lauantai 5. maaliskuuta 2011

Sykkeellä

Kropassa väsy - päässä sama juttu. Kirjoittaminen on yllättävän vaikeata kun olet fyysisesti väsyksissä. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen jo tästä, että fyysinen tekeminen on ihan samalla tavalla vaikeata, jos on henkisesti hyyteessä. Onneksi olen onnistunut tuon jälkimmäisen torjunnassa, ikä tuo ilmeisesti jonkinlaista viisautta. Henkistä lamaa on tullut torjuttua levolla ja tekemisien vaihtelulla. Samalla on kroppakin levännyt.

Viimeiset 2kk on mennyt harjoittelun suhteen hyvin. Mies on pysynyt terveenä ja päässyt tekemään osapuilleen sen, mitä on ajatellutkin tekevänsä. Pois lukien pitkät yli 3h lenkit, joita ei ole pakkasten takia viitsinyt tai pystynyt tekemään. Ei onnistu meikäläisen verenkierrolla...mutta tehopainotteisia harjoituksia on tullut tehtyä sitten tasaisesti sydäntalven aikana. Edistystä on tapahtunut omien tuntemuksien mukaan, toivottavasti se näkyy kesälläkin. Mikä sitten pisti miehen hetkellisesti väsyksiin?


Helmikuun lopussa pakkaset onneksi hellittivät ja mies pääsi ajamaan pitkääkin siivua. Sen lisäksi kävin Oulussa kiusaamassa pumppuani oikein tosissaan viikko sitten. Paksukumi Team järjesti Nallikarin rannassa Nallicross 2011 -tapahtuman 26.2.2011. Kyse oli talvisesta cyclocross-kisan sovellutuksesta 1,4km radalla, josta osa juostiin ja osa ajettiin. Uutterat järjestäjät olivat lapioineet hiekkarannalle ajouraa, joka tosin muuttui juoksu-uraksi radan pehmettyä jo lämmittelyn aikana. Ylitettävänä oli myös muutaman metrin korkuinen lumivalli tai oikeammin patti, josta taitavimmat menivät ajamalla ylös (minä en..).

Kärkikuskit ajoivat kymmenen kierrosta vajaan tunnin (n.53min.) aikana, sykemittarini pysähtyi nelisen minuuttia myöhemmin. Ajoin avoimessa sarjassa 29" täysjousto Hifilläni, kun en cc-pyörää omista. Vajaan tunnin kisaamisen lopputulemana sijoitus oli avoimessa luokassa kolmas.


Molemmat sarjat huomoiden tulin seitsemäntenä maaliin, selän taakse jäi kolme cc-sarjan kuskia ja kaksi avoimen luokan kuskia. Loppukirissä sain puristettua yhden cc-sarjalaisen ohi kalkkiviivoilla, vaikka lähdin n.20m takamatkalta kiriin. Tuntui hyvältä! Naisten sarjassa ajoi vain yksi osallistuja, kunpa naisetkin rohkaistuisivat kokeilemaan lajia?


Niin ne sykkeet...keskisyke oli 177 ja maksimi käväisi 193:ssa. Käytännössä menin anaerobisella kynnyksellä koko kisan ja lopussa sen ylikin reilusti. Talven treenit ovat siis tuottaneet tulosta, entinen sohvaperuna alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jonkinmoista urheilijaa...kisan jälkeen ajettiin vielä pari tuntia paikallisia metsäpolkuja ja pyöräteitä. Mies oli sen jälkeen valmista tavaraa! Majapaikassa uni maittoi suihkun ja syönnin jälkeen! Tosin vain tunnin verran, ajelin nimittäin illan päälle vielä 220km kotiin. Onneksi ystävän tarjoamat kahvit suklaamuffinsin kera pitivät miehen virkeänä. Sunnuntaina odotti sitten seuran yhteislenkki klo 10. Ajettiin vajaa 4h tien laitaa hienossa kelissä rauhallista vauhtia. Mukavaa oli, vaikka sen jälkeen ei tehnyt mieli ajaa metriäkään! Että siitä se hetkellinen väsy tuli!

Kulunut viikko onkin mennyt palauttelun merkeissä. Jalat olivat todella kipeät maanantaina ja vielä tiistaina, jalkapohjia myöden. Keskiviikkona kävin ajamassa 3h superhienossa kevättalven auringon paisteessa. Sen jälkeen vain rauhallista kävelyä ja hieman lumien pudottamista rakennusten katolta. Kroppa on nyt hyvän tuntuinen, huomenna sunnuntaina jos ajaisi taas seuran lenkin, niin viikko olisi taas siinä. Seuraavalla viikolla otetaan taas tehojakin mukaan.


Saas nähdä muuten mitä tuosta ensikesästä tulee, hieman jo hiipii suru puseroon..Näyttää nimittäin siltä, että rahkeet eivät riitä sellaisen kaluston hankkimiseen, mitä itse haluaisin. Enkä todellakaan halua enää tehdä liikaa kompromisseja...jos taloudellinen tilanne pysyy yhtä surkeana, voi olla että joudun hautamaan maantiekauden suunnitelmat ensikesän osalta. Voi olla etten aja metriäkään maantiepyörällä..nyt näyttää synkältä, toivottavasti pian joltain muulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti