuaan...


Miltä jatko voisi näyttää?
Tällä hetkellä ei ole mitään selkeää suunnitelmaa. Polvivamma haittaa melkoisesti ja ehkäpä siksi mitään konkreettista ei jaksa vielä suunnitella. Sen olen kuitenkin päättänyt, että aion nauttia täysin rinnoin.

Niin kauan kuin henki pihisee.

2 kommenttia:

  1. Kattava yhteenveto! Toivottavasti polvi paranee pian, niin pääset vuoden -12 tavoitteiden kimppuun.

    VastaaPoista
  2. Rasvasin kapulat eilen, taidan siirtyä kokeilemaan hiihtämistä (vaparilla). Turha hakata päätä seinään, polvi ei kestä pyöräilyä normiajoja lukuunottamatta.
    Yksi hyvä tavoite on päästä Eräveikon kanssa taas reissuun :)

    VastaaPoista