perjantai 19. elokuuta 2011

Kilvan-ajoa

Kisarupeamasta on selvitty!

Lauantain maantiekisa sujui ennakkoarvelujen mukaisesti; päivän 76km päälähtö (jossa ajoivat Miehet, Naiset, M35 ja M50 -luokat) pärähti hajalleen 10min lähdöstä Konttaisen teknisessä, jyrkimmillään n.13%:ssa nousussa. Kisaa ajettiin sen jälkeen pienemmissä ryhmissä. Jaksoin nousun yllättävän hyvin, viikon lepotauko oli siten tehnyt tehtävänsä. Kuten kesän aikana on tullut muissakin kisoissa selväksi, perusvauhti ei vaan riitä pysymään porukoissa. Jaksan ajaa 34-35kmh keskareilla, mutta kovempaan vauhtiin jalka ei vielä riitä. Kärki ajoi tässäkin kisassa lähes 40kmh keskinopeuksilla ja omankin M40-sarjan kärki 37-38kmh vauhdeilla. Kartalla kuitenkin ollaan ja ensikesänä toivottavasti jo tuntumassa.

Ajelinkin kisan osana neljän kuskin ryhmää, jossa koetettiin pitää taisen kovaa vauhtia vuorovedolla ajaen. Se onnistuikin hyvin, tosin toisella kierroksella Konttaisen jälkeen alkanut rae- ja rankkasade hidasti väkisin vauhtia 15km pätkällä. Likomärkänä ja kylmissään (lämpötila laski alle +10 asteeseen) meno oli kankeaa. Vaativa, paljon mäkeä sisältänyt kisareitti tultiin kuitenkin läpi, sijoittuen M35-lähdön häntäpäähän. Aikaeroa tuli kärkeen vartin verran, loppuajan ollessa 2h 12min. Omasta M40-sarjasta lohkesi toinen sija ja samalla P-SM-hopeamitali.

Seuraavan päivän ratakisat ajettiinkin sitten aurinkoisessa kelissä. Ennakko-odotukset olivat epävarmat, kuinka kroppa pelaisi edellisen päivän jäljiltä? Aamupäivän ohjelmassa oli 1km aika-ajo, kahden maita 3km aika-ajo, sekä loppukuorrutuksena kolmen jälkeen iltapäivällä 4km joukkueaika-ajo. Kilometrin aika-ajon olin ajanut kerran aiemmin harjoituksissa, aikaan 1min 36s. Tarkoittaen noin 10 sekunnin eroa todennäköiseen kärkikuskiin. Muita matkoja en ollut ajanut aiemmin.

Etukäteisajatus oli ajaa kilometrin veto aluksi hitusen passaten ja loppuun kirien. Väitysten arpominen kuuluu lajiin, päädyin suht tyvenestä kelistä johtuen 53/16 yhdistelmään. Menisi sitten syteen tai saveen! Voimien ehtyessä ajosta tulisi karmeaa jyystöä viimeisillä sadoilla metreillä. Ajon toteutus oli toinen: paukusta kaikki peliin...näin se lapsen mieli muuttui! Kiihdytys sujui varsin hyvin, siihen ei jäänyt jossiteltavaa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin kuitenkin aivan hapoilla! Pyöritys vain hidastui ja hidastui ja hapot pursusivat korvista! Maalin jälkeen pänni, olin varma että nyt mokasin ja hyydyin viimeiseksi.

Ajelin vedon jälkeen rullilla palautusta ja odottelin tuloksia...siitäpä se JYTKY sitten tulikin taululle: M40-sarjan P-SM hopeaa ajalla 1.28.029!! Olin kuin puulla päähän lyöty! Ilmeisesti muut olivat hyytyneet vielä enemmän viimeisellä kierroksella, lukuunottamatta voittajaa. Välimaan Pekka ajoi hienosti mestariksi ajalla 1.26.223. Pronssimies Karvosen Timo jäi minulle pari sadasosaa.

Tämän jälkeen olikin paineet pois. Otin pitkät matkat oppimisen kannalta. Kolmonen meni 53/18 välityksellä hieman liiankin pyörittelyksi, ajoin neljänneksi vaatimattomalla ajalla 5.05,0 voittajan ajaessa 4.41,0. Pronssi jäi sekin noin 9 sekunnin päähän. 17-piikkisellä olisin ollut hieman lähempänä, mutta todennäköisesti mitaleille en olisi siltikään jaksanut.

Neljän kilsan joukkueajo sujui Cycloksen kakkosjoukkueessa ajaen hyvin. Mukana oli M16-sarjalainen sekä kaksi M50-sarjan miestä minun lisäksi. Siihen nähden, että emme olleet aiemmin ajaneet joukkueena suoritus meni nappiin: vetovaihdot sujuivat hyvin kierroksen välein, kommunikaatio pelasi. Maaliin tultiin kolmella miehellä, yhden jäädessä (kuten sallittua on) matkalle vauhdin ollessa liikaa. Jäimme tuloksissa viidenneksi eli viimeiseksi, ajan (6.44.1) ollessa lähes minuutin heikompi kuin todella hienosti ajanut OTC:n joukkue (5.50.9). Cycloksen ykkönen ajoi kuitenkin kolmanneksi kolmen miehen joukkueella ajalla 5.59.0.

Joten, kisaviikonloppu sujui todella hyvin omalta kohdalta ja järjestelyt menivät seuran puolesta myös mallikkaasti. Kisojen eteen tuli tehtyä kymmeniä tunteja valmistelevaa työtä, niin paperihommia kuin esim. radan merkkausta reitillä. Siihen ajot päälle, joten patterit tuli tyhjättyä taas vähäksi aikaa. Vitriinissä killuu kuitenkin pari P-SM hopeamitalia ja saatu palaute kisoihin osallistuneilta on ollut positiivista. Kuusamoajon vaativaa reittiä on kehuttu laajasti, eikä suotta. Siinä meillä on valmis reitti tulevia kisoja varten.

Täältä tuloksiin

Maanantaina koettikin sitten jälleen uusi vaihe elämässäni, nimittäin aloitin työt Kuusamon Liikuntahallilla hallivalvojan hommissa 07.00. Nyt, kun eka työviikko alkaa olla takanapäin, voi jo tunnustaa että ensimmäinen päivä oli raskas...saas nähdä, miten treenit ja ajot mahdollistuvat vuorotyöläiseltä jatkossa? Vuorolistoilla näyttäisi olevan kuitenkin vapaitakin, joten eiköhän tässä jatketa mahdollisuuksien mukaan harjoittelua.

Syksyllä olisi vielä tarjolla mielenkiintoisia tapahtumia, maastopuolella erityisesti. Taidankin jatkossa siirtyä enempi Kari Kalastajan ohjaamoon!

lauantai 6. elokuuta 2011

Näillä mennään

Niin se lapsen mieli muuttuu, totesi eräs tenavatähti antaessaan keikkahinnaksi 500e kovemman lukeman ennakkoneuvotteluista poiketen.

Vannoin mielessäni Pyhän ikureiden jälkeen, että nyt saa maantielähdöt riittää tältä kaudelta. Muutama viikko hyvää treeniä ja lepoa saivat ilmoittautumaan Kuusamoajon 76km maantielähtöön ja seuraavan päivän P-SM ratakisojen kilsalle ja 4km joukkueajoon, jos saadaan kakkosjoukkue kasaan.

Kisavalmisteluja on tehty siihen malliin, että odotettavissa ovat hyvät kisat. Reittiä voisi luonnehtia haastavaksi. Kuten kuvailin paikallislehden haastatteluun, sisäinen mäkikauris on syytä kaivaa esille viimeistään nyt. Mäkeä riittää reilusti. Brutaalia jyrkkää ja pidemmällä matkalla tasaisesti nostavaa. Eli tiedossa on kärsimystä koko rahan edestä. Toivottavasti hienot maisemat jäisivät kisaajien mieleen: Ruka, Konttainen ja saapuminen Petäjävaaran suunnasta Tahkolanrannan maalaisidylliin.

Kilpailulähtöjen yhteydessä ajetaan myös kuntoajo nimeltä Konttaisen Lenkki. Suosittelen kaikille kuntoilijoille! Reitin alkuosa noudattelee kisareittiä, mutta jatkuu sitten Petäjävaaran tienristeyksestä kohti Jyrkänkoskea. Vasemmalle jää upeat Vuotungin vainiot. Reitti suuntaa Jyrkänkoskelta kohti Tuovilaa. Ennen Kapustavaaran nousuja tie kääntyy oikealle Heinolanvaaraan, jatkuen kohti Nissinvaaraan mukavia maisemia. Sitten tullaankin VT5:lle, josta jatketaan takaisin kohti Rukaa. Reitti koukkaa Rukajärventielle, jossa kuntoilijat saavat nautiskella jälleen hienoista, kumpuilevista maisemista. Tahkolanrannan tien risteyksestä eteenpäin ajetaankin sitten jälleen kisareitillä, joten kuntoilijatkin pääsevät maistelemaan loppukilometreillä samoja makuja kisaajien kanssa. Rukanriutantietä lasketellaan mukavasti kohti kuntoajon maalia. Mittaa tälle kierrokselle tulee n.73km ja mukana kulkee huoltoauto, tarjoten teknistä apua ja ravintohuoltoa. Reitillä tulee olemaan myös yksi kiinteä huolto, ennen Jyrkänkoskea. Kannattaa varautua kuitenkin juomalla ja energialla, ajamista kuitenkin riittää.

Toivottavasti kisat houkuttelevat yleisöä kannustamaan. Saataisiinpa esim. Konttaisen nousuun samanlainen ihmismeri tien reunoille, kuin suuremmissa kisoissa maailmalla! Silloin olisi upea ajaa vaativaa nousua ylös! Konttaisen nousun päällä oleva P-paikka on kuitenkin erinomainen tukikohta kisan seuraamiseen. Siitä kävellen nousua alemmas niin saa seurata hyviä ilmeitä perusteellsesti. Rukan S-marketin ympäristö ja Pirunkirkon seutu ovat myös hyviä paikkoja seuraamiseen. Kuntoilijoiden menoa voi katsella Nissinvaaran tai Tuovilan seutuvilla, eikä ole pitkä matka keskustasta.

Sunnuntaina, jos vain sääherrat suovat, ajetaan Kuusamon keskusurheilukentällä P-SM ratakisat. Ohjelmassa on henkilökohtaisia aika-ajoja 500m-3km:iin asti ja sitten joukkueajot. Tulkaapa katsomaan, kuinka tartaanilla ajetaan ja lujaa!

Omalta kohdalta voi vain todeta, että näillä mennään (copyright Pena Matikainen). Ajetaan niin maan penteleesti!

Täältä löydät tietoa kaikista ajotapahtumista 13.-14.8.2011

maanantai 1. elokuuta 2011

Ajopäiväkirjasta

Pyhän kisojen jälkeen tuli lepäiltyä kolme päivää tehden kaikenlaista muuta, kuin pyöräilyyn liittyvää. Loppuviikosta kokeilin tuntemuksia parilla lyhyellä lenkillä. Palautuminen oli edelleen kesken, eikä ajo maistunut. Seuran yhteislenkki viikko kisan jälkeen sujui sitten mahtavissa fiiliksissä. Kroppa oli palautunut ja meno maistui. Kummallista, kuinka pääkoppakin alkoi taas uskomaan, että kyllä se siitä suttaantuu. Mitäpä ei hyvä yhteislenkki korjaisi!

Palasin siis sorvin ääreen ja lähestyin "uutta tulemista" monipuolisuudella.

Tein seuraavalla viikolla pari hyvää vetoharjoitusta ja kävin ajamassa maastossakin. Mainiota puuhaa! Tosin se "huono" puoli maastofillaroinnissa on, että välinespeksaus tahtoo nostaa päätänsä. Ajaessa kun alkaa miettimään pyörän säätämistä paremmaksi...se kuuluu toisaalta tähän hommaan. Lompakko saisi olla vain paksumpi! Kävin tekemässä mäkitreenitkin Kapustassa viikko sitten ja totesin mäen nousevan todella hyvin verrattuna kevääseen - taas mukava positiivinen merkki kehityksestä.

Sen jälkeen kokeilin kotiradan harjoitustempoa. 10.2km meni aikaan 0.15,24, joka on hyvä tulos minulle. Tällä kertaa kokeilin ajaa kovemmilla kampikierroksilla kuin edellisellä kerralla. Kattila pääsi "palamaan pohjaan". Sykkeet karkasivat alusta lähtien liian ylös (182/190) ja hapot iskivät käännön jälkeen rajusti kroppaan. Siihen nähden oikeinkin hyvä loppuaika.

Viime lauantaina suuntasin jälleen maastopyöräilemään. Mikä parasta, kohteena oli Pohjoisen Suomen maastopyöräilyn mekka, Iso-Syöte. Sain ajoseuraa Oulusta, kokeneita harrastajia, joiden mukana olisi hieno ajaa oppien.

Mikä reissu olikaan! Ajoimme hotellilta alas luontokeskukselle vauhdikasta sora/kivituhkapintaista alamäkeä ja polkuja, joten luulot otettiin pois välittömästi. Luotonkeskukselta suunnattiin Toraslammen taipaleelle ja sen jatkoksi ajoimme Pitämävaaran lenkin. Lopuksi nousu takaisin Hotelli Iso-Syötteen pihaan, noin 2km ja kovimmat nousukulmat 14% luokkaa. Kokonaismatkaa kertyi 60km ja ajoaikaa meni 4h 30min. Kolmeen tuntiin ajo maittoi ihan hyvin, mutta sitten vähäinen maastoajokokemus nosti päätänsä, kun yläkroppa alkoi väsymään. Sen jälkeen reitin kivet, kuopat ja juurakot löytyivät erityisen tehokkaasti hidastamaan matkaa.

Kohokohtia olivat mm. Pärjänjoen ylitys. Vettä oli pohkeeseen asti, onneksi se oli kuitenkin yllättävän lämmintä. Vajaat 13kg painoinen pyörä olkapäille ja siitä vain kahlaamaan askel kerrallaan yli! Virta oli sen verran voimakas, että jalka liikkui sen mukana alavirtaa kohti aina kun otti askeleen. Tarkkana sai olla ja hakea tasapainoa ajokengän alla. Yli kuitenkin päästiin!
Pitämävaaran lenkillä on yksi seinäjyrkkä nousu, jota ei ajamalla nousta. Hyvä että jaksoi työntää pyöränsä ylös. Kolmantena jäi mieleen itselleni vaativa ja vauhdikas lasku jossain tämän reitin loppupuolella. Vähäinen ajokokemus pantiin siinäkin koetukselle.

Mahtava reissu, jossa oppia tuli koko rahan edestä. Kertaakaan en kaatunut, vaikka useasti piti jalkautua. Joitakin kohtia pääsin paremmin kuin ajokaveritkin, mikä antoi itseluottamusta. Sain ajaa fyysisen suorituskykyni ylärajoilla, taitojani haasten. Maisemat olivat mahtavat, luonto todella upeaa. Ajovauhti kun oli pääosin sen verran hidasta, että sitäkin ehti havainnoimaan. Energiat riittivät hyvin, juomat loppuivat loppunousun alussa (pari litraa meni, enempi olisi parempi, mutta vaatisi juomarepun). Sokerimittari näytti hotellilla 5.1 lukemaa, joten vaativan reissun tankkaus onnistui mallikkaasti.

Reissun kuvia löydät ajokaverin sports-trackerin profiilista finmoto


Su-aamuna herätyskello herätteli sunnuntailenkille. Neljän miehen ryhmällä kävimme ajamassa tulevan Kuusamoajon kisareitin. Jalat olivat totaalisen tyhjät ja kaikki reitin lukemattomat nousut (Konttaisen nousu erityisesti) olivat aikamoista painimista. Tasaisella pystyi sentään jonkinlaista vauhtia pitämään. Kolmen ajotunnin ja 87km jälkeen mies oli täysin hyyteessä. Nyt onkin sitten hyvä pitää ajotaukoa ja antaa kropan palautua parin viikon ajoista. Jospa se kesän toinen kuntopiikki nousisi sieltä ylös herkistelyjen jälkeen.

Vuoden pyöräilyjen trippimittariin pyörähti 5176km ja ajotunteja on kasassa parin sadan verran. Edistystä on tapahtunut näissäkin, vaikka mitään itseisarvoja eivät olekaan. Tulee mitä tulee.