torstai 28. huhtikuuta 2011

Ajokalusto

Kirjoittelin ajokalustosta tarinaa omalle sivulleen, käy kurkkaamassa viimeisin päivitys yläpalkin välilehdeltä. Joulu tulikin jo huhtikuussa...!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Luulosairasta nykyaikaa

Seitsemänkymmentäluvun lapsena elämä oli tietystä näkökulmasta katsottuna helppoa: elettiin edelleen aika suppeiden valikoimien yhteiskunnassa, vaikkakin yhteiskunta kehittyi jatkuvasti. Mitä sitten? No sitä sitten, että kakarana ei tarvinnut ihmetellä valinnan vaikeuksien kanssa. Hyvä jos oli se yksi vaihtoehto valittavana.


Telkkarit olivat mustavalkoisia, esilämmitettäviä ja hieman pelottaviakin kaarevine kalansilmineen. Tosin pikkuhiljaa torppaan kuin torppaan kannettiin väri-Asa ja siitäkös maailma kirkastui. Lelujen kanssa eletteiin vielä aika niukassa meiningissä, ei puhettakaan nykypäivän tarjontatulvasta. Vaatteita oli juuri ja juuri jokaiselle vuodenajalle yhdet. Toppahaalarin polvia paikattiin, samoin villapaitojen kyynärpäitä. Paljas varvas piilotettiin joutuisasti uusien lankojen alle. 1980-luvulta lähtien länsimainen tarjooma alkoi vyöryttää periferiaankin omaa ilosanomaansa.

Nykyään kaikki on toisin. Valinnan varaa on ihan käsittämättömästi jokaisessa asiassa, mitä vain kuvitella saattaa. Kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea, vaan esim. kutakin hankintaa varten pitää perehdyttää itsensä tavalla tai toisella syvätietoiseksi kuluttajaksi. Miksi näin? No siksi, että kun visuun kalloon on taottu kolmen vuosikymmenen aikana se, että raha ei kasva puissa, tavaroita tulee vaalia kuin ainoitaan, hankintoja tulee tehdä harkinnan jälkeen - ei saa hassata mammonaa ja tilasuuksiaan. Nykyajan mainostajat osaavat hommansa ja kietovat tällaisen helpon uhrin pauloihinsa värikuvilla, nettipohjaisilla tilausmahdollisuuksilla, kattavilla mainospuheilla ja vakuutteluillaan. Toki sielä takana on oikeastikin kilpailukykyisiä tuotteita ja todella usein edullisempaan hintaan kuin kotimaassa. Ei ihme, että houkuttaa.

Mutta eihän seitsemänkymmentäluvun lapsella hermot pysy matkassa kaikessa tässä vouhkaamisessa. Langat eivät pysy hyppysissä. Hankinnat pitäisi aina maksaa riihikuivalla rahalla, kauppiaan luona tinkien ja tavaraa tutkien, kauppiasta epäilevänä mulkoillen. Itse tavarat kuskaten, hinnassa huomioituna tottakait.

Eihän siitä näköjään mitään tule, että joku kasvoton tyyppi jossain ulkomailla ottaa vastaan tilauksesi, lähettää tavaran saatuaan rahat ja tiedottaa asioiden etenemisestä, jos hyvä tuuri käy. Ei ole semmoista sfinksiä, joka tyynesti vain odottelee pari-kolme viikkoa, että uusi lelu on hyppysissä. Aivot sulaa päähän kaikenlaisten epäilyttävien ajatusten takia.

Mitä jos ne kusettaakin minua? Tyhmää suomalaisurpoa vedätetään sata-nolla? Schimanski-viiksinen gyntteri kiillottelee Bochumissa saappaitaan, kun joku hölmöläinen on taas erehtynyt painamaan tilausnappia? Entäpä sitten kuljetuksen sujuminen? Mitkä liene puolalaiset sielä ajavat kaljapäissään rekkaa yötäpäivää, ilman lepoa ja suomalaisia piirturikiekkoja? Totta se tavara on pakattukkin päin persettä? Takuulla on laatikko runneltu ja sisältö hajalla? Eikä varmana takuut korvaa mitään? Kuka vastaa ja mistä?

Ei ole helppoa tämä elämä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Henkeviä

Mies jaksaa fyysisesti paljon. Sitkeyttä, voimaa, nopeutta - kaikkea tätä löytyy, mutta entäpä jos henkinen bensatankki tyhjenee?

Itsellä käy näin silloin tällöin ja yleensä kovan treenirupeaman uuvuttamana tai arjen harmauden ottaessa niskalenkkiä. Mielenkiintoinen juttu, kun alkaa ajattelemaan asiaa pintaa syvemmältä. Mitä on henkinen jaksaminen? Mitä ihmettä pään sisällä tapahtuu? Miten ajatukset ylipäänsä syntyvät?

Aivot (naisten mielestä miehillä näennäisestä tippaleipämuodostaan huolimatta onttoa putkea sisältävä hyhmä) ovat oikeasti mystinen moottori. Sielä piilevät uskomukset, oletettu tieto ja tietoisuus, teoriat, epävarmuus, näkymättömät rajoitteet tai niiden rikkominen. Sielä lymyilevät jaksamisen energia, itsensä ylittämisen kyky, kestämisen voima. Sielä tulkitaan erilaisia viestejä, mitä moninaisimmista lähteistä. Mutta missä on "sielä"?

Ihminen ei olisi inhimillinen eläin ilman kehittyneitä aivoja. Tosin voidaan kait ajatella, että kehittymättömillä aivoilla pyöräilijäkin saattaisi kyetä jyskyttämään epäinhimillisiä tempoaikoja tai ajamaan hirmuisia kilometrejä kunnes yksinkertaisesti energia loppuisi elimistöstä. Siis niin kauan, kun ajaminen tapahtuisi yksin. Mutta heti kun kuvioon otetaan mukaan useampi kanssa-ajaja, tarvitaan myös henkisiä voimavaroja. Ajattelua, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Innottomuus, intohimon puute, henkinen lama, masentuneisuus, elämän ilon katoaminen...eivätkö nämä kaikki ilmennä henkisen maailman myllerryksiä? Lihas ei toimi, jos bensan syötössä on roskaa tai putkissa ilmaa. Henkinen puoli ei toimi, jos lihas on niin rapautunut ettei se kykene toimimaan polttoaineesta huolimatta. Laardi puristaa elintilaa, veri ei virtaa niin kuin pitäisi, sydän hakkaa lepotilassakin ylikierroksilla. Inhimillinen ihminen on kokonaisuus, jota ei tajua kukaan täydellisesti. Ei edes pyöräilyn asiantuntija.

Mutta se on varmaa, että kenen tahansa kannattaa pitää huolta niin fyysisestä kuin henkisestä jaksamisestaan. Pienetkin asiat vaikuttavat suuntaan jos toiseen. Kannattaa tarjota itselleen myös henkisiä ärsykkeitä, kehittyäkseen fyysisellä puolella. Eikä henkisten ominaisuuksien kehittäminen onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, ellei tarjoa lihakselle tekemistä, häädä laardia loitommalle tai tehosta verien virtauksia.

Pidetään huoli itsestämme kokonaisuutena.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Skenaarioita

Asiat etenevät suunnitellusti, tekemistä on piisannut viimeisten viikkojen aikana.

Seuratyötä on tehty talven näennäisen hiljaiselon jälkeen kiihtyvällä tahdilla; Cyclos sai uuden hallituksen, joka aloitti käytännön työt tulevaa kautta silmällä pitäen. Talkoita on tehty virittämällä paikallisille marketeille ja urheilualan kaupoille pyöriä myyntikuntoon, olisikohan lähemmäs 200 pyörää tehty jo kaiken kaikkiaan? Ihmisiä on neuvottu ja opastettu pyörien hankinnassa. Roskan keruukeikkaa on tiedossa, em. hommien lisäksi. Tärkeätä hommaa pienelle seuralle pienen budjetin toiminnan pyörittämiseen. Onneksi talkoohenkeä on löytynyt ihan mukavasti.

Seuraväelle pidettiin pelisääntökeskustelu, jossa käytiin läpi kilpailemiseen ja harrastamiseen liittyviä asioita monelta eri kantilta. Sääntöjä, määräyksiä, suosituksia, ohjeita ja ylipäätänsä hyväksi koettuja asioita. Onneksi kokeneet konkarit ovat vielä mukana kuvioissa, joten tietoa saadaan siirrettyä tuoreemmille kasvoille. Kaikkien ei tarvitse hakata päätä samaan petäjään, voi sentään valita erin puun halutessaan...


Omalta osalta treenit ovat jatkuneet, edelleen painotus mäkitreenien ja voimapuolen harjoitteilla, tosin sekaan on jo tullut esim. Animal Spinniä, jotta kateissa olevaa pyöritystä saataisiin esille. Tuskallista hommaa talven jyystämisen jälkeen. Maastopyörällä ajetut n.2500km syksyn ja talven aikana ovat vieneet tehokkaasti pyörityskykyä alaspäin. Mutta eiköhän se taas siitä tule esiin aikanaan. Ovatpa jotkut hurjat ajaneet jo maantiepyörilläkin Kuusamossa, kelit tosin keikkuvat vielä varsin epävakaisina, joten vielä on jouduttu odottelemaan ajokauden kunnollista avautumista. Lisenssi tuli kuitenkin lunastettua, joten projekti "ISM-kekkerit 2011" otti taas askelen eteenpäin.

Uuden maantiepyörän speksailu kiihtyi odotetusti lähes ylikuumenemispisteeseen. Maastoon kun ei ole vielä asiaa ja 29er täysjoustolla ei ole hirveän motivoivaa jyystää kuivalla asfaltilla, vaikka sitä on joutunut olosuhteiden pakosta tekemään. Joten, armottoman metsästyksen jälkeen uusi ajopeli löytyi. Jos kaikki menee hyvin, ensiviikolla härveli on hyppysissä. Sitä odotellessa..