perjantai 27. toukokuuta 2011

Pyhän kisan D-data

Seuraava avautuu meille makeille tyypeille, te happamat voitte skipata :)

Yhteenvetona voi todeta, että kerrankin sai "unohtaa" diabeteksen sillä tavalla, että se ei tuntunut vaikuttavan suoritukseen mitenkään. En ainakaan havainnut mitään sen suuntaista. Uskoakseni tulos perustui tällä kertaa ihan puhtaasti muihin tekijöihin, kuin sokeritasapainon heittelemisen aiheuttamiin ongelmiin. Se jos mikä on loistava juttu.



Pyhän 120km:n kisan syömiset, juomiset ja sokeriarvot:

Herätys 05.40
Aamusokeri 6.0, aamupala n.40g hh
Levemir 4 (norm. 5), Novorapid 2

Tauko matkalla kisapaikalle klo 08.00
Noin 30g hh, Novorapid 2

Startti klo 11.10 

Sitä n. 20min ennen geeli 20g hh

Matkalla 4 geeliä, 80g hh
Juomana 0.6l mieto urh.juoma + 0.6l mieto mehu

Maalissa klo 14.46 (120km 3h 36min.)‏
Keskisyke 166, maksimi 178
Keskinopeus 33km/h, maksimi 71km/h.

Sokeri klo 15.30 = 6.4

Ruokailu n.16.30
n.40g hh, Novorapid 2
n. 17.15 Levemir 5 yksikköä (norm. 6)‏

Illalla n.klo 20.00 iltapala, nälkä!
Sokeri 4.5, n.40g hh, Novorapid 2

Ma päivän lukemat ja insuliinit
Aamu 7.6, 35g hh Novo 3, Levemir 5
Lounas 6.4, 50g hh Novo 3
Iltapäivästä 1h 25min palautuslenkillä
Päivällinen 5.9, 50g hh Novo 2, Levemir 6
Iltapala 8.7, 30g hh Novo 4

Ti aamu
Aamusokeri 6.4

torstai 26. toukokuuta 2011

Kisafiilistä

Pyhätunturin keskusaukio, sunnuntaina 22.5.2011 klo 11.

Edessä pitkä, 120km mittainen kilpailu, viivalla huippu-urheilijoita ja kaiken kokeneita konkareita. Myös minä, parin muun märkäkorvan kanssa. Reitillä ilkeää jontonousua enemmän kuin tarpeeksi ja lisähaastetta toi tuntureilla puhaltanut napakka tuuli. Ensikertalaiset onnellisen tietämättöminä mitä tuleman pitää.

Vasemmalta: M40-sarjan voittaja, nelonen (köhöm) ja kolmonen.

Asia selvisi kuitenkin yhtä nopeasti, kun ne Anneli Jäätteenmäen faksit: yllättäen ja pyytämättä. Yhteislähdön osalta alkuvauhti oli niin kovaa, että meikäläisen kilpailu päättyi ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Kilpailua ajettiin kuitenkin omaa itseänsä vastaan ja niitä, joita jäi alun rynnistyksen jälkeen jäljelle. Kärki karkasi "valovuoden päähän". Konkarit olivat vahvoja ja tiesivät mitä tuleman pitää. Aloittelijatkin selvisivät hengissä ensimmäisestä kisastaan. Lajin luonteen mukaisesti realismi on raakaa ja märät korvan taukset kuivavat vain kokemuksen myötä. Oikotietä ei ole onneen, eikä pääsääntöisesti suoraakaan sellaista.

Nojoo, tämä näin niinkuin raadollisesti. Vauhti oli hurjaa, eikä siihen ollut aseita. Toki sain ajaa kisaa enempi omalla tasollani ja pari venäläistä saatiin tiputettua seurakaverin kanssa kovalla perusvauhdilla. Mutta kilpailuhenkeä on näköjään niin paljon, että aivoon ottaa kun muut karkaavat. Vaikka kuinka tiedän realiteetit. Pari vuotta treeniä ei kanna vielä kovin pitkälle. Toisilla on 20 vuotta treeniä takana, kisakokemusta saman verran. Asiaa piti käsitellä pari päivää kisan jälkeen, kunnes ajatukset tasoittuivat. Pahimmillaanhan ajattelee pettymyksen myrkkyliemien velloessa, että kaivaa takapihalle pyörän kokoisen kuopan ja hautaa sen sinne :)

Onneksi ajaminen ei mennyt 120km tempoksi, vaan kilpailuakin syntyi matkan aikana. Tästä kohti uusia kisoja, kesäkuussa Tervaetapeille kenties!

Kisadata:
Sijoitus oli M40-sarjassa 4., loppuaika 3h 36min. ja pumppu hakkasi 166 keskisykkeellä, maksimien ollessa 178. Keskinopeus oli n.33km/h ja maksimit 71km/h.

torstai 12. toukokuuta 2011

Vormussa

Viimeisimmässä Procycling-lehdessä on ammattilaistalli Garmin-Cervelossa ajavan Andrew Talanskyn kirjoitus siitä, miten ammattilaiset hakevat jatkuvasti sitä kuuluisaa Heikkisen Matin "Pöljää päivää". Jalkoja, jotka lentävät kivusta huolimatta, nautintoa tuottaen. Keuhkoja, jotka imevät happea litratolkulla, helposti. Hetkeä, jolloin mikään ei tunnu mahdottomalta, jolloin mikään ei ole liikaa.

Talansky kirjoittaa:

"Form. Such a simple word, yet it holds the key to success for all of us who garner our living from professional cycling."..."Sometimes it is fleeting, like a gust of wind rattling a tree, gone as quickly as it came. Other time it´s there to stay, for a while at least."

"I am pretty sure that everyone who ride a bike, whether or not they realise it, has experienced the apparent miracle that occurs when our bodies and our minds work together as one and we come onto form. You certainly don´t have to be a professional to appreciate it."..."Those few and far between days when you are simply untouchable. A single one can make a rider´s entire season."


Harrastelija luki edellistä tekstiä mutisten "tell me about it". Niinpä.

Sen verran on itselläkin jo tunteja takana lajin parissa, että tietää mistä herra Talansky kirjoittaa. Kun on vormussa, velat muuttuvat saataviksi, mutkat suoristuvat ja kuopat tasoittuvat. Reisiveivi pyörii ja maisema vaihtuu! Mietiskelin kirjoituksen luettuani viimeistä vuottani ja löysin mielenkiintoisen toiston omassa suorituskyvyssäni. Viimevuoden loppukesästä elo-syyskuun taitteessa (Tour de Helsinki 2010 aikoina) kesän kunto putkahti piikkiinsä. Tästä noin neljä kuukautta eteenpäin marras-joulukuun taitteessa kulki taas todella hyvin. Syksyn maastopyöräilykauden ja pienen lepo/herkistelyjakson jälkeen ajoin spinninkisalilla melkoisessa hurmiossa kovia treenejä. Siitä noin neljä kuukautta eteenpäin, maaliskuussa 2011 pitkillä maantielenkeillä kulki todella hyvin talven voimapainotteisen treenaamisen jälkeen.

Neljän kuukauden jaksotus siis löytyi ilman, että moista olen tietoisesti hakenut. Aika jännä juttu? Jos maaliskuusta otetaan neljä kuukautta eteenpäin niin ollaankin heinäkuussa ja silloinhan on ikäluokkien SM-kisat...hmm...:-) No, ehkä tämä ei nyt mene ihan näin systemaattisesti käytännössä, mutta jonkinlainen rytmitys on olemassa ja ehkäpä kyseessä on kropan luonnollinen kyky virittäytyä tietyin väliajoin huippuunsa, jos treenaus on vain osapuilleenkaan tolkullista.

Viikko sitten ajoin kevään ensimmäisen harjoitustempon ja kokemus oli jälleen kaikkea muuta kuin mukava. Pitkän peruskuntokauden ja mäkitreenejä sisältäneen kevään jälkeen mies oli kaikkea muuta kuin valmis ahdistamaan itseään. Ajoinkin vielä 3/4 kaasulla, kun arvasin että täysillä ajaminen ei tule onnistumaan. Lihaksisto pelasi kyllä yllättävänkin hyvin, mutta lisähappea olisi tarvittu ja rutkasti! Kymppitempon aika oli n.40 sekuntia parempi kuin viimevuoden avaustempossa, joten siinä mielessä ihan ok. Viimekesän parhaasta ajasta jäin kuitenkin samaisen sekuntimäärän. Kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä avaus, tosin sähläämisen määrä kaikissa yksityiskohdissa oli melkoista.

Eilen ajoin 1min.15s. paremmin kuin viikko sitten. Tempojen välissä ajoin yhden vetoharjoituksen, jossa ajoin muutaman minuutin vk-alueen vetoja ja kävin tekemässä Rukalla vaativan mäkitreenin. Näiden välissä palautuslenkkiä ja lepoa. Jalat olivat siis ihan eri tavalla hereillä kuin viikko sitten ja aikaparannus oli todella hyvä. Viimekesän paras aika oli 16.52 ja nyt ajoin 16.15. Erotuksena myös se, että nyt ajoin uudella pyörällä ja lainaksi saaduilla lisätangoilla, jolloin ajoasento on huomattavasti aerodynaamisempi kuin kahvoilta ajettaessa. Ehkäpä mieskin on kehittynyt jonkun sekunnin edestä?

Tai sitten salaisuus oli päivällä syödyssä hernekeitossa...pitäisiköhän seuraavalla kerralla syödä 2 purkkia, kuten kaverini Harri kerkesi jo ehdottamaan...?

maanantai 2. toukokuuta 2011

Perstuntumaa

Storckilla on ajettu ensimmäiset pari sataa kilometriä ja perstuntuma on kohdillaan. Pyörä tuntuu paremmalta mitoituksensa puolesta kuin entinen Trek ja on ehdottomasti herkempi, jämäkämpi ja kuitenkin kokonaisuutena mukavampi. Hankinta vaikuttaa ainakin tuoreeltaan varsin onnistuneelta ja tavoitteet täyttyivät, joita lähdin pyörän vaihdolla hakemaankin: keveämpi, parempi kiihtymään (entisellä pyörällä kiihtyi vain kuski), vaivattomampi ajettava, täsmällisempi...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja kauan.

Mistä erot sitten johtuvat?

Hiilikuiturunko, jossa riittää jämäkkyyttä sivusuunnassa, mutta joka samaan aikaan häivyttää alustan epätasaisuuksia. Rungon pääfilosofiana näyttäisi olevan pommin kestävä takakolmio sekä jämäkkä keskiölaakerin seutu, joka mahdollistaa kovan runttauksen antamatta periksi tippaakaan kovien vääntövoimien vaikutuksesta. Tämä seikka vaatii kuskin ajotekniikalta erittäin paljon, koska pyöritys täytyy toimia lantiosta alaspäin nätisti, muuten pompitaan satulassa



Riittävän kevyet ja jämyt kiekot, jolloin kokonaispaino saadaan hyvälle 7,5kg:n tasolle. Shimanon Ultegrasarjan osat, jotka toimivat eleettömästi. Eikä hienoa viimeistelyä voi myöskään ohittaa tässä yhteydessä.


Vapun päivän ajelut ajettiin räntä- ja lumisateessa, märällä asfaltilla ja jopa pätkällä savista hiekkaa. Lopputuloksena neljän tunnin reissusta oli täysin ravoittunut kuski sekä pyörä. Tulipahan testattua ajokin toimivuus hankalissakin olosuhteissa! Hauskaahan se silti oli, tosin pyörän ja vaatteiden pesu ei niin paljoa innostanut reissun jälkeen, mutta tehtävähän se oli.