tiistai 7. kesäkuuta 2011

Xceetä (O+M) Iso-Syötteellä

Sain loppuviikosta kutsun tulla Iso-Syötteelle ajamaan maastoa, ystävät pyysivät mukaan seuransa maastoleirin päätöspäivälle. Niinpä pakkasin kamat pyhäaamuna autoon ja ajelin pelipaikalle.

Muistijälki viimekesän reissusta oli edelleen vahva ja tiesin jo etukäteen mitä oli odotettavissa: upeita maisemia, paljon mäkeä niin ylös kuin alaskin päin, soraharjumuodostelmia, unelmabaanaa singleträckin muodossa, kivikkoa ja juurakkoakin, jos sitä olisin vailla. En ollut, mutta kaikkea tuota edeltävää sitäkin enemmän. Kuusamosta ei löydy vastaava paikkaa, Hossasta ehkä (en ole vielä ehtinyt sinne tutustumaan). Mutta onneksi välimatkaa ei ole kuin vajaa 100km, joten matka ei ole mikään este nautinnolliselle maastoajelulle.

Ajelimme kolmisen tuntia sorateitä ja polkuja, soveltaen Pitämävaaran lenkin reittejä sekä Syötteen kierroksen osia Pytkynharjun reiteillä. Soratiepätkät olivat osia Naamangan retkipyöräreitistä. Nousumetrejä tuli 700m (toki laskuakin yhtälailla), joten mäkeäkin sai ajaa. Mieleen jäi n.kilometrin soratienousu, pientä kiveä tien pinnassa. Iso pykälä silmään ja voimalla edeten sai hyvän treenin aikaan. Poluilta löytyi sitten paljon lyhyitä ja jyrkempiä nousuja, jotka pakottivat välillä jalkautumaan. Ei vaan kertakaikkiaan "tenku" riittänyt. Eikä ajotaidotkaan.

Kalastaja oli elementissään, kaksysin ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa. Ei sitä voi kuin kehua, kuin tehty Syötteen maastoihin. Vaihdoin 2.4" ralliranet Dustereille ja ajettavuus vain parani. Pari kiloa painetta ja pitoa riitti! Mahtava tunne laskuissakin, kun pystyt kanttaamaan kurveihin ja vauhtia piisaa. Kuskin uskallus loppuu ennemmin. Taisi vauhdikkaimmassa laskussa mittarinopeus käydä 57km/h paikkeilla.


Vaikkakin alkukesä painottuu maantiepuolelle, tarjoaa maastopyöräily tervetullutta vaihtelua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tienlaitaa ei vaan jaksa tahkota intensiivisesti, ellei välillä ota irtiottoa johonkin ihan muuhun. Iso-Syöte tarjoaa kaikkea tätä monipuolisesti. Suosittelen tutustumaan vaikka vähän kauempaakin.
 

Tässä hieman faktoja Iso-Syötteen maastopyöräilyreiteistä:

"Syötteen maastopyöräilyreitit soveltuvat parhaiten jo hieman pyöräilyyn perehtyneille. Reitit kulkevat pääasiassa polkuja noudatellen vaihtelevassa metsämaastossa. Reiteillä on runsaasti korkeuseroja ja monipuolisia maastoja hiekkakankaista aapasoihin. Kaikki maastopyöräilyreitit on merkitty puihin vaaleanpunaisella maalimerkillä. Tarkkuutta vaativissa kohdissa nuolet osoittavat oikean kulkusuunnan. Pyöräilyreittien risteyksissä on lisäksi viittoja, jotka kertovat etäisyydet reitin seuraaviin kohteisiin. Reittien varrella on useita taukopaikkoja. Rengasreitit ovat yhteydessä toisiinsa ja kaikki reitit voi aloittaa vaikkapa Syötteen luontokeskuksesta."
 
Reitistö:
  • Syötteen kierros 17 km
  • Pitämävaaran lenkki 25 km
  • Toraslammen taival 36 km
  • Syöte - Taivalvaara - Kylmäluoma -maastopyöräilyreitti
Luontoon.fi -sivustolta löytyy tarkemmat reittikuvaukset

4 kommenttia:

  1. Mä kävin kans viime syksynä pariinkin otteeseen tuolla Syötteellä ajamassa noita reittejä. Hyviä lenkkejähän siellä saa tehtyä. Mikäs reitti tuo Syöte - Taivalvaara - Kylmäluoma on? Oliko se reitti sinne Taivalkosken suuntaan? Millaista ajettavaa se oli, jos sitä ajoit?

    VastaaPoista
  2. Ei ajettu tuota, mutta suunnitelmissa on tälle kesälle ainakin Kylmäluomalta Taivalkoskelle.

    Eli Syötteeltä pääsee Taivalkoskelle ja siitä eteenpäin kaakon suuntaan Kylmäluoman maisemiin. Taitaa olla UKK-reittiä, jossa on myös maastopyöräreitti olemassaan.

    VastaaPoista
  3. Moi,
    Syöte-Taivalvaara -reitillä on tällä hetkellä joen ylitys epävarma. Joesta on aikaisemmin päässyt yli erikseen tilattavalla venekuljetuksella, mutta nyt ei ole siitä täyttä varmuutta. Tietysti Oulu-Kuusamon sillan kautta pääsee kiertämään, mutta silloin pitää tosiaan varautua pikku kiertoon. Sinänsä erityisesti Taivalvaara-Pahkakuru-Porraslampi-Iijoki -akselilla löytyy upeita baanoja.

    VastaaPoista
  4. Hieno kertomus JTK. Vaihtelevia reittejä todellakin löytyy ja jokaisen maastoreissun päätteeksi kun vielä nousee Huipuntietä Ison Syötteen laelle, sinne mastolle, niin korkeuseroja saa mittariin ja reisiin ihan kummasti :)
    Otetaan uusiksi tässä kesällä ! Köpi

    VastaaPoista