maanantai 1. elokuuta 2011

Ajopäiväkirjasta

Pyhän kisojen jälkeen tuli lepäiltyä kolme päivää tehden kaikenlaista muuta, kuin pyöräilyyn liittyvää. Loppuviikosta kokeilin tuntemuksia parilla lyhyellä lenkillä. Palautuminen oli edelleen kesken, eikä ajo maistunut. Seuran yhteislenkki viikko kisan jälkeen sujui sitten mahtavissa fiiliksissä. Kroppa oli palautunut ja meno maistui. Kummallista, kuinka pääkoppakin alkoi taas uskomaan, että kyllä se siitä suttaantuu. Mitäpä ei hyvä yhteislenkki korjaisi!

Palasin siis sorvin ääreen ja lähestyin "uutta tulemista" monipuolisuudella.

Tein seuraavalla viikolla pari hyvää vetoharjoitusta ja kävin ajamassa maastossakin. Mainiota puuhaa! Tosin se "huono" puoli maastofillaroinnissa on, että välinespeksaus tahtoo nostaa päätänsä. Ajaessa kun alkaa miettimään pyörän säätämistä paremmaksi...se kuuluu toisaalta tähän hommaan. Lompakko saisi olla vain paksumpi! Kävin tekemässä mäkitreenitkin Kapustassa viikko sitten ja totesin mäen nousevan todella hyvin verrattuna kevääseen - taas mukava positiivinen merkki kehityksestä.

Sen jälkeen kokeilin kotiradan harjoitustempoa. 10.2km meni aikaan 0.15,24, joka on hyvä tulos minulle. Tällä kertaa kokeilin ajaa kovemmilla kampikierroksilla kuin edellisellä kerralla. Kattila pääsi "palamaan pohjaan". Sykkeet karkasivat alusta lähtien liian ylös (182/190) ja hapot iskivät käännön jälkeen rajusti kroppaan. Siihen nähden oikeinkin hyvä loppuaika.

Viime lauantaina suuntasin jälleen maastopyöräilemään. Mikä parasta, kohteena oli Pohjoisen Suomen maastopyöräilyn mekka, Iso-Syöte. Sain ajoseuraa Oulusta, kokeneita harrastajia, joiden mukana olisi hieno ajaa oppien.

Mikä reissu olikaan! Ajoimme hotellilta alas luontokeskukselle vauhdikasta sora/kivituhkapintaista alamäkeä ja polkuja, joten luulot otettiin pois välittömästi. Luotonkeskukselta suunnattiin Toraslammen taipaleelle ja sen jatkoksi ajoimme Pitämävaaran lenkin. Lopuksi nousu takaisin Hotelli Iso-Syötteen pihaan, noin 2km ja kovimmat nousukulmat 14% luokkaa. Kokonaismatkaa kertyi 60km ja ajoaikaa meni 4h 30min. Kolmeen tuntiin ajo maittoi ihan hyvin, mutta sitten vähäinen maastoajokokemus nosti päätänsä, kun yläkroppa alkoi väsymään. Sen jälkeen reitin kivet, kuopat ja juurakot löytyivät erityisen tehokkaasti hidastamaan matkaa.

Kohokohtia olivat mm. Pärjänjoen ylitys. Vettä oli pohkeeseen asti, onneksi se oli kuitenkin yllättävän lämmintä. Vajaat 13kg painoinen pyörä olkapäille ja siitä vain kahlaamaan askel kerrallaan yli! Virta oli sen verran voimakas, että jalka liikkui sen mukana alavirtaa kohti aina kun otti askeleen. Tarkkana sai olla ja hakea tasapainoa ajokengän alla. Yli kuitenkin päästiin!
Pitämävaaran lenkillä on yksi seinäjyrkkä nousu, jota ei ajamalla nousta. Hyvä että jaksoi työntää pyöränsä ylös. Kolmantena jäi mieleen itselleni vaativa ja vauhdikas lasku jossain tämän reitin loppupuolella. Vähäinen ajokokemus pantiin siinäkin koetukselle.

Mahtava reissu, jossa oppia tuli koko rahan edestä. Kertaakaan en kaatunut, vaikka useasti piti jalkautua. Joitakin kohtia pääsin paremmin kuin ajokaveritkin, mikä antoi itseluottamusta. Sain ajaa fyysisen suorituskykyni ylärajoilla, taitojani haasten. Maisemat olivat mahtavat, luonto todella upeaa. Ajovauhti kun oli pääosin sen verran hidasta, että sitäkin ehti havainnoimaan. Energiat riittivät hyvin, juomat loppuivat loppunousun alussa (pari litraa meni, enempi olisi parempi, mutta vaatisi juomarepun). Sokerimittari näytti hotellilla 5.1 lukemaa, joten vaativan reissun tankkaus onnistui mallikkaasti.

Reissun kuvia löydät ajokaverin sports-trackerin profiilista finmoto


Su-aamuna herätyskello herätteli sunnuntailenkille. Neljän miehen ryhmällä kävimme ajamassa tulevan Kuusamoajon kisareitin. Jalat olivat totaalisen tyhjät ja kaikki reitin lukemattomat nousut (Konttaisen nousu erityisesti) olivat aikamoista painimista. Tasaisella pystyi sentään jonkinlaista vauhtia pitämään. Kolmen ajotunnin ja 87km jälkeen mies oli täysin hyyteessä. Nyt onkin sitten hyvä pitää ajotaukoa ja antaa kropan palautua parin viikon ajoista. Jospa se kesän toinen kuntopiikki nousisi sieltä ylös herkistelyjen jälkeen.

Vuoden pyöräilyjen trippimittariin pyörähti 5176km ja ajotunteja on kasassa parin sadan verran. Edistystä on tapahtunut näissäkin, vaikka mitään itseisarvoja eivät olekaan. Tulee mitä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti