torstai 22. syyskuuta 2011

Kauden päätös Tähtisadeajoissa

Tähtisadeajoja ei ole turhaan kehuttu tapahtumana, jossa kaikki olennaiset elementit ovat kohdallaan. Kun autokuntamme ajeli Kallioplanetaarion alueelle, ensivaikutelma tuki kehuja: jotain spesiaalia olisi hyvin pian tarjolla.

Ei mitään pröystäilevää tai sinänsä äärettömän ihmeellistä. Kuitenkin riittävästi sopivia aineksia yhdessä kattilassa: muista näkemistäni erottautuvua "kisakeskus", Kallioplanetaarion tilat, ulkoalueen telttakatokset...värikästä sakkia virittätymässä taipaleelle, joka sisältäisi mukavia nousuja, vauhdikkaita  ja ajettavia polkuja. Kuskeja sen verran paljon (reilu 200), että tunsi olevansa isommassa tapahtumassa. Mutta kuitenkin sen verran vähän, ettei kukaan hukkunut massaan; nyanssit erottautuivat, yksityiskohtia ehti makustelemaan.

Fiilikset olivat varsin hyvät lauantaiaamuna herätessä. Edellispäivän matkustus oli sujunut hyvin mukavassa seurassa. Matkustuksen päälle poikettiin Jyväskylän keskustassa murkinoimassa ja samalla tutkailemassa kaupungin sykettä. Keskustassa liikuttiin muuten todella paljon pyörillä. Kotikulmien autokansan kortteliralli puuttui lähes kokonaan katukuvasta. Nukuttuakin tuli ihan riittävästi, huolimatta neljän hengen porukkamajoituksesta. Kukaan ei onneksi sahannut tukkia!

Niin, tein muuten viimehetken kalustomuutoksen lähtöä edeltävänä iltana. Puskaradio viestitti, että alueella on satanut runsaasti vettä ja että polut olisivat mutaisia ja liukkaita. Varsin vähäinen kokemus cc-pyörällä ajamisesta poluilla yhdistettynä olosuhteisiin ei vaikuttanutkaan kovin houkuttelevalta. Jos siis meinaisi saada jonkilaista tulosta. Rekeilymeininkiinhän cyclo olisi sinänsä sopinut ihan hyvin. Niinpä pakkasin autoon 29er täysjoustoni ja vaihdoin renkaiksi 2" Geaxin Barro racet, joilla olisi hyvä tykitellä kovemmilla alustoilla. Toki samalla tiesin, että antaisin pirusti tasoitusta kaikissa nousuissa raskaan kaluston (n.13kg) myötä.

Verryttelylenkki ennen starttia konkretisoi tämän melkoisen selkeästi. Jyväskylän seudun mäet tarjoasivat aivan nokko äheltämistä keveyempienkin ajopelien kuljettajille. Polkupätkät menisivät kuitenkin sujuvasti ja tasaisemmat sorapätkät, puhumattakaan alamäistä. Startti olikin sitten sähäkkä. Etukäteissuosikit ampuivat saattoauton takaa melkoiseen matkavauhtiin ja kun en ollut riittävän hereillä, ryhmä karkasi turhan kauas heti alussa. En toisaalta halunnut ajaa itseäni punaiselle heti alussa, vaan säästelin hieman. Ensimmäinen polkupätkä alkoi reilu viisi kilometriä startista ja tajusin viimeistään siinä mokanneeni. Jouduin odottelemaan edessä äheltäviä cyclokuskeja ja muita hitaampia, kun ohi ei vaan päässyt menohaluista huolimatta. Olinkin siinäkohdassa jossain 50. paikkeilla ja keula karkasi tietenkin kauemmaksi. Turhautti, mutta omapa oli moka.

Tieosuuksilla sain nostettua sijoituksiani tasaisesti ja pikkuhiljaa poluillakin alkoi olla tilaa ajella enempi omaan tai itselle sopivaan, muiden asettamaan tahtiin. Metsissä oli totisesti märkää ja märimmät kohdat olivat melkoista mutaa. Eipä käynyt kateeksi cyclokuskeja! Kyllä oli helppoa ajaa isopyöräisellä maasturilla ja takajousituksen myötä pito oli kohtuullinen varsin sileäkuvioisista renkaista huolimatta. Ensimmäinen 31km sujui varsin hyvin ja kulkua tuntui olevan. Reitin kovimmat nousut (17-20%) sorateillä ja poluilla olivat menneet sujuvasti, mutta totisesti maksaen veroa painavammasta kalustosta. Toinen kierros sujui 45km kieppeille vielä mukiinmenevästi ja sain nostettua sijoitustani muutamalla pykälällä.


Sitten alkoi mies hyytymään, kun kovimmat polkupätkien nousut alkoivat. Reidet sähköttivät protestoiden armotonta vääntöä kohtaan ja energiaa kului kaikki röörit selällään. Sen myötä sorapätkien perusvauhditkin putosivat ensimmäiseltä kierrokselta liian paljon. Sellaista tasaisen tappavaa hyvää vauhtia ei jaksanutkaan enää pitää yllä. Huomasinkin ajavani yksin, edessä olevien muutamien selkäkuvioiden karatessa kaukaisuuteen. Toisaalta eipä perässäkään kuulostanut tulevaan ketään. Siinäkin muuten yksi syy sille, että perusvauhti tipahti liikaa lenkkivauhtien tasolle. Ilomäen rankat punnerrukset olivat sitten viimeinen niitti ajovauhdeille ja loppukilometreillä joutui jo psyykkaamaankin melkoisesti itseään. Piti käskyttää sen sijaan, että ajo olisi vain tullut selkäytimestä. Maaliin selvittiin kuitenkin ja aikarauta pysähtyi aikaan 2.49.33 ja mittarissa oli matkaa 63km. Lieneekö kilometri liikaa, kun järjestäjän mukaan kierroksen mitta olisi ollut 31km?

Sijoitus oli miesten 60km sarjassa 29. mihin voin kuitenkin olla ihan tyytyväinen. Alun kovemmalla tykityksellä olisin ehkä päässyt ensimmäisistä polkupätkistä nopeammin etenemään soralle ja sitäkautta saanut perussijoitukset korkeammalle. Ehkä tuosta ajasta olisi saanut viisi-kymmenen minuuttia pois sillä tavoin. No, tietääpähän seuraavalla kerralla niksit tuohon. Ajon jälkeen tuumailin suoriutuneeni yllättävänkin hyvin reissusta, ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan. Kuntohuippu ajoittui kuitenkin keskikesään ja elokuussa sain ulosmitattua vielä toisen ratakisojen aikaan. Totta sitä ei ole pilannut ajovirettään turhalla reenaamisella näin syksyn koettaessa :) Työelämään siirtyminen toki näkyy juuri tässä; viikkokilometrit ovat olleet vähäiset verrattuna alkukesään. Toisaalta kone oli sen myötä herkällä ja otti ainakin kierroksia: keskisyke 167 ja maksimit 192.

Sokerihommat osuivat tällä kertaa melkoisen nappiin. Aamusokeri oli 6.2 seitsemän maissa. Vähensin pitkävaikutteista insuliinia aamupalan yhteydessä kuudesosalla ja annostelin ateriainsuliinin syömisien mukaan (3 yksikköä Novorapidia). Tuntia ennen starttia söin banaanin ja join hieman urheilujuomaa. Otin ensimmäisen energiageelin startista 40min eteenpäin ja toisen 1h 40min kuluttua. Kahden tunnin kohdalla söin puolikkaan energiapatukan. Energiajuomaa kului pari litraa.

Maalissa oli tankit tyhjät; vartti maaliintulon jälkeen sokerimittari näytti lukemaa 5.6. Eli todella nappiin meni energiatankkaus. Ei mitään tuntemuksia laskevista tai nousevista sokereista, vaan sellaista tasaista hyvää virtaa ja vetoa. Onnistuisipa tämä aina noin hyvin. Kesällä kun useammassa kisassa tuli ajettua varhaisille hypoille ja kärsittyä sitten energiavajeesta sitäkin kautta.

Kallioplanetaarion sauna kruunasi päivän reissun. Mukava oli rentoutua lämpimässä, muiden kuskien seurassa ja kuulostellen juttuja päivän ajoista ja monesta muustakin asiasta. Puhtaana oli mukava istua ruokapöytään ja sipaista napa täyteen makaroonilaatikkoa ja maittavaa salaattia. Pullakaffet siihen päälle ja avot! Palkintojen jako saatiin pidettyä hyvässä aikataulussa ja mukava oli seurata eri sarjojen parhaiden palkitsemista. Meidän autokunta keräsi hyvät sijoitukset: Miesten 60km 1. / 9. / 29. ja naisten 60km 8. Ei huonosti!

Tähtisadeajot lunastivat odotukset, ajo- ja kisakausi oli mukava päättää hyvissä tunnelmissa. Ensivuonna pitää mennä uudestaan ja luulenpa, että jatkossakin niin usein kun kuski on vain kykeneväinen ajamaan. Nyt nauttimaan syksyn keleistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti