torstai 27. tammikuuta 2011

Erivapauksia

Elämäsi on kiinni hormonista, joka säätelee kroppasi sokeriaineenvaihduntaa. Aminohappoketju, joka pitää maksasi kurissa, lihaksesi toiminnassa, aivosi surraamassa, sinut hengittämässä. 




Voit olla mitä todennäköisimmin varsin tyytyväinen: haimassasi majailevat beetasolut tuottavat insuliinia, jotka kulkeutuvat maksaasi. Eli jokapäiväiselle treffipaikalle. Ellei tämä "deitti" saapuisi ajallaan, maksa puskisi täysin vailla holttia sokeria verenkiertoon. Insuliini toimii myös taksikuskina sokerille ja kyyditsee sitä lihas- ja rasvasoluihin, sokeritasapainon pysyessä kontrollissa. Vaihtelut ovat korkeintaan muutamia milllimooleja litrassa. Niinpä tunnet koholla olevan sokerin esim. väsymyksenä tai hivenen alhaalla olevan sokerin esim. keskittymiskyvyn puutteena.

Kuulun siihen noin 40 000 suomalaisen joukkoon, joilla eräänä päivänä haiman beetasolut tuhoutuivat syystä tai toisesta ja insuliinin tuotanto lakkasi vähitellen kokonaan. Sokeriarvot kohosivat ja kohosivat, kohosivat ja kohosivat, kohosivat ja kohosivat...kunnes oltiin melkoisen ylimakeassa tilassa. 

Väsytti, janotti, kusetti ja olo oli huono. Paino tippui silmissä. Riittävän makeaksi kun olisi menty, happomyrkytystila olisi vienyt tajuttomaksi ja lopulta koomaan. Onneksi ei menty niin pitkälle, vaikka arvot olivatkin viisinkertaiset normaaliin tasoon verrattuna.

Mikä avuksì?

Ulkoisesti annosteltava insuliini, ruokapuolen uudistaminen ja rytmittäminen sekä liikunta. Karua, mutta totta eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Näillä eväin mennään tänäkin päivänä. Insuliinikynän sylinteri painuu pohjaan n.7 kertaa päivässä. Vatsanahka kiittää; olo on välillä kuin siivilällä. Insuliinin määrä pitäisi osata arvioida itse syötyjen hiilihydraattien perusteella. Sen lisäksi pitäisi osata ottaa huomioon liikunnan vaikutus. Tai sairastamasi flunssan sokeriarvoja kohottava vaikutus. Puhumattakaan vakavemmista sairauksista tai niiden hoitoon määrätyistä lääkkeistä. Stressi nostaa verensokeria hyvinkin nopeasti.

Karu tosiasia on se, että jos verensokeri laskee liian alas esim. liiallisen insuliiniannostelun johdosta (syötävän hiilihydraatin määrä tulee arvioitua väärin, liikunnan vaikutusta ei tule huomioiduksi oikein yms.) seurauksena on pahimmillaan sokkitila. Aivot eivät saa loppupeleissä happea ja...no, jossain on ääripää näissäkin asioissa.

Sen verran saat armoa, että ikäänkuin ennakkovaroituksena kroppasi alkaa vapisemaan, naama on kalpeana, hiki valuu kuin saunassa, hermot palavat nanosekunnissa, ajatus pätkii, et ymmärrä välttämättä mitä olet tekemässä, puheesi voi olla epämääräistä...sen sellaista muuta mukavaa, josta varsinkin lähimmäisesi saavat nauttia halusivatpa eli eivät.

Toivonmukaan älyät oireet tunnistettuasi syödä jotain sokeripitoista evästä ja toivoen olosi paranevan pian. Yleensä syntyy vastareaktio ja sokeriarvo nousee "korjaamisen" johdosta liian ylös...miellyttävää, eikö? Eivätkä kaikki edes tunne näitä alhaisen sokerin tuntemuksia.

Jep jep.

Tässä yhtälössä kestävyysliikunta ja -urheilu on paketti, jossa riittää haasteita. Joillakin se ei kertakaikkiaan edes onnistu, kropan toimiessa hätäisesti tasapainotilasta vain haaveillen. Voimaharjoittelu ehkä toimii heilläkin. Kasvava lihasmassa parantaa lihasten insiliiniherkkyttä, alentaa verenpainetta ja lisää glukoosivarastojen kokoa = aikaa myöden syntyy eväät parempaan tasapainoon.

Kohdallani homma on toiminut, kun olen malttanut opetella kroppani toimintaa riittävän pienin askelin. Enpä ole silti jäänyt liian korkeiden tai matalien arvojen iloista paitsi. Olen pyöriskellyt mm. Prisman hevi-osastolla älyämättä missä olen ja mitä minun pitäisi tehdä. Älli on sen verran vielä pelannut, että kaivoin sirpiripakettia (glukoosia) suuhun. Sitä en muista menikö sekin kuorineen...joten, jos näet kaupassa jonkun syövän hermostuneen näköisenä jotakin, voi kyseessä olla diabeetikko alhaisten sokeritasojen kourissa. Jos diabeetikko makaa tajuttomana, eikä reagoi soita 112. Sen jälkeen tutki hänen taskut olisiko sielä jotain sokeripitoista ainetta. Jos on niin älä tunge sitä tiedottoman suuhun tukehtumisvaaran vuoksi. Sokeri imeytyy huulien ja ikenien kautta nopeasti, joten hiero niihin vaikka suklaata sormesi päällä.


Tähän päivään:
Lähetin pyöräiyunionille erivapaushakemuksen insuliinien käyttöä varten. Jaa miksikö? Jos meinaan ajaa ensikaudella lappu rinnassa arvokisoissa, voin joutua dopingtestiin. Mitä sitten? No sitä sitten, että insuliinit ovat kiellettyjen aineiden listalla. Miksi?

No siksi, että joskus urheiluhistorian saatossa jotkut älykääpiöt ovat hoksanneet piikittää ns. terveinä ihmisinä itseensä insuliinia, jotta ovat saaneet lihakset kasvamaan isommiksi ja sitä kautta saaneet em. kuvaamiani hyötyä muihin verrattuna. Sairasta! Kertakaikkisen älytöntä ja käsittämätöntä touhua, johon vain ihmiseksikin kutsuttava apina kykenee.

Sen takia joudun anomaan erivapautta aineelle, jota tarvitsen joka päivä pysyäkseni hengissä. Siis myös kilpaillessani pyöräkisoissa - kuolleena kun sitä hommaa on melkoisen huono toteuttaa. Joskus sitä ihmettelee toisenkin kerran. Ei ehkä pitäisi, säästäisi itseänsä. Onhan tässä nähty sekin, että riittävän sairas apina voi tappaa puolustuskyvyttömiä lajikumppaneitaan piikittämällä heihin insuliinia. Maailma osaa olla sairas, mutta onneksi se ei ole vielä läpimätä.

Tukea tarvitaan, joka päivä. Niin arkipäivän selviämisessä kuin isommissakin haasteissa. Onneksi niitä hyviä päiviä on voittopuolisesti enemmän kuin huonoja. Toivotaan, että samoin jatkuu tulevaisuudessakin.

Nimim. "Siivilä-Siili"

maanantai 24. tammikuuta 2011

Nappiin

Viimeviikon lopun suunnitelmana oli ajaa 3-4h kestoinen porukkalenkki sään salliessa. Sunnuntaiaamu valkeni hyvässä talvisäässä, ei tuulta ja pakkasta alle -10 astetta. Bonuksena auratut tiet!

Lenkki vähän venähti...ajoimme 3-4h ja itse jatkoin matkaa niin, että kotona mittarit näyttivät ajoajaksi 
5h 28min, matkan ollessa 100.4km.


Lenkki sujui mainiosti ensimmäisten tuntien aikana, eikä neljännen tunnin kohdallakaan ollut valittamista; kroppa ja mieli olivat hyvässä vireessä. Päätin lähteä tavoittelemaan viiden tunnin haamurajaa. Rauhallisella tahdilla ajettuna viideskin tunti täyttyi ongelmitta. Siinä vaiheessa vilkaisin matkamittaria: n.94km. Mieleen juolahti heti, että satanen on noukittava tällä reissulla. Yhden ylimääräisen ketunlenkin se vaati paluumatkalla.

Diabeetikoille (muutkin hyötynevät tiedoista) infoa siitä, miten homma hoitui:

Heräämisen jälkeinen sokerimittaus näytti aamulla puoli kahdeksalta 5.4; annostelin pitkävaikutteista Levemiriä 5 pykälää ja jätin ateriainsuliinit kokonaan pois. Söin reilun aamiaisen ja otin mukaan seuraavat eväät:


- 2kpl squeezyn wintergeeliä (juotava) (125ml) - a 40g hh
- 1kpl energiapatukan 30g hh
- 3kpl energiageeliä a 35g hh
- 1 pala metvurstirieskaa n.20g hh
- 0.6l vetoisen juomapuollon urheilujuomaa
- 0.5l vetoisen termarin kuumaa mehua.


- join 1. wintergeelin 50min ajoajan kohdalla = n.40g hh
- join 2. wintergeelin 1h45min kohdalla ja söin puolet patukasta = n.70g hh
- söin toisen puoliskon patukasta 2h15min kohdalla = n.20g hh
- söin 1. geelin 3h 30min kohdalla = n.35g hh
- söin metvurstirieskan 4h 10min kohdalla = n.20g hh
- söin 2. geelin 5h kohdalla = n. 35g hh

Yhteensä n. 230g hh + nesteet. Yksi geeli jäi varoiksi. Juomia kului kaikkiaan (lisääkin tuli tankattua) n. 1,6l (+ juotavat geelit.)


Reissun jälkeen sokerimittari näytti lukemaa 5.1, joten tilanne oli erinomainen. Palautusjuomaksi join puoli litraa heraproteiinijauheesta tehtyä maitopohjaista juomaa. Söin noin puolen tunnin kuluttua päivällistä ja annostelin pikainsuliinia 2 yksikköä ja Levemiriä 5 yksikköä. Ilta meni ihan ok, hivenen sokerit nousi illan aikana, mutta aamulla mittari näytti 5.4

Tämän reissun tärkein anti oli siinä, että sokeritasapainon hallinta meni nappiin. Insuliinien määrä ennen suoritusta sekä energian tankkaaminen sopivilla tuotteilla onnistui hyvin. Kroppa pelasi todella hyvin, sykkeet pysyivät kurissa, kuten pitikin. Mieli oli kirkas.

Uskallat vain edetä, maltat kuunnella kropan "olotilaa".

Ei se aina onnistu, ei todellakaan. Siksi eilinen onnistuminen on todella tärkeä juttu tulevaisuuden kannalta. Nyt pidän rauhallisempaa lepoviikkoa, tunteja on takana parilta viimeiseltä viikolta sen verta reilusti. Väsyttää..

perjantai 14. tammikuuta 2011

Puntarointia

Maantiepyörä on nähnyt sen verran kilometrejä, että päätin alkuviikosta käynnistää projektin ja tehdä sille ns. hammasharjatason täyshuollon. Samalla voisin käyttää osat puntarilla; Trekin tarkkoja painotietoja kun ei ole saatavilla virallisista lähteistä.

Hiljakkoin ostamani Pron työkalusetti näytti heti kyntensä, purkaminen sujui mainiosti hyvillä työkaluilla:


Rungosta löytyi käytön jälkiä, mutta ei kuitenkaan mitään naarmuja vakavempia.

Rungon paino on yllättävänkin pieni ennakkoajatuksiin verrattuna. Alumiiniputken seinämävahvuus ei ole kuitenkaan kummoinen ja hiilarihaarukat keventävät kokonaisuutta. Silti pyörän hankintahinta huomioiden (1270e vuonna 2009) ihan myönteinen tulos.


Huolellisen puhdistuksen jälkeen käytin kaikki osat mittauksessa ja kokonaispainoksi tuli 8.7kg. Sisältäen kaksi juomapullotelinettä, polkimet ja mittarin varusteineen. Tämäkin oli noin kilon vähemmän, mitä ennakkoon ajattelin. Mutta syvää hiljaisuutta aiheutti irtokiekkojen paino. Nitroja olisi tarvittu...takakiekon paino vanneteipin kera 1122g! Etukiekko 792g! Huh huh...eli pelkät kiekot 1914g! Siihen lisäksi takapakka (12-25 Ultegra) 226g + sisärenkaat 197g + päälirenkaat 438g + pikalinkut 48g niin ollaan jo muhkeassa lukemassa 2823g. Klops. Tipahdin penkiltä. Sattuu :(


Sama juttu, kuin koettaisit juosta vetiset kumisaappaat jalassa coopperin testiä. Painot eivät maallikon mielestä ole yhtään mitään, mutta maantiepyörässä tärkeätä on se, että pyörivät massat ovat mahdollisimman pienet. Tässä tapauksessa pyörän kokonaispainosta kolmasosa on pyörivissä massoissa...eli nytpä viimeistään tiedän seuraavan pyöräni päivityskohteen. Tempopyörän hankinta saa nyt jäädä. Ajetaan sitten maantiepyörällä tempoa..

Toinen päivityskohde on kampisarja. Shimano 105 kampisarjaa ei voi kevyeksi kehua: 906g rattaineen keskiölaakeri mukaan lukien. En nyt muista ulkoa esim. Ultegran sarjan painoa, mutta kevyempi se on. Dura-acen setti olisi sitten vieläkin kevyempi, mutta luulenpa, että tähän pyörään ei kannata Ultegraa kummempaa investoida.

Tietysti tässä tulee mieleen se, että onko tähän pyörään investoiminen enää lainkaan järkevää (todennäköisesti ei) ja pitäisikö pyörä myydä ja hankkia kisakireämpi ja samalla valmiiksi kevyt pyörä? Ongelma on vain se, että köyhä kärvistelee kroonisessa rahapulassaan, eikä todennäköisesti saa tätä pyörää myymällä kuin puolet sellaisen kisatykin budjetista kasaan. Elämä on...

Löydät täältä kuvasarjan kaikista punnituista osista.

Lopuksi kurkistus rungon sisälle...





 



    

maanantai 10. tammikuuta 2011

Superhyvä

Viisi vuotta sitten kykenin kävelemään 50m kerrallaan.

Neljä vuotta sitten jatkoin kävelyä ja aloitin kävelemään sukset jalassa 50m kerrallaan.

Kolme vuotta sitten jatkoin kävelyä, hiihdin auttavasti ja pyöräilin 5km kerrallaan.

Kaksi vuotta sitten jatkoin kävelyä, hiihdin 200km ja pyöräilin 500km.

Vuosi sitten jatkoin kävelyä, hiihdin 400km ja pyöräilin 3750km.



Viime vuosi oli superhyvä minulle!
.
.
.
Näin se on todettava nyt, kun uusi vuosi on startannut ja viimevuoden tekemisiä on tullut käytyä läpi ajan kanssa. Varsin palkitsevaa siinäkin mielessä, että tein todella paljon töitä sen onnistumisen eteen.

Joku voisi sanoa, että uhrasin asioita jollain tapaa, mutta itse en koe tilannetta niin. Mitä uhraamista se on, jos saa ja pystyy tekemään haluamiansa asioita niistä nauttien? Mistä se on pois...? Ihmisen olisi syytä ymmärtää, että päiviänsä on turha jättää hyödyntämättä niiden määrän ollessa kuitenkin varsin rajallinen. Tekemättömyydelläkin on toki paikkansa. Sekin voi olla suorastaan luksusta..

Harjoitustunteja kertyi 574h jakaantuen seuraavasti:

pyöräilyä 235h 20min, 5679 km, 109 krt

kävelyä 157h 35min, 507 km, 57 krt
sisäpyöräilyä 79h 33min, 94 krt
maastopyöräilyä 56h 39min, 783 km, 30 krt
lumitöitä 39h 52min, 26 krt
hiihto 5h 3min, 39km, 3 krt

Koskaan en ole ollut niin hyvässä kunnossa, kuin olin marras-joulukuun taiteessa. Upea tunne. Syksyn maastopyöräilyjen jälkeen pidin hieman taukoa ja aloin hakea jalkojani ajorullien päällä. Kunto tuli esiin viikossa ja siitä sain nauttia muutaman viikon ajan täysin siemauksin. Spinninkisalilla tuntui, että mikään ei ole liikaa ja kaiken voi tehdä juuri niin kovaa kuin haluaa. Mieletöntä.

Terävin huippu katosi kuitenkin äkkiä; olisiko henkinen puoli alkanut kuormittumaan joulua lähestyttäessä? Mieli kaipasi jo rennompaa jaksoa? Pitkään jatkuneiden tasaisen kovien pakkasten takia pitkät ja rauhalliset lenkit jäivät tekemättä. Kynttilä paloi äkkiä molemmista päistä. Joten rauhoitinkin menoa vuoden loppua kohden selvästi ja lepäsin reilusti enemmän kuin aiemmin.

Tammikuu on kohta puolessa välissä. Takana on monta harjoitusta sekä ensimmäinen todellinen pitkä lenkki talvikelissä. Eilen ajoimme ystävien kanssa reilut 4h (+35min tauot päälle) ja 73km, auraamattomien teiden tehdessä ajamisesta hivenen haasteellista. Mutta enpä valittanut, kerrankin pakkanen oli -10 ja alle, joten keli tuntui suorastaan lauhalta. Lunta satoi lähes koko ajan, nyt se normaalitalvi tulee sitten kerralla meillekin...

Toivotaan kaikkea hyvää tästä eteenkin päin. Edetään päivä kerrallaan. Tavoitteita pitää olla ja itsellä ne ovat ensi kesässä. Siitä ehkä myöhemmin lisää...