tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tervaisia etappeja?

Ei suinkaan, korkeintaan tervaleijonan makuisia!

Tervaetapit heräsivät henkiin viimeviikonloppuna Raatinsaaren syövereistä, Toivoniemen kortteleiden syvänteistä ja Tuiran siltojen katveista. Lienekkö Oulun linnan ikiaikainen henki kylästynyt vartomaan ajan hidasta kulkua Linnansaaren kahvilassa ja antanut nykyihmisille sysäyksen kaivaa vanhat sapluunat pölyttyneistä arkistoista ja päivittää ne nykypäivän vaatimusten mukaisiksi?

Niin tai näin, Oulu sai todistaa pyöräilyväen osaamista ja sitoutumista kisojen järjestelyjen suhteen sekä tietenkin kilpalijoiden tunteen paloa, tuskan kirvelevää puristusta, selviytymistä ja voiton riemua. Tervaetapit ajetiin Raatin upouuden stadionin tuoreella mondolla, sen ympäristön kortteleissa sekä Muhoksen Montassa, hienossa maalaisidyllissä. Puitteet olivat kohdallaan, järjestelyt pelasivat ja säätkin suosivat uskomattoman hyvin. Vettä satoi ainoastaan kisojen tauottua!

Mitä kisoista jäi mieleen?

Ounaksen Pyörä-Poikien 8v. sarjassa ajanut poika, joka kaatui sunnuntain korttelin viimeisessä mutkassa, maistaen näin pyöräilijän uransa alkumetreillä asvaltti-ihottuman kirvelevyyttä. Enimpien kyynelten kuivattua nuorella kisaajalla oli vain yksi ajatus: maaliin on päästävä. Arasti tunnustellen hän nousi maantiepyöränsä selkään, otti pari varovaista polkaisua...ja sitten, kuin symbolina lajin ytimestä, tämä numero 2 otti sellaisen loppukirin, että oksat pois. Hippulat vinkuen kampi pyöri ja maaliviiva tuli ylitetyksi ja äidin turvallinen kainalo odotti urheaa kilpailijaa. Periksi ei anneta, kun lappu on rinnassa!

Lauantain henkilökohtainen aika-ajo (tempo) Muhoksen Montassa. Kaikki ne upeat tempopyörät ja ajoasut, keskittyminen, kenttäkuulutuksen taukoamaton selostus, valmistautuminen, kisan aikainen kärsiminen. Omalta kohdalta onnistuminen avausetapilla, joka toi rutkasti hyvää fiilistä ja itseluottamusta. Sain siirrettyä omalta harjoitusreitiltä ne olennaiset asiat uuteen tilanteeseen. Ei hätäilyä, ei hötkyilyä, vain päättäväisyyttä ja tahtoa puristaa voimat ulos niin hyvin kuin sillä hetkellä osaisin. Kisoja ennen syntynyt kotoisen harjoitustempon uusi ennätys 15.36 auttoi todella paljon ja antoi merkkejä siitä, että kunto alkaa nousta. Nyt 10.9km radalla 16.50 ja vain 43s. sarjan voittajalle jääneenä ja kolme kilpakumppania jäi selän taakse. Ja jokunen muukin muista sarjoista..



Kovien tempokuskien aivan uskomattoman kovat suoritukset. Kärkenä Marko Törmäsen uskomaton 13.53 joka tarkoittaa 47km/h keskinopeutta...ja moni muu lähes yhtä huikea suoritus. Löysiä sekunteja ei jätetty radalle.

Iltapäivän maantiekisassa pääjoukon rauhaton ajo. Isot pojat repivät ja raastoivat ja taas jarruttelivat. Märkäkorvan pumppu meinasi tulla rinnasta ulos, kropan ollessa happoliemien ylikyllästämä. Tätä menoa kestin viidennnen kierroksen puoleen väliin (kaikkiaan 7) tätä menoa, kunnes jouduin taipumaan. Kestin kuitenkin aika pitkälle. Jatkossa aina vain pidemmälle.

 
Adrenaliinihyöky, kun pitkässä alamäessä n.64km/h vauhdissa edessä olevan kaverin pyörän ketjut alkoivat syrttäämään takavaihtajan seutuvilta...yksi ajatus takoi vain päässä: älä tee mitään harkitsematonta! Onneksi kaveri tajusi rullata omaa linjaansa ja joukko pääsi turvallisesti ohi.

Sunnuntain korttelikisan tunnelma, ympäristö, yleisö...tunne radasta, sen teknisten osien hyvästä hallinnasta. Onneksi on tullut kikkailtua pyörällä pennusta asti, se kantaa näin aikuisenakin! Taktinen ajaminen kisan aikana, tuulisuojan hakeminen, kilpakumppaneiden rassaaminen...ja tietysti oman ryhmän loppukirivoitto.









Jälkifiilikset?

Ei haavereita, ei isompia ongelmia. Selvisin urakasta yllättävän hyvin, pahempaa pelkäsin. 100km kisaa ja kolmisen tuntia sykettä. Nyt täytellään energiatankkeja, palaudutaan ja suunnataan kohti seuraavia koitoksia. Sokeripuolesta sen verran, että lauantain tempoa ennen, sen aikana tai jälkeen ei ollut mitään epätavallista, arvot pyörivät 5-7 tuntumassa. Maantiekisan hyytyminen saattoi johtua sokereiden laskusta, tosin itse uskon enempi siihen, että kova vauhti oli liikaa ja olisi pitänyt tankata geeliä aikaisemmin. Hyytymisen jälkeen voimat palautuivat kohtuullisesti, kun otin yhden geelin. Sitten kisan jälkeen oltiin vähän liian korkealla (9.6) eli korjausliike oli vähän liian kova. Kyseessä oli kuitenkin enempi seuraus kuin varsinainen syy vaisuun ajoon. Kunto ei vielä vain kestä kovavauhtisia kiihdytyksiä muutenkin reippaasta perusvauhdista enempäänsä. Sunnuntain korttelissa arvot pysyivät paremmin hyppysissä, kisapäivä venyi sen verran pitkäksi, että syöminen jäi alkuiltaan ja sen takia arvot laskivat pikkaisen alas. Arviolta puolikiloa makaronilaatikkoa korjasi asian...

Kotona kisojen jälkeen on sitten keikuttu sokereiden kanssa pari päivää, kun palautuminen on käynnissä. Nälkä on todella kova ja pitäisi malttaa syödä tasaisesti ja tasaisin väliajoin...mutta kun maha huutaa, että lisää lisää....

Omat tulokset M40-sarjassa?
- 10.9km tempo 0.16.50 ja 6. sija
- 76.3km maantie 2.09.00 ja 7. sija
- 25,2km kortteli 0.42.51 ja 4.sija
Yhteistuloksissa 5.

1 kommentti:

  1. Hienostihan sulla on kokonaisuudessaan kisat menneet. Noiden verensokerien kanssa on aina välillä vähän haasteita varsinkin pitemmissä suorituksissa, ainakin omalla kohdalla olen sen huomannut.

    VastaaPoista