torstai 12. toukokuuta 2011

Vormussa

Viimeisimmässä Procycling-lehdessä on ammattilaistalli Garmin-Cervelossa ajavan Andrew Talanskyn kirjoitus siitä, miten ammattilaiset hakevat jatkuvasti sitä kuuluisaa Heikkisen Matin "Pöljää päivää". Jalkoja, jotka lentävät kivusta huolimatta, nautintoa tuottaen. Keuhkoja, jotka imevät happea litratolkulla, helposti. Hetkeä, jolloin mikään ei tunnu mahdottomalta, jolloin mikään ei ole liikaa.

Talansky kirjoittaa:

"Form. Such a simple word, yet it holds the key to success for all of us who garner our living from professional cycling."..."Sometimes it is fleeting, like a gust of wind rattling a tree, gone as quickly as it came. Other time it´s there to stay, for a while at least."

"I am pretty sure that everyone who ride a bike, whether or not they realise it, has experienced the apparent miracle that occurs when our bodies and our minds work together as one and we come onto form. You certainly don´t have to be a professional to appreciate it."..."Those few and far between days when you are simply untouchable. A single one can make a rider´s entire season."


Harrastelija luki edellistä tekstiä mutisten "tell me about it". Niinpä.

Sen verran on itselläkin jo tunteja takana lajin parissa, että tietää mistä herra Talansky kirjoittaa. Kun on vormussa, velat muuttuvat saataviksi, mutkat suoristuvat ja kuopat tasoittuvat. Reisiveivi pyörii ja maisema vaihtuu! Mietiskelin kirjoituksen luettuani viimeistä vuottani ja löysin mielenkiintoisen toiston omassa suorituskyvyssäni. Viimevuoden loppukesästä elo-syyskuun taitteessa (Tour de Helsinki 2010 aikoina) kesän kunto putkahti piikkiinsä. Tästä noin neljä kuukautta eteenpäin marras-joulukuun taitteessa kulki taas todella hyvin. Syksyn maastopyöräilykauden ja pienen lepo/herkistelyjakson jälkeen ajoin spinninkisalilla melkoisessa hurmiossa kovia treenejä. Siitä noin neljä kuukautta eteenpäin, maaliskuussa 2011 pitkillä maantielenkeillä kulki todella hyvin talven voimapainotteisen treenaamisen jälkeen.

Neljän kuukauden jaksotus siis löytyi ilman, että moista olen tietoisesti hakenut. Aika jännä juttu? Jos maaliskuusta otetaan neljä kuukautta eteenpäin niin ollaankin heinäkuussa ja silloinhan on ikäluokkien SM-kisat...hmm...:-) No, ehkä tämä ei nyt mene ihan näin systemaattisesti käytännössä, mutta jonkinlainen rytmitys on olemassa ja ehkäpä kyseessä on kropan luonnollinen kyky virittäytyä tietyin väliajoin huippuunsa, jos treenaus on vain osapuilleenkaan tolkullista.

Viikko sitten ajoin kevään ensimmäisen harjoitustempon ja kokemus oli jälleen kaikkea muuta kuin mukava. Pitkän peruskuntokauden ja mäkitreenejä sisältäneen kevään jälkeen mies oli kaikkea muuta kuin valmis ahdistamaan itseään. Ajoinkin vielä 3/4 kaasulla, kun arvasin että täysillä ajaminen ei tule onnistumaan. Lihaksisto pelasi kyllä yllättävänkin hyvin, mutta lisähappea olisi tarvittu ja rutkasti! Kymppitempon aika oli n.40 sekuntia parempi kuin viimevuoden avaustempossa, joten siinä mielessä ihan ok. Viimekesän parhaasta ajasta jäin kuitenkin samaisen sekuntimäärän. Kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä avaus, tosin sähläämisen määrä kaikissa yksityiskohdissa oli melkoista.

Eilen ajoin 1min.15s. paremmin kuin viikko sitten. Tempojen välissä ajoin yhden vetoharjoituksen, jossa ajoin muutaman minuutin vk-alueen vetoja ja kävin tekemässä Rukalla vaativan mäkitreenin. Näiden välissä palautuslenkkiä ja lepoa. Jalat olivat siis ihan eri tavalla hereillä kuin viikko sitten ja aikaparannus oli todella hyvä. Viimekesän paras aika oli 16.52 ja nyt ajoin 16.15. Erotuksena myös se, että nyt ajoin uudella pyörällä ja lainaksi saaduilla lisätangoilla, jolloin ajoasento on huomattavasti aerodynaamisempi kuin kahvoilta ajettaessa. Ehkäpä mieskin on kehittynyt jonkun sekunnin edestä?

Tai sitten salaisuus oli päivällä syödyssä hernekeitossa...pitäisiköhän seuraavalla kerralla syödä 2 purkkia, kuten kaverini Harri kerkesi jo ehdottamaan...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti